Se oli totinen valkeus, joka valistaa kaikki ihmiset, jotka maailmaan tulevat;
Se oli maailmassa, ja maailma oli hänen kauttansa tehty, ja ei maailma häntä tuntenut.
Hän tuli omillensa, ja ei hänen omansa häntä ottaneet vastaan,
Mutta niille, jotka hänen ottivat vastaan, antoi hän voiman Jumalan lapsiksi tulla, jotka uskovat hänen nimensä päälle,
Jotka ei verestä eikä lihan tahdosta ei myös miehen tahdosta, mutta Jumalasta syntyneet ovat.
Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän seassamme, (ja me näimme hänen kunniansa niinkuin ainoan Pojan kunnian Isästä,) täynnä armoa ja totuutta.
Joh 1:9-14 Biblia 1776
"Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan."
Joh 1:9 KR 1992
"Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme.
Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa.
Hän oli täynnä armoa ja totuutta."
Joh 1:14 KR 1992
Sytytämme ensimmäisen adventtikynttilän.
Kynttilän - ei mitään kovaa sähkövaloa, neon valoa, vaan elävän liekin, joka valaisee ja on myös lämmin.
Jeesuksen syntymäpäiväjuhlat ovat tulossa - maailman suurimmat synttärit!
Hänen tuloaan odottaessaan sytytämme kynttilöitä, jotka niin kuuluvat jouluaikaan.
Valo.
Pyhä Raamattu ei vain kerro, että Hän on elämän valkeus tai että Hän on kirkkaus, Kristus valo valkeuden.
Pyhä Raamattu sanoo, että Hän on TÄYNNÄ armoa ja totuutta.
Totinen valkeus, joka valaisee jokaisen ihmisen.
"Totinen valkeus" ei ole jokin uusi oppi, jokin uusi tiedon välähdys, jokin uusi näkökulma.
Voimme ajatella ihmistä, joka on jossain vaikkapa kadulla pimeässä.
Jostain - vaikkapa helikopterista - häneen suunnataan tavattoman kirkas valokeila.
Elämän valkeus, totinen valkeus, paljastaa ihmisen Jumalan edessä aivan kokonaan, paljon kirkkaammin ja paljon läpäisevämmin kuin yöllinen spotti-valo tai lentokentän turvatarkastuksen uudet kamerat.
"Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden."
Psalmi 51:8 KR 1992
Tässä ei sanota, että Jumala tahtoo kuulla ja nähdä salatun totuuden meistä - sen jota kukaan muu ei tiedä, ei yksikään ihminen ehkä.
Tässä sanotaan, että Jumala tahtoo kuulla totuuden kaikkein äärimmäisimmän salattuun asti.
Siihen mitä me emme edes itse millään tahdo tietää, vaan mielellämme pakenemme pimeyteen.
"Kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili"
Hebr. 4:13 KR 1992
Kaikki minussa, kaikki sinussa, sinun ruumiimme, sielumme ja henkemme, on alaston ja täysin paljastettu Herran edessä viimeistä ihokarvaamme myöten.
Hän tutkii ei vain päänuppimme vaan munuaisemme ja maksamme, sydämemme ja sielumme alimmat pohjamudat.
Jaha.
Semmoinenko on tämä adventin valkeus, joka on tuleva maailmaan ja jota kauniin kynttilän valolla muistamme ja tervehdimme ensimmäisenä adventtisunnuntaina.
eikös tuo ole melko raakaa?
ei mikään kaunis maalaus meistä ihmisistä, muotokuva, vaan jonkinlainen läpivalaisu, jonka rinnalla syvälle tunkevat röntgen säteet ja salaisuuksia pimeässä paljastavat infrapunat ovat naurettavaa pimeyttä.
Totinen valkeus.
Kyllä.
Ihmiset varmaan rakastavat tätä Jeesusta, joka on täynnä armoa ja totuutta?
sillä eihän kukaan kestä katsoa totuutta itsestään, edes kuulla laboratoriotutkimuksen tuloksia, ilman jotain tukea ja lohtua että apua ehkä on saatavissa.
ilman armoa emme kestä jumalallista totuutta itsestämme.
naapurista ehkä...
Täynnä armoa ja totuutta.
mikä paketti!
no kun ei.
maailman ihmiset vihaavat totuudenpuhujia.
erityisesti he vihaavat Jeesusta.
Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen,
oli tulossa maailmaan.
Maailmassa hän oli,
ja hänen kauttaan maailma oli saanut syntynsä,
mutta se ei tuntenut häntä.
Hän tuli omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.
Joh 1:9-11 KR 1992
Ja niinkuin Moses ylensi kärmeen korvessa, niin myös Ihmisen Poika pitää ylennettämän.
Että jokainen, joka uskoo hänen päällensä, ei pidä hukkuman, mutta ijankaikkisen elämän saaman.
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, että jokainen, joka uskoo hänen päällensä, ei pidä hukkuman, mutta ijankaikkisen elämän saaman.
Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan, tuomitsemaan maailmaa, mutta että maailma pitää hänen kauttansa vapahdettaman.
Joka hänen päällensä uskoo, ei häntä tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu; sillä ei hän uskonut Jumalan ainoan Pojan nimen päälle.
Mutta tämä on tuomio: että valkeus tuli maailmaan, ja ihmiset rakastivat enemmin pimeyttä kuin valkeutta; sillä heidän työnsä olivat pahat.
Sillä jokainen, joka pahaa tekee, se vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen töitänsä pitäisi laitettaman.
Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen työnsä nähtäisiin; sillä ne ovat Jumalassa tehdyt.
Joh 3:14-21 Biblia 1776
Maailma viihtyy pimeydessä.
No - hyvä niin, tiedämmehän toki sen ja ymmärrämme, mitä kaikkea pahaa pimeydessä ihmiset tekevät toisilleen - ja itselleen - eivätkä tahdo tulla valoon.
leivättömän pöydän ääressä, jossa totta puhutaan valalla vannoen, monen polvet tutisevat.
ei olla totuttu siihen.
mutta eihän tämä pakeneminen ja peittely ja pimeiden komeroiden todellisuus koskene Jumalan lapsia, jotka iloiten odottavat Jeesuksen tuloa, joulujuhlaa ja sitä suurta adventtia kun Hän kunniassa tulee takaisin enkelten puhaltaessa Jumalan basunoita.
sekä yksityisen kristityn että kristillisen yhteisön kohdalla on vakava oire, hengellisen ongelman hankaluus, jos rakkaus totuuteen on hukassa.
jos ei sallita totuuden valokeilan tutkivaa lain ja evankeliumin läpivalaisua
jos ei sallita edes omalle itselle totuuden näkemistä
jos suositaan tietoisesti valhetta, farisealaisuutta ja ulkokultaisuutta, teennäisyyttä josta jokainen kuulija tietää ettei tuo puhu totta
jos ristiriita elämän ja puheiden välillä on syvä
jotain on pahasti pielessä.
opimme erityisesti Uuden testamentin evankeliumeista, miten Totuus kohtasi ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa.
meininki on aivan huikeaa ja elämää niin perusteellisesti muuttavaa.
kaikessa, mitä Jeesus tekee ja sanoo evankeliumien sivuilla, on jotenkin niin valtava totuudellisuuden maku.
ajatellaan noita pitalisia.
viuh - inhottava, hiljaa tappava, omasta yhteisöstä täysin erottava tauti on lähtenyt Mestarin käskyllä ja papit ovat todenneet "puhdas, palaa kotiisi!"
Jeesus lausuu totuuden "yksikö vain parani? missä ne yhdeksän muuta"
aika karmea totuus meistä ihmisistä, eikö olekin?
Jeesus kohtaa naisen keskellä päivää Samarian kaivon luona.
sinne naisväki tuli tavallisesti jo aikaisin aamulla hakemaan kotiin raikasta vettä - tämä tuli mieluummin myöhemmin, ihan itsekseen.
"viisi miestä on sinulla ollut ja se joka sinulla nyt on ei ole sinun miehesi"
ei Jeesus heti paukauttanut päin naamaa
Hän antoi keskustelun edetä ja naisen ymmärtää asioita ensin, kenen kanssa oikein on siinä juttusilla.
ei Jeesus paukauttanut tuhoisasti, vaan siten, että tämä elämäänsä häpeävä ja muita naisia pakeneva juoksi keskelle kaupunkia ja alkoi pälpättää isolla äänellä kaikille.
hänellä oli tärkeää sanottavaa, väliäkö hieman kyseenalaisesta maineesta.
"Jos minä maallisia teille sanoin, ja ette usko: kuinka te uskoisitte, jos minä taivaallisia teille sanoisin?"
Joh 3:12 Biblia 1776
Jumalan Sanan saarna, Jeesuksen kohtaaminen, käsittää sekä maallisen että taivaallisen.
Jos saarnaaja puhuu valheellisesti vastoin parempaa tietoaan Jumalan luomakunnasta, ihmisestä, kuinka he uskoisivat, kun hän tahtoo taivaallisista puhua.
Jos parannussaarna ei ole totuudellista Jumalan Sanan saarnaa, elämän valkeutta, joka kaiken valaisee - niin arjen kuin pyhän - ja joka ei tunkeudu vain vaatteiden alle vaan ihonkin alle - kuinka he uskoisivat hengellistä parannussaarnaa, joka menee ihmisenä olemisen ytimeen?
K
muistan hyvin kun jouduin salaisen palvelun kuulusteluun, kun tilanteet täällä muuttuivat ja tahtoivat selvitellä, ketä täällä oikein liikkuu.
keskustelu oli ystävällistä ja tiukkaa, mutta se ei alkanut mistään teoriasta.
ensiksi käytiin läpi terveydentila ja lasten terveydentila. onko tautia tai hoidon tarvetta täällä?
lähdettiin totuudellisuutta etsimään fyysiseltä, ruumiin ja kehon tasolta, ja luotiin tällainen kuulustelijan ja kuulustetavan välinen intimiteetti.
siinä on etevänkin valehtelijan vaikea pitää pokkansa, kun totuudellisuus on tavoitettu ruumiillisella tasolla.
parannuskokoukset vetävät eri puolilla maailmaa valtavasti väkeä, koska ihmisillä on niin monenlaista vaivaa ja koska on jännä nähdä, kun rampa kävelee.
etenkin noiden amerikkalaisten lavaesitysten, musiikin ja valojen keskellä herää joskus kysymys, onko tämä totuudellista.
puhutaan tästä ruumiista, mutta onko puhe totuudellista, todistukset aitoja?
uskon että Herra parantaa kaikki meidän sairautemme, kuten on luvannut, ajassa tai iankaikkisuudessa sitten loput.
mutta totuudesta lipsuminen on äärimmäisen vaarallista kristitylle.
olen saanut Herran palveluksessa oppia, minkä monet muutkin ovat oppineet, että ruumiillisen tason totuudellisuus on erittäin terveellistä hengellisesti.
ei helppoa.
maallisista puhuminen luo - ei vain Mosadin kanssa keskusteltaessa tai Suopon - vaan Jumalan edessä tuollaisen totuudellisen ilmapiirin, jossa lopulta ihmisen on hyvä olla. ei ole mitään tarvetta peitellä mitään, koska ei ole mitään salattavaa.
salaisten poliisin kanssa on avuksi jos on aivan viaton.
Jumalan edessä se ei onnistu.
siellä on avuksi se, että Jeesus on täynnä armoa ja totuutta!
jos astut seuratupaan ja koet, että ihmiset ovat tekohurskaita, farisealaisia, että heidän valheellisuuttaan ruokitaan, kaksinaismoraali vallitsee, kukaan ei ota täysin tosissaan jonkun saarnaajan neuvoja, Jumalan Sanan kirkas valo ei loista valaisten ihmisiä ja tuoden omantunnon asiat oikeasti esille.
tiedät silloin, että vaikka kuinka siellä puhuttaisiin Pyhästä Hengestä ja Hengessä, Totuuden Henki ei saa puheenvuoroa.
pelkko vallitsee, omertan laki, saarnaajakin valikoi sanansa huolella uskaltamatta sanoa, miten asiat oikeasti ovat.
opin ja elämän asiat.
saman koet toki kirkon tilaisuuksissa, kahvihetkissäkin, jossa totuudellisuus puuttuu ja pappi hurskastellen puhuu mitä olettaa mummojen ja ukkojen haluavan kuulla.
Kaikki on täysin alastonta ja täysin paljastettua Hänen edessään.
Aadam ja Eeva huomasivat sen ... ja painuivat pöhheikköön, kuten savolaiset sen sanovat.
mutta heprealaiskirje jatkaa - meidän on tehtävä Hänelle tili.
virallinen tilintarkastus.
taseet ja tositteet katsotaan niinkuin ne ovat puolueettomasti ja ilman vilppiä.
tiukka paikka!
mutta kuinka terveellistä onkaan totuuden kalanmaksaöljy!
okay, Herra, tämmöinen olen edessäsi ilman rihman kiertämää, ilman oman vanhurskauden repaleita ja omien tekojeni peitteitä, en sellaisena kuin Sinä minut loit, vaan sellaisena kuin minä Sinun luomistyösi olen turmellut.
minkä valo paljastaa, sen veri puhdistaa!
mikään ei vapauta niin kuin Jumalan Sanan valokeila, totuus, joka tunkee luihin ja ytimiin ja munuaisiin ja maksaan ja ison varpaan kärkeen.
totta, hieman se on nöyryyttävää. hieman.
että ainoa mahdollisuus on täysin arvottoman minän täydellinen armahdus.
hyvin paljon on kristittyjä, jotka eivät kestä totuutta.
siihen porukkaan lukeutuu käsittääkseni 100% kristityistä.
Evankeliumeista näemme, että Ihmisen Poika ei murskaa paljastavalla totuudellisuudella.
Hän antaa aikaa, elämä kulkee, opetuslapset oppivat...
ja vielä melkoisen kurssin jälkeen, kun hommat alkavat olla käännekohdassa, yksi oppilaista luulee totta sanovansa
"vaikka kaikki muut sinut hylkäisivät, minä en hylkää"
Pietari uhoaa rakkautta ja uskoa Jeesukseen, jonka hän on tunnustanut Jumalan Pojaksi Filippuksen Kesareassa.
Juudas Iskariot oppi tuntemaan itseään myös tuona samana yönä.
Saamme vaeltaa käsi kädessä Hänen kanssaan, joka on Tie, Totuus ja Elämä.
tämä TTE kurssi loppuu sitten, kun kuolema silmämme sulkee.
Virsi 14
Syvässä yössä viesti kiirii:
Jo aamutähti sarastaa.
Ihmisen Poika syntyy meille,
nyt sydämenne avatkaa.
Jo omin silmin ihmetelkää:
Näin Herra meidät pelastaa,
kun Sana astuu keskellemme
ja pienen lapsen hahmon saa.
Vain tämän merkin ymmärrämme,
se loistaa synnin syvyyteen:
saa ihmiskunta Jumalansa
näin keskellensä, veljekseen.
Kun Isä antaa Jeesuksessa
itsensä, rakkautensa,
sen kaikki saavat ottaa vastaan,
näin syntyy uusi maailma.
Ja niin kuin yljän saapuessa
juhlaksi vaihtuu keskiyö,
hän saapuu rauhanruhtinaana,
kun kerran suuri hetki lyö.
Kuin köyhät, rikkaat jouluyönä
Jeesusta saivat katsella,
niin meidät myös hän yhteen liittää
juhlimaan uutta liittoa.
Huub Oosterhuis 1964.
Suom. Anna-Maija Raittila 1971.
Virsikirjaan 1986.
totuuden pakeneminen
en kestä kuulla, en halua tietää
tämä voi olla tietoista
mutta vähintään yhtä usein se on tiedostamatonta, suojautumista totuudelta, joka on syystä toisesta liian kipeää tekevä ja liian raskas kohdata.
edes armon varassa.
"pese minut puhtaaksi" sielu rukoilee.
ja Jeesus vastaa, katsoo rakastavin ja totuudellisen kirkkain silmin ja osoittaa "tuossa"
ja kuin kirkaisten kristitty vetäytyy kauemmas - ei Herra, mitä muuta vain!
mutta siinä on se paise.
ajettunut, märkivä, haiseva, kosketukselle arka, kivulias, tulehtunut.
Herra tietää.
rikkaalla miehellä se oli mammona.
jollain toisella se voi olla lapsuuden muisto
elämän kolhaisu, lähimmäisen teon arpi
pakeneminen voi johtaa paatumiseen
sen sijaan että Herra saisi asettaa taitavan kirurgin tavoin tuon leikkaavan puhtaan veitsen sinne syvyyksiin
ihminen ei sitä salli vaan kasvattaa paksun arven, sulkee luukut, pistää ovet kiinni, takalukkoon ja heittää avaimenkin metsään.
kulkee läpi elämän kantaen jotain sellaista sisällään, jota ei itse enää tunnista, on vain epämääräinen paha olo.
ei se välttämättä ole omaa syntiä, se voi olla synnin seurausta. toisten ihmisten aiheuttamaa.
ja niin syntyy tällaisia vikaan kasvaneita jatkuvasti potevia ja ahdistuneita kristittyjä, joiden ajasta ja energiasta menee paljon sen peittämiseen ja torjumiseen, mikä on totta.
jos tähän sisäiseen piiloleikkiin pääsee mukaan myös hengellistä ongelmaa, hengellistä ylpeyttä, Jumalan Sanan sivuuttamista, kaikenlaista leikkiä sanoilla ja pyhillä asioilla, jotka eivät ole aivan totuudellisia.
seurauksena voi olla jopa mielenterveyden menettäminen.
maalliset henkitieteet, psykologia ja etenkin psykiatria, ovat oppineet totuuden arvon.
terapiassa pyritään eri tavoin ja hyvinkin erilaisin menetelmin tavoittamaan noita syvimpiä lukittuja, ehkä unohdettuja, ehkä valheen pumpuliin käärittyjä asioita, jotka todella vaivaavat mielen tasapainoa, tunne-elämää.
ja usein saavutetaan todella hienoja tuloksia.
kyllä meidän Herramme varmaan mielellään antaa meidän käyttää näitä hyväksemme, myös lääkitystä.
mutta meidän elävä Jumalamme pystyy parempaan!
mitä psykiatri voi elämämme tilanteelle, avioliitolle, lapsen sairaudelle, ongelmille joita on arjessa kasoittain? hän voi antaa viisaita neuvoja ja varmaan osaa niin tehdä.
mutta Herra Jeesus, elävä Jumalamme, pystyy johonkin paljon suurempaan!
Hän tahtoo ja voi auttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti