Hurmahenki

sana "hurmahenkisyys" tuo esikoislestadiolaisen kristityn mieleen - tavallisesti luotettavien lähteideni mukaan - ensimmäisenä helluntaialaisuuden.

Sana Jeesus on heillä kyllä suussa mutta ei sydämessä, joka on hengellisesti kuollut.

hengellinen laulu kitarakuoroineen, iloisine rytmikkäine nuorten lauluineen, tunteisiin vetoavine esityksineen

pukeutuminen vapaasti tämän ajan tapaan

helpon tien kevyttä kristillisyyttä, josta puuttuu kieltäytyminen maailmallisesta menosta ja koreilusta, joka on oikean kristityn varma ulkoinen tuntomerkki

yhden oikean Kristuksen lauman parissa vaikuttava syntien tunnustaminen ja anteeksi todistaminen Pyhän Hengen valtuuttaman veljen tai sisaren kautta puuttuu tältä joukolta

"kiitos Jeesus, kiitos Jeesus" he hokevat ärsyttävällä tavalla (liikutukset kun ovat kristittyjen seuroissa käyneet vähiin)

kaikenlainen puhe armolahjoista, sairaiden paremisesta, huuhaa henkivalloista on kuolleen uskon hurmahenkeä.

moni esikoislestadiolainen ei meinaa saada suustaan kakistettua ulos sanaa "Jeesus" punastumatta häpeästä, että tuommoisen sanan sanoo.

mitä ihmiset ajattelevat?

luulevat vielä hurmahengeksi.


helluntailaisuus on tullut Suomeen Euroopan kautta Amerikoista samoihin aikoihin kuin lestadiolainen herätys levisi muuttoliikkeen ja lähetysmatkojen myötä etelän lantamaille, joten tiettyä kilpailua varmaan on ollut muuallakin kuin Narvassa.

helluntailaiset korostavat voimakkaasti Pyhän Hengen toimintaa ja etsivät armon merkkejä kielillä puhumisesta, profetoimisesta, sairaiden paranemisista ja näyistä ja monista muista sellaisista.

esikoiset korostavat voimakkaasti Pyhän Hengen toiminaa, joka on arvokasta perinteisellä kielellä ilmaistua inspiroitua saarnaa, joka herättää syvää synnin tuntoa ja armon ikävää ja johdattaa armoistuimen luo.

nämä kaksi erilaista näkemystä Pyhän Hengen vaikutuksista ovat kilpailevia uskonnollisuuden muotoja kristittyjen keskuudessa, mutta yllättävän lähellä kuitenkin toisiaan.


helluntailaisuus on selvästi Kristus keskeisempää, ulospäin suuntautuvaa ja lähetyshenkistä, ja paljon on synnin syvistä ojista tämän liikkeen kautta narkomaaneja, alkoholisteja ja elämän raskaissa vaikeuksissa eläviä saanut tulla elävän Vapahtajan ristin luo, saamaan anteeksi ja uudistumaan.

esikoisuus on tiukasti ihmiskeskeistä, kolmen kyynärän Jumala on käytännön teologiaa, sisäänpäin lämpiävää, lähetystyötä vieroksuvaa ja karttaa Jeesus nimen lausumista.

joukko on perinteistä sukurakasta pikkuserkkujen ja vanhojen herätysten jälkeläisten sosiaalista yhdessäoloa ja oman hengellisen terveyden viikottaista jumppahoitoa.


sekä helluntailaisuudessa että esikoisuudessa ilmenee erikoista kaikenlaisen pupun omaksumista ja opillista hämäryyttä.

helluntailaisilla ei ole oikeastaan omaa oppia, mutta tiettyjä korostuksia ja käytäntöjä, joissa on vapaille suunnille ominainen kalvinistinen painotus.

esikoiset kyllä muodolisesti ovat luterilaisia, mutta käytännössä he ovat omaksuneet paljon ei-luterilaista kalvinistispohjaista hengellistä ajattelua erityisesti suhteessa sakramentteihin. lapsia tosin ei kasteta uudelleen kun tulevat parannukseen.

molemmissa on paikkakunnan rukoushuoneella ja saarnaajilla merkittävä osuus, helluntailaisilla ei viime aikojen kirkon muodostamista ennen ollut varsinaisesti mitään keskushallintoa.

uskovat tahtovat olla herkkäuskoisia ja nähdäkseni helluntailaiset nielevät paljon enemmän amerikkalaista soopaa, kreationismia, lopunaikojen laskemista ja valheellisia ihmekertomuksia, Ron Wyatin roskaa kuin järkevyyttä korostavat esikoiset.


tämä jännite suomalaisen hengellisyyden kartassa ei saamieni tietojen mukaan ole Narvan jälkeen juuri vaikuttanut sekaannusta

hellarit pysyvät hellareina, essut essuina, eikä siirtymää juuri ole puoleen ja toiseen.

mutta esikoisuudessa helluntailaisuuden läheisyys tuntuu ja sillä on seurannaisvaikutuksia etenkin siihen, mitä ei saarnoissa ja keskusteluissa sanota.

Jeesuksen nimi on yksi näistä hurmahenkeä uhkuvista sanoista.


uusi karismaattisuuden aalto on pyyhkäissyt yli kaikkien kirkkokuntien, ja helluntailaiset varmasti kokevat siihen läheisyyttä ja viihtyvät karsimaattisissa kokouksissa.

voidaankin sanoa, että karismaattinen kristikunta on nykyään toiseksi suurin ryhmä katolisuuden jälkeen.

mutta lukumäärien laskeminen on vaikeata, koska karismaattisuus vaikuttaa kirkkokuntien ja perinteisten herätysliikkeiden sisällä eikä aina merkitse oman ryhmän muodostamista.

jossain 500 ja 700 miljoonan välillä ovat kuulemani arviot olleet ja esimerkiksi sekä etelä-Korean nuoret herätykset että Afrikan herätykset ovat vahvasti karsimaattisia.


esikoisuus on miehistä, jäyhää ja järkevää kristillisyyttä, kuten Pohjanmaan maalaisisännille ja emännille aikoinaan sopii.

en tiedä minkä verran mukana on hengellisesti herkempiä ja sisäiseltä elämältään asioita voimakkaasti kokevia saamelaisia tai kolttia vai ovatko he suurimmaksi osaksi menneet itä-lestadiolaisuuden mukaan.

omankin kokemukseni ja lukemani perusteella voin sanoa, että esikoisuudessa on voimakas järkiperäinen, rationalistinen pohjavirtaus.

selkeän opetuksen puuttuessa on itsenäisiä Havukka-ahon ajattelijoita, jotka miettivät miten asiat ovat.

kaikenlaisia hengellisen elämän ja Raamatun asioita pohditaan ahkerasti, etenkin armojärjestystä, ja sille pyritään antamaan järkevät puitteet - johon mysteerejä, kuten kaste ja ehtoollinen - ei ole niin helppo saada sopimaan.

kaikenlaiset henkivallat on alistettu tämän järkevyyden alle.


Perkeleestä eli Saatanasta puhutaan saarnoissa paljon.

mutta hän on ensi sijaisesti ulkopuolella olevien ihmisten kimpussa ja jäljet näkyvät.

tässä siunatussa kristillisyydessä uudestisyntyneitä Saatana ahdistaa maailmallisuudella ja viekottelee niin, että se uskon lamppu alkaisi likaantua ja sammua.

eli Paha on lähinnä tästä porukasta pois viekotteleva melko nimetön ja näkymätön voima-alue, uhka, jolla laumaa rohkaistaan tulemaan paimenien lähelle ja kuulemaan varoituksia laumaa uhkaavista susista.

siis ryhmäkurin tehokas apuri, musta koira joka uhkaa jos poikkeaa tämän kristillisyyden neuvoista.

näkemys on varsin lapsellinen käsitys Perkeleestä mutta epäilemättä tehokas.

yhdeksän essua kymmenestä jotka lukevat tätä tekstiäni pitävät sitä syvyydestä nousevana...

joten parempi olla lukematta!



kaikenlainen puhe henkivaltojen otteesta ihmisten elämässä on hurmahenkisyyttä.

Raamatun henkivallat ovat pikemmin näitä nimettyjä syntejä, jotka saattavat tarttua helmoihin tai jopa alkaa hallita esimerkiksi haureuden tai alkoholin kautta, jos joku näihin eksyy.

mahdottomalta tuntuu ajatus siitä, että Uuden testamentin kertomukset Jeesuksesta joka ajaa ulos riivaajia olisivat totta.

samoin Luther joka jatkuvasti puhuu sielunvihollisesta käyttää tätä tietenkin jotenkin vertauskuvana järkeen menevistä asioista

mitä hän nyt mustepullolla tyhjää heittäisi.



jännästi siis esikoisilta on kadonnut hengellisten näkeminen ja taju henkivaltojen todellisuudesta.

vaikka Perkeleestä paljon puhutaan, häntä ei kuitenkaan osata tunnistaa eikä vastustaa, vaan ammutaan aivan metsään ohi, yli ja ali.

väärin käsitetyn "hurmahenkisyyden" nimissä.

Luther nimittäin käyttää ilmausta "hurmahenki" sellaisista uskonpuhdistuksen ajan kristittyjen ryhmistä, joissa irtauduttiin Jumalan Sanasta.

Thomas Müntzer oli talonpoikaiskapinan lietsojana Lutherin mielestä Raamatun sanasta irtautunut hurmahenki.

yllättäen paavin kirkko on myös hurmahenki - kaikesta raskaasta liturgiasta ja laitoksesta huolimatta - koska on irtautunut Raamatun sanasta.

tässä mielessä myös esikoislestadiolainen herätysliike on hurmahenki.

se on irtautunut terveellisestä Jumalan Sanasta ja haihattelee jostain hengestä, joka sitä johtaa.



Silloin vietiin Jesus hengeltä korpeen kiusattaa perkeleeltä.

Ja kuin hän oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, sitte hän isosi.

Ja kiusaaja tuli hänen tykönsä ja sanoi: jos sinä olet Jumalan Poika, niin sano, että nämät kivet leiviksi tulevat.

Mutta hän vastasi ja sanoi: kirjoitettu on: ei ihminen elä ainoasti leivästä, mutta jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.

Silloin otti perkele hänen kanssansa pyhään kaupunkiin, ja asetti hänen templin harjalle,

Ja sanoi hänelle: jos sinä olet Jumalan Poika, niin laske sinus alaspäin; sillä kirjoitettu on: hän antaa käskyn enkeleillensä sinusta, ja he käsissä kantavat sinun, ettet joskus jalkaas kiveen loukkaa.

Niin Jesus sanoi hänelle: taas on kirjoitettu: ei sinun pidä kiusaaman Herraa sinun Jumalaas.

Taas vei hänen perkele sangen korkialle vuorelle, ja osoitti hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden kunnian,

Ja sanoi hänelle: nämät kaikki minä annan sinulle, jos sinä lankeat maahan ja rukoilet minua.

Niin sanoi Jesus hänelle: mene pois, saatana! Sillä kirjoitettu on: Herraa sinun Jumalaas pitää sinun kumartaman, ja häntä ainoaa palveleman.

Silloin jätti hänen perkele; ja katso, enkelit tulivat ja palvelivat häntä.

Matteus 4:1-11 Biblia 1776



kutsu on kuulunut ja kuuluu kaikille Jumalan luomille ihmisille - myös esikoisille

Kunnian Herra palvelkaa!


miksi tämä huuto on monen essun korvissa niin karvas ja vastenmielisen hurmahenkinen?



virsi 434

Kunnian Herraa palvelkaa
kaikille siunaukseksi
armoa vieden avaraa
ihmisten vapaudeksi.
Riemu on suuri taivaassa,
tuhlaajalasten kotona,
aina kun syntinen kääntyy.

Eloa kypsyy korjuuseen,
lyhyt on toiminnan hetki.
Turmion suureen synkkyyteen
rientävi ihmisten retki.
Kristusta jos ei tunneta,
kuljetaan ilman toivoa
kolkkoa kuolemaa kohti.

Sydämin, suin ja kätten töin
avuksi kiiruhtakaamme.
Rukous nouskoon päivin, öin,
Herralta Hengen me saamme.
Hätä ja tuska maailman
suurempi on kuin aavistan.
Ken tahtoo kärsivää auttaa?

Hopeat, kullat Herran on,
päiväni myös ovat Herran.
Aika kun saapuu tuomion,
lainaansa kysyy hän kerran.
Auta siis käymään tietäsi,
niin kuin sen kuljit, Herrani,
palvellen matkalla muita.

Hans Utbø 1870, pain. 1880.
Suom. Mikael Nyberg 1920.
Virsikirjan lisävihkoon 1963.