Satakieli

Luscinia megarhynchos

SATAKIELI

Hans Christian Andersen

Kuten tiedät Kiinan keisari on kiinalainen ja kaikki ihmiset hänen ympärillään ovat myös kiinalaisia. Kertomus, jonka sinulle nyt kerron, tapahtui monia vuosia sitten, joten sinun on hyvä kuulla se nyt ennenkuin se unohtuu.

Keisarin palatsi oli kaunein maailmassa. Se oli tehty kokonaan posliinista ja oli hyvin kallis, mutta niin herkkä ja särkyvä, että sen piti olla hyvin varovainen, kuka ikinä siihen koski.

Puutarhassa oli mitä kauneimpia kukkia, joihin oli sidottu hopeisia tiukuja ja soivat niin että ohikulkijat huomasivat kukat.

Aivan kaikki oli ihmeellistä, mitä keisarin puutarhassa oli ja se oli niin suuri, ettei edes puutarhuri tiennyt, minne asti se ulottui.

Jotka menivät sen perälle asti tiesivät, että siellä oli jalo metsä, ja mahtavia puita, jotka kaartuivat sinisen meren rannalla ja suuret laivat purjehtivat niiden oksien varjossa.

Yhdessä puussa eli satakieli, joka lauloi niin kauniisti että jopa köyhät kalastajat, jotka olivat kuulleet niin monenlaista, pysähtyivät kuuntelemaan.

Joskus kun he menivät yöllä levittämään verkkojaan he kuulivat linnun laulavan ja sanoivat "Ah, eikö olekin kaunista!".

Mutta kun he palasivat kalastamasta he unohtivat linnun ja muistivat sen vasta seuraavana yönä. Silloin he kuulisivat sitä taas ja sanoisivat "Ah, kuinka kaunista onkaan satakielen laulu!"

Edmund Dulac kuvitusta (1911)- Kiinan keisari

Matkaajia tuli kaikkialta maailmasta keisarin kaupunkiin, jota he suuresti ihailivat, ja myös palatsiin ja puutarhaan, mutta kun he kuulivat satakielen laulua kaikki sanoivat että se oli kaikkein parasta.

Palattuaan kotiin he muistelivat mitä olivat nähneet ja oppineet miehet kirjoittivat kirjoja, joissa kuvattiin kaupunkia, palatsia ja puutarhoita, mutta he eivät unohtaneet satakieltä, joka oli ihmeistä suurin.

Ne, jotka osasivat runoilla, kirjoittivat kauniita säkeitä satakielestä, joka eli metsässä lähellä syvää merta.

Nämä kirjat kulkeutuivat kaikkialle maailmaan ja joku tuli keisarille, ja hän istui kultaiselle tuolilleen ja nöykytti tyytyväisenä päätään joka kohdassa, koska hän oli hyvillään kaupunkinsa, palatsinsa ja puutarhansa kauniista kuvauksista.

Mutta kun hän tuli kohtaan jossa luki "ja satakieli on kaikista kaunein" hän huudahti

"Mitä tämä on? En tiedä mitään mistään satakielestä.

Onko valtakunnassani sellainen lintu? ja minun puutarhassani?

En ole koskaan kuullut siitä.

Näyttää siltä, että kirjoista on sittenkin jotain opittavaa."



Hän kutsui kamariherransa, joka oli niin ylhäinen, että kun kukaan alempiarvoinen puhi hänelle tai kysyi häneltä kysymyksen, hän vastasi "Pyh!" mikä ei merkitse mitään.

"Tässä mainitaan hyvin ihana lintu, jonka nimi on satakieli" keisari sanoi. "He sanovat, että se on paras asia suuressa valtakunnassani. Miksi minulle ei ole kerrottu siitä?"

"En ole koskaan kuullut nimeä" vastasi hoviherra "häntä ei ole esitelty hoville".

Tahtoni on, että hänen täytyy esiintyä tänä iltana" keisari sanoi "koko maailma tietää paremmin kuin minä itse, mitä omistan."

"En ole koskaan kuullut hänestä" sanoi hoviherra "mutta teen parhaani löytääkseni hänet"


Mutta mistä satakieli löytyisi? Hoviherra kiipesi portaita ylös ja alas, läpi salien ja käytävien, mutta kukaan niistä, joita hän kohtasi, ei ollut kuullut linnusta.

Niin hän palasi keisarin luo ja sanoi että sen täytyy olla tarina, jonka joku kirjan kirjoittaja on keksinyt. "Teidän Keisarillinen Majesteettinne" hän sanoi "ette voi uskoa kaikkea mitä kirjoihin on kirjoitettu, joskus ne ovat vain mielikuvitusta tai mustaa taikuutta"

"Mutta se kirja, josta luin tästä" keisari sanoi "tuli minulle Japanin suurelta ja mahtavalta keisaritla, eikä voi olla valheellinen. Tahdon kuulla satakieltä, hänen täytyy olla täällä tänäiltana, hänellä on korkein suosioni ja jos hän ei tule koko hovi tallataan jalkoihin illallisen jälkeen"



Tsing-pe" huusi hoviherra, ja juoksi taas portaita ylös ja alas, salien ja käytävien läpi ja puolet hovista juoksi hänen kanssaan, koska he eivät pitäneet ajatuksesta tulla tallatuiksi jalkoihin. Ihmeellisen satakielen asiaa tutkittiin, asiaa josta koko maailma tiesi paitsi hovi.

Lopulta he löysivät pienen köyhän tytön keittiössä, joka sanoi

"Ah, kyllä, tiedän satakielen varsin hyvin, ja todellakin, hän osaa laulaa. Jokaisena iltana minulla on lupa viedä kotiin sairaalle äidilleni murusia pöydiltä, hän elää meren rannala ja kun palaan väsyneenä ja istun puunjuurelle lepäämään kuulen satakielen laulua. Kyynelet tulevat silmliini ja tuntuu aivan kuin äitini olisi halannut minua"



"Pieni neiti" hoviherra sanoi "otan sinut pysyvästi palvelukseen keittiööni ja saat luvan nähdä keisarin aterioivan jos viet minut satakielen luo, sillä hänet on kutsuttu tänä iltana palatsiin."

Niin tyttö meni metsään, missä satakieli lauloi ja puolet hovia seurasi häntä.

Kun he menivät, lehmä alkoi ammua.

"Oh" sanoi nuorempi hoviherra, "olemme löytäneet hänet, mikä mahtava voima niin pienessä olennossa, olen varmasti kuullut tuon aikaisemmin"


"Ei, tuo on vain lehmän ammuntaa" sanoi pikkutyttö "olemme vielä kaukana"


Sitten jotkut sammakot alkoivat kurnuttaa.

"Kaunista" sanoi sama nuori hoviherra taas "nyt kuulen tuon, kuin pienten kirkonkellojen ääni"

"Ei, nuo ovat sammakoita" pieni tyttö sanoi "mutta luulen että pian kuulemme häntä" ja samalla satakieli alkoi laulunsa.

Kuulkaa, kuulkaa, siellä hän on" tyttö sanoi "ja tuolla hän istuu" hän lisäsi osoittaen pientä harmaata lintua joka istui oksalla.

"Onko tämä mahdollista?" hoviherra sanoi. "En koskaan kuvitellut että se olisi pieni, koruton yksinkertainen lintu kuten tämä.

Hän on varmaan vaihtanut väriään nähtyään niin monia upeita ihmisiä ympärillään"



"Pieni satakieli!" tyttö sanoi korottaen ääntään "korkeimmin armollinen Keisarimme tahtoo sinun laulavan hänelle"

"Oikein mielelläni" vastasi satakieli ja alkoi laulaa todella ihanasti.

"Kuulostaa aivan pieniltä lasikelloilta" hoviherra sanoi "ja katso miten pieni kurkku toimii. Miksiköhän emme ole aikaisemmin kuulleet, hänen esityksensä hovissa tulee onnistumaan"

"Laulanko vielä keisarille?" satakieli kysyi luullen että hän oli paikalla.



"Arvoisa pieni satakieli" hoviherra sanoi "minulla on suuri ilo ja kunnia kutsua sinut hovin juhlaan tänäiltana, jossa saat keisarillisen suosionosoituksen suloisesta laulustasi"

"Lauluni on parhaimmillaan vihreässä metsässä" lintu sanoi, mutta lähti mielellään mukaan kuultuaan keisarin toivomuksen.


Palatsi oli koristeltu aistikkaasti juhlaa varten. Posliinista tehdyt seinät ja lattiat kiilsivät tuhannen lampun valossa.

Käytävillä oli kauniita kukkia, joihin oli kiedottu pieniä kelloja, ja kaikessa menemisessä ja tulemisessa ja käytävien vedossa kellot kilisivät niin äänekkäästi, ettei kukaan voinut puhua tai tulla kuulluksi.

Suuren salin keskellä oli kultainen sauva, jolla satakieli voisi istua.

Koko hovi oli paikalla ja pieni keittiötyttö oli saanut luvan istua ovensuussa. Hän ei ollut vielä oikea hovin kokki.

Kaikki olivat pukeutuneet juhlaan ja kaikkien katseet kääntyivät pieneen harmaaseen lintuun, jolle keisari nyökkäsi merkiksi laulun aloittamisesta.



Satakieli lauloin niin suloisesti että keisarin silmiin tuli kyyneleet, jotka vierähtivät hänen poskilleen ja laulu kävi aina vain koskettavammaksi tavoittaen kaikkien sydämet. Keisari oli niin hyvillään, että hän määräsi että satakielen tulee saada kultainen tossu kannettavaksi kaulan ympärillä.

Mutta hän kieltäytyi kiittäen ja sanoi saaneensa jo riittävän palkinnon "olen nähnyt kyyneliä keisarin silmissä" hän sanoi "tämä on suurin palkintoni. Keisarin kyynelillä on mahtava voima ja riittävät kiitokseksi minulle" ja sitten hän lauloi kerran vielä ja entistä lumoavammin.



"Tuo laulu on ihana lahja" hovin naiset sanoivat toisilleen ja ottivat vettä suuhunsa matkien satakielen ääntä näytelläkseen olevansa itse satakieliä. Myös hovipojat ja kamarineidot ilmaisivat tyytyväisyytensä, joka sanoo paljon, sillä heitä on hyvin vaikea miellyttää. Satakielen laulu onnistui täydellisesti. Hänen tulisi pysyä hovissa omassa häkissä, josta hän saisi lentää kahdesti päivällä ja kerran yöllä. Kaksitoista palvelijaa asetettiin näihin liikkumisiin ja jokaisella oli silkkinen nauha sidottuna hänen jalkaansa. Tällä tavoin lentämisestä ei ollut paljon iloa.

Koko kaupunki puhui ihmeellisestä linnusta ja kun kaksi ihmistä tapasi toisensa he sanoivat "sata" ja toinen vastasi tervehdykseen "kieli" ja he ymmärsivät mitä se tarkoitti sillä mistään muusta ei puhuttu. Kerjäläisten lapsetkin nimettiin hänen mukaansa mutta yksikään heistä ei osannut laulaa nuottiakaan.



Eräänä päivänä keisari sai suuren paketin johon oli kirjoitettu "Satakieli". Keisari ajatteli "tämä on varmaankin uusi kirja, joka kertoo juhlitusta linnusta". Mutta kirjan sijasta laatikossa oli oikealta näyttävä keinotekoinen satakieli, joka oli yltä päältä timanttien, rubiinien ja safiirien koristelema. Kun se oli vedetty käyntiin, se lauloi kuin oikea lintu, ja sen pyrstö liikkui ylös ja alas,loistaen hopeisesti ja kultaisesti. Sen kaulan ympärillä oli nauha, jossa luki "Kiinan keisarin satakieli on vaatimaton verrattuna Japanin keisarin satakieleen"

"Onpa kaunis" huudahtivat kaikki, jotka näkivät sen ja linnun tuoja sai uuden arvonimen "Keisarillinen Suuri Satakielen-tuoja".



"Nyt niiden on laulettava yhdessä" hovi sanoi "ja mikä duetto se onkaan". Mutta laulu ei sujunut, koska satakieli lauloi omalla luonnollisella tavallaan ja keinotekoinen lintu lauloi vain valsseja.

"Ei tuo haittaa" sanoi musiikin johtaja "minun makuuni täydellistä" ja sen annettiin laulaa yksin ja se oli yhtä onnistunut esitys kuin oikean linnun ja olihan se sitäpaitsi paljon kauniimpi katsella koska se kimalteli kuin ranneketjut ja rintaneulat.

Kolmekymmentä kolme kertaa se lauloi saman sävelen väsymättä ja ihmiset mielellään halusivat kuulla sitä lisää.

Mutta keisari sanoi että elävän satakielen pitäisi myös laulaa jotain. Mutta missä hän oli? Kukaan ei ollut huomannut, kun hän lensi avoimesta ikkunasta ulos ja takaisin vihreään metsään.



"Miten outoa käyttäytymistä" keisari sanoi kun linnun pako oli käynyt ilmi ja kaikki hovissa moittivat häntä ja sanoivat että onpa kiittämätön.

"Mutta onhan meillä linnuista paras" joku sanoi ja kaiki halusivat kuulla sitä taas vaikka se oli kolmaskymmenesneljäs kerta he kuulivat saman laulun eivät he olleet sitä oppineet, sillä se oli melko vaikea.

Musiikin johtaja kehui lintua kauniin sanoi ja jopa sanoi että se on parempi kuin luonnollinen satakieli ei vain pukunsa ja kauniiden timanttiensa vaan myös musiikin voiman suhteen.

"Herrani ja Keisarini, teidän tulee ymmärtää että emme koskaa voi tietää, mitä luonnollinen satakieli tulee laulamaan mutta tämän linnun kanssa asia on aina selvä. Se voidaan avata ja tutkia niin että ihmiset ymmärtävät kuinka valssit rakentuvat ja miten nuotit seuraavat toisiaan"



"Näin mekin juuri ajattelemme" kaikki vastasivat ja musiikin johtaja sai luvan esitellä linnun kansalle seuraavana sunnuntaina ja keisari määräsi että kaikkien tuli olla paikalla kuulemassa laulua. Kun he kuulivat sen laulua he olivat kuin juovuksissa, mutta sen täytyi olla teen juomisesta, mikä on kiinalainen tapa. Kaikki sanoivat "ah!" ja nostivat etusormensa ja nyökkäsivät, paitsi köyhä kalastaja, joka kuuli oikeaa satakieltä ja sanoi "tuo kuulostaa somalta ja kaikki melodiat ovat samanlaisia, jotain kuitenkin puuttuu, en osaa sanoa mitä".

Oikea satakieli karkoitettiin nyt valtakunnasta ja keinotekoinen lintu pantiin silkkityynylle lähelle keisarin vuodetta. Kulta ja jalokivet jotka oli saatu lahajksi sen kanssa asetettiin linnun ympärille ja se sai nyt arvonimekseen "Keisarillinen Toiletin Laulaja" ja No 1 arvon vasemmalla puolella, sillä keisari piti vasenta puolta, missä sydän on, jaloimpana ja keisarin sydän on samalla kohdalla kuin muidenkin ihmisten.



musiikin johtaja kirjoitti nyt kaksikymmentä viisi nidettä paksun kirjan tekolinnusta ja se oli hyvin oppinut ja hyvin pitkä ja täynnä mitä vaikeimpia kiinalaisia sanoja, mutta ihmiset silti sanoivat että he olivat lukeneet sen koska pelkäsivät että heitä pidettäisiin typerinä ja joutuisvat poljettaviksi jalkoihin.

ja niin kului vuosi ja keisari, hovi ja kaikki muut kiinalaiset tunsivat tekolinnun laulun jokaisen kohdan ja sen takia pitivät siitä sitä enemmän. He osasivat laulaa linnun kanssa, mitä he usein tekivät. Katupojat lauloivat "Tsi-tsi-tsi, kluk, kluk, kluk" ja keisarikin osasi laulaa. Todella hauskaa!



Eräänä iltana kun tekolintu lauloi parastaan ja keisari makasi vuoteella kuunnellen jokin linnun sisällä sanoi "whizz" ja sitten jousi katkesi. kaikki rattaat menivät "whir-r-r-r" pitkin lattiaa ja musiikki lakkasi.

Keisari hyppäsi heti sängystä ja kutsui lääkärin, mutta mitä hän saattoi tehdä?

Sitten he kutsuivat kellosepän, joka melkoisen puuhailun jälkeen sai sen jotenkin koottua, mutta hän sanoi että pitää olla hyvin varovainen sen kanssa koska koneisto oli kulunut ja uusia osia ei voitaisi panna koska se pilaisi musiikin.

Nyt oli suuri suru koska lintu saisi laulaa vain kerran vuodessa ja sekin olisi vaarallista koneistolle. Musiikin johtaja piti puheen täynnä vaikeita sanoja ja ilmoitti, että lintu oli hyvässä kunnossa eikä kukaan tietenkään vastustanut häntä.



Viisi vuotta kului ja sitten maata kohtasi todellinen suru. Kiinalaiset todellakin pitävät keisaristaan ja hän oli nyt hyvin sairas ja pelättiin ettei hän eläisi enää kauaa.

Uusi keisari oli jo valittu ja ihmiset jotka olivat kaduilla kysyivät hoviherralta kuinka vanha keisari voi mutta hän vastasi vain "Pyh!" ja ravisti päätään.

Vilhelm Pedersenin kuvitusta - Kuolema

Kylmänä ja kalpeana keisari makasi kuninkaallisella vuoteellaan ja koko hovi ajatteli että hän on kuollut ja kaikki juoksivat kumartamaan hänen seuraajaansa.

Kamariherrat menivät ulos puhumaan asiasta ja kamarineidot kutsuivat kahviseuraa.

Vaatteita oli laskettu saleihin ja käytäviin niin etteivät askeleet kuuluisi ja kaikki oli hiljaista. Mutta keisari ei ollut vielä kuollut vaikka makasikin valkoisena ja jäykkänä upealla vuoteellaan komeine verhoineen ja kultaisine koristeineen.

Ikkuna oli auki ja kuu loisti sisään valaisten keisaria ja tekolintua.

Keisari parka, ei kyennyt kunnolla hengittämään rintansa oudossa ahdistuksessa ja näki Kuoleman istuvan päällään. Sillä oli keisarin kultainen kruunu päässään ja kädessä valtion miekka ja toisessa hänen kaunis vaakunansa.

Kaikkialla vuoteen ympärillä ja pitkien verhojen välistä kurkisteli outoja pätiä, jotkut rumia ja jotkut rakastettavia ja helliä. Nämä olivat keisarin hyviä ja pahoja tekoja jotka katsoivat häntä nyt kun Kuolema istui hänen sydämensä päällä.


Muistatko tämän, muistatko tuon? ne kyselivät toisiltaan tuoden hänen mieleensä asioita, jotka nostivat hien otsalleen.


"En tiedä noista mitään" keisari sanoi.

"Musiikkia! Musiikkia!" hän huusi "iso kiinalainen rumpu! että en kuule niiden ääniä".

Mutta ne jatkoivat vain ja Kuolema nyökytti päätään kuten kiinalaiset tekevät kaikelle mitä ne sanoivat.

"Musiikkia! Musiikkia!" keisari huusi.

"Sinä pieni rakas kultainen lintu, pyydn sinua laula! Olen antanut sinulle kalliita lahjoja, olen jopa laittanut kultaisen tossun kaulallesi roikkumaan. Laula! Laula!"

Mutta lintu oli vaiti.

Kukaan ei ollut vetämässä sitä käyntiin joten se ei voinut laulaa yhtäkään säveltä.



Kuolema tuijotti keisaria kylmillä, ontoilla silmillään ja huone oli pelottavan hiljainen.

Yhtäkkiä avoimesta ikkunasta alkoi kuulua ihanaa musiikkia.

Ulkona, puussa, istui elävä satakieli. Hän oli kuullut keisarin sairaudesta ja tuli sen tähden laulamaan hänelle toivosta ja luottamuksesta.

Ja kun hän lauloi, varjot alkoivat vaalentumistaan vaalentua, veri alkoi kiertää keisarin suonissa nopeammin ja antoi eloa hänen heikkoihin jäseniinsä ja jopa Kuolema kuunteli ja sanoi "Laula vain, pieni satakieli, laula"


"Annatko minulle sitten kauniin kultaisen miekan ja tuon hienon vaakunan? ja annatko minulle keisarin kruunun?" lintu sanoi.

Niin Kuolema antoi nämä aarteet laulusta ja satakieli jatkoi laulamistaan. Hän lauloi kirkon hiljaisesta hautausmaasta, jossa valkoiset ruuusut kasvavat, missä tuomi kukkii tuoksuen tuulenvireessä ja missä tuore, raikas ruoho kastuu surevien kyynelistä.

Kuolema alkoi kaivata puutarhaansa ja leijaili ikkunasta ulos kylmänä, valkoisena usvana.



"Kiitos, kiitos, pieni lintu. Tunnen sinut hyvin. Ajoin sinut kuningaskunnastani kerran ja kuitenkin olet lumonnut pois pahat kasvot vuoteeni luota ja ajanut Kuoleman sydämestäni kauniilla laulullasi. Kuinka voin palkita sinut?"

"Olet jo palkinnut minut" sanoi satakieli. "En koskaan unohda kuinka sain kyynelet silmiisi kun lauloin sinulle ensimmäisen kerran. Nämä ovat niitä jalokiviä, jotka ilahduttavat laulajan sydäntä. Mutta nyt nuku, vahvistu ja toivu. Laulan sinulle taas"



Ja kun hän lauloi keisari nukahti syvään makeen uneen ja kuinka lempeä ja virvoittava uni se olikaan! Kun hän heräsi, oikoi jäseniään ja nousi, aurinko paistoi kirkkaana ikkunasta mutta kukaan palvelijoista ei ollut palannut - kaikki uskoivat että hän oli kuollut, vain satakieli oli hänen vierellään ja lauloi.

"Sinun on aina oltava luonani" keisari sanoi "Laulat vain silloin kuin haluat ja minä rikon tämän tekolinnun tuhansiksi kappaleiksi"

"Ei, älä tee sitä" satakieli vastasi "tuo lintu toimi niin hyvin kuin pystyi. Pidä se täällä.

En voi asua palatsissa ja rakentaa pesääni, mutta salli minun tulla kun haluan. Istun oksalla ikkunasi ulkopuolella illalla ja laulan sinulle, jotta olisit onnellinen ja mielesi täynnä iloa.

Laulan sinulle niistä, jotka ovat onnellisia ja niistä jotka kärsivät, hyvästä ja pahasta, jotka ovat kätkettyinä ympärilläsi.

Laulan paremmin sydämellesi kuin kruunulleis ja tässä on jotain pyhää myös.

Tulen, laulan sinulle, mutta sinun on luvattava minulle jotain"



"Lupaan kaiken!" keisari sanoi puettuaan keisarillisiin vaatteisiinsa ja seisten ja painaen sydäntään sillä kädellä, jossa oli raskas kultamiekka.

"Pyydän vain yhtä asiaa" hän vastasi "älä anna kenenkään tietää, että sinulla on pieni lintu joka kertoo sinulle kaiken. Paras pitää se salssa" Näin sanottuana satakieli lensi pois.


Palvelijat tulivat nyt sisään katsomaan kuollutta keisaria, mutta kas! siellä hän seisoi ja sanoi heidän suureksi hämmästykseen

"Hyvää huomenta"


Hans Christian Andersen (1805-1875)
vapaasti kääntänyt mikko Gutenberg projektista

Satakielen laulua voit kuulla esimerkiksi tästä