Mietteitä ihmisyydestä (2)

Katsellessamme - kovin pikaisesti ja ylimalkaisesti - tietoa omasta alkuperästämme tällä planeetalla, korostin, että elämä on yksi.

Yleisen käsityksen mukaan elämä on yksi ja kaikki elämänmuodot ovat toisilleen sukua. Kun istuskelet rantasaunan penkillä vilvoittelemassa, olet elävänä olentona sukua riippakoivulle, järvellä polskahtavalle särjelle, taivaalla lentävälle varikselle ja saunan rakennuspuille. Muurahainenkin on saman yhden elämän perillinen kuin sinä.

Ihminen ei kykene luomaan keinotekisesti elämää, vaikka sitä kovin yritetään, mutta kyllä pystyy eläviä olentoja tappamaan. On itsekin kuolevainen.

Panimme merkille, että suurin osa ihmisen ajasta tällä planeetalla on vanhaa kivikautta. Meitä edeltävät ihmislajit ovat tallustaneet pitkin ja poikin Eurooppaa ja Aasiaa ja Afrikkaa yli kaksi miljoonaa vuotta.

Nyt heitä ei enää ole, vaan ihan äskettäin - suorastaan eilen - oma lajimme, Viisas viisas ihminen (homo sapiens sapiens) on aloittanut voittokulkunsa kaikkien maapallon elämänmuotojen joukossa.

Totesimme, että ymmärtääksemme olemme ainoa elämänmuoto tällä planeetalla, joka kysyy "kuka minä olen?"

Tähän perustavaan kysymykseen ihmiset antavat hyvin erilaisia vastauksia, mutta kaikille vastauksille on yhteistä pyrkimys vastata tähän kysymykseen "kuka minä olen?"

siis ihmisyydelle on ominaista yritys ymmärtää olemassaoloaan - tietääksemme muut elämänmuodot eivät sellaista aivojen toimintaa tunne. ainoina pystymme aivojemme raksutusta myös kielellisesti ilmaisemaan, ja nyt - ihan viimeaikoina - myös kirjaimin ja merkein ylöskirjoittamaan tai muuten viestimään.

Muinaistutkimuksen vastaus "kuka on ihminen?" on ollut pitkään Karl Marksin ja Hegelin oppilaan, Vere Gordon Childen nerokkaan ajattelun vaikuttamana.

Totesimme, että marksilainen materialistinen ateistinen vastaus asettaa ihmisen eräänlaiseen nimettömään voimakenttään - aineessa on ominaisuuksia, jotka itsestään ajavat elämän muotoutumista eteenpäin, ja "yhteiskunnallisena eläimenä" ihmiset yhdessä voivat oman olemassaolonsa ohjata taloudellisesti oikealle pohjalle - ilman luokkayhteiskuntaa tai uskonnollista tai muuta orjuuttajaa.



2. Toinen vastaus "kuka minä olen?" kysymykseen on varsin vanha ja uusi - ihminen ja kaikki muu olevainen on täysin sattumanvaraisen "atomien leikin" tulosta.

Antiikin kreikkalaisten joukossa tämän esitti hienoiten Demokritos, joka otti käyttöön sanan atomi ja kuvaili ajatuksen voimin molekyylejäkin, toisiinsa törmänneiden jakamattomien atomien möykkyihin, jotka antavat aineelle sen ominaisuudet, värin, kovuuden, hajunkin. Kaikki on näiden atomosten sattumanvaraista leikkiä tilassa.

Demokritos oli naurava filosofi, iloinen heppuli. Mutta hänen seuraajansa, Epikuros, veti tästä todellisuuden rakenteesta vastauksen "kuka on ihminen?"

koska olemme täysin tarkoitukseton sattuman tulos, kaikki ihmiset ovat samanarvoisia - naiset ja orjatkin saivat hänen Ateenan puutarhakoulussaan ilmaista mielipiteensä.

Koska elämällä ei ole mitään sen kummempaa tarkoitusta - sen kun ollaan vaan - niin koetetaan elää ihmisiksi, elää hyvin ja myös nauttia siitä. "Syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna kuolemme" oli ja on epikurolaisten motto.



Aikamme ihminen on saanut sen verran lisää tietoa tästä atomosten vapaasta tanssista - puhuu nykyään paljon pienemmistä hiukkasista - ja siltä pohjalta rakentuvasta elämän perustasta, etenkin DNA-kiemuroista, että Demokritoksen ja Epikuroksen ajatukset puetaan uuteen muotoon.

(tosiasiassa moderni atomifysiikka on osoittanut, ettei hiukkastasolla ole juuri mitään sattumanvaraista kaaosta, vaan erinomaisen ihmeellinen matemaattinen maailma kvarkkeineen)

Tunnettu amerikkalainen biologisen evoluution filosofi ja merkittävä ateistinen ajattelija, professori Daniel C. Dennet, on erikoistunut vastaamaan tämän palstan kysymykseen ja kirjoittanut aiheesta useita kirjoja. Hän on englantilaisen ateismin paavin Richard Dawkinsin hyvä ystävä.

Voisimme sanoa hänen omaa kieltään käyttäen, että herra Dennett on sattumanvaraisten geneettisten mutaatioiden sarjan onnistunut tulos.



Demokritoksen ja Epikuroksen ajattelun keinoin aavistamat atomit ovat saaneet seurakseen aikamme ihmisen vastaukseen geeniperimän sattumanvaraisen mutta ympäristötekijöiden ohjaaman evoluution.

samalla tavoin kuin marksilaisessa - eli alunperin Hegelin - filosofiassa, luonnossa on jonkinlainen kehityksen nimetön voima, jonkinlainen tavoitteellisuus joka ajaa elämän kehitystä eteenpäin vastustamattomalla voimalla.

mekansimissa ovat mukana tuntemamme perintötekijät ja avaruussäteily, joka aiheuttaa mikromutaatioita ja sitten darwinilaisen elämän karsinnan vaikutus tähän muuttuvaan biomassaan.

Dennetille ja Dawkinsille ja heidän laillaan vastaaville on hyvin tärkeä todeta, että tämä elämänmuotojen kausittainen eteneminen maapallon historiassa on täysin ohjaamaton, ei ole mitään uskonnollisten ihmisten uskomia yliluonnollisia tekijöitä vaan kaikki tapahtuu automaattisesti, itsestään.

miksi?

no siksi...

tyhmä kysymys!



Korostan uudelleen sitä, että sattumanvaraiseen mutaatioiden leikkiin pohjautuva vastaus kysymykseen "kuka olet, ihminen?" on yksi vastaus tavattoman monien erilaisten vastausten joukossa.

itse kysymys on siellä, ihmisen olemuksessa, aivotoimintojen, neuronin (ei neutronien!) sähkövirtauksissa, aivojen kemioissa, siinä, mitä tarkoitamme ajattelevalla, tuntevalla, kyselevällä ihmisellä.

olemme käyttäneet monia sanoja olemassaolomme aikana ja niin kauan, kuin kykenemme lukemaan tai muuten tunnistamaan kanssaihmisten mietteitä:

ihminen "elää" (mitä se sitten tarkoittaakin)

ihmisellä on "sielu" jonkinlainen tunteva, aistiva, tahtova, pakeneva, luo tuleva "sielu" (mitä se sitten tarkoittaakin)

(muillakin korkeammilla elämänmuodoilla ja ehkä alemmillakin - esim rapu - on sielu kuten jokainen hevosten tai koirien tai kissojen tai lintujen tai ... ystävä tietää)

Ateismia korostavan D.C. Dennettin mukaan tällä kysymisellä itsellään on tärkeä merkitys, ja kuten sanottu, hän on paljon kirjoja asiasta kirjoittanut.



Näin olen yrittänyt pikaisesti ja varsin keppoisesti - sen tunnustan - kuvata arkeologien maailmassa edelleen vaikuttavaa marksilaista materialistista ajattelua ja aikamme kuulujen ateistien edustamaa sattumanvaraisen mutaation maailmaa.

nämä vastaukset kysymykseen "kuka minä olen?" ovat syvällisesti sukua toisilleen, Hegelin perintöä, jossa jonkinlainen nimetön ja selittämätön (etten sanoisi Hegelin tavoin jumalallinen!) historian voima ajaa eteenpäin kehitystä.

ihminen on näiden nimettömien tämän maailman alkeisvoimien tuote, joka voi omaa kohtaloaan muokata tieteellis-teknisin ja yhteiskunnallisin keinoin.

monet tähän vastaukseen tyytyvät. paljon useammat haluavat tietää enemmän, saada selityksen olemiseensa.



Kivikauden ihmistä katsellessamme - tiedämme hänestä hyvin vähän - huomaamme, että ihminen on taiteellinen, musikaalinen, kiinnostunut seksistä... ja erittäin voimakkaasti symboliseen ajatteluun satsaava uskonnollinen olento.

aidot ateistit ovat pieni vähemmistö ihmiskunnan joukossa ja suuri ja mahtava ylpeästi materialistisen ateistinen Neuvostoliitto romahti eikä kukaan sitä kaipaa - moskovalaiset rakensivat Josef Stalinin kaataman kirkon uudelleen.

ihmiset ovat uskonnollisia biologiselta olemukseltaan siinä missä taiteellisiä, eteviä metsästäjiä ja kalastajia ja maanviljelyn keksijöitä.

yksikään arkeologi ei nosta kulmiaan ihmetellen löytäessään kivikauden ihmisen asuinpaikoilta, luolista, kodeista tai kujilta symbolisia, uskonnollisia esineitä.

se on aivan olennainen osa ihmisyyttä sellaisena kuin muinaistutkimus ihmisen tuntee.

ihminen etsii uskonnollisesta maailmasta (mitä se sitten onkin) vastausta kysymykseen "kuka olet, ihminen?"

uskontotiede on osoittanut kuinka tavattoman laaja, monimutkainen ja kuitenkin monin tavoin perustaltaan yhtenäinen ihmisen uskontojen huikean rikas maailma on.



vanhimmat tunnetut kirjoitukset tulevat Lähi-idästä, ja ne ovat varhaisen ihmisen ajattelun kuvaajia.

kirjoitus ja numerot on alkujaan olleet tärkeä apuneuvo asioiden laskemisessa, näin ajatellaan Mesopotamian Urukin savitauluista ja esi-dynastisen Egyptin ihmisten merkinnöistä varastoruukkuihin.

mutta kukaan ei ole häkeltynyt siitä, että varhaisimpien tunnettujen kirjoitusten joukossa on niin massiivinen rooli uskonnolla ja uskomuksilla.

sitä odotetaan ja pidetään itsestään selvänä - mutta ei aina muisteta, että tämä kertoo ihmisyydestä jotain.

ihminen on olennaisesti uskonnollinen olento (homo religiosus) ja sellaisena ainutlaatuin maapallon elämänmuotojen joukossa.



Raamatun maailmasta tulee ihmiskunnalle myös kirjainkirjoitus.

Ensin nuo "kiinalaiset" Mesopotamian kiilakirjoitus ja Egyptin hieroglyfit, joita on tunnettava tuhansia osatakseen lukea.

Sitten tämä jokamiehen kirjainkirjoitus - jonka idea tulee Mooseksen ajan Siinailta! (vaikka sitä foininkialaiseksi sanotaan)

nämäkin kirjaimet, joita me suomalaiset käytämme, pohjautuvat proto-Siinain merkkeihin.

katso vaikka itse! aakkosten historiaa