Harjaannumme kristittyinä Pyhän Hengen johdatuksessa erottamaan puhtaan lain ja evankeliumin saarnan kaikenlaisesta hengellisestä hälinästä, jota niin paljon on ei vain luterilaisessa kirkossamme vaan myös kaunissa esikoislestadiolaisten herätysliikkeessä.
Annan ohessa kaksi esimerkkiä. Olen muokannut molempia alkuperäisiä tekstejä kielellisesti ja muodoltaan, mutta sisältö on sama.
Huomaatko näiden saarnakatkelmien välillä eroja kysymyksessä saarnaajan etsimästä painopisteestä, asioista, joita pidetään tärkeinä ja lain ja evankeliumin tasapainosta?
Saarnatekstinä 2 Piet 1:10-11
"Pyrkikää siis, veljet, yhä innokkaammin tekemään lujaksi kutsumuksenne ja valintanne. Kun näin teette, te ette koskaan lankea, ja niin te saatte avatuista ovista vapaasti astua meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan."
Olemme kristittyjen isiemme työn jatkajia, pitäen huolta siitä arvokkaasta hengellisestä perinnöstä, jonka he ovat meille jättäneet. Myös te olette tämän työn jatkajia siellä, missä asuttekin.
Mekin teemme parhaamme, että oman työmme perintönä samalla tavoin puhdas kristillisyys jäisi voimaan keskuudessamme, eikä maailmanrakkausa sitä turmelisi. Rakkaat sisaret, varokaa ettei kaikenlainen turhuus, monenlainen koreilu kauniissa värikkäissä vaatteissa, kaulaketjuissa, rannerenkaissa, hiusten kähertämisessä, hiusten leikkaaminen ja värjääminen, kasvojen ehostaminen huulipunilla, kulmaväreillä tai luomiväreillä tämän maailman muotien mukaan saisi teitä vietellä.
Samoin tahdomme vakavasti varoittaa teitä, veljet, että puhdas kristillisyys säilyisi keskellämme. Älkää antako pahan maailman vietellä teitä, niin että harrastaisitte lentopalloa, jääkiekkoa tai muuta urheilua, jossa vain etsitään maallista katoavaa palkintoa ja omaa kunniaa.
Kristityt miehet, ei riitä tämän maailman kiusauksia vastaan, että harkitsette, mitä TV ohjelmia katsotte tai videofilmejä vuokraatte! On täysin sopimatonta, että kristityssä kodissa on näitä synninteko-koneita lainkaan.
Rakkaat kristityt, nämä edellä mainitut asiat ovat mukautumista tämän maailmanajan mukaan, josta meitä varoitetaan.
Miksi varoitetaan?
Koska nämä suorastaan murhaavat kristillisen uskon, kuolettavat elävän uskon sydämestä!
Kristityn tulee ahkeroida, olla uskossaan kuuliainen kristillisyyden neuvoille, ja vahvistaa oma kutsumuksensa elämällään, valleuksellaan, töillään ja puheillaan.
Jotka näin tekevät ja kuuliaisesti kristillisyyden neuvoja seuraavat eivät tällä tiellä koskaan kompastu!
He saavat käydä sisälle meidän Herramma ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan.
Toinen saarnanäyte sitten tässä, samoin muokattuna, mutta alkuperäinen sisältö tallella.
Saarnateksti Gal. 5:13-14
"Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet. Mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne. Lain kaikki käskyt on pidetty, kun tätä yhtä noudatetaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."
Apostoli Paavali puhuu tässä kristityille jotenkin erikoisella tavalla. Emmekö olekaan uudestisyntyneitä Kristukseen kastettuja ja Hänen kanssaan ylösnousseita uusia luomuksia?
Miksi siis Paavali varottaa tässä, ettei itsekäs luontomme pääsisi valloilleen?
Tuon tässä joitain esimerkkejä siitä, miten voimme kristittyinä, Jumalan lapsina, yhä kulkea vanhan Aadamin ja Eevan teillä, ja lahjaksi saamamme hengellisyytemme muuttuukin vähitellen iljettäväksi itsekkyydeksi.
Itsekkyys merkitsee sitä, että ajatustemme ja arkisen vaelluksemme keskipisteenä olen minä itse. Mikään ei ole minulle tärkeämpää - eikä oikeastaan läheisillenikään - kuin mitä olen nähnyt ja kokenut, ymmärtänyt ja oivaltanut.
Tällainen ihminen on kärsimätön kuuntelemaan toisten ajatuksia ja kokemuksia, odottaen jo vuoroaan päästä kertomaan siitä, mikä on todella tärkeää. Hänen omat kokemuksensa ja ymmärryhksensä.
Itsekkään luontomme taipumus on rukouksessa keskittyä siihen, mitä tarvitsen, ajallista ja iankaikkista.
Voi jopa olla, että huomaamme kauhuksemme pyytävämme rukouksessa Jumalalta jotain sellaista hyvää tai näyttävää, jota lähimmäisellämme on, mutta minulla ei.
Itsekäs luontomme voi päästä valloilleen hengellisessä elämässä siten, että keskityn siihen mitä itse voin saada tästä kaikesta.
Menen parhaiden saarnaajien seuroihin enkä viitsi tätä paikallista pikku-saarnaajaa taas mennä kuulemaan. Vaikka voisinkin siellä istua, rukoilla saarnaajan ja seuraväen ja monien asioiden puolesta ja kuulla Jumalan Sanaa.
Itsekkäästi ajattelen, että Korkein, Jumalan Pyhä Henki, on tässä taas länsä ihan vaan minun tarpeitani varten. Hänen tehtävänsä on poistaa noita häiritseviä juttuja, katkaista riippuvaisuuksiani, irrottaa hillittömistä himoista, raitistaa ja puhdistaa.
Tämä on tietysi ihana asia, kun näin tapahtuu. Mutta Herra ei suinkaan paranna meitä itseämme varten, vaan tahtoo valmistaa meidät tehtäviinsä palvelemaan Hengen voimalla toisia.
Epäitsekästä seurakunnan palvelemista?
Parempi etten kuulu edes mihinkään seurakuntaan liian läheisesti, että voin mennä sinne, missä nautin olostani eniten.
Jumalan valtakunnassa itsekkäällä kristityllä ei ole mitään vastuun painetta tai tunnetta siitä, että jossain tarvittaisiin.
Hän on kääntynyt sisäänpäin, itseensä, ja samalla tavalla kuin hänen ruumiinsa ja sielunsa kaipaa ravintoa, vaatetusta, toimintaa, jännitystä, seuraa, ihailua ja kunnioitusta, myös hänen henkensä on itsekkäästi etsimässä omaansa Jumalan lasten parissa.
Erityisen selvästi näemme kohdallamme itsekkyyden vaarat, kun tulee eteen tilanne, jossa meidän tulisi jakaa jotain omastamme.
Omantunnon lohduttamiseksi voi tällainen kristitty laittaa jonkin kolikon kolehtihaaviin.
Hän tietää, että sen pitäisi olla kahiseva, joten pistää kätensä riittävän syvälle, ettei kolikko kilise ja paljasta lahjoituksen "suuruutta".
Kun kristityn hengellisessä elämässä pääsee lihallinen itsekkyys ja oman etsiminen vallalle, myös Jumalan hyvät lahjat voivat mennä pilalle.
Herra on antanut viisautta, neuvoja, valoa elämän tielle, opettanut salaisuuksiaan Raamatusta ja antanut myös sielunhoidollista näkökykyä.
Mutta sen sijaan että näitä Hengen lahjoja käyttäisin apua tarvitsevan lähimmäiseni hoitamiseen - ketä tuo vaatimaton ihminen kiinnostaa huolineen - alankin loistaa ihmisten edessä ja salaisesti ylpeänä vihjailla ja kertoa, mitä Herra minulle on antanut.
katsokaas kaikki, minä ymmärrän, minä näin, minä sain kokea!
harmi että te ette ole saaneet...
ja sen sijaan että viisaudella toisia opettaisin, alankin arvostella toisten tyhmyyttä ja tietämättömyyttä korostaakseni omaa arvovaltaani, kunnian kukkona tunkiolla.
no niin
tässä oli siis kaksi saarnanäytettä, otettu elävästä elämästä.
huomaatko, miten ne eroavat toisistaan?
oletko samaa mieltä kanssani, että toinen on todellista lain saarnaa, joka ohjaa tutkimaan sielumme tilaa apostoli Paavalin kirjoituksen valossa.
ja toinen ei ole mitään lain saarnaa, vaan liikennesääntöjä, perinteeseen pohjautuvia neuvoja, jotka ohjaavat meitä pysymään erillämme pahasta maailmasta, suojaamaan itsekkäästi omaa uskoamme karttamalla tavallisten ihmisten seuraa?
vai olenko väärässä.
toinen saarnanäyte tulee erittäin arvovaltaiselta taholta tässä meidän kristillisyydessämme.
toinen saarnanäyte tulee erittäin korkealta ja arvovaltaiselta taholta Kristuksen kirkossa.
näitä saarnoja kuunnellessa kristitty Jeesuksen oma varmaankin kokee jotain seuraavaa
toisen saarnan aikana alkaa tulla epämiellyttävä tunne, että kaikki ei ole kohdallaan. katseet kohdistuvat omaan itseen, omaan suoritukseen.
hän ymmärtää sisimmässään, että jotkin noista neuvoista ovat pelkkää ihmisten keksimää pyhyyttä ja jotkut suorastaan Raamatun vastaisia - kehottaahan apostoli Paavali esimerkiksi ottamaan oppia huippu-urheilijoista.
saattaa hän kuulla jonkun oudon paimenpojan hyppivän ja huutavan "varokaa, susi lammasten vaatteissa" ja herkistyy ottamaan selvää, miten asia on.
toista saarnaa kuunnellessaan kristitty taas sanoo "hupsis! no jopas jotain, voinko todellakin olla hengellisesti itsekäs, rukoillessanikin? oho, tuohan on itse asiassa melko vakava juttu. saarnaaja kuvaa minua riisuttuna, motiiveitani, jotka eivät ole uskonelämässänikään puhtaita vaan itsekkäitä."
mutta Henki ei nuhtele vaivuttaakseen epätoivoon, vaan Jumalan Sanan satuttama kristitty voi etsiytyä sielunhoitoon tai saa sydämessään puhua asiat Jeesuksen kanssa.
"totta tuo sanoo, tällainen olen. ei ole kyse vain siitä, mitä teen, vaan ihan siitä mitä olen. Auta oi Jeesus!"
ja Jeesus auttaa elämän parannukseen, nuhtelee ja kurittaa lastaan rakkaudesta, hoitaakseen ja tuodakseen Jumalan eteen iloa tuottavan lampaan.
outo paimenpoika saattaa hyppiä ja huutaa lampaille "sinne, siellä on raikasta vettä, siellä on puhdasta vihreää ruohoa, elämän leipää, siellä kuuluu Hyvän Paimenen aito ääni"
mutta kyllä he sen tietävät muutenkin.
"Minun lampaani tuntevat minun ääneni"
Totisest totisest sanon mine teille/ Joca ei siselmene ouen cautta Lammas honesen/ waan mwalda siselastu/ se ombi Wargas ia Röueri.
Mutta ioca ouen lepitze siselmene/ se ombi Lammasten paimen. Sillen Ouenwartia auapi/ Ja Lambat cwleuat henen änens.
Ja omat Lambans cutzu hen nimeldens/ ia uloswiepi heijet.
Ja quin hen omat Lambans vloslaske/ nin hen heiden edhellens mene/ Ja lambat seurauat hende/ Sille ette he tundeuat henen änens.
Mutta eiuet he mwcalaista seura/ waan pakeneuat henelde/ Sille ettei he tunne ninen mwcalaisten ändä.
Joh 10:1-5 Agricola 1548
no, totta kai tuon Jeesuksen ihmeellisen opetuksen ylle heti korviisi kuuluu väärien paimenten ääni.
kuinkas muuten!
se wanha wihollinen on kavala ja viekas ja yrittää joka hetki ryöstää meiltä aarteemme.
kauniiiltahan se kuulostaa!
"on yksi lauma ja yksi paimen. on yksi lammastarhan portti, joka on verinen ovi.
tässä on se ovi, tässä ovat ne ainoat oikeat paimenet.
kaikki muut ovat warkaita ja röyväreitä."
kun katsot tarkemmin, näiden väärien paimenten hihaan on ommeltu nimi Gällevaara.
ongelma on se, että siellä joukossa on myös paimenia, joiden toiseen hihaan on ommeltu Kristuksen risti.
opi erottaman heidät toisistaan jo lain ja evankeliumin heidän opetuksensa perusteella!
kuuntele niitä, jotka kunnioittavat Jeesusta.
muutes!
oletko koskaan huomannut, mitä Jeesus tossa itse sanoo
vaikka monet saarnaajat sen ovat vääristelleet... verinen ovi... syntien anteeksi todistaminen
voihan sylvi
ehkä olet huomannut
minä en.. huomasin vasta nyt kun tätä kirjoitan.
Totisest totisest sanon mine teille/ Joca ei siselmene ouen cautta Lammas honesen/ waan mwalda siselastu/ se ombi Wargas ia Röueri.
Mutta ioca ouen lepitze siselmene/ se ombi Lammasten paimen. Sillen Ouenwartia auapi/ Ja Lambat cwleuat henen änens.
Ja omat Lambans cutzu hen nimeldens/ ia uloswiepi heijet.
Joh 10:1-3 Agricola 1548
sytyttääkö?
eikö?
lue kerran vielä!
tulkinnan perinne on tässä niin väkevä peite silmillä, että pitää ihan repiä silmiltä nuo valheelliset silmälasit!
Ei tässä lammas ole menossa sisälle lammastarhan aitaukseen.
Ei Hyvä Paimen mene sisälle karsinaan istuakseen siellä mukavia jutellen!
Hän astuu sisään, ja vie lampaat ulos!
mitään suurta ei esikoislestadiolaisen saarnaajan tarvitse muuttaa.
pysytellä Es.lest. r.y:n mainitsemissa raamatullisuudessa, Lutherin opissa.
julistaa Kristuksen kuolemaa, siihen asti kuin Hän tulee.
mutta tuo pieni kurssin tarkistus on kohtalokkaan tärkeä.
piirun verran ohi Jeesuksen, ja päin helvettiä mennään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti