Pelko pois!

Samana päivänä illan tultua Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Nyt lähdemme vastarannalle."

Opetuslapset lähettivät väen pois ja nousivat veneeseen, jossa Jeesus jo istui. Muitakin veneitä lähti hänen mukaansa.

Äkkiä nousi kova myrskytuuli ja aallot löivät veneeseen, niin että se oli täyttymäisillään.

Mutta Jeesus vain nukkui veneen perässä nojaten päänaluseen.

Opetuslapset herättivät hänet ja sanoivat: "Opettaja, etkö näe, me hukumme!"

Silloin hän nousi, nuhteli tuulta ja käski merta: "Vaikene, ole hiljaa!" Tuuli asettui, ja tuli aivan tyven.

Jeesus sanoi heille: "Miksi te noin pelkäätte? Eikö teillä vieläkään ole uskoa?"

Silloin suuri pelko valtasi heidät ja he kyselivät toisiltaan: "Mikä mies tämä oikein on? Häntähän tottelevat tuuli ja aallotkin."


Markus 4:35-41 KR 1992






Ja me sanoimme Herralle.

tässä kertomuksessa Sinun opetuslapsesi toimivat epäuskoisesti ja väärin, niin että nuhtelet heitä.

kerro meille, Jeesus, miten olisi heidän pitänyt toimia oikein tuossa pelottavassa tilanteessa.

onhan Gennesaretin järvi niin aukea ja laaja, että vielä tänäänkin siellä voivat uudenaikaiset kalastuslaivat joutua merihätään.

tuuli kun tulee Jisreelin laaksosta niin suurella voimalla.

ei ihme, että nuo kokeneet kalastajat pelkäsivät.

ja Sinä nukuit?



kuulimme silloin vastauksena lisäkertomuksen, jota ei ole Raamatussa, mutta joka opettaa meille uskon rohkeutta.

"katsokaa, siellä veneessä oli matkalla mukana myös pieni tyttönen.

oli pimeää, tuuli puhalsi, vesi loiskui ja isot miehet olivat hädissään.

tyttöäkin pelotti kovasti, sillä hän ei halunnut hukkua järveen ja kuolla.

tyttö kulki varovaisesti ja tuli veneen perällä nukkuvan Jeesuksen viereen.

hän käpertyi Jeesuksen kylkeä vasten ja kuiskasi Hänen korvaansa "minua pelottaa ihan hirveästi"

mutta siinä väsynyt tyttö sitten nukahti Jeesuksen syliin.

kun hän heräsi, katso, oli aivan tyven."




katselimme Jeesusta hetken vähän hiljaisina.

sitten hymyn pilke alkoi ilmestyä yhden ja toisen silmäkulmaan

"näin sanoessasi tarkoitat Herra, että Sinä pidät myös meistä huolen vaikka kuinka myrskyää?"





Pauhatkoonpa elon meri, purtein kestää sen.
Turvan antaa pyhä veri, siksi pelkää en.
Purtenani ompi armo, armo ikuinen.
Turhaan uhkaa meren tarmo, viima vihainen.
Johdossa saan olla Herran, Taivaan Kuninkaan.
Hänpä voitti meren kerran, Hältä avun saan.
Vaaroja on paljon kyllä, mutta pelkää en.
Taivashan on meren yllä, Hallitsija sen.
Puhdistaahan myrsky purren, painot pudottaa.
Kulkisinko sitten surren, vaikka aaltoaa.
Rauhan ranta silmiin siintää. Sinne ikävöin.
Sinne mielen aina kiitää - päivin sekä öin.

Aatu Heiskanen (1886-1941)