Jumalan ilmoitus ihmiselle - Raamattu - sisältää syvällisen ja monipuolisen kuvauksen ihmisestä. Onhan se Tekijän ohjekirja ihmisyyteen!
Olemme hieman katselleet ihmisen seksuaalista olemusta kuvaavia tekstejä, joilla on ollut niin syvällinen merkitys ihmiskunnan vaiheissa ja yhä on. Hiukan raapaisseet Raamatun ilmoituksen pintaa ja niin paljon on sinne aarteita kätketty, jotka odottavat etsimistämme.
Naimattomuus on suomenkielinen sana juuresta naida, joka tarkotitaa miehen ja naisen välistä yhdyntää.
Tästä juuresta tulee ilmaus "mennä naimisiin" monikossa ja niinhän Martti Lutherkin aviopareja käytännöllisesti neuvoo, kahdesti viikossa sataneljä kertaa vuodessa.
(en löydä tähän kansan suussa tunnettuun opetukseen viitettä Lutherin teksteistä - ehkä joku löytää - Luther myös paastosi kahdesti viikossa).
Apostoli Paavali, naimaton - siis ei avioliitossa elävä - kaveri, tunnistaa seksuaalisuuden valtavan voiman ja neuvoo naimattomia ja leskiä, että "parempi on naida kuin palaa". (1 Kor 7:8-9)
Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi: mieheksi ja naiseksi:
Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu."
1 Ms 1:27-28 KR 1992
Yhdessä mies ja nainen ovat siis yksi, kahdsetaan he ovat yhden Jumalan kuva.
Onko naimaton ihminen, neitsyt, mies tai nainen - vanhapiika tai aikamiespoika - siis epätäydellinen Jumalan kuvan puolikas?
Raamatusta löytyy tähänkin ihmisyyteen kuuluvaan kysymykseen opetusta, joka on sangen syvällistä ja olennaista.
Tuon siitä jotain esille keskustelun yhdessä pohdittavaksi.
Naimattomuus ei Raamatussa näyttäisi olevan ongelma eikä yksin elävä ihminen mikään Jumalan kuvan puolikas.
Pikemmin päinvastoin - naimattomuuteen liittyy Raamatussa tiettyä hengellistä arvovaltaa.
Lapsettomuus sen sijaan on vakava ongelma, josta Raamattu puhuu.
Neitseys on Raamatussa korkeassa arvossa ja sen menettäminen avioliiton ulkoupolella vakava asia myös yhteisön, Israelin kansan, kannalta.
Mutta naimattomuus - no problemo.
(tietenkin puolison löytäminen on iso asia, josta esimerkiksi patriarkkakertomukst kertovat, Joosef parka oli pulassa kihlattunsa Marian kanssa, joka oli raskaana)
Tuttuja meille ovat apostoli Paavalin neuvot Korinttilaisille:
Otan nyt puheeksi asian, josta kirjoititte. (Korinttilaisten kyssärikirje Paavalille!)
Miehen on kyllä hyvä olla koskematta naiseen, mutta haureuden välttämiseksi tulee kunkin miehen elää oman vaimonsa ja kunkin naisen oman miehensä kanssa.
Mies täyttäköön aviovelvollisuutensa vaimoaan kohtaan, samoin vaimo miestään kohtaan. Vaimon ruumis ei ole hänen omassa vallassaan vaan miehen, samoin ei miehen ruumis ole hänen omassa vallassaan vaan vaimon.
Älkää keskeyttäkö yhdyselämäänne, paitsi ehkä yhteisestä sopimuksesta joksikin aikaa, jotta voitte keskittyä rukoukseen; palatkaa sitten taas yhteen. Muutenhan Saatana pääsee kiusaamaan teitä, kun ette kuitenkaan pysty hillitsemään itseänne.
Sanon tämän myönnytyksenä enkä käskynä. Soisin kaikkien elävän niin kuin itse elän. Jokaisella on kuitenkin oma Jumalalta saatu armolahjansa, yhdellä yksi, toisella toinen.
Naimattomille ja leskille minä sanon, että heidän olisi hyvä pysyä yksin niin kuin minäkin.
Mutta elleivät he jaksa hillitä itseään, menkööt naimisiin, sillä on parempi mennä naimisiin kuin palaa himon tulessa.
Naimisissa oleville taas annan käskyn, en minä vaan Herra: vaimo ei saa erota miehestään. Jos hän kuitenkin eroaa, olkoon menemättä enää naimisiin tai sopikoon miehensä kanssa. Samoin ei mies saa erota vaimostaan.
1 Kor 7:1-11 KR 1992
Apostoli Paavali jatkaa neuvomista hieman myöhemmin puhuttuaan ensin kristityn ja ei-kristityn välisestä avioliitosta. Sellaisen on täytynyt olla varsin tavallinen perhe lähetyskentillä ja varhaisessa kirkossa vielä kauan Paavalin jälkeisellä ajalla.
Naimattomista naisista minulla ei ole Herran antamaa käskyä. Sanon kuitenkin oman mielipiteeni, sillä Herra on suonut minulle sen armon, että minuun voi luottaa.
Sen ahdingon ajan vuoksi, jota nyt elämme, jokaisen on hyvä pysyä entisellään. Jos sinulla on vaimo, älä pyri hänestä eroon. Jos sinulla ei enää ole vaimoa, älä etsi itsellesi uutta. Mutta jos menetkin naimisiin, et tee väärin. Ja jos naimaton nainen menee naimisiin, hänkään ei tee väärin. Naimisissa olevat joutuvat kuitenkin elämässään ahtaalle, mistä haluaisin teitä säästää.
Sanon teille, veljet: aika on käymässä vähiin. Siksi niidenkin, joilla on vaimo, on nyt elettävä kuin heillä ei vaimoa olisikaan, surevien on oltava kuin he eivät surisi ja iloitsevien kuin eivät iloitsisi; niiden, jotka ostavat jotakin, on oltava kuin eivät saisi pitää ostamaansa, ja niiden, jotka käyttävät hyödykseen sitä mitä tässä maailmassa on, on oltava kuin eivät saisi siitä mitään hyötyä.
Tämä nykyinen maailmamme on näet katoamassa.
Toivoisin, ettei teillä olisi huolia. Naimaton mies kantaa huolta siitä, mikä koskee Herraa, siitä, miten olisi Herralle mieliksi.
Naimisissa oleva taas huolehtii maallisista asioista, siitä, miten olisi vaimolleen mieliksi. Näin hän on jakautunut kahtaalle.
Samoin naimaton nainen ja nuori neito kantavat huolta siitä, mikä koskee Herraa, jotta olisivat niin ruumiiltaan kuin hengeltäänkin pyhiä.
Naimisissa oleva nainen taas huolehtii maallisista asioista, siitä, miten olisi miehelleen mieliksi.
Tämän sanon teidän parastanne ajatellen, en sitoakseni teitä vaan auttaakseni teitä elämään kunniallisesti ja pysymään lujasti ja häiriintymättä Herran yhteydessä.
Joku ehkä arvelee menettelevänsä sopimattomasti morsiantaan kohtaan, kun hän tuntee tähän ylivoimaista halua eikä voi sille mitään. Hän saa kuitenkin tehdä niin kuin haluaa, se ei ole väärin, he voivat mennä naimisiin.
Mutta jos joku ei tunne voittamatonta pakkoa vaan hallitsee tahtonsa ja pysyy lujasti päätöksessään säilyttää morsiamensa koskemattomana, hän tekee oikein.
Se, joka menee morsiamensa kanssa naimisiin, tekee siis oikein, mutta se, joka ei mene, tekee vielä paremmin.
Vaimo kuuluu yhteen miehensä kanssa niin kauan kuin tämä elää, mutta miehen kuoltua hän on vapaa menemään naimisiin kenen kanssa haluaa, kunhan se vain tapahtuu Herrassa. Hänen osansa on kuitenkin parempi, jos hän pysyy leskenä.
Tämä on minun käsitykseni, ja luullakseni minussakin on Jumalan Henki.
1 Kor 7:25-40 KR 1992
Luonnostamme luemme apostolin tekstiä kuin lakikirjaa, etsien selviä ohjeita ja määräyksiä - lakeja ja asetuksia.
Apostoli itse korostaa kuitenkin, ettei siitä ole kysymys.
Hän tekee selvän eron omien mielipiteidensä välillä ja Herran Jeesuksen opetuksen välillä, ja myös korostaa, että ei tahdo rasittaa vaan auttaa kristittyjä elämään Kristuksen yhteydessä.
Näitä apostolin kirjoituskia ei tulisi lukea synnin ja kuoleman lain silmälasein vaan elämän Hengen lain silmälasein.
Se vaan ei taida monelta meistä onnistua.
Herra Jeesus itse on puhunut avioliitosta, avioerosta, kuten evankelistat kertovat.
Erityisen mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä on tämä kohta:
Hänen luokseen tuli myös fariseuksia, jotka halusivat panna hänet koetukselle ja kysyivät: "Saako mies hylätä vaimonsa mistä syystä tahansa?"
Hän vastasi heille: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja alun perin teki ihmisen mieheksi ja naiseksi?"
Ja hän jatkoi: "Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."
Fariseukset kysyivät häneltä: "Miksi sitten Mooses on säätänyt, että jos mies hylkää vaimonsa, hänen on annettava tälle erokirja?"
Hän vastasi: "Mooses antoi teille luvan hylätä vaimonne, koska te olette niin kovasydämisiä. Mutta alun perin ei ollut niin.
Minä sanon teille: se, joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden ja menee naimisiin toisen kanssa, tekee aviorikoksen. Aviorikoksen tekee myös se, joka nai miehensä hylkäämän naisen."
Opetuslapset sanoivat: "Jos avioliitto merkitsee miehelle tätä, on parempi olla menemättä naimisiin."
Mutta hän sanoi heille: "Se ratkaisu ei sovellu kaikille, ainoastaan niille, joille se osa on annettu.
On sellaisia, jotka äitinsä kohdusta saakka ovat avioliittoon kelpaamattomia, on toisia, joista ihmiset ovat tehneet sellaisia, ja on niitä, jotka itse, taivasten valtakunnan tähden, ovat ottaneet osakseen naimattomuuden. Joka voi valita tämän ratkaisun, valitkoon."
Mt 19:1-12 KR 1992
Minusta tämä KR 1992 käännös on virheellinen ja yrittää selittää meille hankalaa raamatunkohtaa. (minua aina niin potuttavalla tavalla)
Mannisen komitea käänsi tarkasti ja siksi hoono soomi, jota on vaikea ymmärtää:
Mutta hän sanoi heille: "Ei tämä sana kaikkiin sovellu, vaan ainoastaan niihin, joille se on suotu.
Sillä on niitä, jotka syntymästään, äitinsä kohdusta saakka, ovat avioon kelpaamattomia, ja on niitä, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi, ja niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä avioon kelpaamattomiksi.
Joka voi sen itseensä sovittaa, se sovittakoon."
Mt 19:11-12 KR 1938
εἰσὶ γὰρ εὐνοῦχοι οἵτινες ἐκ κοιλίας μητρὸς ἐγεννήθησαν οὕτω.
no.. kyllä Otto Manninenkin tekstiä hieman siistii...
alkuteksti on:
"Sillä on niitä, jotka syntymästään, äitinsä kohdusta saakka, ovat eunukkeja, ja on niitä, jotka ihmiset ovat tehneet eunukeiksi, ja niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä eunukiksi."
Mt 19:12
kääntäen kreikan eunukhos sanan suomen "eunukki" lainasanana.
KR 1938 "avioon kelpaamaton"
KR 1992 "naimaton"
mitäs Biblia?
Sillä muutamat ovat kuohitut, jotka äitinsä kohdusta niin syntyneet ovat: ja ovat kuohitut, jotka ihmisiltä kuohitut ovat: ja ovat kuohitut, jotka taivaan valtakunnan tähden itse kuohinneet ovat.
Joka sen taitaa käsittää, se käsittäkään.
Mt 19:12 Biblia 1776
Kreikan eunekhe tulee sanoista eune (vuode) ja ekho (paljon merkityksiä)
sana tarkoittaa eunukkia, enemmän tai vähemmän kuohittua miestä (mitä kaikkea on rikottu, leikattu pois).
tästä seuraa kyllä loogisesti myös Mannisen keksimä merkitys "avioliittoon kelpaamaton", mutta tuo ei taida olla sanan oikea käännös.
tästä seuraa myös kreikassa ajatus "naimaton", mutta naimattomuudelle on koinee-kielessä sanastonsa, jota esimerkiksi apostoli Paavali käyttää 1 Kor 7:8 agamos (ei gamos, "ei häitä viettänyt").
eli Matteuksen evankeliumissa Jeesus puhunee kuohitusta miehestä.
Rankkaa tekstiä, joka etenkin selibaatissa elävälle papille, munkille tai nunnalle on arkista todellisuutta - henkisesti kuohittu vaikka ei ruumiillisesti.
epäilemättä kirkon historian aikana on ollut ihmisiä, jotka ovat itsensä kuohineet tämän Matteuksen evankeliumissa olevan Jeesuksen sanan perusteella.
Jos oikein ymmärrän, kivesten rikkominen tai poistaminen vähentää huomattavasti miehen seksuaalisuutta kun sieltä tulevat hormoonit lakkaavat jylläämästä.
en ole lääkäri enkä tiedä onko näin.
Taivasten valtakunnan tähden.
....
Naimattomuus ei siis suinkaan ole puolikkaana Jumalan kuvana olemista!
Tämä Jeesuksen sana esiintyy ainoastaan Matteuksella.
eunukki-sana esiintyy myös Apostolien teoissa "etiopialainen hoviherra" on "etiopialainen eunukki" alkutekstissä.
tämä on kreikan mukaista, sillä monet haaremien vartijat nousivat korkeisiin arvoihin myös Ottomaanien Turkissa. Sulttaani saattoi luottaa eunukkiinsa.
Mutta Herran enkeli puhui Philippukselle ja sanoi: nouse ja mene lounaaseen päin, sitä tietä, joka Jerusalemista menee alas Gatsaan, joka kylmillä on.
Niin hän nousi ja meni. Ja katso, yksi Etiopian mies, Etiopian kuningattaren Kandasen voimallinen kamaripalvelia, joka oli pantu kaiken hänen tavaransa päälle, se oli tullut Jerusalemiin rukoilemaan,
Ja palasi sieltä, istuen vaunuissansa, ja luki Jesaias prophetaa.
Niin Henki sanoi Philippukselle: käy ja mene lähemmä tätä vaunua.
Apt 8:26-29 Biblia 1776
Tuo tie Jerusalemista Gazaan on yhä osittain olemassa ja menee läheltä kotiamme. Siellä on roomalaisajan rakennelmia matkanteon helpottamiseksi Juudean vuorimaassa.
Jännästi muuten tässä ensin Herran enkeli puhuu ja sitten Pyhä Henki.
Filippuksesta sanotaan vakaasti:
Niin hän nousi ja meni.
Apt 8:27
Raamatussa on siis naimattomuudesta kirjoitettu.
Sana "naimaton" esiintyy vain Ensimmäisen Korinttilaiskirjeen seitsemännessä luvussa.
Olkaamme siis kiitollisia Korinttin kaupungin kristityille, jotka tästä asiasta apostolin mieltä kysyivät kirjeessä, joka ei ole meille säilynyt.
Vastauksensa tulee meille hellenistisestä maailmasta jostain 55 jKr. eikä ole aivan yksiselitteinen eikä edes kaksiselitteinen.
Paavali aivan selvästi joutui itse miettimään asiaa kannalta jos toiseltakin ja turvaamaan sekä Herran neuvoihin ja opastukseen että omaan käsitykseensä - koska hän arveli, että hänessäkin on Pyhä Henki.
Vaan Pyhän Hengen läsnäolo ei taida olla taikatemppu, quick-fix, pikainen vastaus elämän suuriin kysymyksiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti