Jumalan suuruus - kukko

Jumalan luomakunnan joukossa on asioita, jotka ihka selvästi Hän on luonut meitä ihmisiä, tämän maapallon valtiaita ajatellen.

Kertoohan pyhä Raamattu että aurinko ja kuukin luotiin antamaan valoa päivään ja yöhön ja näyttämään aikoja - suuret kellot!

Eläinten joukosta Raamattu mainitsee monia ja Jumalan kansalle selitettiin, mitä niistä pyhä kansa saa syödä ja mitä ei.

Jumala toi luomansa eläimet Aadamin iloksi ja hän sai nimetä ne!

Symbioosi, elämä yhdessä, koskee tietenkin erityisesti kotieläimiä. Ja kuinka viisaasti Jumala on ne luonutkaan antamaan meille, mitä me tarvitsemme ja me pidämme puolestamme niistä huolen - paremmin tai huonommin.

Lemmikeistä puhumattakaan.

Kukko on mainio esimerkki eläimestä, jonka Jumala on selvästi luonut ihmistä ajatellen.

Siinä on kaiken sen humoristisuuden ohella jotain hyvin vakavaa ja pyhää - niinkuin kaikessa Jumalan luomassa.


meillä täällä naapurissa on kanoja ja kukko - kuten tiedämme niitä on kanattarien haaremissa vain yksi tai tulee melkoinen kukkotappelu.

aamuisin se kiekuu.

tuo on onomatopoieettinen sana "kiekua" ja jäljittelee kukon ääntä.

herätyskellon tavoin se auringon noustessa kutsuu kanattarensa atrialle, mutta sen ihana ääni (tai ei aina niin ihana) herättää myös maaseudun ihmiset varhain auringon noustessa uuteen päivään.

Jumalan antama herätyskello aamuvirkuille!

jonka reipas ääni taitaa kaupunkitaajamista olla jo unohtunut.


miehuuden perikuva, miten uljaasti kukko tepasteleekaan kanatarhaansa vartioiden ja töihin rouviansa usuttaen.

kuinka komea heltta punaisena sen päässä luomakunnan kruununa heiluukaan!

millaiset mahtavat kynnet Jumala on sille antanut joilla puolustaa laumaansa ja asemaansa.

aikamme kukot ovat melkein järjestään valkoisia, mutta maalaiskukkojen kirjava väritys antaa parempaa suojaa luonnossa vaanivilta vaaroilta.



suomalaiset ovat kukkojaan katselleet ja antaneet niistä ikimuistettavan ilmaisun myös meille miehille (ja naisille)

kukkona tunkiolla!

kuinka tärkeillen se pitääkään tuosta haisevasta tunkiosta, omasta kuningaskunnastaan huolen. vaikka se muiden silmissä ei ole kuin jätteiden kasa, tunkio.


meksikolaiset pakottavat kukot tappelemaan suljetussa tilassa kuolemaan asti.

Jumala on ne luonut niin, että toinen antautuu, häviäjä sallii voiton ja väistyy.

vaan ihmiset pakottavat ne tappamaan toisensa.

kuinkas muuten.

härkätaistelussa ihminen kiduttaa ja surmaa härän, koirien ja kukkojen tappeluissa ihminen on keksinyt, missä tilanteessa eläin tappaa toisen - mitä se ei juuri luonnossa tee - ja ansaitsee sillä rahaa vedonlyönnissä.

Kukkopaistin valmistuksesta kertovat
Ranch Dunkel sivut, joista oheinen kuva on lainattu

mitä olisi päivittäinen ateriamme ilman Jumalan luomia kukkoja!

kuinka suuri siunaus onkaan ihmeellinen kananmuna, tuo kolesterolipommiksi mainittu, jota sellaisenaan tonneittan ihmiset syövät kaikkialla maailmassa ja joka tekee leivotusta kakusta niin maittavan.

mitä olisi lounas ilman broileria, miten Kentucy Fried Chicken tekisi miljooniaan ilman kanansiipiä, mitä olisi illallinen ilman hienosti valmistettua kananrintaa.

kun seuraavan kerran kävelet suomalaisen ruokakaupan kylmäkaapin ja broileripaistajan ohi, muista kiittää Isää Jumalaa kukoista!


kun miehesi kukkoilee, muista kiittää Isää Jumalaa kukoista!

miehuus, helttojen kirkas puna, kynsien teroittaminen, tunkiolla tappelu - ne kun ovat Luojan meihin miehiin luomia asioita.

kilvoituksen paikka.

vaan ei mikään koreilun kielto saa meistä helttojen heilutusta pois, se vain muuttaa muotoaan.

jos ei komea sormus niin sitten kallis Rolex - jos ei kravaattia niin ainakin kengät ovat moitteettoman kiiltävät.

ja kuka nainen tahtoisikaan kanamaisen miehen - kyllä siellä sydämen sopukassa on yksi kulma, jossa salaa ihaillaan tätä kukkoilijaa, meidän Santeria, joka tietää miten rouvaansa puolustaa ja perhettä suojelee!

Kukonlaulun kirkko Jerusalemissa Siionin vuoren rinteessä Kaifaan palatsin paikalla

Kukolla on Raamatussa aivan erityisen merkittävä tehtävä, jonka Herramme Jeesus sille antoi.

pyhäkoulussa lapsi ei oikein tajunnut kertomuksen kärkeä, ja kertoi kotona

"kukko lauloi, vaikka Pietari kuinka sitä kielsi!"

Kukonlaulun kirkko Gallicantu on Siionin vuoren rinteessä ylipappi Kaifaan palatsin kohdalla. Palatsin rakennelmia on löydetty sen alta, ja ihan pohjassa on synkkä kuiva kallioon hakattu vesisäiliö, jonka syvyyksiin Jeesus ehkä kiirastorstain yönä laskettiin vankina.

Pakotietä ei ole. Ainoa tie pois on katossa oleva aukko.


Siellä pyhiinvaeltajat hiljentyvät kuulemaan Psalmin 88 sanoja.

Usein olen pannut merkille sekä miesten että naisten silmien kostuvan Gallicantu kirkon kellarin vankiluolassa.



Korahilaisten psalmilaulu. Laulunjohtajalle.
Kuorolauluna laulettavaksi. Esrahilaisen Hemanin virsi.

Herra, Jumalani, pelastajani,
päivällä minä huudan sinua avuksi,
yölläkin käännyn sinun puoleesi.

Nouskoon rukoukseni sinun kasvojesi eteen, kallista korvasi minun huutoni puoleen!

Paljon, ylen määrin olen kärsinyt,
olen tuonelan kynnyksellä.

Toistenkin mielestä olen valmis hautaan.

Minä olen kuin voimansa menettänyt soturi,
olen jäänyt yksin, kuin olisin jo kuollut.

Minä virun kuin kaatuneet haudoissaan --
nuo, joita sinä et enää muista,
joita kätesi ei auta.

Sinä olet syössyt minut syvyyksien perille,
pimeään, pohjattomaan kuiluun.

Sinun vihasi on raskaana ylläni,
sinun aaltosi vyöryvät pääni päällä. (sela)


Sinä olet karkottanut ystävät luotani,
niin kammottavaksi olet minut tehnyt.

Olen kuin vanki, en pääse vapaaksi.

Ahdingossani minä itken silmäni kuiviin, kaiken päivää huudan sinua, Herra, ja ojennan käsiäni sinua kohti.

Ethän sinä kuolleille tee ihmeitä,
eivät varjot nouse sinua ylistämään. (sela)


Ei haudassa kerrota, että sinä armahdat,
ei kadotuksessa, että olet uskollinen!

Tunnetaanko pimeydessä ihmeitäsi, puhutaanko hyvyydestäsi unohduksen maassa?

Mutta minä huudan sinua, Herra,
heti aamulla nousevat rukoukseni eteesi.

Herra, miksi olet hylännyt minut,
miksi kätket minulta kasvosi?

Nuoruudesta saakka on osani ollut kova
ja kuolema on uhannut elämääni.

Näännyksiin asti olen kantanut hirveää kuormaa,
jonka olet minulle pannut.

Sinun vihasi on kulkenut ylitseni,
kauhut musertavat minut.

Kaiken päivää ne saartavat minua kuin vedet,
ne piirittävät minua joka puolelta.

Kaikki ystäväni sinä olet karkottanut, nyt on seuranani vain pimeys.



Uusi testamentti antaa meille kovin inhimillisen esimerkin muististamme.

montako kertaa Pietari kielsi, montako kertaa kukko kiekui?

joku sanoi että kolme, mutta ... kummin päin??

eikö tämä juuri osoita kertomuksen aitoutta - että menee eri todistajilta hieman eri tavalla noi numerot?



"Pietari keskeytti hänet ja sanoi: 'Vaikka kaikki muut luopuisivat sinusta, minä en koskaan luovu.' Jeesus vastasi: 'Totisesti: tänä yönä, ennen kuin kukko laulaa, sinä kolmesti kiellät minut.' Pietari sanoi: 'Vaikka minun pitäisi kuolla kanssasi, minä en ikinä sinua kiellä.' Samaa vakuuttivat muutkin opetuslapset.
- - -
Mutta hetken kuluttua hänen luokseen tuli muita, jotka siellä seisoskelivat, ja he sanoivat: 'Sinä olet varmasti samaa joukkoa, senhän kuulee jo puheestasi.' Silloin Pietari alkoi sadatella ja vannoi: 'Minä en tunne sitä miestä.'

Samassa kukko lauloi. Pietari muisti, mitä Jeesus oli sanonut: 'Ennen kuin kukko laulaa, sinä kolmesti kiellät minut.' Hän meni ulos ja puhkesi katkeraan itkuun."



Matt. 26:33-35,73-75 KR 1992



Laulettuaan kiitosvirren he lähtivät Öljymäelle.

Jeesus sanoi heille: "Te kaikki luovutte minusta, sillä on kirjoitettu: 'Minä lyön paimenen maahan, ja lampaat joutuvat hajalle.'

Mutta kuolleista noustuani menen teidän edellänne Galileaan."

Silloin Pietari sanoi hänelle: "Vaikka kaikki muut luopuisivat sinusta, minä en."

Jeesus vastasi: "Totisesti: tänään, tänä yönä, ennen kuin kukko kahdesti laulaa, sinä kolmesti kiellät minut."

Mutta Pietari vakuutti entistä lujemmin: "Vaikka minun pitäisi kuolla kanssasi, minä en ikinä sinua kiellä."

Samaa vakuuttivat kaikki muutkin.


Markus 14:26-31 KR 1992


Pietari oli alhaalla pihassa. Muuan ylipapin palvelustytöistä tuli sinne, ja nähdessään Pietarin lämmittelemässä hän katsoi tätä ja sanoi: "Sinäkin olit tuon nasaretilaisen kanssa, tuon Jeesuksen."

Mutta Pietari kielsi sen. "En ollenkaan ymmärrä mistä puhut", hän sanoi ja siirtyi ulos etupihalle.

Tyttö näki hänet uudelleen ja sanoi siellä oleville: "Tämä mies on samaa joukkoa."

Taas Pietari kielsi.

Mutta hetken kuluttua muutkin siellä olevat sanoivat hänelle: "Sinä olet varmasti samaa joukkoa, olethan sinäkin galilealainen."

Pietari alkoi sadatella ja vannoi: "Minä en tunne sitä miestä, josta te puhutte."

Samassa kukko lauloi, toisen kerran.

Pietari muisti, mitä Jeesus oli hänelle sanonut: "Ennen kuin kukko kahdesti laulaa, sinä kolmesti kiellät minut."

Hän puhkesi itkuun.


Markus 14:66-72 KR 1992


ei taida olla virsikirjassamme yhtään virttä, jossa mainitaan kukko.

jos muistat jonkun hengellisen laulun kukosta, niin jaa kanssamme!

täytyy siis tyytyä Peltoniemen kukkoon.

ei kovin hengellinen.

mutta monen kukon kohtalo!

kiitos suurelle Jumalalle kukoista ja kanoista!



LAULA KUKKO

Laula kukko, laula kukko,
Peltoniemen kirjava kukko.
Laula kukko, laula kukko,
Peltoniemen kukko.
Jollet sinä leiki, laula
katkaisen minä
sinulta kaulan.
Laula kukko, laula kukko
Peltoniemen kukko.

Juokse hepo, juokse hepo,
Peltoniemen virma hepo.
Juokse hepo, juokse hepo
Peltoniemen hepo.
Jollet sinä juosta kehtaa
vien mä sinut makaratehtaal' -
Juokse hepo, juokse hepo,
Peltoniemen hepo.

Muni kana, muni kana,
Peltoniemen kotkottaja.
Muni kana, muni kana,
Peltoniemen kana.
Jollet sä munia rohkenis'
pistän mä silloin sut broileriks'.
Muni kana, muni kana
Peltoniemen kana.

Leiki poika, leiki poika,
Peltoniemen pikkupoika.
Leiki poika, leiki poika,
Peltoniemen poika.
Jollet sinä leiki, laula
katkaisen minä sinulta kaulan.
Leiki poika, leiki poika
Peltoniemen poika.



Kirjoittanut: immata

Kiitos Mikko.
Ihmeellisesti sain lohdutusta näistä kukkokirjoituksistasi.