"Vanhurskauteni on 100-prosenttisesti Kristuksen vanhurskautta. Ja Herra itse minussa vaikuttaa kaiken hyvän tekemisen ja tahtomisen, se on ihan varma asia."
Haamul palstalla Lain kolmas käyttö
...
Esillä näissä jo kauan jatkuneissa ja tärkeissä Haamulin ja maman keskusteluissa on kristikunnalle merkittäviä asioita - "minun vanhurskauteni" ja "minun hyväntekemiseni"
olisi siksi hyödyllistä, että koettaisimme selvittää, mitä näillä sanoilla käytännössä tarkoitetaan ja puhuvatko Haamul ja mama nettiruuksussa ylipäätään samoista asioista näitä sanoja käyttäessään.
"vanhurskaus" on vanhaa suomea, olisikohan Mikael Agricolan aikoinaan keksimä käännös Uuden Testamentin kreikan "dikaiosyne", δικαιοσύνη.
koska "vanhurskaus" on kielessämme etupäässä uskonnolliseen käyttöön jäänyt vanha sana, sen merkitys ei ole laisinkaan ilman muuta selvä aikamme suomea puhuvalle ihmiselle. Eikä aina välttämättä meille kristityillekään.
Vanhurskaus sana on kyllä käytössä myös 1992 käännöksessä:
Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen kastettavaksi. Johannes esteli ja sanoi: "Sinäkö tulet minun luokseni? Minunhan pitäisi saada sinulta kaste!"
Mutta Jeesus vastasi hänelle: "Älä nyt vastustele. Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon." Silloin Johannes suostui hänen pyyntöönsä.
Mat 3:13-15 KR 1992
"Hyvän tekemisen ja tahtomisen"
kyllä aikamme tavallinen suomalainen ymmärtää, mutta ei välttämättä aivan samassa merkityksessä kuin lestadiolaiset kristityt uskonnollisessa kielessä tarkoittavat.
Partiolainen tekee päivän hyvän työn - tunnetusti kävelee vanhuksen kanssa suojatien yli vilkkaassa kaupungissa. Palomies pelastaa pikkuvauvan liekehtivästä talosta henkensä uhalla, mies saa aikaan sovinnon riitelevien naapurien välillä, sairaanhoitaja elvyttää sydänkohtauksen saaneen, rock-tähti lahjoitaa miljoonan hyväntekeväisyyteen.
siinähän tuo sana on mukana "hyväntekeveväisyys"
jos olen oikein ymmärtänyt Haamulin kirjoituksia, mikään tällainen ei ole kuitenkaan ole oikeasti hyvä teko.
keskusteluissa mama on korostanut että "vanhurskautus" ja "hyvät teot" ... vielä sellainenkin ilmaus kuin "pyhitys" ... tulisi pitää erillään.
onko tämä huoli ymmärrettävä niin, että kristillisyydessä "vanhurskautus" ja "hyvät teot" kuuluvat jotenkin samaan kategoriaan, määrittelevät ihmisen oikeaa tai väärää tilaa pyhän Jumalan edessä?
silloin siirrymme tavallisesta arkisesta kielenkäytöstä - lahjoittaa euro "hyväntekeväisyyteen" menee esimerkiksi Punaisen Ristin työlle - kristilliseen kielenkäyttöön.
"hyväntekeminen" on silloin uskonnollisesti värittynyttä kaikenlaisten uskon kannalta hyvien asioiden tekemistä, jotta ihminen kelpaisi Jumalalle.
siis yritystä "ansaita armo" jota pahempaa asiaa kaiketi lestadiolaisuudessa ei tunneta.
Kirjoittanut: Haamul
Totta kai se on hyvä teko, jos partiolainen auttaa vanhuksen kadun yli. Se on hyvä teko ja on suotavaa ja tarpeellista, että jokainen tekee sen kaltaisia hyviä tekoja ja vielä parempiakin tekoja.
Mutta silti on totta, että
vanhurskaat iloon kannetaan
kuin armost' heille annetaan,
eik' suinkaan ansion tähden.
Kirjoittanut: MikkoL
näin tulemme siihen outoon tilanteeseen, että hyvinvoiva esikoislestadiolainen kristitty, sanotaan vaikka kotirouva, joka ei ole nostanut sormeaankaan lähimmäistensä auttamiseksi
pitää itseään uskonsa tähden Jumalalle paljon mieluisampana, kuin yksikään hyvää tekevä ihminen, jolla ei ole tätä uskoa.
eikö niin?
koska hän uskoo Kristukseen ja uskoo syntinsä ja laiminlyöntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
hänen ei tule eikä tarvitse tehdä mitään hyvää kenellekään.
jos jotain hyvää hedelmää hänen elämässään on, se on Jumalan itsensä aikaansaamaa eikä tällä kotirouvalla ole sen kanssa mitään tekemistä - se ei ole hänen vaan Jumalan itsensä tekoa.
jos mitään hyvää hedelmää hänen elämässään ei ole, se on viimeisellä tuomiolla Jumalan oma vika kun ei niitä hedelmiä antanut?
tahallani koetan kärjistää, että saisimme selvyyden, mistä tässä asiassa on kyse
"vanhurskautus"
"hyväntekeminen"
ja hyvien tekojen tekeminen niin kuin se normaalissa kielenkäytössä ymmärretään.
"Totta kai se on hyvä teko, jos partiolainen auttaa vanhuksen kadun yli. Se on hyvä teko ja on suotavaa ja tarpeellista, että jokainen tekee sen kaltaisia hyviä tekoja ja vielä parempiakin tekoja."
Haamul
maallisessa mielessä hyvä teko
Jumalan silmissä yhdentekevää?
erikoista mutta ilmeisesti esikoisuudelle niin tyypillistä kristillisen uskon merkityksen tulkintaa.
eikö Jeesus tullut juuri sitä varten, että me Hänessä eläen täyttäisimme Jumalan lain todellisen tarkoituksen?
Kirjoittanut: Haamul
Pelastuksen kannalta on yhdentekevää, vaikka uskosta osaton tekisi kuinka paljon hyvää.
Sillä Herra on päättänyt tarjota maailmalle pelastuksen Pojassaan. Jokainen, joka uskoo Häneen, pelastuu.
Kirjoittanut: MikkoL
"Pelastuksen kannalta on yhdentekevää, vaikka uskosta osaton tekisi kuinka paljon hyvää."
Pelastuneen kannalta se ei ole laisinkaan yhdentekevää, tekeekö hän uskovana hyvää vai pahaa!
Kirjoittanut: Haamul
"näin tulemme siihen outoon tilanteeseen, että hyvinvoiva esikoislestadiolainen kristitty, sanotaan vaikka kotirouva, joka ei ole nostanut sormeaankaan lähimmäistensä auttamiseksi
pitää itseään uskonsa tähden Jumalalle paljon mieluisampana, kuin yksikään hyvää tekevä ihminen, jolla ei ole tätä uskoa.
eikö niin?" (MikkoL)
Uskon kautta Jeesukseen, Jumalan Poikaan, johon Isä on mielistynyt, on jokainen uskova Isälle mieleen. Näin se Raamatusta on selkeästi luettavissa.
Ja etpähän taida paljon tietää keskivertolestadiolaisen kotirouvan arjesta. Hänellä on 5-11 lasta, ja lapsilla on usein hyvin pienet ikäerot. Julmaa olisi häntä enää enempi työllistää, vaikka kuinka kovasti perustelisit, että teot ovat Matt. 25:n mukaan välttämättömiä, ellet halua tulla kirotuksi viimeisellä tuomiolla.
Lutherin kirkkopostillasta:
"Ei Jumala kysy tekoja, vaan kuuliaisuutta, niinkuin saman 1. Samuelin Kirjan 15. luvussa (1. Sam. 15:22) sanotaan: Herra ei halua uhria, vaan tottelevaisuutta. Tämän mukaisesti hurskas palvelijatar velvollisuuksiaan täyttäessään: toimensa mukaisesti huonetta lakaistessaan ja törkyä ulos kantaessaan, tai palvelija samanlaisessa mielessä kyntäessään ja äestäessään kulkee suoraan kohti taivasta, oikeaa tietä, kun taas toinen joka kulkee Pyhään Jaakobiin tai kirkkoon, toimensa ja työnsä laiminlyöden, kulkee suoraan helvettiin."
"Sulkekaamme siis silmämme älkäämmekä tarkatko tekoja, kuinka ovat suuria tai pieniä, kunniallisia tai halveksittuja, hengellisiä tai maallisia tai minkä arvoisia ja nimellisiä ne kaikki lienevätkin, vaan niissä piilevää käskyä ja kuuliaisuutta: jos näin on, on tekokin oikea ja arvokas, aivan jumalallinen, vaikka se olisi niin vähäpätöinen kuin oljenkorren maasta nostaminen. Ellei taas ole olemassa kuuliaisuutta ja käskyä, ei tekokaan ole oikea, vaan kirottava ja varmasti perkeleellinen, vaikkapa se olisi niin suuri kuin kuolleitten herättäminen. Sillä varmaa on, että Jumalan silmät eivät katso tekoja, vaan teoissa ilmenevää kuuliaisuutta. Sen tähden Jumala tahtookin meitä tarkkaamaan omaa käskyään ja kutsumistaan.
"Siitä sanoo pyhä Paavali 1. Korinttolaiskirjeen 7. luvussa (1. Kor. 7:20): »Pysyköön kukin siinä asemassa missä hänet on kutsuttu»; ja pyhä Pietari 1. Kirjeensä 4. luvussa (1. Piet. 4:10): »Jumalan moninaisen armon hyvinä huoneenhaltijoina palvelkaa toisianne, kukin sillä armolahjalla minkä on saanut». Kas tässä pyhä Pietari sanoo, että Jumalan armolahjat eivät ole samanlaiset, vaan moninaiset; ja jokaisen on ottaminen vaari omastansa, siinä harjoittautuminen ja sillä toisia hyödyttäminen."
Ja vielä tämä:
" Kuinka äärettömän ihanaa olisikaan, jos näin kävisi: jokainen hoitaisi omaansa ja kuitenkin sillä toista palvelisi, ja näin joukolla yhdessä oikeaa tietä taivaaseen kuljettaisiin! Niin pyhä Paavalikin kirjoittaa Roomalaiskirjeen 12. luvussa (Room. 12:4 ja ss. jakeissa) ja 1. Korinttolaiskirjeen 12. luvussa (1. Kor. 12:12 ja ss. jakeissa): »Niinkuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä», niin meitäkin on kristillisessä seurakunnassa monta jäsentä, mutta kaikilla ei ole sama tehtävä; kukaan älköön tarkatko toisen tehtävää, vaan jokainen omaansa, ja kaikki sovussa vaeltakoot yksinkertaisessa kuuliaisuudessa, moninaisissa velvollisuuksien täyttämisissä ja erilaisissa tehtävissä."
"Pelastuneen kannalta se ei ole laisinkaan yhdentekevää, tekeekö hän uskovana hyvää vai pahaa!"
Ei tietenkään ole. En ole ikinä sellaista väittänyt (eivätkä sellaista väitä kyllä lestadiolaisetkaan).
Onhan selvää, että jos joku on käsittänyt osalleen tulleen valtavan armon ja avun, jonka Kristuksessa on saanut, hän tahtoo välittää lähimmäisille samaa armeliaisuutta ja auttavaisuutta.
Kirjoittanut: MikkoL
tämä Luther lainaus tulee hyvin tähän aiheeseen mukaan.
en väitä tuntevani esikoisuutta ollenkaan, nojaan arvioni siihen mitä julkisissa saarnoissa, kirjoituksissa - kuten lähetyskirjeissä - ja muussa opetuksessa kuulen.
Uskonpuhdistaja sanoo tuossa jotain, joka oli vallankumouksellista hänen elinaikanaan kun kirkon ihmisiä ja menoja pidettiin todellisena hyvänä elämänä. Luostariin meno oli Jumalan tahdon huipentumaa, kaiken omistamista Hänen palveluunsa.
Luther kääntää Haamulin lainaamassa kohdassa asiat ylösalaisin ja sanoo, että arkinen työ on yhtä hyvää ja pyhää ja ehkä pyhempääkin kuin luostarien meno ja messujen meininki ja jumalanpalvelukset.
siis että Jumalan luoma elämä on hyvää ja pyhää ja Jumalalle mieleen.
yhä tänään Lutherin sanat ovat raikkaita ja terveellistä muistutusta hyvien töiden tarpeellisuudesta.
sen sijaan että niistä neuroottisesti hengellisistä syistä varoitellaan.
todellakin, se että esikoislestadiolaisen perheen monen lapsen äidin uurastus kotona on hyvää tekoa paljon enemmän kuin se, ettei hän essujen luostarin sääntöjen mukaan myöskään värjää hiuksiaan vaikka harmaata alkaa jo näkyä.
se on hyvä työ, että korjataan huoltoasemalle tullut auto kunnolla vaikka vähemmällä pääsisi.
se on hyvä työ, että alennetaan sen köyhän lesken asunnon vuokraa vaikka sen hyvällä paikalla voisi vuokrata kalliimmalla ja maksajia löytyisi.
se on hyvä työ, että laitossiivooja putsaa myös ne kulmat, joita arkipäivän menossa ihmiset eivät edes huomaa.
tekee työtään kuin Jumalalle
Raamatun mukaan uusi elämä on elävän Jumalan palvelemista
meidät on suorastaan luotu juuri hyviä tekoja varten!
esikoiset tämänkin Jumalan sanan unohtavat ja väärällä opetuksella polkevat oman hurskautensa saappailla tien lokaan.
Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.
Ef 2:10 KR 1992
http://www.laestadiustexter.se/CP%20012%20FIN.htm
VastaaPoistaEhkä esikoisilla on tämä logiikka, mikä Lestadiuksen tekstissä on?
Tuhlaajapoika yritti selvitä vieraalla maalla, palvella sellaista herraa, joka vieraalla maalla on. Mutta nälkä yllätti. Sikoja vieraan maan herran kannatti lihottaa, niille kelpasi syödä ihan mitä vaan mistä tuntee itsensä ylpeäksi ja lihavaksi, tärkeäksi ja työteliääksi, kovin hyödylliseksi varsinaisesta vieraan herran päämäärästä ja sikarukan lopusta tietämättä tai välittämättä. Tuhlaajapoika muisti, millainen rikas Isä hänellä on. Hän arveli, että kehtaisi mennä kotiin, jos sentään voisi mennä piiaksi tai rengiksi, palkkaa saamaan. Noloa olisi mennä noin vain, kun kerran on pojan asemassa.
Lestadius: "Mutta kunnia oli hänessä niin suuri, ettei hän viittinyt varsin mennä semmoisena traasu perkeleenä isänsä tykö; ennen hän tahtoi itse jollakulla lailla tienata ruokaa. Mutta se porvari, jonka palveluksessa hän on, se sama porvari on niin ahne, ettei hän anna sikainkaan ruokaa palkaksi. Se porvari pelkää, että siat kupsottelevat, jos tuhlaajapoika söis heidän kanssansa.
Nouse nyt ylös, sinä tuhlaajapoika, ja rupea ajattelemaan, kuinka monella palvelijalla sinun isäs huoneessa on parempi tilaisuus kuin sinulla tässä vieraassa maassa, kussa ei anneta sikainkaan ruokaa syödä. Kuinkas monta ajastaikaa eli kuukautta sinä olet jo palvellut sitä porvaria, joka pani sinut palvelemaan sikojansa? Etkös ole vielä väsynyt, raukka, paimentamasta niitä sikoja? Minä kuulen, että isä on laittanut häitä sinulle ja muille traasuperkeleille, jotka tulevat hänen tykönsä niin huonona ja viheliäisenä, kuin he ovat.
Minä kuulen vanhemman sydämen kaipaavan sinua onnetointa raukkaa, joka karkaisit pois isän talosta, tuhlaamaan ja haaskaamaan omaisuutes porttoin kanssa vieraalla maalla. Minä kuulen vanhemman sydämen kaipaavan sinua ja tappavan syötetyn vasikan sinun tähtes, ja laittavan juhlavaatteet valmiiksi, siksi kuin tuhlaajapoika tulee. Minä kuulen vanhemman sydämen kaipaavan sinua ja odottavan, koska se onnetoin tuhlaaja poika tulee traasusena ja rääpäleissä, mustana ja kunniattomana, nälässä ja vilussa.
Isä on nyt laittanut häitä, kussa semmoiset nälkävieraat saavat nautita viinaa ja rieskaa, koska hän sanoo profeetan Esaiaksen kautta: "Tulkaat ja ostakaat ilman rahatta ja ilman hinnatta viinaa ja rieskaa." Nouse siis ylös onnetoin raukka ja mene isäs tykö ja sano: "Isä! Minä olen syntiä tehnyt taivasta vastaan ja sinun edessäs, enkä ole mahdollinen sinun lapsekses kutsuttaa, vaan anna minun olla niinkuin yksi huonoin sinun palvelijoistas."
Miltä isänä, inhimillisesti ajatellen, mahtaa tuntua, kun oma poika tulee ja tarjoutuu palkolliseksi, palkkatyöläiseksi? Hieno vertaus tämä Raamatun vertaus.
VastaaPoistaLiian suuri velka eli jonkinlainen konkurssitila taitaa olla Raamatun mukaan tosiasia?
Lestadius vertaakin tätä tuhlaajapojan tilannetta huoneenhaltijan suunnitelmiin, kun tämä ei millään olisi kehdannut kerjätä mutta ei jaksanut töitäkään alkaa tehdä.
"Me kuulemme myös yhdessä evankeliumissa siitä väärästä huoneenhaltijasta, ettei hän viittinyt kerjätä, koska hän sanoi: "En minä jaksa kaivaa, ja häpeän minä kerjätä." Tästä paikasta kuuluu, että kunnia estää muutampia kerjäämästä. Pikemmin he rupeavat varastamaan, etttä he sillä tavalla eläisit, niinkuin tämä väärä huoneenhaltija, joka rupeis herraansa pettämään. Ensiksi hän haaskais herransa hyvyyden, ja sitte vielä opetti herransa velkamiehet kirjoittamaan 50 sadan sijaan ja muuttamaan velkakirjoja. Ja sentähden ne velkamiehet, joiden velka on jäänyt maksamatta, aikovat korjata häntä ijankaikkisiin majoihin.
Mutta kukas tiesi, mihinkä majahan he viimein häntä korjaavat, koska he huomaitsevat, että he saavat maksaa velkaansa ijankaikkisesti juuri sen väärän huoneenhaltijan tähden, joka opetti heitä vääryydellä velkaansa vähentämään, eikä opettanut heitä armoa kerjäämään Herralta, että se velka olis tullut pois pyyhityksi. Mutta he teit niinkuin se väärä huoneenhaltija käski, ja sentähden saavat he nyt maksaa heidän velkaansa ijankaikkisesti."
En tiedä oliko Lestadius oikeassa vai väärässä tässä asiassa, mutta voipa hyvinkin olla niin, että on parempi, ettei jaksa ainakaan ansiomielessä kaivaa, eli joutuu kerjäämään.
Ne vapaalla, vapautetulla, mielellä tehdyt työt lähimmäisen ja itsen hyväksi ovat sitten eri asia. Niitä voi tehdä ottamatta niistä erityisemmin lukua ja pitämättä suurta melua.
Kumpi on parempi, sanoa että en tee ja kuitenkin tehdä, kuin että lupaa tehdä, sanoo tekevänsä, eikä kuitenkaan tee?
Kiitos tästä rovastin saarnoihin perustuvasta kommentistasi, joka johtaa meitä tutkimaan Jeesuksen vertausten sanomaa.
VastaaPoistaesikoisuuden tekemättömyyden puolustamiseksi tämä "hiljaisen palvelun" puolustuslinja ei minulle kuitenkaan riitä ja annan kaksi syytä
- Toksovan hienosta hankkeesta julkisesti kertomisen jälkeen hämeenlinnalaiset saivat Lapin vanhimmilta nuhteita. Julkisuus ja yhteistyö muiden kuin essujen kanssa (piskuinen lauma) olisivat tässä avuksi hankkeen edistämiseksi.
- OneWay liike on alkanut yhden miehen kuuliaisuudesta Jeesuksen käskylle ja muutamassa vuodessa saanut aikaan enemmän hyvää tekemistä lähellä ja kaukana kuin esikoisten herätysliike 150 vuodessa.