Tuulispää

Myrskyn kaatamia puita

en väsy kertomasta tätä pientä hyvin henkilökohtaista tapausta, kenelle vain, joka jaksaa kuunnella.

laitan sen tähän kahdesta syystä

mainostaakseni Samuli Edelmanin virsilevyjä!

ei Samulin takia, jonka Herra kutsui veisaamaan.

vaan niiden virsien.

Suomessa on käynnissä hiljainen virsiherätys.

nämä ja muiden tekemät virsilevyt myyvät paremmin kuin mikään muu hengellinen musiikki ja lyövät listoilla pop-musiikin parhaat.

Suomen kansa on hömpännyt ja tahtoo taas kuulla asiaa.

toinen syy

rohkaistakseni naisia rukoilemaan rukoushuoneilla tai niiden portailla, jos ei ruksalle sisään päästetä.


kauan sitten eräällä paikkakunnalla oli kyllä nuorisoherätystä.

mutta tämä elokuun ripari oli poikkeuksellisen vaikea. reipasta kastettua Lapin nuorisoa, joille ei oikein tämä kristillisen uskon asia tahtonut maistua.

niinpä isosten kanssa taas eräänä iltana kokoonnuimme rukoilemaan yhdessä ja minä sitten jotenkin innostuin.

"Herra, etkö sinä voisi antaa nyt jotain sellaista merkkiä taivaasta, että nämä nuoret vakavoituisivat kuulemaan opetusta ja kutsuasi tulla luoksesi"

usein lauloimme nimittäin iltatilaisuuksissa

"Jeesus sua rakastaa
Hän tahtois sinut pelastaa"

ja monet olivat aiemmin kesällä tulleetkin Jeesuksen luo - ja ovat siellä pysyneet tähän päivään asti, mistä saimme srk nuorisotyöntekijöiden ja pappien kanssa iloita sydämestämme.

no, siinä rukoushetkessä keksin sitten hyvän neuvonkin Herralle, millainen merkki.

oli elokuun kaunis ilta.

"anna meille oikein väkevä myrsky" pyysin. arvelin että sään muuttuminen voisi tehdä vaikutuksen poikiin.

eräs heistä on nykyään kaupungin kaduilla lojuva alkoholisti. muistaa vielä sen oudon mustatukkaisen papin, näin kerrotaan.


en ikinä unohda sitä hiljaista hetkeä.

Lapin ihana valoisa yö, aurinko on jo alempana elokuussa, tuuleton, kirkas taivas.

siinä seisoo yxi rukoilija ... kauniita kesäyön pilviä korkealla, ei myrskyn merkkiä missään.

no.

olishan se pitänyt tietää.

eihän Jumala tommosia rukouksia kuule, mahtaako mitään muitakaan rukouksia, jotka menevät vastoin järkeä.

rampoja jalkoja, särkevää päätä, särkynyttä avioliittoa.

ei taida kuulla vaan elämä etenee kovine lakeineen ja ihmisten on vaan jotenkin tämä elämä elettävä.


oli toinen kesä

kymmenisen vuotta myöhemmin.

riparileiri oli tällä kertaa itärajan tuntumassa etelämpänä, jonne tiemme Nimehin kanssa oli vienyt.

oikein mukava ilmapiiri, leppoisaa porukkaa mutta semmosta tavallista suomalaista nuorisoa. ei mitään kummempaa, riparileiri, jossa tahdottiin kasteenliitto vahvistaa, sanoa Herralle että "tahdon minäkin että minut kastettiin"

kun ei sillon vauvana mitään kysytty.

konfirmaatio opetusta siis.

Nimeh oli viimeisillään odottamassa lastamme joten meidän oli sinä iltapäivänä terveyden syistä lähdettävä käymään läheisessä kaupungissa.

siitäkin Herra piti huolen.

ajoitus oli tarkka.



kaunis heinäkuinen kesän aurinkoinen iltapäivä.

riparileiriläisillä ohjaajien kanssa vapaa-ajan leikkiä ulkona, leirikeskus oli vankan pohjois-Karjalan männikön keskellä.

silloin se iski.

tuulispää.

valtavalla voimalla myrsky kävi leirin kimppuun.

joo. leirin.

ei minkään muun, keskittyi juuri sille alueelle.

tuuli ulvoi, valtavat erähongat kaatuilivat sinne tänne, riparinuoriso juoksi kirkuen pakoon suolle ja mikä minnekin.

semmonen 50 metrin säteellä isku juuri siihen eikä mihinkään muualle.

kun tulimme paikalle, pelastushenkilökuntaa ja viranomaisia oli siellä.

puut olivat kaatuneet siten, ettei yksikään taloista ollut vahingoittunut.

ei yhdellekään nuorista tullut naarmuakaan.

vaan meni paikalliseen lehteen uutinen. Venäjän rajan tuntumassa kuulemma tämmöttiä tuulispäitä on, paikallisia pyörremyrskyjä vai mitä lie, kun on hellettä.



kenellekään toiselle nuo asiat eivät tietenkään ole yhteydessä.

jonkun nuoren papin seisominen Lapin kesätaivaan alla odottaen tuulta ja raivoavaa myrskyä.

ja kymmenisen vuotta myöhemmin riparinuoriso juoksemassa henkensä kaupalla pakoon kaatuvia isoja mäntyjä.

uskon silmin näen että Herra vastasi pyyntööni.


jaa että puhutteliko Hän nuoria vai oliko tämä vain kiusantekkoa?

olisittepa olleet siellä kirkossa konfirmaatiotilaisuudessa!

ihmeellinen syvyys ja kirkkaus ympäröi näitä nuoria, jotka yhdestä suusta lausuivat srk papin kysymykseen

"Tahdon"

vanhempiaan myös

eräs nuorison johtajista sanoi mulle jälkeenpäin "mikko, mä haluan opiskella papiksi"



en heille kertonut että olin ehkä syyllinen pelästykseensä.

ei sitä voi todistaa.


Martti setä kertoo omalla kohdallaan miten Herra käytti sääilmiötä muuttaen hänen elämänsä.

kun se salama iski just kun hän oli lähtenyt opiskelemaan isä Hansin toivomuksesta lakimieheksi.

Jean Sibelius, joka taisi olla ateisti, sävelsi Säkkijärven jenkan mukaan virren, joka on syöpynyt Suomen kansan sydämiin

"Hän säät ja ilmat säätää"

kaoottiset ilmakehän ilmiöt ovat myös Jumalan käsissä, perhosilmiö on Hänelle lasten leikkiä.

(butterfly effect - erittäin pieni tekijä aiheuttaa systeemiin suuren muutoksen joten se on "kaoottinen". Karibean merellä perhonen heiluttaa siipiään, Atlantilla nousee myrsky. Esimerkiksi maailmantalous on kaoottinen systeemi.)


virsi 462
Soi kunniaksi Luojan
nyt, virsi kiitoksen,
tuon kaiken hyvän tuojan
ja suojan ainaisen!
Hän, Isä, rakkahasti
ain vaalii luotujaan,
ja kaiken taitavasti
hän ohjaa tuolta taivaastaan.

Hän säät ja ilmat säätää
ja aallot tainnuttaa
ja hyisen hallan häätää
ja viljan vartuttaa.
Hän onneen meidät ohjaa,
myös aikaan vaikeaan.
Sen rakkauden pohjaa
ken pystyy koskaan tutkimaan?

Siis kiitos, Herra taivaan,
kun lahjas meille toit
ja päivän työhön, vaivaan
taas puhtaan leivän soit.
Suo, että ilomielin
myös jaamme leipämme
ja sydämin ja kielin
sua lakkaamatta kiitämme.


Säk. 1 ja 2 Aukusti Waldemar Koskimies 1897.
Säk. 3 Ilta Koskimies 1923.
Virsikirjaan 1938.


esikoislestadiolaisen herätyksen surullinen nykytila ei muutu ilman rukousta.

Herra kuulee rukoukset, miten ja missä tahtoo, mutta Hän aina kuulee heikoimmankin huokauksen.

perkele pelkää erityisesti naisten rukouspiiriä.

sellainen kokoontuminen voi sisältää tietenkin kahvit ja pullat ja ehkä jonkun voileivän.

mutta ensisijaisen tärkeä on että yhdessä kuunnellaan Jumalan Sanaa. sitä voidaan lukea porukalla kukin jae kerralaan, tai sitten joku lukee pätkän.

Antakaa Herran puhua.

Sitten tämä naisporukka painaa päänsä rukoukseen, jossa mielellään useampi tuo esiin niitä asioita, joista on sovittu keskenään.

ihan vaan yksinkertaisesti puhutellen Herraa, joka on siellä läsnä.

näkymätön, hajuton, järjelle käsitttämätön.

mutta todellisempana kuin aineellinen todellisuus itse.



koska kyseessä on pieni piiri, on mahdollista tuoda esiin henkilökohtaisia asioita. ihan mitä vaan.

tämä edellyttää tiettyä luottamusta siihen, että mukana olevat naiset eivät näistä asioista sitten muualla puhu. sielunhoidollista vaikenemista.

piru pelkää näitä niin paljon, ettei millään tahtoisi antaa "aikaa" "paikkaa" ja jokaisella on aina muuta paljon tärkeämpää tekemistä kuin tulla ruksalle rukoilemaan.


ja vakava muistutus!

älkää unohtako kiittää aina kun Herra on vastannut.

joskus jo etukäteen..



jos Luoja on suonut vähääkään lauluääntä, niin veisatkaa virsi tai hengellinen laulu tai kaksi..

laulaahan se variskin äänellään

joskus voi pistää vaikka Samulin CD soimaan kun on säveleltään hankalampi virsi.

muistakaa aina Isä Meidän rukoukseen lopettaa ja Herran siunaukseen.

sitten kun on Aamen sanottu on lupa keskustella vapaasti elämän iloista ja suruista.


jos ruksan ovet ei aukea eikä löydy yhtään soppea sieltä, niin siinä portailla sitten. sen verran lämmintä päälle ettei sikaflunssa iske.

hiljainen protesti.

rukoushuone, jossa ei saa rukoilla ei ole kunniaksi Esikoislestadiolaiset r.y. eikä niille, jotka otsa hiessä ovat sen rakentaneet ja sitä pitävät yllä omilla varoillaan.