Tahdomme kaikki olla elävän Jumalan palvelijoita - sellaisen Jumalan, joka on läsnä, neuvoo, opastaa, antaa valoa tiellemme ja tilanteisiimme, kantaa, kun uuvumme, hoitaa, parantaa, antaa anteeksi.
Juuri sellainen Jumala meillä on Jeesuksessa Kristuksessa ja vielä paljon enemmän.
Hän ei kuitenkaan ole mikään helppo Jumala.
Hän on nimittäin Jumala, eikä ihminen, ja sen verran korkea, että emme sitä järjellämme pysty edes käsittämään. Sen verran pyhä, että emme oikein tohdi Hänen lähelleen edes pyrkiä.
nimimerkki Immata kertoi tässä nettiruukussa eräästä käytännön tilanteesta, jossa hän on tahtonut käydä vanhempaa naishenkilöä tapaamassa, mutta tämän poika on nyt tahtonut sellaiset vierailut kieltää.
Immata käytti hauskaa ilmaisua ja sanoi olevansa "tuttipullo krisititty". Tällä tarkoitetaan sellaista henkilöä, joka tahtoo antaa elämänsä asiat Herran ratkaistavaksi sen sijaan, että ratkoo niitä rohkeasti itse sillä viisaudella, elämänkokemuksella, järjellä ja näkemyksellä, jota Herra on vuosien mittaan antanut.
minäkin tunnustaudun tuttipullo kristityksi - kaipaan päivittäin Herrani ja Jumalani läsnäoloa elämässäni ja johdatusta ihan arkisissa ja yksinkertaisissakin asioissa. "tässä ammutaan, ajanko poikani kanssa sillalle" ja muuta sellaista.
Raamatussa on asiasta opetusta, joka ei ole aivan yksinkertaista ja helppoa.
Vanhan testamentin Israelissa oli sanonta "onko sanaa Herralta".
mentiin Jumalan miehen tai naisen luo kysymään jostain asiasta, että tämä toisi Sanan Herralta.
sehän mukavaa! Herra on antanut ihmisiä, joiden kautta Israelin lapset saavat lähestyä häntä huolineen ja kysymyksineen, ja vastauksia tulee.
mukavaa?
Ja kuningas Zedekia lähetti noutamaan häntä, ja kysyi salaa häneltä huoneessansa ja sanoi: onko nyt joku sana ilmaantunut Herralta? Jeremia sanoi: on, ja sanoi: sinä pitää annettaman Babelin kuninkaan käsiin.
Jeremia 37:17 Biblia 1776
Herran vastaus voi olla näinkin musertava. Mitäs menit kysymään?
Elävän Jumalan kanssa voi näiden kysymysten ja vastausten kanssa joutua todelliseen Jaakobin painiin, rukoustaisteluun, "minä tahdon näin - ymmärrän Sinun tahtosi näin"
nämä ovat niitä todellisia Jumalan kohtaamisia, eivätkä ne ole välttämättä ollenkaan mukavia.
Herra rakastaa sitä, että käyt Hänen kanssaan painiin.
ei ole pienintäkään epäilystä, että jos "voitat" Herran tahdon ja oma tahtosi tapahtuu, elämäsi kulku muuttuu ja muistat aina että tuo oli se käännekohta. Siitä huolimatta, lonkka kipeänä, saat kokea että paini kannatti.
Hän osaa huonotkin ratkaisusi kääntää lopulta siunaukseksi, tavalla tai toisella, kun olet sen tehnyt Hänen edessään - vaikka sylipainissa, joka nosti hien otsallesi sinä yönä.
Älä mene noitavaimon luo.
paljon on ihmisiä tämän päivän tieteellis-teknisessä korkeasti koulutetussa Suomessa, jotka eivät osaa enää kysyä Herran tahtoa.
mutta onhan noita selvännäkijöitä, erityisin lahjoin varustettuja ihmisiä, jotka tarjoavat palveluksiaan lehdissä ja internetissä ja sen kun vaan - pientä korvausta vastaan - kyselemään että minne se käsilaukku putosi vai menenkö kihloihin.
tämä on kauhistus Herran edessä, kääntymistä epäjumalien puoleen ja kirouksen tie, joka voi avata monenlaiselle ikävälle ovet elämääsi.
ja niin turhaa - noiden vainajahenkien tai tietäjien kuiskutteluissa voi toki olla perää, mutta eivät ne voi mitään tehdä. tietävät jotain ja panet luottamuksesi johonkin muuhun kuin Häneen, joka on sinut luonut.
voit mennä luotettavan kristityn veljen tai sisaren luo, ja kertoa asiasi ja kysymyksesi.
melko varmasti, jos tämä on Jumalan kouluja yhtään käynyt, melkein ensimmäinen asian jonka kuulet sen jälkeen, kun olet asiasi kertonut on että "rukkoillaan..."
nämä ihmiset eivät jakele jotain tietoa ja kokemusta omastaan eivätkä ole joidenkin tämän maailman henkien ohjaamia salatun tulevaisuuden tai tiedon antajia.
he ovat elävän Jumalan palvelijoita ja yhdessä saatte laskea asiasi Herran eteen.
saattaa olla, että näin tulee Sana Herralta.
vaan mitään takeita ei ole!
Hän kuulee aina rukouksesi.
Vastaus, mitä missä milloin, on suvereenisti Hänen kädessään.
kärsivällinen odottaminen on kunnioitusta ja luottamusta Häntä kohtaan. Apu tulee ajallaan.
sitten ovat nämä Gideonin villat.
voit pyytää merkkiä Herralta, rukouksessa asettaa jonkin tilanteen, josta odotat Hänen vastaustaan.
Raamattu kertoo hienon esimerkin tästä rohkeudesta kysyä Herran tahtoa merkin avulla.
vitsi on siinä, että otatko itse tosissasi vastauksen!
Israelilaiset rikkoivat Herraa vastaan, ja Herra jätti heidät midianilaisten armoille seitsemäksi vuodeksi. Midianilaiset ahdistivat Israelia ankarasti, ja siksi israelilaiset joutuivat tekemään vuorille turvapaikoikseen onkaloita, luolia ja varustuksia.
Aina kun he olivat kylväneet viljan, tulivat midianilaiset, amalekilaiset ja itäisen autiomaan paimentolaiset ja alkoivat hyökkäillä heidän kimppuunsa.
He pystyttivät leirejään israelilaisten maahan, tuhosivat sadon Gazan liepeille saakka ja ryöstivät kaikki lampaat, naudat ja aasit, niin ettei israelilaisille jäänyt henkensä pitimiksi mitään syötävää.
Viholliset tulivat maahan karjoineen ja telttoineen kuin heinäsirkkalauma. Heitä ja heidän kameleitaan oli lukematon määrä, ja maahan tunkeutuessaan he hävittivät kaiken.
Näin israelilaiset joutuivat midianilaisten ahdistamina suureen kurjuuteen, ja he huusivat avukseen Herraa.
Gideon sanoi Jumalalle: "Osoita minulle, että todella teet minusta Israelin pelastajan, kuten olet luvannut.
Minä tuon vastakerittyä villaa puimatantereelle. Jos huomisaamuna villassa on kastetta mutta maan pinta on kuiva, minä tiedän, että sinä teet minusta Israelin pelastajan, kuten olet luvannut."
Kun Gideon varhain seuraavana aamuna puristi villoja, hän sai niistä puserretuksi kastetta kokonaisen maljallisen.
Silloin Gideon sanoi Jumalalle: "Ethän vihastu minuun, jos vielä tämän kerran puhun sinulle. Anna minun tehdä villoilla vielä yksi koe. Tällä kertaa pysykööt villat kuivina, vaikka maa niiden ympärillä on kasteesta märkä."
Ja Jumala teki sinä yönä niin. Villat olivat kuivia, vaikka maa oli kauttaaltaan kasteesta märkä.
Tuom 6:1-6,36-40 KR 1992
Saamme siis elävälle Jumalallemme asettaa näinkin rohkeasti tehtävän - anna minulle merkki!
Gideon sai merkkinsä, eikä vieläkään tohtinut. Hän pyysi toisen merkin, sekin annettiin, ja nyt kaveri lähti hommiin.
Midianilaisille kävi köpelösti.
Mutta tässä on tietty vaara, joka perustuu syviin motiiveihin - mistä pyyntömme lähtee.
on nimittäin mahdollista, että emme suinkaan ole uskossa kysymässä Jumalaltamme neuvoa tilanteeseen, vaan olemme epäuskoisesti kiusaamassa Häntä.
Näiden kahden välillä oleva ero on aika hieno, eikä aina niin selvä, ja Gideonkin hieman anteeksipyydellen pyytää vielä lisämerkkiä - oliko tää nyt sattumaa vai näinkö Herra vastasi?
Itse Herra Jeesus Kristus joutui tämän kiusauksen kohteeksi - joten Hän kyllä tietää, miltä sinusta tuntuu ja mitkä ovat motiivisi - usko vai epäusko.
Silloin otti perkele hänen kanssansa pyhään kaupunkiin, ja asetti hänen templin harjalle,
Ja sanoi hänelle: jos sinä olet Jumalan Poika, niin laske sinus alaspäin; sillä kirjoitettu on: hän antaa käskyn enkeleillensä sinusta, ja he käsissä kantavat sinun, ettet joskus jalkaas kiveen loukkaa.
Niin Jesus sanoi hänelle: taas on kirjoitettu: ei sinun pidä kiusaaman Herraa sinun Jumalaas.
Matt 4:5-7 Biblia 1776
Kiusaaja viittaa selvästi ihan oikeaan Jumalan Sanaan, Psalmiin Ps. 91:11,12
9 Sinun turvanasi on Herra,
sinun kotisi on Korkeimman suojassa.
10 Onnettomuus ei sinuun iske,
mikään vitsaus ei uhkaa sinun majaasi.
11 Hän antaa enkeleilleen käskyn
varjella sinua, missä ikinä kuljet,
12 ja he kantavat sinua käsillään,
ettet loukkaa jalkaasi kiveen.
13 Sinä poljet jalkoihisi leijonan ja kyyn, tallaat maahan jalopeuran ja lohikäärmeen.
Ps 91:9-13 KR 1992
Kiusaaja sanoo, tämä messiaaninen psalmi puhuu sinusta.
kokeiles nyt, oletko tosiaan se Messias vai etkö? Tästä Jerusalemin temppelin harjasta on semmonen sadan metrin pudotus tonne Kidronin laakson pohjalle.
Hyppää ja lennä, lennä kuin leppäkerttu - jos olet Messias niin enkelit kantavat sinua ettet noihin kiviin murskaudu.
tämä on Jumalan koettelemista, testaamista, ja luonteeltaan pohjimmiltaan epäuskoista Jumalan kiusaamista.
saamme me toki Häntä huutaa epäuskossamme avuksi - anna minulle merkki, että jaksan uskoa Sinuun.
mutta "jos olet Jumala, paranna poikani ja anna hänen elää"
"jos ... niin..." linja on hieman epäilyttävä...
tähän vedoten - ettei halua kiusata Jumalaa - kuningas Aahas kuitenkin teki raskaan synnin.
Herra itse käski pyytämään merkkiä, mutta kunkku vaan sanoi ettei pyytele eikä kiusaa...
Ja Herra puhui taas Ahakselle ja sanoi:
Pyydä sinulles merkkiä Herralta sinun Jumalaltas, taikka alhaalle syvyyteen, eli ylhäälle korkeuteen.
Niin Ahas sanoi: en ano ja en tahdo Herraa kiusata.
Niin hän sanoi: kuulkaat siis te Davidin huone: vähäkö se teille on, että te ihmisiä vastoin teette, mutta myös teette minun Jumalaani vastoin?
Sentähden antaa itse Herra teille merkin: katso, neitsy siittää ja synnyttää pojan, sen nimi pitää kutsuttaman Immanuel.
Voita ja hunajaa hän syö, tietääksensä hyljätä pahaa ja valita hyvää.
Sillä ennenkuin poikainen oppii hylkäämään pahaa ja valitsemaan hyvää, pitää se maa, jotas kauhistut, kahdelta kuninkaalta hyljättämän.
Jesaja 9:10-16 Biblia 1776
Raamatun "peukalointia" sanotaan jostain syystä spargeeraukseksi.
Jumalan lapsi asettuu siinä rukouksessa Herran eteen ja pyytää Sanaa, vastausta elämän tilanteeseen.
Sitten hän avaa Raamatun ja odottaa, että sieltä vastaus löytyy.
Tällainen voi kehittyä suorastaan riippuvuudeksi ja siinä on omat vaaransa...
mutta minkäs teet, Herra antaa toisinaan Sanan hypätä sivulta silmille niin selvänä, ettei ihminen voi muuta kuin totella.
Herra tekee mitä tahtoo - etenkin Sanansa kautta!
tilanne on hieman tuo, mitä alussa kuvasin "onko Sanaa Herralta"
saattaapi olla, ettei mitään Sanaa aukea. siihen on sitten tyytyminen ja kärsivällisesti odotettava rukousvastausta.
kerron erään esimerkin omasta elämästäni Gideonin villoista - kerro sinä omastasi, jos niin koet, palsta on avoin!
varusmiesaikani päättyessä minun oli tehtävä eräs elämäni suurista ratkaisuista - aviopuolison valinta.
tässä on varsin hyvä ihmisen, sekä miehen että naisen, etsiä Herran tahtoa ihan konkreettisesti, elävän Jumalan johdatusta.
useinhan kerrotaan tuosta emännästä, joka tuli papille valittamaan "Jumala on antanut minulle sitten raskaan ristin kannettavaksi, tämä ukkoni"
kun pappi sanoo, kysyikö hän Jumalan tahtoa avioliittoa solmittaessa emäntä tuhahtaa "saahan sen ukon muutenkin..."
minulle asia ei ollut aivan yksinkertainen, koska Nimeh on toisen kulttuurin tytär ja asuu kaukana Pohjolasta. Tuohon aikaan kansainväliset avioliitot eivät olleet myöskään ihan niin tavallisia kuin nykajan nuorison parissa.
Mietin ja pohdin eikä varmuutta meinannut tulla - eivät nämä ole kaikille niin helppoja ratkaisuja, ja keskustelin, kysyin neuvoa korkeiltakin tahoilta, mietin pääni puhki kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja jos tai jos ei...
vaan kello kävi ja niin lopulta sanoin Herralle "anna minulle merkki. Jos tämä on tahtosi, niin suo minun matkustaa Israeliin varusmiespalvelun päättyessä, jos ei ole niin älä salli."
ne olivat minun Gideonin villani siinä tilanteessa, sillä erinäisistä syistä sotapojalla ei ollut tilillään juuri montaa markkaa. köyhä kuin kirkonrotta, pikkusen oli.
oli vielä armeijan loma-asussa kun saavuin Helsinkiin.
siihen aikaan oli varsinaisesti vain yksi suurempi Israelin matkojen järjestäjä, Ihannematkat, joten taapersin sinne - päätoimisto sijaitsi silloin Mannerheimintiellä.
nu...
kun kävelin sisään, ilmapiiri oli kovin murheellinen. Sihteeritytöt pyyhkivät kyyneliä silmistään, ja toinen johtajista, Bo Ekman, kertoi että nämä tietokone-investoinnit ja muut ovat nyt sen verran syöneet yrityksen taloutta, että koko firma menee konkurssiin.
kävelin sitten Holger Nystedtin luokse, joka on sangen sydämellinen kristitty. Tuskin olin astunut ovesta sisään, kun hän sieltä pöydän takaa sanoi
"kuules Mikko, meillä on nyt käynyt näin ja tilanne on vaikea Israelissa olevien kibbutsilaisten kanssa. olisitko valmis lähtemään sinne - saat liput ja siellä työkaverin ja auton - kiertämään ja sanomaan vapaaehtoisille, että nyt on palattava Suomeen"
kävelin sieltä, liput taskussani, Aleksilla olevaan kultasepän liikkeeseen, läjäytin sotilasreppuni
lattialle ja sanoin tiskin takana olevalle neitoselle.
"ostaisin kihlasormukset"
tyttö ei häkeltynyt että kaveri yksin tuli mutta kysäisi kuitenkin, että mikäs se morsiamen sormuksen koko on.
enpä ollut tullut tuota ajatelleeksi.
ojensin hänelle pikkusormeni ja sanoin, että tuon kokoinen ostetaan.
no.. Nimeh suostui kosintaani ja sormuskin sopi!
entä jos lippuja ei olisi tullut?
en istuisi täällä, Nimehin vanhempien kotona tätä kirjoittamassa. Gideonin villojen kanssa ei pidä leikkiä!
Herran tahto
meidän Jumalamme on elävä ja vaikka Hän on niin valtavan suuri ja korkea, Hän on kiinnostunut aivan pienistä asioistamme, millä ratikalla pääsen tästä, mihin autollani tässä käännyn, kuka ohjaa minut metsästä pois kun olen eksynyt.
Jumalan suuruus on siinä, että Hän hallitsee pienimmätkin yksityiskohdat.
mutta ei Herran tarkoitus ole, että silleen olemme tuttipullon varassa, että oma persoonamme siitä jotenkin kärsii ja jää vääränlaiseen riippuvuussuhteeseen.
Hän on kyllä antanut meille järjen, saamme ammatinvalintaa pohtiessamme kolkuttaa jokaiselle ovelle, etsiä jokaista neuvonantajaa ja miettiä päämme puhki, mille uralle lähteä.
samalla saamme rukoilla "Herra, sulje väärät ovat, avaa oikea"
Hän mielellään on kanssamme matkalla ja tietää, miten missäkin tilanteessa tulee toimia.
joskus Hän rohkaisee laittamaan Gideonin villat, ja laita ne silloin uskossa yhtään epäilemättä - jos pystyt!
jos et pysty, laita ne epäuskoasi surren ja jalat tutisten - Herrasi nimittäin rakastaa sinua.
HÄN AINA KUULEE
Kun kiersin maailmaa etsien
mistä löytäisin onnen avaimen
vihdoin viimein sitten saavuin
luo ristiinnaulitun ja huomasin
Hän aina kuulee pyyntöni
hän aina kuulee kuiskauksenkin
Hän aina kuulee mulle vastaten
hän aina kuulee avun antaen
Mä monta paikkaa ehdin koluta
Iloa etsien ilman Jumalaa
Tyhjää kaikki pysyi syyllisyuys
Löysin vapauden löysin Jeesuksen.
Hän aina kuulee pyyntöni
hän aina kuulee kuiskauksenkin
Hän aina kuulee mulle vastaten
hän aina kuulee avun antaen
Nyt tahdon laulaa kertoen
miten löysin tän aartehen
Mä kolkutin, hän vastasi
löysin suuren Vapahtajan
Hän aina kuulee pyyntöni
hän aina kuulee kuiskauksenkin
Hän aina kuulee mulle vastaten
hän aina kuulee avun antaen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti