Aamuruskon peura

Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?
Minä huudan sinua avuksi,
mutta sinä olet kaukana.

Jumalani, minä kutsun sinua päivisin, mutta sinä et vastaa. Yöt kaikki huudan saamatta rauhaa.

Sinä olet pyhä, sinä olet kuningas,
sinulle soivat Israelin ylistysvirret.
Sinuun ovat turvanneet isämme ennen.
Sinuun he turvasivat ja pääsivät suojaan,
sinua he huusivat ja saivat avun, sinuun he luottivat eivätkä pettyneet.

Mutta minä olen maan mato, en enää ihminen,
olen kansani hylkäämä, ihmisten pilkka.
Kaikki ilkkuvat, kun minut näkevät,
pudistavat päätään ja ivaavat minua:
"Hän on turvannut Herraan, auttakoon Herra häntä. Herra on häneen mieltynyt, pelastakoon siis hänet!"


Herra, sinä minut päästit äitini kohdusta
ja annoit minulle turvan äitini rinnoilla.

Syntymästäni saakka olen ollut sinun varassasi,
sinä olet ollut Jumalani ensi hetkestä alkaen.

Älä ole kaukana nyt, kun hätä on lähellä eikä kukaan minua auta.

Sonnien laumat piirittävät minua,
villit Basanin härät minut saartavat,

kuin raatelevat pedot ne uhkaavat minua,
kuin karjuvat leijonat, kita ammollaan.

Voimani valuu maahan kuin vesi,
luuni irtoavat toisistaan.
Sydämeni on kuin pehmeää vahaa,
se sulaa rinnassani.

Kurkkuni on kuiva kuin ruukunsiru,
kieleni on tarttunut kitalakeen.
Maan tomuun sinä suistat minut kuolemaan!

Koirien lauma saartaa minut,
minut ympäröi vihamiesten piiri.
Käteni ja jalkani ovat runnellut,

ruumiini luut näkyvät kaikki.
Ilkkuen he katsovat minuun,

jakavat vaatteeni keskenään ja heittävät puvustani arpaa.

Herra, älä ole niin kaukana!
Anna minulle voimaa, riennä avuksi!

Pelasta minut miekalta,
pelasta henkeni koirilta,

pelasta minut leijonien kidasta,
pelasta villihärkien sarvista!

Silloin minä julistan nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.

Ylistäkää Jumalaa, te Herran palvelijat!

Jaakobin suku, kunnioita häntä,
palvele vavisten, Israelin kansa!

Ei hän halveksinut heikkoa
eikä karttanut kurjaa,
ei kääntänyt pois kasvojaan
vaan kuuli, kun huusin.

Sinua minä ylistän seurakunnan keskellä. Sinun palvelijoittesi edessä lunastan lupaukseni.

Köyhät syökööt ja tulkoot kylläisiksi,
Herraa etsivät ylistäkööt häntä!
Olkoon teillä voimaa ja rohkeutta iäti!

Muistakoot maan kansat tämän teon
ja kääntykööt hänen puoleensa.
Kumartakoot häntä myös vieraat heimot,

sillä Herran on kuninkuus! Hänen valtansa alla ovat kaikki kansat.

Vain häntä kumartakoot maan mahtavat,
hänen eteensä langetkoot
kaikki, jotka maan tomuun vaipuvat.

He eivät voi elossa pysyä,
mutta ne, jotka heidän jälkeensä tulevat,
saavat palvella Herraa.

He kertovat hänestä lapsilleen,
ja vastedes syntyvälle kansalle he julistavat Herran hyvyyttä, sillä hän on tämän tehnyt.

Psalmi 22 KR 1992





Laulunjohtajalle kerrotaan, että tämän psalmin sävel on sama kuin Israelin laulussa "Aamuruskon peura".

אילת השחר

Vanhan testamentin ajan laulujen sävelmiä ei tunneta - tuohon aikaan ei nuotteja kirjoitettu vaan ainoastaan "liturgisia merkkejä" - eikä meillä ole muuta tietoa tästä kauniista sävelmän nimestä.


tahtoisin kutsua erityisesti nimimerkki Aurooran kunniavieraaksi tutkimaan yhdessä tämän piinaviikon psalmin sanomaa.

tarkoittaahan Rooman imperiumin aikainen sana Aurora auringonnousun jumalatarta (kreikan Eos). Sanaa käytetään myös Lapissa talviöinä hulmuavista revontulista, "ketun lieskoista" (Aurora Borealis)


Jeesus on lapsesta asti sitä kansansa parissa tutkinut, miettinyt ja varmaan aikansa oppineidenkin kanssa pohtinut, kuten 12 vuotiaana temppelissä.

Jeesus kuoli tämän psalmin aramenakieliset sanat huulillaan.

"Eli, Eli, lamma sabaktani"


Evankeliumit eivät siitä kerro, mutta lienee ollut melkoinen juttu Jeesukselle, kun Hän tajusi, että tässä puhutaan Hänestä itsestään.


Mutta kuudennesta hetkestä hamaan yhdeksänteen asti oli pimiä kaikessa maassa.
Ja liki yhdeksättä hetkeä huusi Jesus suurella äänellä, sanoen: Eli, Eli, lamma sabaktani? se on: minun Jumalani, minun Jumalani, miksis minun ylenannoit?
Matteus 27:45-46 Biblia 1776


Sillä lailla on tulevaisten tavarain varjo, ei itse hyvyyden olento; niillä uhreilla, joita he joka vuosi alinomaa uhraavat, ei se ikänä taida niitä täydelliseksi tehdä, jotka uhraavat.

Muutoin olis uhraamasta lakattu, jos ei niillä, jotka uhrasivat, synneistä silleen omaatuntoa olisi, koska he kerran puhdistetut ovat.

Vaan sillä tapahtuu joka vuosi synnin muistuttamus.

Sillä mahdotoin on härkäin ja kauristen veren kautta syntejä ottaa pois.

Sentähden, kuin hän maailmaan tuli, sanoi hän: uhria ja lahjaa et sinä tahtonut, mutta ruumiin olet sinä minulle valmistanut;

Polttouhrit ja syntiuhrit ei ole sinun mieleises.

Silloin minä sanoin: katso, minä tulen, (Raamatussa on minusta kirjoitettu,) että minun pitää tekemän sinun tahtos, Jumala.

Heb. 10:1-7 Biblia 1776


eikö olekin niin, rakas Auroora, että tämän psalttarin perussävel on mollissa. Olkoonkin että sävelen nimi on "Aamuruskon peura".

tässä kääntyy Jumalan puoleen ihminen, josta Jumala on kaukana.

kuinka nuo toiset saavatkin rukouksiinsa vastauksia!

kuinka menneinä päivinä isät ja äidit ovat turvanneet Israelin kuninkaaseen, Herraan, ja saaneet avun!

Sinuun he turvasivat ja pääsivät suojaan

Sinua he huusivat ja saivat avun

Sinuun he luottivat eivätkä pettyneet



Mutta tämä ihminen ei.

Hän on huutanut Jumalaa avuksi, eikä ole saanut apua

Hän luon turvannut Jumalaan, eikä ole päässyt suojaan

Hän on luottanut Jumalaan, mutta on saanut pahasti pettyä


Auroora, näemme tässä ihmisen, joka on oman kansansa hylkäämä.

oman kansansa.

ei vain silleen, kuin joku suomalainen, joka menettää kansalaisuutensa syystä tai toisesta.

ei kuten maanpetturi, kuten Viaporin ruotsalainen luovuttaja Carl Olof Cronstedt.

vaan aivan kuolemaan asti oman kansansa hylkäämä.

niin katkerasti he kaikki vaistoavat, että tuo ihminen ei ole saanut apua Jumalalta, että he oikein ivaten nauravat maan matosta.

""Hän on turvannut Herraan, auttakoon Herra häntä. Herra on häneen mieltynyt, pelastakoon siis hänet!"

omituinen viha tätä ihmistä kohtaan, eikö olekin Auroora?


Ja silti, täysin hylättynä, pilkattuna ja hengellisesti ivailtuna, apua saamatta ja turvapaikkaa löytämättä, tämä ihminen kuitenkin vielä kääntyy rukouksessa Israelin Jumalan puoleen.

Alusta asti...

Sinä teit minut äitini kohdussa.

Sinä annoit minulle turvapaikan äitini rinnoilla.

Syntymästäni saakka olen ollut sinun varassasi,
sinä olet ollut Jumalani ensi hetkestä alkaen.


ei tämä ole joku mierontien kulkija, Jumalaa vastaan tuhlaajapoikana tai tyttönä kamppaileva ihminen.

tässä puhuu sellainen ihminen, joka on syntymästään asti kokenut Jumalan läheisyyttä, hoitoa ja apua ja elänyt koko elämänsä Jumalan seurassa.



näetkö, Auroora, kuinka hänen sydämestään lähtee suorastaan huuto nyt suunnaatomalla hädän hetkellä


Älä ole kaukana nyt, kun hätä on lähellä eikä kukaan minua auta!



ei tosiaan kukaan tätä ihmistä auta, päin vastoin.

Aikansa kielikuvilla, raatelevista leijonista ja hurjista villeistä häristä hän puhuu, pahoinpideltynä ja raadeltuna ja alastomana, vaatteetkin on riisuttu pois:


Sonnien laumat piirittävät minua,
villit Basanin härät minut saartavat,

kuin raatelevat pedot ne uhkaavat minua,
kuin karjuvat leijonat, kita ammollaan.

Voimani valuu maahan kuin vesi,
luuni irtoavat toisistaan.
Sydämeni on kuin pehmeää vahaa,
se sulaa rinnassani.
Kurkkuni on kuiva kuin ruukunsiru,
kieleni on tarttunut kitalakeen.
Maan tomuun sinä suistat minut kuolemaan!

Koirien lauma saartaa minut,
minut ympäröi vihamiesten piiri.
Käteni ja jalkani ovat runnellut,
ruumiini luut näkyvät kaikki.

Ilkkuen he katsovat minuun,
jakavat vaatteeni keskenään ja heittävät puvustani arpaa.


mites, Auroora, Jumalan ystävälle, lapsesta asti uskovalle ihmiselle on näin käynyt?

missä tosiaan on hyöty kaikesta uskonnon harrastamisesta, rukouksesta, temppelissä käynnistä, Raamatun lukemisesta.

Jumala on hänet hylännyt ja hirveä kuolema ahdistaa, ihmisten heitellessä ivallisia kommenttejaan ja hersyvää huumoriaan tästä runnellusta ihmisestä.

mitä hyötyä on hänen uskostaan, kun tähän on tultu?

voimattomasta rukouksesta ja huudosta Jumalan puoleen, joka auttaa muita, mutta ei häntä.


hän tekee vielä hädässään lupauksenkin, jos autat Jumala niin minä kiitän sinua veljieni keskellä. Ei katkeruutta, ei kaupankäyntiä, sydämen vakaa lupaus Jumalalle:


Herra, älä ole niin kaukana!
Anna minulle voimaa, riennä avuksi!

Pelasta minut miekalta,
pelasta henkeni koirilta,
pelasta minut leijonien kidasta,
pelasta villihärkien sarvista!

Silloin minä julistan nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.



mutta pyhällä pelolla tämä ihminen ylistää, kun apu lopulta tuli ylhäältä, Korkeimmalta.

hän on kokenut elämässään pohjamudat ja kuoleman raatelevat kynnet ja sarvet, ihmisten pilkan ja Jumalan hylkäämisen.


näemme yhdessä, Auroora, kuinka tämä ihminen pitää lupauksensa:


Ylistäkää Jumalaa, te Herran palvelijat!
Jaakobin suku, kunnioita häntä,
palvele vavisten, Israelin kansa!

Ei hän halveksinut heikkoa
eikä karttanut kurjaa,
ei kääntänyt pois kasvojaan
vaan kuuli, kun huusin.

Sinua minä ylistän seurakunnan keskellä. Sinun palvelijoittesi edessä lunastan lupaukseni.



nyt hän ei muistele noita hylätyksi ja yksin jääneeksi joutumisen kokemuksia

hän ei nosta syyttävää sormea Jumalalle, jonka apu viipyi ja joka salli tällaista.

mutta hän sanoo

Israelin kansa, palvele Häntä vapisten.



Aamuruskon peuran sävelin veisattu psalmi lähtee sitten ihmeellisempään nousuun kuin aurinko aamulla, kuin revontulet yöllä.

on kuin jotain puuttuisi.

näimme hänen luunsa laskettava, vaatteensa arvottavina.

mutta laulu hyppää sitten yli sen, miten tämä apu tuli ja kertoo, että Herra kuitenkin vastasi rukouksiin.

ja sitten lähdetään internationaaliseksi - kansainväliseksi

jotain varsin suurta on tapahtunut jonka pitäisi kiinnittää maan kaikkien kuninkaidenkin huomio


Köyhät syökööt ja tulkoot kylläisiksi,
Herraa etsivät ylistäkööt häntä!

Olkoon teillä voimaa ja rohkeutta iäti!

Muistakoot maan kansat tämän teon
ja kääntykööt hänen puoleensa.

Kumartakoot häntä myös vieraat heimot, sillä Herran on kuninkuus!

Hänen valtansa alla ovat kaikki kansat.



"Hän on tämän tehnyt"

minkä "tämän", Auroora?

osaan kuvitella, että ajatuksiisi nousee joitain mahdollisuuksia, mistä psalttari 22 kertoo

jotain todella suurta on tapahtunut, sillä psalttari päättyy näin



Vain häntä kumartakoot maan mahtavat,
hänen eteensä langetkoot
kaikki, jotka maan tomuun vaipuvat.

He eivät voi elossa pysyä, mutta ne, jotka heidän jälkeensä tulevat,
saavat palvella Herraa.

He kertovat hänestä lapsilleen,
ja vastedes syntyvälle kansalle he julistavat Herran hyvyyttä, sillä hän on tämän tehnyt.



sillä hän on tämän tehnyt!



tahdon kiittää sinua, Auroora, että jaksoit kanssani käydä läpi Psalttaria 22

ja kaikkia teitä muita, jotka myös tätä ihmeellistä valoa hohtavaa psalmia olette kanssani tässä raamattupiirissä nyt tutkineet.


sillä Hän oli todella Jumalan hylkäämä.

ihan oikeasti.

Jumala hylkäsi oman ainoan Poikansa.

sinun takiasi, Auroora.

Kirjoittanut: mama

Minunkin takiani

Kirjoittanut: immata

Ja minun.

Kirjoittanut: mjoalmme

Minunkin...
Aamen...

Kirjoittanut: viola

"Niin alhaalla ei kukaan kulje
ettei siellä Jeesus ois
Ei ketään Hän luotansa sulje
eikä karkoita yhtään pois

Maan alimpiin paikkoihin astui
Hän kantaen ristiään
ja viittansa verehen kastui
repi piikit ne puhtaan pään

Niin alas vei polkunsa mainen
tuo tuskien raskas tie
kuin missä vain syntinen nainen
sekä ryöväri yössä lie

Ei kieltäjän kurjankaan kohtaa
Hän vältä vaan luokseen käy
ja rakkaus silmistään hohtaa
eikä kostoa vihaa näy

Ja alemmas vieläkin tulla
Hän tahtois jos siellä ois
joku tunnolla haavoitetulla
hänet korjaisi taltehen"

Valtavan syvällinen tuo Psalmi 22.

Kristuksen rakkaus on kaikkea ymmärrystä ylempänä!

Vielä tahdon jatkaa laulun sanoin:

Maksettu on velkani mun.
Ylistys olkoon Ristiinnaulitun!

Tämä Raamatun paikka on myös hyvin puhutteleva ja nousee mieleen tuon Psalmin tekstin rinnalla:

Joh.10
17. Sentähden Isä minua rakastaa, koska minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin.
18. Ei kukaan sitä minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se jälleen; sen käskyn minä olen saanut Isältäni.