Elävän Jumalan palvelija

Gideon palstalla on Haamulin pitämä iltahartaus, jonka tahtoisin toistaa tässä vielä kerran.
-----------

"Palvelijoittesi lapset saavat asua turvassa, heidän lastensa lapset ovat huomassasi"
Ps 102:29

Liikutuin vallan, sillä Raamatun sana tuo tuntui siinä hetkessä tavattoman hyvältä.

Ajattelin, että tässäpä sain sellaisen Gideonin villojen kasteen, että nukunpa ensi yön rauhassa ja jätän kerrankin nämä iänikuiset huoleni kokonaan Herran haltuun!

Mutta piti minun vielä vähän asiaa funtsia, ennen kuin nukahdin: Hm… siinä kyllä lukee, että "palvelijoittesi" lapset.

Auts… käynkö minä Herran palvelijasta?

Enpä taida…

Rauhoittelin itseäni selittäen tuota Raamatun kohtaa oppimani evankeliumin valossa:

Minäkin käyn Herran palvelijasta Kristuksen tähden!

Sillä Hän, täydellinen Herran Palvelija, josta esim. Jes. 53 kertoo, on tehnyt minustakin täydellisen palvelijan. Edestäni annetun ristin uhrin tähden minun palvelukseni kelpaa Herralle, sillä Kristus on minun täydelliseksitekijäni, armosta, sillä minä uskon Häneen.

Ja lohdutettuna nukahdin tähän loppurukoukseen, uskoen itseni Kristuksen tähden täydelliseksi Herran palvelijaksi, jonka lapset ja lapsenlapset saavat asua Herran huomassa:


Tuon tästä päivästä kiitoksen sulle,
häveten, Herrani, tunnustaen:
huonosti suoritin tehtävät sen.
Vaan anna virheeni anteeksi mulle,
syntini unhoita, uskollinen,
päiväni palvelus puutteellinen.

Kärsimyskruunusi mieleeni paina,
hiljennä uskossa ristisi luo.
Syntini haavoihis haudata suo.
Jalkani johdata jälkiisi aina.
Rakkaaksi tee mulle autuuden tie.
Päivästä päivään näin kanna ja vie.

Haamul Gideon palstalla


Virsi 561

Tästäkin päivästä tahdon nyt kiittää,
Herrani, nöyrästi tunnustaen:
Huonosti suoritin tehtävät sen.

Vieläkö armosi minulle riittää?
Syntisin olen ja kelvottomin.
Annathan anteeksi, uskollisin.

Kärsimyskruunusi mieleeni paina,
kiinnitä uskossa sydämeni
itseesi lähemmin, Jeesukseni.

Jalkani johdata jälkiisi aina.
Herrani, levolle käydessäni
hautaa nyt syntini haavoihisi.

Rukoile, Jeesus, ja varjele silloin,
kun uneen illalla vaipua saan
enkä voi valvoa, rukoillakaan.

Uupunut ruumiini tyynnytä illoin.
Rukoile minulle, armollisin,
uusia voimia, uskoakin.

Jos vielä lahjoitat huomenen uuden,
Henkesi minua johdattakoon,
syntini, vilppini paljastakoon.

Varjele pauloista uskottomuuden.
Uudista minutkin ihmiseksi,
joka on sinulle kunniaksi.

Lars T. Nyberg 1745.
Suom. Elias Lagus 1790.
Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893,
Jaakko Haavio 1971,
Niilo Rauhala 1979.
Virsikirjaan 1986.



Tauno Väinölä kertoo virrestä:

”Tuon tästä päivästä kiitoksen sulle! / Häveten, Herra, tunnustan sen, / huono on ollut mun palveluksen’, / vaan anna armosta anteeksi mulle, / unhota useat puutokseni, / tämänkin päiväiset rikokseni!”

Näin alkoi ennen Siionin virsien paljon veisattu iltavirsi (SV 1893:150). Tässä Wilhelmi Malmivaaran antamassa muodossa sen ehti oppia usea sukupolvi, ennen kuin heränneiden veisuukirja 1970-luvun alussa uudistettiin. Moni on oppinut sen lapsuudessaan kotonaan, vanhemmiltaan, äidiltään. Se voikin silloin olla se virsi, joka erityisesti liittyy äidin muistoon, niin että siitä voi sanoa Jaakko Haavion runoa lainaten: ”… virsi laulamasi kutsuu kotiin päin”. Kiinteä osa virttä on sen sävelmä, eteläpohjalainen koraalitoisinto.



Virren on kirjoittanut 1700-luvulla elänyt ruotsalainen Lars Nyberg. Se kuten kaikki hänen virsikirjassamme olevat kuusi virttään on peräisin Ruotsin 1700-luvun herrnhutilaisten laulukirjasta Sions sånger, jonka Elias Lagus suomensi 1790.

Nybergin iltavirressä kiinnittää huomiota vakava synnintunto ja parannuksen mieli. Perin voimakasta ilmaisua ”Syntisin olen ja kelvottomin” ei tosin Nybergin alkuperäistekstissä ole. Se tuli virteen, kun sitä muokattiin otettavaksi nykyiseen virsikirjaan. Sen voi moni mieltää liiankin voimakkaaksi. Se kuitenkin pohjautuu apostoli Paavalin sanaan: ”Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä, joista minä olen suurin” (1. Tim. 1: 15).



Herrnhutilaisvirsien sanoman keskuksena on Jeesus Kristus, hänen ristinsä, kuolemansa, haavansa, hänen rakkautensa syntisiä kohtaan. Aina mielessä pidettävä asia on, että hän kärsi sovittaakseen meidän syntimme. Keskeisenä virressä on tämä rukous: ”Kärsimyskruunusi mieleeni paina”. Herrnhutilaisjulistukselle ominainen haavamystiikka pilkahtaa pyynnössä: ”Herrani, levolle käydessäni / hautaa nyt syntini haavoihisi.”



Virrestä huokuu lapsenomainen luottamus Jumalan armoon Kristuksessa, joka – kuten Paavali todistaa – ”rukoilee meidän puolestamme” (Room. 8: 34). Niinpä tämän virren sanoin saamme pyytää Jeesusta rukoilemaan puolestamme, kun nukkuessamme emme itse voi valvoa emmekä rukoillakaan. Saamme myös pyytää: ”Rukoile minulle, armollisin, uusia voimia, uskoakin.”

Tauno Väinölä



Psalmi 102

Nääntyneen ja onnettoman rukous, kun hän avaa sydämensä Herralle.

Kuule rukoukseni, Herra,
nouskoon huutoni sinun luoksesi!

Älä kätke minulta kasvojasi, kun olen ahdingossa. Kallista korvasi minun puoleeni! Kun huudan sinua avuksi, älä viivytä vastaustasi.


Päiväni haihtuvat kuin savu,
tuska polttaa luitani kuin tuli.

Sisimpäni on kuin kulottunut ruoho.
Enää en muista syödäkään,
huokailen vain,
olen pelkkää luuta ja nahkaa.

Minä olen kuin huuhkaja autiomaassa,
kuin pöllö, joka asustaa raunioissa.

Minä valvon yöni, olen yksin
kuin katolla kyyhöttävä lintu.

Viholliseni pilkkaavat minua päivät pitkät,
kirotessaan vihamiehiään he käyttävät minun nimeäni.

Minä syön leipänäni tuhkaa,
kyyneleet maustavat juomani.

Vihasi vimmassa
sinä paiskasit minut maahan.

Päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ruohon lailla minä lakastun.



Mutta sinä, Herra, hallitset ikuisesti,
sinun nimesi kaikuu polvesta polveen.

Sinä nouset ja armahdat Siionia.
Sen aika on tullut, armon aika.

Sinun palvelijasi rakastavat sen kiviä, he surevat kaupunkinsa tuhkaa.

Kansat pelkäävät Herran nimeä,
maan kuninkaat kumartavat häntä,
kun Herra jälleen rakentaa Siionin
ja ilmestyy kunniassaan.

Hän katsoo sorrettujen puoleen,
ei torju heidän rukoustaan.

Tämä on kirjoitettu tulevalle polvelle, jotta uudeksi luotu kansa ylistäisi Herraa.



Herra katsoo pyhästä korkeudestaan,
tähyää taivaasta maan päälle.

Hän kuulee vankien vaikerruksen,
hän vapauttaa kuoleman omat.

Siionissa kuulutetaan Herran nimeä,
Jerusalem kaikuu hänen kiitostaan,
kun kansat kokoontuvat yhteen, kun valtakunnat tulevat palvelemaan Herraa.



Hän on murtanut minun voimani kesken matkan,
lyhentänyt elinpäivieni määrän.

Minä sanon hänelle: Jumalani,
älä ota minua pois puolitiessä!
Sinä elät iäti, ajasta aikaan.

Jo ammoin sinä laskit maan perustukset,
sinun kättesi työtä ovat taivaat.

Ne katoavat, mutta sinä pysyt.
Ne kuluvat loppuun kuin vaate,
sinä vaihdat niitä kuin vaatekertaa,
ja ne vaihtuvat uusiin.

Mutta sinä olet iäti sama,
sinun vuotesi eivät lopu.

Palvelijoittesi lapset saavat asua turvassa, heidän lastensa lapset ovat huomassasi.

Ps 102 KR 1992