Elävän Jumalan palvelija

herra ei halua, että kirjoitan tästä, mutta kirjoitan kuitenkin tästä aiheesta Herran nimessä.

nimimerkki Kuka kertoi tässä taannoin, kuinka Herra kertoi hänelle, mikä on tänään lestadiolaisuuden ongelma:

siitä on tullut kultti!

uskon, että Herra näin hänelle sanoi ja ajattelen, että tämän oivaltaminen voisi olla monelle alkuna uuteen entistä rikkaampaan ja täyteläisempään elämään Jumalan valtakunnassa.

vääristyneeseen uskonnolliseen kulttiin kuuluvat ulkonaiset muotomenot, joiden avulla uskotaan saatavan Jumalalta siunausta ja muuta hyötyä elämään omaan elämään ja läheisille ja rakkaille.

tällaiseen kulttiin kuuluu kielellisiä ilmauksia, joista tunnistetaan, että ollaan samaa porukkaa ja jotka siihen kuuluvat ymmärtävätä samalla tavoin.

ulkopuolisille nuo sisäpiirin käyttämät ilmaukset voivat olla kaanaan kieltä tai hepreaa.

kulttiin kuuluu ihmisten keksimiä tapoja, jotka varmaankin miellyttävät Jumalaa ja ovat suloinen tuoksu Hänen edessään.

tietynlainen pukeutuminen on takeena siitä, että Jumala hyväksyy, eikä pidä syntisenä, paheellisena, huorahtavana tai liikkeen pertineitä valvovien kannalta tottelemattomana.

kultti antaa siihen sydämestään osallistuvalle syvällisen ja rauhallisen luottamuksen, että no oikeassa joukossa ja oikealla tiellä ja että asiat ovat kunnossa.

tätä vahvistaa se tietty hinta, joka kulttiin kuulumisesta on maksettava ihmisten keskuudessa ja tietyt omaan elämään liittyvät ohjeistukset, lähinnä kiellettyjen asioiden syntilistat.



suomalainen wikipedia kertoo kultista:

Kultti tarkoittaa joko palvontaa, uskonnollisia menoja ja käytänteitä tai erityisesti uskonnonharjoitukseen tavan tai säännösten perusteella kuuluvia muotoja, jumalanpalvelusmenoja.

Yhteiskuntatieteissä kultilla tarkoitetaan uskonnollisen yhteisön yksinkertaisinta muotoa: ryhmää, jota yhdistää tietty palvonnan kohde.

Erityisemmin kultti on suhteellisen pieni ja yhtenäinen ihmisjoukko, joka on omistautunut tietyille uskomuksille ja toimille, joita ympäröivä yhteiskunta pitää poikkeavina. Useimmiten kultti on uusi uskonnollinen lahko. Kultin määritelmä on kuitenkin hyvin subjektiivinen, ja monia vanhoja, yleisesti hyväksyttyjäkin uskonnollisia liikkeitä voi pitää vain laajalle levinneinä kultteina.


Usein kultiksi kutsutaan uskonnollista ryhmää, jota pidetään vaarallisena jäsenilleen tai yhteiskunnalle. Selvimmin kultteina nähdään tuhoisat itsemurhakultit.

Kultin nykymerkitys eroaa sen alkuperäisestä merkityksestä. Latinan cultus viittaa paitsi palvontaan myös viljelyyn, ja perinteisessä merkityksessä kultilla tarkoitetaan jotain uskonnollisten palvontamenojen järjestelmää, johon ei välttämättä liity siihen nykyään yhdistettyjä ominaisuuksia.

Uskontososiologi Phil Zuckermanin mukaan lahkojen, kirkkojen ja kulttien välillä ei varsinaisesti ole eroa.


suomalainen wikipedia


latinankielestä alunperin tuleva sana kultti sisältää siis monia vivahteita äidinkielessämmekin, mutta varmaan vielä enemmän rikkaassa englannin sanastossa (cult).

(culture - on alunperin latinassa viljellä, josta sitten myös meidän sanamma kulttuuri. esimerkiksi jossain näkemäni määritelmä "esikoiset ovat kulttuuri vihamielisiä")


miksi siis Kenen kertoma "esikoisuudesta on tullut kultti" olisi Vapahtajamme huolenaihe?

lahkoutumista toki tapahtuu jatkuvasti, lestadiolaisuuden pirstoutumista, ja siinä hengellisen liikkeen sisältö kaavoittuu ja jäykistyy ja menettää paljon elinvoimastaan.

mutta tässä ei nyt ole kysymys siitä, irtautumisesta kansankirkosta ja oman vahvasti lahkolaiselta ("vain me") vaikuttavan esikoisten kirkon luomisesta rukoushuoneverkon ja saarnaajien ja Gällevaaran johdon turvin.


kyse on siitä, että kultissa huomio keskittyy niihin muotomenoihin, joilla Jumalan suosiota tavoitellaan.

kun käyttäydyn tietyllä tavalla, ajattelen tietyllä tavalla, osoitan pukeutumisellanikin että uskon tietyn ryhmän tavalla, toimin seuratilanteessa tietyllä tavalla - siis kun sulaudun tämän kultin muottiin sekä sisäisesti että ulkonaisesti - olen samalla tavalla hyvässä turvassa kuin tämän kultin johtajat ja opettajat ja tuo suuri joukko sukulaisia ja ystäviä ja esi-isiä ja äitejä, jotka on samaan muottiin valettu.

tämä kultin "muotti" koetaan pelastuksen ainoaksi mahdollisuudeksi, josta osattomilla ei ole toivoa iankaikkisesta elämästä, ja joka yksin tuo ajallisen ja iankaikkisen siunauksen.

siis kaikkein perustavinta uskonnollisen ihmisen elämän turvallisuutta ja luottamusta.

tälle on annettu esikoisuudessa varsin osuva nimi "Lapin luottamus"


arkinen elämä on kuitenkin haasteineen ja vaatimuksineen jokaisen uskovankin ihmisen ympäristö.

kultissa tämä ympäristö maalataan erittäin synkin ja vaarallisin värein, jotta kaikki mukautuisivat tuohon muottiin, joka antaa kultin johdolle kaiken vallan heidän elämänsä keskeisten asioiden yli, aina avioparin makuuhuonetta ja lasten ammatinvalintaa myöten.

kultti todellakin suojelee pahasta ulkopuolisesta maailmasta ja luo Joel Lehdon tunnetu sadun mukaisia "tynnyrissä kasvaneita" ihmisiä, joilla on joskus yllättävänkin lapsellinen ja viaton käsitys maailman pahuudesta ja uskottomasta osattomien elämän menosta.


kulttiin kuuluu oman systeemin ihannointi ja kiillottaminen.

itse asiassa esikoisten kultissa on näkemys, että tämä on jumalallinen järjestelmä, jonka toiminnan takaajana on itse Pyhä Henki ja jossa Jeesuksen pyhä nimi toimii saarnaajien käyttämänä kumileimasimena.

sen lisäksi, että on etuoikeus kuulua jumallalliseen kulttiin, on myös se valtavan itsetietoinen ja omaa minää vahvistava usko, että tämä on koko maailmassa, koko ihmiskunnassa, se ainoa oikea kultti.

kaikki muut ovat ulkona ja pimeässä ja ansaitsevat kohtalonsa.

tämän "Kiirunan muotin" mukaan eli "Nilivaaran lipun" alla luotu yhtenäisesti uskova ja käyttäytyvä joukko on ainoa, joka taivaaseen pääsee.

plus kaikki viattomina kuolleet lapset koko maailmassa.

kultiksi muuttuneessa esikoislestadiolaisessa herätyksessä "tämä meidän kristillisyytemme" on se Nooan arkki, joka ainoastaan pelastaa sinne sisään astuneet tulevalta tuomiolta.

aivan kuten Jehovan todistajien amerikkalaisperäisessä kultissa.

tai niinikään amerikkalaisperäisessä Viimeisten aikojen pyhien seurakunnassa. Jossa Raamatun ohella luetaan sitä Mormonin kirjaa.


Suomen Rauhanyhdistysten Keskusliitto on sulkenut oman kulttinsa sellaisiin rautakahleisiin Oulun johtoon, että sillä ei ole muutokseen mahdollisuutta.

Jonkinlaisena kylkiäisenä se hyödyntää kuolleen uskon pappien ja papittarien evankelis-luterilaista kirkkoa, mutta tietää tarkoin, missä Taivasten valtakunnan rajat heidän määräämällään tavalla kulkevat.

Siellä on porukoissa paljon elävän Jumalan palvelijoita - mutta Baabelin vankeudessa hereettisen seurakuntaopin lumoissa.


Esikoislestadiolaisessa herätysliikkeessä on vielä hieman toivon kipinää, vaikka sama rautainen vankilan ovi on uhkaavasti lyömässä kiinni ihmisten luomaksi kultiksi mädäntyneen herätyksen.

Toivon kipinä on kahdessa tekijässä.

Herätykseen kuuluu paljon elävän Jumalan palvelijoita, jotka rukoilevat saarnaajien, lähetysmiesten ja Lapin vanhinten puolesta. He tuntevat Hyvän Paimenen äänen.


Toiseksi, liikkeen teologinen ja opillinen linja samoin kuin lahkolailsuuden sisäinen torjunta, Kultaisen vasikan kultin murskaaminen, Lapin liehakoinnin ja suitsutuksen jyrkkä kieltäminen, on täysin riippuvaista niistä henkilöistä, jotka Kiirunassa ja Jällivaarassa saavat Lapin vanhimman aseman.

Jos ja kun Herra Jeesus Kristus armossaan herättää vanhimpien joukkoon elävän Jumalan palvelijoita, säteilyvaikutus lähetysmiehiin ja saarnaajiin on välitön ja seuraväki alkaa entistä enemmän kuulla raamatullista, Kristus-keskeistä saarnaa.

joka yksin synnyttää elävän Jumalan palvelijoita.


"esikoisuus kultti" on olemassa ja aiheuttaa suurta vahinkoa sieluille.

esikoislestadiolainen herätys ei kuitenkaan ole kultti

samalla tavalla kuin esikoisuutta uhkaa lahkoutuminen, mutta se ei ole lahko


Elävän Jumalan palvelija.

siinä on kolme sanaa.

kuvasin edellä uskonnollista kulttia. se ei ole elävän Jumalan palvelemista, vaan ihmisten keksimää yhteisössä harrastettavaa meininkiä.

Laestadius käytti ilmausta "kuolleen uskon" papit ja muu herrasväki.

Hän tarkoitti tällä ilmauksella ihmisen tilaa, joka "uskoo" mutta itse asiassa vain luulee uskovansa, on "armon varas" ja kaikki on vain pään tietoa. Usko on peruukissa tai kallossa, siis järjen uskoa.

ilmaus "kuolleen uskon" kantaja on esikoisuudessa tunnussana, shibbolet.

sen merkitys on kääntynyt täysin päälaelleen.

"kuolleen uskon" kantajia ovat kaikki muut paitsi esikoiset.

esikoiset, jotka ovat käsittäneet armon, saaneet oikealla tavalla todistuksen että synnit anteeksi, ja uudestisyntyneet armojärjestyksen mukaan, ovat "eläviä uskovia", armon lapsia, Jumalan karitsoita, ehtaa tavaraa.

tämä luottamus siihen, että oikea hiustyyli todistaa Jumalan lapseudesta, johtaa helposti sellaiseen tilaan varsinkin nuorilla, joissa "toisin uskovat" ovat kuolleen uskon kantajia.

eikä vain ehdottomilla nuorilla, joille asia on niin opetettu.


sanat "elävän Jumalan palvelija" ei kuitenkaan käännä katsettamme ensimmäisenä omaan uskoomme ja sen tilaan.

vaan siihen, minkäkaltaista Jumalaa palvelemme (jos palvelemme).

kukaan ei tietenkään sano, että on kuolleen Jumalan palvelija.

kaikki tahdomme olla Jumalan palvelijoita, kuten ortodoksisessa liturgiassa ihmisiä kauniisti kutsutaan

kuitenkaan monet eivät saa kokea elämässään elävän Jumalan palvelemisen iloa.

mistä tämä kiikastaa?


elävä Jumala on ihmiselle tärkeä hänen omassa todellisuudessaan, tässä ja nyt.

kuollut Jumala on poissaoleva, kaukana, etäinen, teoriassa mahdollinen, ehkä hienon uskonkin kohde, jota kirkollisin sanakääntein voidaan kuvata, mutta käytännössä kuollut piste.

Kaikkivaltias, Taivaan Isä, Jumala, Korkein, Luoja...

jossain siellä kaukana myhäilevä kaiken Luoja ja ohjaaja, kuten kanaanilaisen uskonnon El kuningas valtaistuimellaan, josta heprean elohim ja arabian allah sanat johdettiin.

Ukko Ylijumala, Kansojen kaitsija

periaatteessa olemassaoleva, tai ainakin ehkä, tai ainakin monet uskovat että on... joka tapauksessa kaukan minun elämästäni tässä ja nyt.

ehkä sunnuntaina kirkossa.. tai seuroissa läsnä.



mutta kuulemme jotain varsin yllättävää Uuden testamentin ihmisiltä.

ei mitään tuollaista elävää Jumalaa, joka istuu valtaistuimellaan kaikkea halliten, Israelin Jumala.

vaan jotain aivan muuta, joka on hyvin erikoista ja johon emme tule kiinnittäneeksi edes huomiota.




elävän Jumalan palvelija

hänen Herransa ja Jumalansa on Jeesus Kristus.

sinulla on aivan oma henkilökohtainen elävä Herra, jolle voit ja saat pyhittää elämäsi, kotisi, kaikkesi.

sinulla on aivan oma elävä Jumala, jonka käsiin saat luottavaisesti jättää koko elämäsi, henkisen ja fyysisen terveytesi, hengellisyytesi, rakkaasi ja vihollisesi.

sinun Herrasi ja Jumalasi.

Jeesus yksin.


kirjoitan tämän hyvin hyvin varovaisesti: palvelija.

kysy itseltäsi - älä toisilta - oletko elävän Jumalan palvelija.

vai odotatko lähinnä, että elävä Jumala palvelee sinua, antaa syntisi anteeksi, parantaa sairautesi, vie perille taivaan iloon?

jos tilanne on se, että uskot kyllä ja olet saanut iloita Herrassa ja tahdot kulkea kaitaa tietä.

mutta et tänään palvele Herraasi ja Jumalaasi

olisko silloin itsetutkistelun paikka

onko sinulla elävä Jumala, joka antaa sinulle hommia päivin ja öin?

palveletko sinä Herraa Jeesusta, kuunnellen Hänen antamiaan neuvojaan ja ohjeitaan?

vai onko sinulla sellainen autuaallinen nolotila, ettei Jeesus sinua mihinkään lähetä eikä mitään käske eikä mitään neuvo.

silloin sinulla on kuitenkin lopulta kuollut Jumala.


ei ole ihmiselle annettu arvioida toisen ihmisen elävää tai kuollutta Jumalaa.

mutta Paavali kehottaa meitä tutkimaan itseämme, onko Kristus meissä.

ja on aivan mahdotonta, että Kristus elää sinussa, eikä tee mitään.

Hän on nimittäin ahkerasti työssä ihmiskunnan keskuudessa, jonka Herraksi ja Jumalaksi Isä Hänet asetti.



Kunnian Herraa palvelkaa
kaikille siunaukseksi
armoa vieden avaraa
ihmisten vapaudeksi.
Riemu on suuri taivaassa,
tuhlaajalasten kotona,
aina kun syntinen kääntyy.

Eloa kypsyy korjuuseen,
lyhyt on toiminnan hetki.
Turmion suureen synkkyyteen
rientävi ihmisten retki.
Kristusta jos ei tunneta,
kuljetaan ilman toivoa
kolkkoa kuolemaa kohti.


Sydämin, suin ja kätten töin
avuksi kiiruhtakaamme.
Rukous nouskoon päivin, öin,
Herralta Hengen me saamme.
Hätä ja tuska maailman
suurempi on kuin aavistan.
Ken tahtoo kärsivää auttaa?

Hopeat, kullat Herran on,
päiväni myös ovat Herran.
Aika kun saapuu tuomion,
lainaansa kysyy hän kerran.
Auta siis käymään tietäsi,
niin kuin sen kuljit, Herrani,
palvellen matkalla muita.

Hans Utbø 1870, pain. 1880.
Suom. Mikael Nyberg 1920.
Virsikirjan lisävihkoon 1963.





Lähemmä, Jeesus, lähemmä vaan kaipaan mä ääntäsi kuuntelemaan. Sulje oi Jeesus armohosi. Siellä on turvaisi satamani.

Lähemmä vielä, lähemmä ain. Oi ota vastahan Vapahtajain. Syntiä tuskaa mulla on vaan. Vain Sinun luonasi rauhan mä saan.

Lähemmä yhä auta mua vaan tahtosi tietä ain noudattamaan. Sinulta lohdun mä ihmeisen saan. Luonasi olla mun suo ainiaan.

Lähemmä aina, lähemmä vaan, kunnes Sun taivaassa kohdata saan. lauluni silloin Herralle soi. Kiitosta armosta jonka Hän toi.




elävän Jumalan palvelija EI ratkaise asioita vain oman järkensä ja oman uskonsa ja omantuntonsa valossa, vaan kysyy elävän Herran neuvoa.

ei vain kristillisyyden neuvoja

vaan Jeesuksen neuvoja, joka -kuten profeetta Jesaja kertoo - on Ihmeellinen Neuvonantaja.

tilanteessa kuin tilanteessa.



Kirjoittanut: immata,
järkesi, omatuntosi, selvä Raamatun Sana on sitä vastaan, ja kuitenkin Herran ääni on kuulas, kirkas ja selkeä että näin...
- MikkoL -

Tunnustaudun tuttipullokristityksi.

Miten voin erottaa Herran äänen noista mainitsemistasi?

Monesti olen muutenkin epävarma, onko kyseessä oma ajatus vai Herran tahto.


Minulla on eräs mummu, jota olen käynyt sairaalassa katsomassa. Nyt hänen poikansa on kieltänyt menemästä sinne, koska mummosta on tullut muistamaton.

Kumpaa kuuntelen, arka kun olen, poikaako vai tunnetta, että pitäisi käydä kuitenkin.


Olen pyytänyt Herraa ilmoittamaan mulle tahtonsa koska halu olisi elää ja toimia Hänen tahtonsa mukaan.
Ehkä en kuule enkä ymmärrä. Mielessä väijyy, etten ole kelvollinen. (vihulainen?)


Ei tullut mieleen tuo ajatus ollenkaan. (mammona)

Tämä poika ei ole uskossa, hän sanoi, että raamattu on vain ihmisten kirjoittama. Mummo on uskossa.

Minulla voi olla oma tekeminen kyseessä, Herra kyllä pitää mummusta huolta. Itsestä nousee monesti (lihasta) tekemistä, niin ettei hetikään huomaa.

Toisinaan olen vihollisen kelkassa, kunnes huomaan, että tämä on väärä kyytimies ja väärä suunta.

Kuten sanottu, olen apukoululainen.



Kiitos
Itsensä rakastamattomuus on Herran käskyn vastaista. Siinäkin asiassa olen vielä ala-asteella.
Miten määrittelisit oikean itsensä rakastamisen?


Kuule, rakastanhan minä itseäni, kiitos. kiitos!

Vaikka välillä epäilys iskee siitä, että olenkohan nyt ihan oikeasti oikein uskomassa, niin sehän on vihollisen sanaa, eikä Jumalasta.

Kiitos Herralle tästä päivästä. Kiitos elämästä, kiitos uskosta, kiitos lähimmistä ja kiitos tästä ruukkuseurakunnasta.

Vaikka haluaisin kyllä enemmän rakastaa lähimmäisiä. Aina se ei oikein onnistu.