perjantai 27. marraskuuta 2009

Herran käsky vastoin omaatuntoa ja Raamatun sanaa

parikin kertaa kirjoitin, että Kristus ohjasi ihmistä toimimaan vastoin omaatuntoa ja vastoin Raamatun pyhiä kirjoituksia.

kukaan ei viitsinyt tähän sen enempää tarttua.

jos Patu olisi paikalla, hän olisi ehkä muistuttanut "mitä Hengestä kerskataan ohi Kirjoitusten on perkeleestä".

tyypillistä hurmahenkistä uskoa tosiaan on, että saamme uutta ilmoitusta riippumatta noista vanhoista pyhistä Kirjoituksista.

siinä riittää miettimistä - miten kirkolliskokous kirkkolaivaa luovii ajan tuulissa ja ihmisten mielipiteiden virtauksissa Sanassa pitäytyen - tai sitten ei.



elävän Jumalan palvelijoina olemme jokainen kuitenkin ratkaisujen edessä, joissa on kuunneltava Herraa ja noudatettava Hänen ääntään ja johdatustaan.

vaikka omaatuntoa ja kirjoituksiakin vastaan.

emme näet ole lain alla emmekä ole kirjan uskovia vaan uskomme elävään Jumalaan.


eutanasian esimerkki kertoo, miten vaikeista asioista on kyse.

tuossa tilanteessa voi tietenkin tehdä omia ratkaisujaan ja päätöksiään, kuten todettiin vaikeasti sairasta vanhusta itseään kuulematta.

tai antamalla "koomassa" 23 vuotta maanneen kuolla - tietämättä että hän on koko ajan ollut hereillä, kuten aivojen tarkastelu kertoo.

näinhän me teemme - ratkomme asioita niillä edellytyksillä ja niillä aivoilla ja tiedoilla ja ymmärryksellä, mikä meille on annettu.

tämä ei ole elävän Jumalan palvelemista.

Jumalan palvelijan tulee kysyä Herraltaan, mitä tehdään. Ja odottaa vastausta.


varsin usein tilanne on kuitenkin toisinpäin.

kuljemme vaellukseemme tyytyväisinä, enemmän tai vähemmän, ja iloitsemme siitä, että saamme olla elävän Jumalan palvelijoita.

sydämemme sanoo vilpittömästi Toomaan huikean tunnustuksen mukana Jeesukselle "minun Herrani ja minun Jumalani".

mutta sitten!

Pomo antaa määräyksen.

voihan syltty.

meni paperit sekaisin!

voiko tämä olla totta, oletko Herra ihan tosissasi?

järkesi, omatuntosi, selvä Raamatun Sana on sitä vastaan, ja kuitenkin Herran ääni on kuulas, kirkas ja selkeä että näin...


esimerkkini on tietenkin pyhästä Raamatusta.

Simon Pietari elää isien perinnäissääntöjen mukaisesti pyhää Raamattua ymmärtäen. Hän tietää, mitä Jumalan kansa saa syödä ja juoda ja mitä ei.

näihin juutalaisiin kosher-puhtaus säädöksiin nähden Laestadiuksen "älä juo kolmos-olutta, siitä seuraa rappioalkoholismi" on lasten leikkiä.

yhä tänään juutalainen uskova joutuu lentokoneessa tilaamaan oman ateriansa, jonka rabbi on hyväksynyt Abrahamin lapsille.

eräässä kodissa Suomessa käynyt uskovat tyttö (ortodoksijuutalainen) ei voinut syödä savustettua siikaa, koska hän ei tiennyt, mistä savustustikku oli tehty.

kaikki tämä perustuu Jumalan tahtoon, joka on selkeästi ilmaistu Raamatussa.


Pietari itse kertoo tapahtumasta näin Apostolien tekojen mukaan:

Mutta apostolit ja veljet, jotka Juudeassa olivat, kuulivat, että pakanatkin Jumalan sanan ottivat vastaan.

Ja kuin Pietari tuli ylös Jerusalemiin, riitelivät ne hänen kanssansa, jotka ympärileikkauksesta olivat,

Sanoen: sinä olet mennyt niiden miesten tykö, joilla esinahka on, ja söit heidän kanssansa.

Niin Pietari rupesi heille järjestänsä luettelemaan, sanoen:


Minä olin Jopen kaupungissa rukouksissa, ja tulin horroksiin, ja näin näyn, yhden astian tulevan alas, niinkuin suuren liinaisen neljältä kulmalta lasketun alas taivaasta, joka tuli juuri minun tyköni.

Kuin minä katsoin sen päälle, äkkäsin minä ja näin maan neljäjalkaisia eläimiä, ja petoja, ja matelevaisia, ja taivaan lintuja.

Mutta minä kuulin äänen minulle sanovan: Pietari, nouse, tapa ja syö.

Mutta minä sanoin: en suinkaan, Herra; sillä ei ole mitään yhteistä eli saastaista minun suuhuni koskaan tullut.

Mutta ääni vastasi minua toisen kerran taivaasta: mitä Jumala on puhdistanut, älä sinä sano yhteiseksi.

Ja se tapahtui kolmasti, ja vietiin taas kaikki ylös taivaaseen.


Ja katso, kolme miestä seisoi kohta huoneen edessä, jossa minä olin, jotka Kesareasta olivat minun perääni lähetetyt.

Mutta Henki käski minun epäilemättä mennä heidän kanssansa; ja nämät kuusi veljeä seurasivat myös minua, ja me menimme sen miehen huoneeseen.

Apt 11:1-12 Biblia 1776


Pietarin näky, hengellinen viseo, oli hurja - kangas täynnä Jumalan luomaa oliota sarvineen, kuorineen, saksineen, karvoineen, sauvasilmineen.... etova ja inhottava miehelle, jonka ruoka oli aina ollut puhdasta.

ei edes vohlaa ollut keitetty emonsa maidossa.

Jumalan selvä sana - sinä, Abrahamin lapsi, et näitä syö.


Näky ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että Pietarin tulisi luopua kosher ruoasta. Monet Jeesukseen uskovat juutalais-kristityt noudattavat kosher sääntöjä - mutta eivät pelastuakseen vaan kansansa tapojen mukaan.

Pietari ymmärsi näyn, kun ovella kolkutti ihminen, joka ei ole Abrahamin lapsi eikä kuulu valittuun kansaan.



eikä ainoastaan pakana, luonnostaan liiton ulkopuolella ja juutalaisen käsityksen mukaan hengellisesti saastainen ja elämäntavoiltaan barbaari...

vaan itse Israelin Jumalan Henki laskeutui Korneliukseen, Jeesus otti tuon tyypin taivasten valtakuntaan.

tämä meni vastoin kaikkea, mihin Pietari oli oppinut uskomaan ja miten hän käsitti Jumalan tahdon ja pelastussuunnitelman.


tuossa kuuliaisuudessa, Jeesuksen tottelemisessa, murtuivat juutalaisen kansan ahtaat rajat ja Pietarille valkeni, että Jeesus tosiaan meinaa että sanoma Hänestä kuuluu kaikille kansoille maailman ääriin asti.

Apt 11 kertoo, kuinka Pietari puolustautuu muita Jeesukseen uskovia juutalaisia vastaan mainiten, että Herra näin käski ja myös puolustautuen sillä, että kuusi muutakin juutalaista tuli hänen kanssaan.

ei ollut helppo paikka.

myöhemmin Paavali nuhteli rakasta Pietariamme, jonka vakaumus sittenkin horjui ja joka vetäytyi pakanoiden luota kun oikeauskoisia äitiseurakunnan ohjeita ja neuvovia tuli paikalle.



Onneksi apostoli Paavali puhuu tuosta kirjeessään galatalaisille.


Veljet, otan esimerkin tavallisesta elämästä.

Ihmisenkään laatimaa vahvistettua testamenttia ei kukaan voi tehdä mitättömäksi, eikä siihen voi lisätä mitään.

Nyt on lupaukset annettu Abrahamille ja hänen jälkeläiselleen. -- Tässä kohdassa ei sanota "jälkeläisille", mikä tarkoittaisi monia, vaan siinä puhutaan yhdestä: "sinun jälkeläisellesi", ja tämä on Kristus. --


Tarkoitan sitä, että neljäsataakolmekymmentä vuotta myöhempi laki ei voi kumota Jumalan aikoinaan vahvistamaa testamenttia ja tehdä hänen lupaustaan tyhjäksi.

Jos perinnön saaminen perustuisi lakiin, se ei enää perustuisikaan lupaukseen. Jumala on kuitenkin juuri lupauksellaan lahjoittanut perinnön Abrahamille.


Mikä sitten on lain tarkoitus?

Se säädettiin perästäpäin osoittamaan rikkomukset, kunnes tulisi se jälkeläinen, jota lupaus koski.

Lain luovuttivat enkelit välittäjää käyttäen. Mutta välittäjää ei tarvita vain yhtä varten. Jumala on yksi.

Onko laki siis ristiriidassa Jumalan lupausten kanssa?

Ei toki!

Jos olisi annettu laki, joka pystyy tekemään eläväksi, silloin vanhurskaus todella perustuisi lain noudattamiseen.

Pyhä kirjoitus on kaiken sulkenut synnin vankilaan sitä varten, että se, mitä on luvattu, annettaisiin niille, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen.

Mutta ennen kuin uskon aika tuli, me jouduimme olemaan lain vartioimina ja sen vankeina, kunnes usko ilmestyisi.

Näin laki oli meidän valvojamme Kristuksen tuloon asti, jotta me sitten tulisimme vanhurskaiksi uskosta.

Nyt uskon ilmestyttyä emme enää ole valvojan alaisia.



Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen.

Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne.

Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.

Ja jos te kerran olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin jälkeläisiä ja saatte periä sen, mikä hänelle oli luvattu.

Gal 3:15-29 KR 1992

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti