Jumalan puutarhassa

Kaarneen poikanen

Kiittäkäät Herraa! sillä Jumalaamme kiittää on kallis asia: kiitos on suloinen ja kaunis.

Herra rakentaa Jerusalemin, ja kokoo hajoitetut Israelilaiset.

Hän parantaa murretut sydämet, ja sitoo heidän kipunsa.

Hän lukee tähdet, ja kutsuu heitä kaikkia nimeltänsä.

Suuri on meidän Herramme, ja suuri hänen voimansa, ja hänen viisautensa on määrätöin.

Herra ojentaa raadolliset, ja jumalattomat maahan paiskaa.

Vuoroin veisatkaat Herralle kiitossanalla, ja veisatkaat meidän Herrallemme kanteleella;

Joka taivaan pilvillä peittää ja antaa sateen maan päälle; joka ruohot vuorilla kasvattaa;

Joka eläimille antaa heidän ruokansa, ja kaarneen pojille, jotka häntä avuksensa huutavat.

Ei hän mielisty hevosten väkevyyteen, eikä hänelle kelpaa miehen sääriluut.

Herralle kelpaavat ne, jotka häntä pelkäävät, ja jotka hänen laupiuteensa uskaltavat.

Psalmi 147:1-11 Biblia 1776

Paratiisin puutarha. Lukas Cranach 1530

ja minä kuljin puutarhassa, joka oli niin ihmeellinen, siellä oli niin synkkiä ja syviä loukkoja ja niin kauniita vihreitä niittyjä Jumalan korkean taivaan alla, että se oli aivan kuin ihmiselämä.

ja Jeesus sanoi minulle "minulla on täällä lintu, joka on minulle erityisen rakas. mene ja auta sitä"

ja minä menin, ja löysin taikalinnun. se oli aivan uupunut, sen kauniit silmät olivat kuin horroksissa kaikista lyönneistä ja sen hento ruumis oli täynnä rautaisia ongenkoukkuja ja piikkejä ja verta vuotaneita ja vuotavia haavoja.

ja se vapisi pelosta, kun lähestyin sitä.

kerroin taikalinnulle sadun Kiinan keisarista ja satakielestä. se kuunteli ikäänkuin satu olisi sen elämästä kertovaa, eikä se enään niin pelännyt minua.

ja niin aloin yksi kerrallaan varovasti ottaa sen ruumiista noita raatelevia rautoja, piikkejä ja laittaa Gileadin balsamia noihin haavoihin.

en olisi mitään osannut tehdä, mutta Herra Jeesus neuvoi tarkasti ja enkelit tekivät palvelusta, jota varten ne on lähetetty pyhien luokse.



ja yhtenä päivänä lintu pyrähti käsistäni lentoon, mitä se ei ollut vuosikausiin voinut tehdä.

se nousi korkealle sinitaivaalle, kaarteli taitavan tervapääskyn tavoin ja minä katsoin sitä ja itkin ilosta.

ja se lensi takaisin, mutta ei minun luokseni, vaan Jeesuksen luokse ja he juttelivat monenlaista.

ja näin kuinka Jeesus lähetti linnun puutarhan synkille kulmille toisten lintujen luo, lintuäitien, lintuisien ja linnunpoikien, ja kuinka se vei niille Jeesuksen antamia lahjoja.

ei taikalintu minuakaan unohtanut. kerran se tuli luokseni nokassaan kultainen tammenlehvä, ja kun painoin sen lehvän sydäntäni vasten monet haavat ja arvet joiden en luullut koskaan enää muuttuvan alkoivat parantua ja kiitin Herraa Hänen hyvästä hoidostaan.



ymmärsin, miksi Jeesus sanoi minulle rakastavansa tätä lintua erityisesti, taikalintua. en ole koskaan nähnyt mitään niin kaunista niin syvän tuskan ja kärsimyksen keskellä.

sydän, jonka lintu oli tahtonut muuttaa kiveksi, joka ei tunne mitään, Herra olikin puristanut säihkyväksi jalokiveksi, joka on siunauksena koko puutarhalle.

ja Herra lähetti monia lintuja luokseni ja neuvoi ja auttoi minua niitä hoitamaan.

eräs niistä oli Venäjän tsaarin runtelema, monen vuoden jälkeen ulos heittämä. se oli maan tomussa, ei kyennyt lentämään ja joka päivä ja yö kipu raatelee sen hentoa ruumista, särkyneet siivet värisevät kivusta. pysyvässä kidutuskammiossa, jossa kipu vain yltyy.

ja kumarruin sen luokse maassa ja ihmeekseni näin kärsivän pikkulinnun silmissä syvän rauhan ja rakkauden Jeesukseen. ja se opetti minua, että kun olen heikko, silloin olen voimakkain.


ja se visersi hiljaa ja kivuliaasti ja sanoi, että sillä on yksi ainoa toivomus - että se saisi kerran vielä sen verran voimia, että saisi palvella Jeesusta tässä lintutarhassa.

minä kunnioitin sitä lintua sydämestäni ja ihmettelin Taivaan Jumalaa, jonka tiet ovat elämässä ylen merkilliset, korkeat ja syvät ettei niitä voi ymmärtää.


ja siinä puutarhassa oli paljon lintuja ja muita eläimiä ja kuljin siellä Jeesuksen kanssa.

kerran luokseni tuli kaunis ja terveen oloinen lintu ja näin etä se tulee hyvästä lintukodosta ja on saanut poikasena hyvää ravintoa.

sen olemus oli vakaa ja se katseli minua hieman uteliaana harmain, älykkäin silmin ja tiesin, että tällaisia lintuja tämä maailma arvostaa.

ja Jeesus neuvoi minua ja minä kysyin siltä arvokkaalta linnulta

"haluatko juoda tästä maljasta ja tulla humalaan Pyhästä Hengestä"

ja ajattelin että nyt se varmaan lehahtaa tiehensä järkevänä ja realistisena lintuna.

suureksi yllätyksekseni se sanoikin hiljaa "haluan" ja minä katselin, kun Jeesus antoi sen janoon kallista viiniä.



uudella tavalla se alkoi pipertää ja minusta oli niin suloista, kun se hieman horjahdellen lensi toisten harmaasilmäisten lintujen luo. ja kuinka ollakaan, sieltä alkoi kuulua humalaisten lintujen laulua ja niiden kirkkaissa silmissä oli veikeä elämän kipinä. ne olivat juopuneet Hengestä.

niin paljon Herra sitten antoi sille arvokkaalle linnulle puutarhassa menemistä ja tulemista mutta ei se minua unohtanut. se toi minulle Elämän leivän paloja, ja ne olivat niin ravitsevia, että kiitin Herraa niistä.



aloin uudella tavalla ymmärtää pyhän Raamatun sanaa, että me saamme olla Hänen työtovereitaan.

sitten luokseni taapersi kaunis lintu, jonka siivet Kiduttaja oli murtanut.

kumarruin sen luokse, kun se ei kyennyt lentämään ja Jeesus neuvoi minua.

sanoin sille "näytä minulle murtuneet siipesi". mutta se lintu sanoi, "Jumala on kieltänyt niitä sinulle näyttämästä, sinä paha lintumies, se on synti."

ja minä sanoin "oletko kysynyt tästä Jeesukselta", mutta tuo kaunis lintu ei nähnyt Jeesusta vierelläni vaan vastasi "tietysti olen" - koska niin pitää sanoa ja ymmärsin että tuo lintu oli minuun loukkaantunut että edes kysyin.

ja niin se lähti luotani ja laahasi murtuneita siipiään tomussa, palaten Kiduttajan luokse ja näin siellä muitakin lintuja, joita se piti ystävinään.

kuinka toivonkaan, että sen siivet korjataan ja se saa lentää Jumalan puutarhassa Herran pienenä palveluslintuna, tiedän että niin paljon sitä tarvittaisiin.


ja luokseni lensi jalosti hiljainen valkoinen lintu ja se sanoi "Herra käski minun laulaa sinulle tämän elämän laulun"

ja se alkoi laulaa surullisinta laulua, mitä olen koskaan kuullut Herran puutarhassa. ja silmäni kostuivat ja näin että myös Jeesus itki.

mutta sen laulun pohjasävel oli kaunis, ja sen sävelen nimi on rakkaus.


ja kuljin yhä kauemmas Jumalan puutarhassa ja näin siellä miehen.

Hän seisoi Assisin lähellä metsätien varrella, ja puissa ja nurmikollakin oli paljon lintuja.

ja se mies puhui ihmisten kielellä niille linnuille ja ne linnut kuuntelivat hänen saarnaansa.

ja se kertoi niille linnuille, kuinka Jumala pitää niistä kaikista huolta ja antaa ruokaa myös kaarneen pojille, kun ne nälissään huutavat.

ja muuta se jakoi niille Raamatusta Jumalan Sanaa.

Herra Jeesus seisoi hänen vierellään ja rakasti niitä varpusia ja valkoisia kyyhkysiä ja nälkäisiä rumia mustia korpin poikasia ja taivaalla kaartelevaa kotkaa ja kaikkia tukaaneja. sillä ne on kaikki Hänen kauttaan tehty.

ja sitten tuo mies päätti saarnansa linnuilla ja varoitti niitä hyvin vakavasti

ja hänen sanansa piirtyivät syvälle sieluuni.

miten muuten voisikaan olla, kun kuulee pyhän Jumalan miehen saarnaavan linnuille metsässä. se jää mieleen.

ja Fransiskus varoitti lintuja synnistä!

"varokaa kiittämättömyyden syntiä!"


Pikku lintu riemuissaan
laulelevi onneaan,
ei se jouda suremaan,
eikä kaipaamaan.
Laulaa, laulaa, laulaa sentään vaan.

Herättyään oksalla,
alkaa kohta laulella,
ei se tiedä ruoastaan,
lauleleepi vain.
Laulaa, laulaa, laulaa sentään vaan.

Kuule linnun laulua,
katso kohti taivasta.
Surut kulkee kulkuaan,
laula sinä vaan.
Laula, laula, laula sinä vaan.

Kiitä Herraa päivittäin
hyvyyttänsä yhtenään!
Vaikka täällä kärsitkin,
kiitä sittenkin.
Kiitä, kiitä, kiitä sittenkin.

Jos on synkkä polkusi,
Herra kulkee kanssasi.
Kohta kotiin saapunet,
aina laulelet.
Aina, aina, aina laulelet.



ja minä näin miten Jumalan puutarhassa linnut tirskuttivat, vihelsivät, kukluttivat, kaakattivat, kukkuivat, lauloivat satakielen ja mustarastaan upeita aarioita, juttelivat keskenään päivän askareista, ja kiittivät kaikki Jumalaa.

minä meinasin sanoa Fransiskukselle, että ehkä nämä linnut eivät edes osaa olla kiittämättä Jumalaa.

mutta hän oli lähtenyt jo vaarallista sutta tapaamaan, joka vaivasi kaupungin asukkaita. kuulin myöhemmin, että sopuratkaisu oli löytynyt sekä kaupunkilaisten että suden välille.

hän oli eläinrakas tyyppi, tuo Assisin Fransiskus.

ja lasten laulu liittyi lintujen viserrykseen Jumalan puutarhassa ja kun käännyin katsomaan, niin Jeesus oli siellä lasten keskellä ja lintujen ja ihmisten suusta kaikui Hänelle ihanaa laulua.

Herra asuu kansansa kiitoksen keskellä.



Kiitä Herraa päivittäin
hyvyyttänsä yhtenään!
Vaikka täällä kärsitkin,
kiitä sittenkin.
Kiitä, kiitä, kiitä sittenkin.

Jos on synkkä polkusi,
Herra kulkee kanssasi.
Kohta kotiin saapunet,
aina laulelet.
Aina, aina, aina laulelet.



Davidin Psalmi.

Kiitä Herraa, sieluni, ja kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä!

Kiitä Herraa, sieluni, ja älä unohda, mitä hyvää hän minulle tehnyt on,

Joka sinulle kaikki syntis antaa anteeksi, ja parantaa kaikki rikokses;

Joka henkes päästää turmeluksesta, joka sinun kruunaa armolla ja laupiudella;

Joka suus täyttää hyvyydellä, että sinun nuoruutes uudistetaan niinkuin kotkan.


Psalmi 103:1-5 Biblia 1776




en tiedä, haluatko kelvata ihmisille. luultavasti.

mutta

Herralle kelpaavat ne, jotka häntä pelkäävät, ja jotka hänen laupiuteensa uskaltavat.