Raamatussa on tästäkin aiheesta, niinkuin niin monesta muusta, mittaamattoman syvää annettavaa, jossa riittää oppimista meille koko elämämme ajaksi - ja vielä jää ylikin.
Hengellinen laulu kertoo kristityn kansan kokemuksesta vaelluksessa Jeesuksen kanssa tällä Siionin tiellä:
"Hän riisuu ja pukee
Hän kaataa ja tukee
Hän lymyy vaan ilmestyy taas"
Herra Jumala asettaa tahtoo meistä totuutta salatuimpaan saakka, alastoman totuuden.
Hän riisuu meidät edessään aivan alastomiksi.
Herra Jumala pukee meidät niin kauniilla vanhurskauden vaatteilla, että niiden hinta ei ollut hopeaa ja kultaa vaan Hänen ainoan Poikansa verinen kuolema.
Luonnon kirjaa, Jumalan suurten tekojen kirjaa, lukiessamme näemme monia asioita.
Meille on annettu iho, nahka, joka on suurin elin.
Ja mikä elin!
Ihmisen ihon pinta-ala on 1.5-2 m2 ja se on keskimäärin 2-3 mm paksu.
Ihossamme on jokaista cm2 kohti noin 650 hikirauhasta, 20 verisuonta, 60.000 ihon väriin vaikuttavaa melanosyyttiä ja tuhansia hermonpäitä.
Iho säätelee kehomme lämpötilaa käyttäen nesteen haihtumisen energiaa sitovaa fysiikkaa jäähdyttämiseen (hikoilu). Se suojaa sisuksiamme kaikenlaisilta ulkoisilta vaaroilta, kuten jokainen haavan tai tikun ihoonsa saanut tietää.
Se on mitä ihmeellisin tuntoelin, aistien kylmää ja lämpöä, hivelevän hienoa tuulen puhallusta ja monta muuta asiaa.
alastomuuden kannalta ihomme on myös erikoisen hieno Jumalan luomus.
iho on täynnä ihokarvojen juuria, mutta eri kohdissa kehoamme niistä kasvaa erilaisia karvoja.
vähän niinkuin linnuilla sama iho tuottaa erilaisia untuvia ja sulkia siivissä, pyrstöässä, selässä tai rinnassa.
päälakemme kasvaa karvoja, joita kutsumme hiuksiksi - tarina sinänsä!
kasvoillamme kasvaa karvoja, joita kutsumme kulmakarvoiksi ja silmäripsiksi, viiksiksi ja parraksi.
koko ihoamme peittää hieno ohut karvoitus, joka on varsin erilainen miehillä ja naisilla. joillain miehillä voi olla gorillamaista uroksen karvapeitettä rinnassa ja hartioilla ja selässä.
siitäkö sanonta "ei ole miestä karvoihin katsominen..."
naiset kiinnittävät huomiota säärien karvoihin, joiden poistamisesta on kasvanut melkoinen teollisuus ja miljoona business.
sekä miesten että naisten sukuelimiä peittää erityinen häveliäs karvoitus Jumalan luomana luonnollisena vaatetuksena.
Kertomus Eedenin paratiisista keskittyy hyvin olennaisesti alastomuuteen.
Ensimmäiset ihmiset Aadam ja Eeva, niin saamme ymmärtää, kulkevat viattomuuden tilassa tässä ihanassa puutarhassa alastomina ja ilman mitään siihen liittyvää häpeän tuntua. kaikki on luonnollista.
näinhän koemme pienten lasten kohdalla asian olevan - nakupelleinä he kirmaavat pihanurmikolla iloiten kesästä.
(tähän lasten iloon on tosin aikuisten pedofilia tuonut synkän varjonsa, lapsen viattomuuden aiheuttama seksuaalinen himo)
saatetaan leikkiä uteliata lääkärileikkejä ja ihmetellä anatomisia eroja, mutta pieni lapsi taapertaa luonnostaan alastomana.
varsin pian alkaa kuitenkin alastomuuteen liittyä häpeän tunnetta, ja alkaa pukeutuminen.
suomalainen saunakulttuuri vaikuttaa siihen, ettei alastomuus miesten tai naisten saunoissa ole mikään erityinen asia, on totuttu.
samoin on ollut tapana että perhe voi saunoa yhdessä, tosin ehkä ei kovin yleisenä tapana.
ulkomaalaiselle vieraalle suomalainen sauna voi olla melko hämmentävä kokemus.
saksalaiseen saunakulttuuriin näyttää kuuluvan miesten ja naisten alastomuus yhdessä, johon siellä on totuttu.
aikuiset sukukypsät ihmiset eivät liiku alastomina missään kulttuurissa.
Afrikan kuumuudessa naisväki saattaa elää yläosattomissa asuissa rinnat paljaina.
mutta kaikkialla on jonkinlainen lannevaate sekä miehillä että naisilla, varmaan sen tähden että ei oltaisi jatkuvan seksuaalisen ärsytyksen kohteina.
Raamattu kertoo, että sen jälkeen kun Aadam ja Eeva söivät tuosta kielletystä Hyvän ja pahan tiedon puusta "heidän silmänsä aukenivat ja he huomasivat olevansa alasti"
Tämä on erittäin syvällinen kohta luomiskertomuksessa.
on sanottu, että tässä Jumalan luoma ihminen menetti hänelle tarkoitetun pyhyyden, joka koskee myös hänen kehoaan.
aivan Raamatun alussa Jumala sitten surmaa luomiansa eläimiä, ja tekee niiden nahasta alastomalle ihmiselle ensimmäiset vaatteet.
(turkistarhaus on aivan raamatullista, mutta ei se julmuus ja turhamaisuus joka tähän miljoona businekseen liittyy)
Kirjoittanut: MikkoL, 18.11.2009 06:31
[Vastaa tähän viestiin] [Lähetä viesti kirjoittajalle] [Kommentoi] [Poista]
Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän Adamista otti, ja toi sen hänen eteensä.
Niin sanoi Adam: tämä on nyt luu minun luistani, ja liha minun lihastani: se pitää kutsuttaman miehiseksi, sillä hän on otettu miehestä.
Sentähden pitää miehen luopuman isästänsä ja äidistänsä, ja vaimoonsa sidottu oleman, ja tulevat yhdeksi lihaksi.
Ja he olivat molemmat alasti, Adam ja hänen emäntänsä, ja ei hävenneet.
MikkoL:
1 Ms 2:22-25 Biblia 1776
Kirjoittanut: MikkoL, 18.11.2009 06:33
[Vastaa tähän viestiin] [Lähetä viesti kirjoittajalle] [Kommentoi] [Poista]
Niin kärme sanoi vaimolle: ei suinkaan pidä teidän kuolemalla kuoleman.
Vaan Jumala tietää, että jona päivänä te syötte siitä, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala, tietämään hyvän ja pahan.
Ja vaimo näki siitä puusta olevan hyvän syödä, ja että se oli ihana nähdä ja suloinen puu antamaan ymmärryksen: ja otti sen hedelmästä ja söi, ja antoi miehellensä siitä, ja hän söi.
Silloin aukenivat molempain heidän silmänsä, ja äkkäsivät, että he olivat alasti; ja sitoivat yhteen fikunalehtiä, ja tekivät heillensä peitteitä.
Ja he kuulivat Herran Jumalan äänen, joka käyskenteli Paradisissa, kuin päivä viileäksi tuli. Ja Adam lymyi emäntinensä Herran Jumalan kasvoin edestä puiden sekaan Paradisissa.
Ja Herra Jumala kutsui Adamin, ja sanoi hänelle: Kussas olet?
Ja hän sanoi: minä kuulin sinun äänes Paradisissa, ja pelkäsin: sillä minä olen alasti, ja sen tähden minä lymyin.
Ja hän sanoi: kuka sinulle ilmoitti, ettäs alasti olet? Etkös syönyt siitä puusta, josta minä sinua haastoin syömästä?
MikkoL:
1 Ms 3:4-11 Biblia 1776
Kirjoittanut: MikkoL, 18.11.2009 06:36
[Vastaa tähän viestiin] [Lähetä viesti kirjoittajalle] [Kommentoi] [Poista]
Erikoisen voimakkaalla ja yksinkertaisella tavalla kertomus syntiinlankeemuksesta näyttää sen seuraukset.
Tässä ei puhuta kaikenlaisista tekosynneistä, vaan ihmisen tilan muuttumisesta.
Hänen silmänsä aukeavat ja hän tajuaa - hyvänen aika, minähän olen tämän kaiken keskellä aivan alasti.
Sekä mies että nainen kiiruhtavat viikunapuun luo, jossa kesän alussa kasvaa suuria lehtiä, joista he kietovat itselleen sukuelimet peittävät lannevaatteet.
Heidän tilansa on muuttunut.
Ja kun Jumala kutsuu - Aadam ja Eeva lymyävät selittäen syyksi alastomuutensa häpeän.
Jumalan luoman ihmisen upea keho, luomisen kauneus, on särkynyt ja tilalle on tullut häpeä.
Ihan siellä alussa - koko jumalasuhteen perusteissa.
Ja Adam kutsui emäntänsä nimen Heva, että hän on kaikkein elävitten äiti.
Ja Herra Jumala teki Adamille ja hänen emännällensä nahoista hameet, ja puetti heidän yllensä.
Ja Herra Jumala sanoi: katso, Adam on ollut niin kuin yksi meistä, tietäen hyvän ja pahan; mutta nyt ettei hän ojentaisi kättänsä, ja ottaisi myös elämän puusta, söisi ja eläisi ijankaikkisesti:
Niin Herra Jumala johdatti hänen ulos Edenin Paradisista maata viljelemään, josta hän otettu oli.
Ja ajoi Adamin ulos, ja pani idän puolelle Edenin Paradisia Kerubimin paljaalla, lyöväisellä miekalla elämän puun tietä vartioitsemaan.
1 Ms 3:20-24 Biblia 1776
Syntiinlankeamuksen ensimmäinen vaikutus on siis alastomuuden kokeminen, häpeä näkyvillä olevista sukupuolielimistä.
Muita seurauksia oli sitten paljon - paratiisista karkoitus suojaamaan sitä, ettei tässä langenneessa tilassa oleva ihminen eläisi iankaikkisesti.
Pian kuulemme veljesmurhasta jne.
Ja näin ihminen pyrkii peittämään alastomuuttaan, josta hän on tietoinen koska on syönyt hyvän ja pahan tiedon puusta.
Miehillä on "Aatamin omena" sillä ajatuksella, että sukukypsäksi kasvaessaan hänestä tulee samalla tavoin tietoinen alastomuudesta, häpeästä ja naisesta.
avioliittoa kutsutaan siinä mielessä paluuta "paratiisilliseen tilaan" että mies ja nainen ovat yhdessä eivätkä häpeä.
tätä kutsutaan siunaukseksi, jota syntiinlankeaminen ei särkenyt.
koko ajatus on kuitenkin vastoin Raamatun omaa kertomusta - juuri tässä on syntiinlankeamuksen ensimmäinen katkera hedelmä, että mies ja nainen kokevat häpeää alastomuudestaan Jumalan edessä.
että he olisivat toisiaan hävenneet, sitä ei Raamattu varsinaisesti sano. Mutta miksi sitten menivät viikunanlehdistä itselleen vaatetta sitomaan, jos eivät toisiaankin hävenneet?
Yhteiskunta varjelee siveyttä lain ja asetusten avulla.
on nykyään nudismin idea ja nudistirantoja, jotka on lailla sallittu ja yläosattomat uimapuvut ovat jossain muotia - esimerkiksi Israelissa Eilatin ranatalomakaupungissa tai Ranskan Rivieralla.
yleensä ihmiset uimarannoilla peittävät uimapuvuilla kehonsa yksityiset alueet, jotka aiheuttavat ujostelua ja häpeää, kuten laulu pikku pikku bikineistä hauskasti kertoo.
säädyllinen pukeutuminen on osa kulttuuria ja vaateteollisuus on miljoona business.
vaatteilla on toki muutakin tarkoitusta kuin peittää alastomuutta, Suomessa esimerkiksi voi tulla melko vilu, jos talvella nakupellenä pitkään saunan parvekkeella tähtiyötä ihailee.
tietyissä tilanteissa ihminen on alaston.
erityisesti sairaalassa, leikkauspöydällä, halvaantuneena tai vanhuksena hoitoon joutuessaan, ihminen on toisten ihmisten käsiteltävänä.
tuohon alastomuuteen liittyy jotenkin elämän perustavan todellisuuden kohtaaminen.
on tultu tiettyyn pisteeseen, jossa ollaan oman kehon kanssa tekemisissä mahdollisesti elämän ja kuoleman asioissa.
tämä on hyvin vakavaa alastomuutta, jota sairaalan antama vaate vain korostaa. elämän perustavan tason kokemista fyysisen ruumiin potiessa tautia ja taistellessa elämän puolesta.
hyvä psykoterapia ja sielunhoito vie ihmisen myös alastomaksi.
tämä on toisinaan hyvin pitkä ja vaikea tie, koska emme halua riisuutua vaan pukeutua.
emme halua itsekään nähdä totuutta.
alaston totuus.
Raamattu ei sitä kerro eivätkä historian lähteet mainitse, mutta voimme olettaa melko varmasti, että ristiinnaulittu oli alaston.
Jeesus oli surmattavana ja kaiken tiellä ohikulkevan kansan katseltavana pystymättä mitenkään alastomuuttaan peittämään.
ihmisenä olemisen täydellinen pohjanoteeraus.
uskonnollisuus, jonka syventämiseen Esikoislestadiolaiset r.y. sääntäjensä mukaan pyrkii, sisältää aina vaatetukseen liittyviä asioita.
uskonnolliset johtajat ja menoihin osallistuvat henkilöt osoittavat asemansa pukeutumalla.
jotain ulkopuolista saattaisi ihmetyttää ortodoksisen metropoliitan juhlallinen liturginen asu.
paavin tiara ja sauva ja valkoinen asu.
papit pukeutuvat liturgiaa varten kaapuunsa ja kirkkovuoden väreistä kertovaan liinaan, ennen luterilaisilla papeilla oli musta viittansa.
liperit
buddhalaisen munkin oranssi asu.
Amerikan intiaanin uskonnollinen sulkapäähine.
ranskalaisen katolisen munkin ja nunnan asu, joka peittää kaiken miehisyyden tai naisellisuuden.
islamista puhumattakaan - jossa uskonnollinen pukeutuminen koskee erityisesti naisten julkista asua, huivia, burkhaakin.
aiheesta on paljon Raamatussa ja toivonkin, että osallistuisitte keskuteluun tuoden myös muita raamatunkohtia esiin.
kaikkein ihanin teema on tuo vanhurskauden vaate
tuhlaajapojan pukemisesta eivät essujen saarnaajat väsy kertomasta, se on suloinen aihe. (vaikka sormus mainitaankin)
tahtoisin tässä kiinnittää huomiota esikoisten kulttuurille ominaiseen naisen kehon ja vaatetuksen teemaan.
seuraväki tietää kuinka tulee pukeutua ja Paavalin ohjetta huivista koetetaan noudattaa.
mutta siitä huolimatta ilmassa on usein tuo ajatus, että naisen pukeutuminen on viettelevää.
korostamalla kehoaan tai paljastamalla kaula-aukkoaan tai lyhentämällä kauniita sääriään peittävää hameensa helmaa, nainen on viettelevä ja seksuaalisia tunteita, himoja, miehessä herättävä vaarallinen olento.
nainen sammuttaa miehen uskonnollista paloa ja vetää mielen maallisiin, syntisiin ajatuksiin naisen haluttavasta kehosta.
tämä koetaan niin voimakkaasti, että saarnoissa tahdotaan usein muistuttaa naisia siitä, etteivät näin vaatetuksellaan Eevan lapset - saatika kasvoja kaunistavalla ehostuksella - saattaisi hurskaita miehiä kiusaaviin tilanteisiin.
koko asetelma on mielestäni jollain tapaa mieskeskeinen ja sairas.
mutta niin merkittäväksi asia koetaan, että siihen käytetään aikaa saarnan kuluessa.
joskus varmaan seuraväki kokee, että joku saarnaaja erityisen mielellään puhuu naisen vaatetuksesta, ja jotenkin tahmea ilmapiiri leviää saliin.
toistaisin myös tuon ajatuksen syntien todistamisen inflaatiosta, kun rippi on siitä jäänyt pois.
syntien tunnustaminen on astumista Herran eteen alastomana, riisuttuna, mitään peittelemättä.
tämä tapahtuu siis hengellisellä ja henkisellä tasolla.
ja yllätys yllätys.
riisuttuna alastoman totuuden eteen Jumalan Sanan valossa "missä olet Adam, Eeva" - ihminen saa myös kokea todellisen vanhurskauden vaatteeseen pukemisen.
tätä on mahdotonta kokea missään muualla, kuin siellä missä alaston totuus kohtaa alastomana ristiinnaulitun Jeesuksen kalliin sovintoveren.
tällaisena.
armahdettuna.
Siionin matkalaulu
Näin syntisenä, Herra, mun täytyy vaeltaa
sun kanssas tiellä taivaan perille kulkea.
En paremmaks voi tulla, en pyhäks ollenkaan,
vaan kuitenkin oi Herra, sun käsiis jäädä saan.
Sä suostut mahdottoman, mun, kanssa asumaan
ja aivan tällaisena mua kaikess kantamaan.
Et väsy vaikka usein mä väsyn kokonaan -
sun armos, rakkautesi ei lopu milloinkaan.
Mä mato vain ja savi oon huono sotija.
Kiusoissa taisteluissa mun täytyy sortua,
jos et sä Kristus, Herra, mua auta vahvista -
vaan autathan, oi auta, voimallas pueta.
Mä sydämelles halaan, sun että kokonaan
mä aina saisin olla, mua auta valvomaan.
Ah, etten murehduttais Henkeäs milloinkaan.
Herkistä tunnon korva sua kaikess kuulemaan.
Sä rohkeaksi hoidat ja uskon vahvistat,
hiljennät levottoman, murheessa lohdutat.
Sä kurjan ilo riemu, ja taivas syntisen.
Sua itkuissani kiitän, viritän virren sen.
Se virsi vain on heikko, ja kiitos köyhä on,
niin usein nurkumiellä mä kuljen lohduton.
Vaan kuitenkin mua hoidat lahjojas tuhlaillen,
päivästä päivään kannat perille saatellen.
- Niilo Tuomenoksa
pikku napero syntyi ihan alastomana nakupellenä tähän maailmaan Bethlehemin yössä.
Maria äiti kapaloi hänet.
Virsi 26
Oi armon lähde autuas,
elämän suuri ruhtinas
ja taivaan kirkas aamunkoi,
sinulle virtemme nyt soi.
Sinulle kiitos, kunnia,
Jumalan Poika armoisa,
kun viimein saavuit luoksemme,
kaivattu, kallis vieraamme.
Jo aivan alkuajoista
on ikävöity sinua.
Näin huokasivat kaivaten
profeetat kanssa isien:
Ah, milloin saapuu Messias,
Siionin suuri kuningas?
Hän päästää meidät kahleista
ja Israel saa iloita.
Nyt saavuit, Vapahtajani,
on seimen oljet vuoteesi.
Näin meidät, pieni, korotat,
alaston, kaikki vaatetat.
Oi Herra, rikoin käskysi,
en kestä kirkkauttasi,
vaan siksi tänne synnyitkin,
synnistä että pääsisin.
Siis käännyn, Jeesus, puoleesi,
sinulle annan kuormani.
Sä murheen muutat riemuksi
ja elämäksi kuoloni.
Oi autuuteni, iloni,
suo minun olla omasi.
Ja Pyhän Hengen voimalla
sinua tahdon palvella.
Paul Gerhardt 1653.
Suom. Julius Krohn 1880.
Virsikirjaan 1886.
toistan tuon säkeen vielä
Nyt saavuit, Vapahtajani,
on seimen oljet vuoteesi.
Näin meidät, pieni, korotat,
alaston, kaikki vaatetat.
Kirjoittanut: Patu
Mielenkiintoinen aihe, alaston totuus. Onkohan Luoja tehnyt myös ihmisen muistiin suojavaatteen, ettei alastomuus olisi niin helposti ajatuksissa? Negatiivisia ja ikäviä asioita ei muista niin hyvin kuin mukavia.
Onko niin, että näiden ikävien asioiden muistaminen ja niistä puhuminen edellyttää jo Jumalan antamaa turvaa ja vahvuutta? Jos näin on, niin mitä on silloin ajateltava tästä vaikeudesta keskustella näistä asioista ja niistä, jotka keskustelua haluavat estää?
Onko sitten ikävistä asioista muistuttaminen ja keskustelun yritykset väärää tunkeutumista alastomuuden alueille?
Kirjoittanut: MikkoL
Ja sille Laodicean Seuracunnan Engelille kirioita.
Nite sanopi Amen/ se wskolinen ia Totinen Todhistaia/ se Jumalan Loondocappalden Alcu.
Mine tiedhen sinun teghos/ ettet sine kylme ole eike Lemmin/ Joskas kylme taika Lemmin olisit.
Mutta ettes pensie olet/ ia etke kylme etke lemmin/ rupean mine sinua minun Suustani wlosoxendaman.
Sille ettes sanot/ Mine olen Ricas/ ia olen ricastunut ia em mine miteke' taruitze/ ia eipes tiedhe ettes olet culkuia ia Surkea/ kieuhe/ Sokea ia Alastoin.
Mine neuuon sinua ostaman minulda Culta Tulen lepitze selghitettye/ ettes ricastuisit/ ia Walkiat Waatet ioillas sinus pukisit/ ettei sinun alastomas häpie näghyisi/ ia woitele Silmes Silmen woitella/ ettes nekisit.
Joita mine racastan/ nijte mine nuctelen ia rangaisen.
Nijn ole sijs Ahkera ia tee Paranosta.
MikkoL:
Ilm 3:14-19 Agricola 1548
Onko sitten ikävistä asioista muistuttaminen ja keskustelun yritykset väärää tunkeutumista alastomuuden alueille?
Herra Jeesus sanoo meille kaikille:
"Joita mine racastan/ nijte mine nuctelen ia rangaisen. Nijn ole sijs Ahkera ia tee Paranosta."
jos Jeesus ei nuhtele ja kurita, on kysyttävä, rakastaako Hän meitä?
kyllä me ihmiset osaamme hyvin toistemme alastomuutta ja kurjuutta nuhdella.
mutta on eri juttu kun Herra Jeesus sen tekee.
ajattelen noin, kuin Patu sanot, että meillä on hyvin toimivat suojavarustukset alastomuuttamme vastaan.
ilman Jeesuksen läheisyyttä emme yksinkertaisesti kykene peiliin katsomaan.
totuus ja armo yhdessä
Laodikealaiset tarvitsivat silmävoidetta nähdäkseen.
he eivät vain peittäneet silmiään totuudelta, vaan eivät kyenneet sitä näkemään.
Kirjoittanut: mama
Siis kertakaikkisesti!
Kirjoittanut: MikkoL
olisiko mahdollista, että esikoislestadiolaisten parissa olisi kristittyjä, jotka luulevat olevansa rikkaita Jumalan armossa ja tässä ajassakin joku ja hyvin puettuja vanhurskauden vaatteisiin.
ja itse asiassa se onkin arvotonta katinkultaa ja omanvanhurskauden riepuja, jotka eivät alastomuutta peitä.
ja harmaakaihin sokaisemat hengelliset silmät, jotka eivät totuuden valoa näe vaan jotain hämärää sinne päin.
jotka moittivat kuolleen uskon luterilaisia joilla on oppi peruukissa
eivätkä näe, että ovat itse omavanhurskauden rakentajia, joilla on oppi peruukissa, kuolleen uskon kantajia, joille Jeesus kerran sanoo
"minä en tunne teitä, te laittomuuden tekijät"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti