Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet.
Ef. 6:11
Todellinen sotasaarna kristityille!
Kristukseen kastettujen, jotka tahtovat riippua hänessä, on välttämättä oltava sotilaita ja aseissa.
Emmehän ole täällä rauhassa, vaan vaarassa vihamiesten ja murhaajien keskellä, jotka vakaasti ovat päättäneet riistää meiltä aarteemme silloin kun emme arvaakaan. Heiltä emme ole silmänräpäystäkään turvassa.
Se siis, joka tahtoo olla kristitty, astukoon määrätietoisesti Herransa lipun alle ja olkoon koko elämän ajan etulinjassa ja vaanikoon vihollista kaikkialla.
Kun me siis joka päivä olemme näin suuressa vaarassa, on välttämätöntä herätellä meitä Jumalan sanalla aivan kuin sotarummuilla ja torvilla, ettemme kuorsaisi emmekä kävisi laiskoiksi ja veltoiksi, vaan alati valvoisimme täysissä varusteissa.
Ei näet riitä, että meillä on sana ja tieto uskosta ja elämästä.
Huolehtikaamme myös siitä, että säilytämme kummankin, ettei perkele niitä meiltä ryöstä.
Onhan vastassamme ilkeä, petollinen vihollinen, joka ei silmänräpäystäkään nuku eikä ole joutilaana, vaan yrittää jos joitakin juonia estääkseen ja pidättääkseen meitä uskostamme ja toimestamme.
Tässä hänellä on apuna paha maailma ja meidän turmeltunut luontomme, joka on taakkanamme ja joka alati vetää meitä taaksepäin, että me heittäisimme sikseen taistelun ja valvomisen.
Martti Luther
Mannaa Jumalan lapsille
esikoislestadiolaisen herätyksen kasvatti kuulee usein näistä pahan maailman ja lihan viettelysten vaaroista, jotka tahtovat uskon lampun sammuttaa ja erottaa pois Jumalan lasten joukosta.
Kavala perkele vaanii siellä ulkona ja on myös kristityn sydäntä kyttäämässä valmiina iskemään.
Paljon vuodatetaan kyyneleitä lasten ja lastenlasten edestä, jotka eivät tahdo isän ja äidin uskoa seurata vaan ovat maailman kylmien tuulten heiteltävinä. Poissa turvallisesta lintukodosta, Jumalan lasten hyvästä seurasta.
Katseet kohdistuvat ulkoisiin tekijöihin toisaalta ja uskon merkkeihin vaatetuksessa ja käytöksessä ja puheessa ja raittiudessa, toisaalta tarkkailemaan sisäistä mielentilaa ja uskon vahvuutta.
Luther kuitenkin puhuu tässä jostain paljon vaarallisemmasta vihollisesta, kuin tuo usein saarnoissa kuultu hieman lapselliselta ja heikolta vaikuttava viekottelija.
"Kristukseen kastettujen, jotka tahtovat riippua hänessä, on välttämättä oltava sotilaita ja aseissa.
Emmehän ole täällä rauhassa, vaan vaarassa vihamiesten ja murhaajien keskellä, jotka vakaasti ovat päättäneet riistää meiltä aarteemme silloin kun emme arvaakaan. Heiltä emme ole silmänräpäystäkään turvassa."
Vihamies, valehtelija, murhaaja on vakaasti päättänyt riistää meiltä aarteemme silloin kun emme arvaakaan.
mikä on meidän aarteemme?
iankaikkinen elämä?
syntien anteeksiantamus?
hmm...
eiköhän, kuulkaa, meidän aarteemme ole Jeesus Kristus.
Heinillä härkien kaukalon
nukkuu lapsi viaton.
Enkelparven tie
kohta luokse vie
rakkautta suurinta katsomaan.
Helmassa äitinsä armahan
nukkuu poika Jumalan.
Enkelparven tie
kohta luokse vie
rakkautta suurinta katsomaan.
Keskellä liljain ja ruusujen
nukkuu Herra ihmisten.
Enkelparven tie
kohta luokse vie
rakkautta suurinta katsomaan.
Ristillä rinnalla ryövärin
nukkuu uhri puhtahin.
Enkelparven tie
kohta luokse vie
rakkautta suurinta katsomaan.
Heinillä härkien kaukalon
nukkuu lapsi viaton.
Enkelparven tie
kohta luokse vie
rakkautta suurinta katsomaan.
Perkele antaa mielellään kristittyjen pitää iankaikkisen elämän.
Saatana antaa mielellään kristittyjen uskoa syntinsä anteeksi.
Kunhan hän saa ryöstää meiltä tuona aarteen, lihaksitulleen Jumalan Sanan, Jeesuksen Kristuksen.
Luther sanoo
"Ei näet riitä, että meillä on sana ja tieto uskosta ja elämästä.
Huolehtikaamme myös siitä, että säilytämme kummankin, ettei perkele niitä meiltä ryöstä."
Ilmestyskirjassa kehotetaan niitä, joille kruunu eli voitonseppele annetaan, säilyttämään sen niin ettei kukaan sitä veisi.
Minä tulen pian; pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi.
Ilm 3:11. KR 1938
"Onhan vastassamme ilkeä, petollinen vihollinen, joka ei silmänräpäystäkään nuku eikä ole joutilaana, vaan yrittää jos joitakin juonia estääkseen ja pidättääkseen meitä uskostamme ja toimestamme."
ilkeä
petollinen
ei silmänräpäystäkään nuku
yrittää jos joitakin juonia
katselin tänään murheellista näkyä kävellessäni Jerusalemin kaduilla.
siellä oli laskematon joukko ihmisiä tuomioistuimen edessä, ja heidät ohjattiin vain kahteen eri ryhmään - oli Jeesuksen vertauksen mukaan vuohet ja oli lampaat.
ei ollut kolmatta ryhmää.
joukko turvallisin mielin täältä poisnukkuneita essuja odotteli siellä vuoroaan. he näkivät tuttuja ja tuntemattomia, jotka Vapahtaja asetti oikealle puolelleen.
kohta on vuoromme! he ajattelivat.
mutta voi kauhistus.
vuoronsa kun tuli, Kunnian Kuningas asetti heidät vasemmalle puolelleen.
jonkin verran myöhemmin sitten kuului itku ja hammasten kiristys sieltä, missä ei toivoa enää ole.
mitä se hyödytti, että samoilla lauteilla istui myös saarnaaja, joka oli heidät tänne johdattanut?
se vain moninkertaisti saarnaajan katkeraa itkua, että vaimo ja lapsetkin olivat täällä, missä on pimeys eikä tuli sammu.
siinä riitti sitten aikaa jutusteluun hengellisistä asioista, loppumaton ikuisuus.
tämän joukon yllä luki
"ilman Kristusta"
sillä ilman Kristusta
- syntien todistaminen ei anna anteeksiantamusta
- usko on omaa uskoa, ei Jumalan Pojan uskoa
- pyhä vaellus tässä maailmassa ja pyhitys on saastainen vaate Jumalan edessä
- henki on petollinen ja ilkeä henki, ei Pyhä Henki, Jumala
- rukouksia ei ole ja jos on niitä ei kuulla
- uudestisyntyminen on ihmisen kuvitelmaa, luulottelua, eikä hän ole oikeasti syntynyt uudelleen ylhäältä, vedestä ja Hengestä
- puhe verestä ei ole Kristuksen verta
- kuolema ei ole autuas vaan portti iankaikkiseen kadotukseen
joskus saan sen vaikutelman, ikäänkuin Jeesus olisi jonkinlainen optio, joka voidaan valita tai jättää sivuun seuroissa ja hengellisessä elämässä.
kyllä Hänestä puhutaan, mutta kuolleen uskon sanoin - vaikka eläviä uskotellaan olevamme.
ei Jeesus Kristus ole jokin optio sinulle, eräs vaihtoehto matkalla taivaan kotiin.
joko Kristus elää sinussa
tai sinä olet luulouskossa ja hengellisesti kuollut kuin rautanaula
millä itseäsi puolustelet, kuolleen uskon kantaja, syntymästäsi asti esikoislestadiolainen?
"sanoinhan Herra, Herra"
"teinhän parannusta"
"tahdoinhan uskoa"
"kartoinhan maailman viettelyksiä"
"kävinhän saamassa todistuksen anteeksi"
mitä muuta hyvää olet tehnyt ansaitaksesi pelastuksen?
kristitty ilman Kristusta ei ole kristitty, vaan jonkin ihmisten keksimän kultin jäsen.
uskonnon uhri.
valhein ja petoksin, valkeuden enkelien avulla harhautettu, jolta on riistetty hänen aarteensa.
on hyvin tärkeää Saatanan kannalta, että et tiedä aarteesi olevan hukassa!
eihän tämä voi minua koskea!
ei tietenkään, sinun asiasi ovat kunnossa
koska maksat esikoislestadiolaiset r.y. jäsenmaksun
tahdot uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä
kilvoittelet tämän kristillisyyden neuvojen mukaan ettei maailma saastuta.
mitä muuta hyvää olet tehnyt pelastuaksesi?
Onhan vastassamme ilkeä, petollinen vihollinen, joka ei silmänräpäystäkään nuku eikä ole joutilaana, vaan yrittää jos joitakin juonia estääkseen ja pidättääkseen meitä uskostamme ja toimestamme.
uskotko tosiaan, että essujen porukka on jonkinlainen turva-alue, sodasta sivussa oleva rauhallinen porotokka hyvien paimenten varjelussa ja tutulla tiellä.
eikä niinkuin tuo Lapissa erehtynyt tuhansien porojen tokka, joka alkoi äsken jäällä kiertää rataa, kunnes jää petti koko lauman ala.
monet hukkuneet porot joutuivat eläintarhan petojen ruoaksi.
minä en ole viitsinyt kirjoittaa, miten hirveä on tuo GP ajatus, että hän ja kollegansa ovat Kristuksen ruumiin pää.
sinä ehkä luulet olevasi "korva" hän sanoi, ja käski sulkemaan korvasi.
mutta pää?
tähänkö paimeneen sinä luotat, oi Jeesuksen kalliilla verellä lunastettu sielu?
eikö teidän omasta joukostanne löydy miestä ja naista sanomaan, että nyt riittää tämä Kristuksen veren maahan polkeminen, Hänen pyhän verensä vesittäminen, Hänen nimensä turhaan lausuminen?
eikö löydy miehiä ja naisia, jotka nämä Lapin nuorimmat kantavat tikulla ulos Jumalan lasten joukkoa helvettiin ohjaamasta?
sielläkö tahdotte samoilla lauteilla istua.
helvetin perällä
ilman Kristusta ja ilman toivoa
Virsi 173
Ilmoita, Herramme, voimasi meille
ja valtakuntasi tulla jo suo.
Johdata kansamme armosi tuntoon
ja pyhä pelkosi mieliimme luo.
Herra, me pyydämme siunaustasi,
Henkesi tulta ja laupeuttasi,
Henkesi tulta ja laupeuttasi.
Tee, Herra, työsi ja täytä se itse
vaivatut sielumme virvoittaen.
Henkesi kautta tuo kaikille julki
taas valtakuntasi voimallinen.
Muista, oi Jeesus, ja armahda meitä,
syntistä ethän nyt luotasi heitä,
syntistä ethän nyt luotasi heitä.
Uskossa heikkoja vahvista, Jeesus,
turvassa turvaton luonasi on.
Taas olet antanut autuuden päivän,
vielä on sanasi muuttumaton.
Hengelläs vyötä ja rohkaise meitä,
armosi vaatteella riisutut peitä,
armosi vaatteella riisutut peitä.
Kun meitä polttavi vaivojen helle,
murhe ja kiusat kun ahdistavat,
Herramme, kaikessa tuskamme tunnet,
ristisi, haavasi lohduttavat.
Kun vihamiehemme raivo on suurin,
maahan sen polkea voit perinjuurin,
maahan sen polkea voit perinjuurin.
Siionin muuri ei sortua saata,
kun peruskallio Jeesus on sen.
Rynnätä saavat nyt helvetin joukot,
on Herra kanssamme voimallinen.
Vahvista, Herra, nyt taistelijoita,
luopuneet etsi ja laumaasi voita,
luopuneet etsi ja laumaasi voita.
Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790.
Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893,
komitea 1937.
Virsikirjaan 1938.
Kristuksen liehuvan sotalipun alla ei käydä rynnäkköön ihanan esikoislestadiolaisen herätyksen kukistamiseksi.
Vaan sen saattamiseksi takaisin Kristuksen kallipohjalle, Jeesuksen seuraan!
ja niin marssi käy hengellisessä voittoisassa hyökkäyksesssä tähän tahtiin:
Siionin muuri ei sortua saata,
kun peruskallio Jeesus on sen.
Rynnätä saavat nyt helvetin joukot,
on Herra kanssamme voimallinen.
Vahvista, Herra, nyt taistelijoita,
luopuneet etsi ja laumaasi voita,
luopuneet etsi ja laumaasi voita.
Kirjoittanut: Amadeus
Olen aina yhtä epätietoinen siitä, että onko helvetillä pelottelussa mitään järkee!!
Toisinsanoen vetääkö helvetillä pelottelu ketään ihmistä lähemmäksi rakkautta, Jumalaa. En tiedä.
Sen tiedän, ettei rehellinen ateisti säikähdä helvettiä - hän kun ei usko kumpaankaan, ei taivaaseen eikä helvettiin.
Mulla oli joskus tilaisuus keskustella ateistin kanssa. Se keskustelu opetti minullekin paljon. Vaikka kuinka yritin perustella asioita Raamatulla, niin se oli aivan turhaa...
Lopulta hoksasin sanoa: tehköön Jumala itse itsensä sinulle tunnetuksi. Tämä lause/ajatus tyydytti keskustelukaverini täysin. Hän sanoi, että vain tämän hän ymmärtää. Siihen hänkin voi luottaa.
Mitä siis jäi käteeni? jäi vain rukous !
Kirjoittanut: mama
"on hyvin tärkeää Saatanan kannalta, että et tiedä aarteesi olevan hukassa!"
Puudutuspiikki ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti