Jeesus ilmestyy pilvissä. Taiteilijan näkemys.Kirkkovuoden viimeisen pyhän, Tuomiosunnuntain, jälkeisenä aamuna heräsin taas varhain kukonlaulun aikaan, kun ulkona on vielä hämärä.
mutta jotain oli erilaista. missä oli ilo, uuden päivän tuoma riemu, joka aivan pulppuaa auringon nousun aikaan?
en juuri ennättänyt sitä ihmetellä kun herra alkoi nuhdella minua vakavasti.
mikko, sinä olet aiheuttanut nyt nettiruukussa sellaista vahinkoa minun asialleni, että sen korjaaminen vaatii pitkää ja huolellista työtä.
olet kehottanut Jumalan lapsia lihallisiin vapauksiin ja suorastaan synnilliseen elämään, että armo suureksi tulisi. onhan Paavali kirjoittanut Pois se!
omasta päästäsi olet alkanut opettaa Jumalan sanan vastaisesti etkä ole tarkkaan tutkinut miten Jumalan tahto on."
kuuntelin hiljaa ja saamani kirjoituksen aihe - elävän Jumalan palvelija - alkoi häipyä mielestäni kuin aamun usva auringon noustessa.
"eiköhän ole parasta, että lopetat nyt kirjoittamisen ja annat maltillisempien ja asiallisten Raamattua tuntevien alustajien ottaa paikkasi.
mutta vie aikansa ennenkuin tämä vahinko saadaan korjattua."
ei tosiaan ollut sitä tavallista aamun lahjaa, sisäistä iloa ja kiitollisuutta uudesta päivästä.
vakavia nuhteita.
sanoin "tottahan tuo on, on paljon mahdollista että en kuuntele riittävän tarkasti ja tutki asioita Jumalan Sanan valossa kuten tulisi."
"mitä menet hätkähdyttämään Jumalan lapsia tuolla tavoin ennenkuulumattomasti ja kaikkia säädyllisyyden rajoja hipoen. anna heidän rauhassa vaipua hiljaisuudessa kylmään hautaan, jos niin tahtovat, odottaahan heitä siellä taivaassa suuri ilo, joka palkitsee kaiken murheen täällä."
"nyt on tehtävä ahkerasti työtä, niin että nämä vapauden viruksen tartunnan saaneet ihmiset palaavat turvalliseen ja tuttuun hengelliseen kilvoitteluun, tekemään parannusta lihallisista vapauksista, maailman rakkaudesta, joka uskon näivettää ja himoavista silmien katseista.
sanoohan Raamattu ettei lihan himo ole Jumalasta vaan maailmasta joka katoaa, ja että parannusta tehden on taisteltava armon avulla verille asti syntiä vastaan, joka niin helposti tarttuu ja tekee vaelluksen raskaaksi."
juttelua taisi kestää semmonen kymmenisen minuuttia, ja aamu oli harmaa ja iloton.
sanoin Herralleni "kuulet, mitä tuo sanoo. olenko tosiaan käynyt liian itsevarmaksi ja korvani lakannut kuulemasta ääntäsi, loppuuko tämä homma nyt tähän etten enempää vahinkoa tekisi ja etten itse menisi hengellisesti pilalle ylpistymisen ja valvomattomuuden kautta?
jos niin tahdot, olen valmis palaamaan sinne Siinain autiomaahan, Jumalan autiomaahan, jossa vuosikymmenet olen ollut hiljaa. Oppimaan autiomaan isiltä todellista nöyryyttä.
tämä nettiruukkuhan on ainoa paikka siellä koti-Suomessa, mihin kirjoitan hengellisistä asioista.
ehkä sitten joskus kutsut minut sieltä esi-kambristen kallioiden turvallisesta hiljaisuudeta ja kauneudesta jonnekin muualle vielä reuhtomaan Sanan puolesta?
riittäähän minulla tutkimista kivikauden ihmisten uskonnossa pelkkien esineiden perusteella, kun eivät mokomat osanneet kirjoittaa."
Jeesus ei vastannut mitään.
pikkusen ihmettelin, mutta minkäs teet? Hän on Herra ja tekee just mitä lystää, missä lystää ja miten lystää...
keittelin siinä sitten kahvit vähän alakuloisena, kun tämä nruukun jengi on niin kovin mielenkiintoista. mutta omasta päästäni en rupee kirjottaan mitään mihinkään, se on täysin hyödytöntä savuavan tuikun heiluttelua yössä.
no. kipasin kuitenkin vielä vilkaiseen aamun lehtien otsikot ja nruukun tilannetta ennenkuin lähdin ajeleen Jerusalemiin.
hyvä että kipaisin.
siellä oli kolmosen mahtava löytö Laestadiukselta, nettiruukun kirjoittajien kommentteja, Lutherin kautta jaettavaa Jumalan Sanan mannaa.
hymy levisi naamalleni, ilo tulvi sydämeeni ja ajattelin - kerronpa tästä Tuomiosunnuntain jälkeisestä aamusta kaikille...
taitaa sama herra puhutella vähän yhtä ja toista osoittaakseen, kuinka turha tämä nettiruukku on ja suorastaan vahingollinen tälle kristillisyydelle.
mutta tämä konsertto monelle nokkahuilulle ja basso continuolle oli kuin pensaissa olisi laulanut oikein lintujen kuoro ylistystä Jumalalle.
niin pulppuavaa iloa ja elämän onnea aamuauringon noustessa, että väkisin meni naamani hymyyn.
ei Jeesus kauaa hiljaa ollut tässä tapauksessa.
"Hän riisuu ja pukee,
Hän kaataa ja tukee,
Hän lymyy vaan ilmestyy taas"
"Ja Jesus, jonka armo on siin', Myös toisinans sovittaa niin, Että kaukaakin tulevat todistajat Ja siunatut kehoittajat, Kuin puhuvat jalosti Juuri likemmästä valost', Ja Jesusta kunnioittavat."
Jesus toisinans sovittaa niin!
tämä todistaja 5000 kilometrin takaa.
minkäs sille teet?
kunnioitetaan Jeesusta yhdessä!
Uskovaisten sielujen ilo Jesuksen armollisesta johdatuksesta
1. O armo ja rakkaus suur', Jolla Jesus meitä johdattaa juur', Hän neuvollansa taluttaa uskovians Tässö muukalaisuuden maass', Hän lyöpi ja tukee, Hän riisuu ja pukee, Hän lymyy ja ilmestyy taas, Hän tyhjentää tyhjäks ja alentaa köyhäks, Mutta tyhjän ja köyhän sitte täyttääpi jäll' Juuri armonsa rikkaudell'; Hän sumuhun kätkee, Yhtä rahtua hetkee, Mutta paistaa taas suloisuudell'.
2. Jos hengessä vaivaiseksi vaan Hän armossa sielumme on saan', Että Jesusta halaamme ja halussamme näin Käymme armohon istuinta päin, Sen juuressa makaamme, Emmekä kerjäämästä lakkaa, Niin apu meille tapahtuu näin, Vaikka synnin myös juuren On syvät ja suuret, Että nostavat myrskyn ja kiusauksen Juuri vastoin ajatuksen, Niin kuitenki koska janoomme Ja puhdistusta anomme, Niin Jesus suo pelastuksen.
3. Juuri armosta tulee se kans', että sielut tiellä matkustaissans Myös joutuvat yhteen ja yhdessä näin Saa kulkea Siioniin päin, Tässä toinen sitte hoitaa, jos väsymys voittaa, Että huutaa: jo raukka nyt jäin, Niin Siionin retkillä, Näillä valmistushetkill', Saa elää ja ihastuu muistakin viel', Jotka kulkevat samalla tiell'; Tässä usiasti näkee Niin harrasta hääväkee, Että juuri on iloinen miel'.
4. Ja Jesus, jonka armo on siin', Myös toisinans sovittaa niin, Että kaukaakin tulevat todistajat Ja siunatut kehoittajat, Kuin puhuvat jalosti Juuri likemmästä valost', Ja Jesusta kunnioittavat. O suloista Ylkää, Kuin morsiant' ei hylkää, Vaikka uneljas ompi ja väsymälläns, Vaan lähettää käskyläisens, Kuin kehottaa sitä Ja hereellä pitää, Ett' halaamaan tulemistans.
5. Se suuri on kehoitus myös Tässä autuuden kiistass' ja työss', Koska Siionin Kuningas muitakin tääll' Vast'uudesta herättää viel', Niin yhdess' sitte mennään Sen kanssa kuin ennen On karannut helvetin tiell', O se kuin nyt kuulee, Se sanokoon tule! Tule Jesus ja valmista morsiantas, Ja lisää vielä uskovias, Ja siihen heitä liitä, Ett' alati kiittää Ja ylistää rakkauttas!
Virsi löytyy uudemmista kirjoista seuraavasti:
Malmivaaran SV nro. 90 (Haavio nro. 179)
Hengellisiä lauluja ja virsiä (1951) nro. 264
Siionin Laulut ja Virret (1961) nro. 124
Lisävihko Suomen ev. lut. kirkon virsikirjaan (1923) nro. 214
no, joku voi hyvin perustellusti sanoa että "paha pappi saarnaa itsestään..."
joku taas loukkaantuu siitä, että puhutaan miehistä ja naisista ja sanotaan lapiota lapioksi.
vaan sinä Karitsan morsian
kaunista itsesi hääjuhliin!
tapahtuu suuri yhtyminen, kun tämä maallinen ruumis kuolee ja kuopataan ja Jumalan basuna soi ja juhlat alkaa iankaikkiset.
mikään, mitä ihminen voi maanpäällä kokea, ei ole siihen verrattava.
mutta Raamattu viittaa siihen, että tämä riemullinen kohtaaminen on todellinen rakkauden huipentuma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti