 |
| Kesarean amfiteatteri tänään kuva Wikipedia Commons |
Eusebius keisari Maximinuksesta
Paljon on piispa Eusebius nähnyt. Mutta silti hän aivan erityisesti vihastuu tuosta miehestä kirjoittaessaan. Tässä näkyy myös kirjoitussarjamme teema, Kristuksen ja lohikäärmeen taistelu, jonka Eusebius koki luissaan ja ytimissään.
"Tuo katkera kyykäärme, paha ja julma tyranni, joka meidän aikanamme hallitsi roomalaisia, aivan kuin taisteli alusta asti Jumalaa vastaan ja oli meitä kohtaan paljon enemmän täynnä vainoa ja raivoa kuin kukaan edeltäjistään. Tarkoitan Maximinusta. Melkoinen tyrmistys kohtasi kaupunkien kaikkia asukkaita ja monet pakenivat maasta hajaantuen kaikkialle jotta pääsisivät pakoon heitä ympäröivästä vaarasta"Epifanius
Eusebius
Kristuksen kärsivän ruumiin yön pimeyttä kuvaavan avauksen jälkeen Eusebiues kertoo Kristuksen kirkkaasta valosta, joka loisti yössä vain 20 vuotiaasta nuorukaisesta nimeltä Epifanius.
Epifanius syntyi vuonna 286 rikkaaseen hyvämaineiseen sukuun Lyciassa Vähän-Aasian Välimeren puoleisella rannikolla. Poika lähetettiin Beirutiin saamaan hyvän koulutuksen Eusebius kertoo, että hän ei elänyt siellä muiden opiskelijoiden tapaan raisua nuorten elämää vaan vetäytyi näiden seurasta ja käyttäytyi hienosti "kuin vanha mies" keskittyen opintoihin ja hyveisiin. Kunnon poika siis, josta vanhemmat voivat olla ylpeitä!
Mutta kun Epifanius opinnot päätyttyää palasi kotiseudulleen, hän ei kyennyt enää elämään oman perheensä parissa koska "hänen elämäntapansa olivat toiset". Nuorukainen lähti vauraasta kodistaan ottamatta mukaansa yhtään mitään - toisin kuin Jeesuksen vertauksen tuhlaajapoika, joka vaati perintöosuutensa ennen lähtöään. Hän kulki maasta toiseen kunnes saapui lopulta Palestiinaan ja Kesarean kaupunkiin.
Epifanius asettui asumaan samaan taloon, missä Eusebius oli, joten ymmärrämme piispan tunteiden kuohunnan henkilökohtaisesti tuntemansa ja ihailemansa nuorukaisen kohtalosta kertoessaan. Pamfilius johdatti nuorukaista tuntemaan pyhät kirjoitukset paremmin ja hän sai pian hyvän maineen Kesarean kristittyjen keskuudessa.
"Tästä syystä kerron Epifaniuksen marttyyriudesta, jotta voisin julistaa, jos kykenisin, millaisen täyttymyksen hänkin sai elämälleen. Kaikki jotka katselivat häntä ihailivat häntä syvästi. Ja yhä tänään, onko vieläkään ketään joka ei hiämmästyisi kuullessaan hänen rohkeudestaan, suorasta puheestaan, uskalluksestaan ja kestävyydestään, hänen maaherralle osoittamistaan sanoista ja vastauksestaan tuomarille? Ja vielä enemmän kuin tätä, kaikki ihmettelivät hänen päättäväisyyttään, jolla hän ikäänkuin suitsutuksena uhrasi kiivautensa Jumalan puolesta"(Epifanius poltettiin erittäin tuskallisella tavalla. Viranomaiset vaativat, että hän suitsuttaisi keisarin hyväksi hyväntuoksuisia aineita, mutta hän antoi koko ruumiinsa suitsutukseksi Jumalalle)
Eusebius
Keisarilta kävi käsky
Maximinuksen edikti oli saapunut Kesarean viranomaisille, jossa vaadittiin että maaherrat tarvittaessa suurta tuskaa käyttäen pakottaisivat kaikki kansalaiset uhraamaan. Jokaisen miehen tuli nyt mennä vaimonsa ja lastensa kanssa jumalten temppeliin uhraamaan. Tuhannen- ja sadanpäämiehet (khiliarkhos ja centurion) kulkivat sotilaiden kanssa talosta taloon rekisteröimässä sen asukkaat tätä varten - kukin kutsuttiin nimeltä uhraamaan kuolemanrangaistuksen uhalla.
Kesareassa tehtiin näin selkeästi näkyvät rajat Taivasten valtakunnalle - lohikäärme tahtoi paljastaa salatut kristityt viranomaisille, jotta nämä kaikki surmattaisiin ja vain keisarille uskolliset pakanat selviäisivät hengissä.
Uhraaminen ja pedon merkki
Tilanne Kesareassa ja muualla itä-Roomassa oli Kristuksen kirkon kannalta kriittinen, kuten voimme kuvitella. Ilmestyskirjassakin outo pedon merkki 666 on lievempi, sen kun otti niin sai torillla ostaa ja myydä. Maximinus Daian aikana uhraamisen merkki salli ihmisen jatkaa normaalia elämäänsä.
Ja minä näin toisen pedon maasta astuvan ylös, ja hänellä oli kaksi sarvea niinkuin lampaalla, ja hän puhui niinkuin lohikärme. Ja se tekee kaiken entisen pedon voiman, sen nähden, ja saattaa maan ja sen asuvaiset ensimäistä petoa kumartamaan, jonka kuolemahaava parantunut oli.Ja tekee suuria ihmeitä, niin että hän saattaa tulenkin putoomaan taivaasta alas maan päälle, ihmisten edessä;Kristuksen sotilas henkeen ja vereen
Ja viettelee maan asuvia niillä ihmeillä, joita hänen oli annettu pedon edessä tehdä, sanoen maan asuville, että he tekisivät pedon kuvan, jolla miekan haava on, ja joka virkosi.
Ja sallittiin hänelle antaa hengen pedon kuvalle, että pedon kuva myös puhuis, ja tekis, että jokainen, joka ei pedon kuvaa kumarra, pitää tapettaman.
Ja se saattaa kaikki, pienet ja suuret, rikkaat ja köyhät, vapaat ja palveliat, ottamaan merkin oikiaan käteensä taikka otsiinsa; Ja ettei kenkään taitanut ostaa eikä myydä, jolla ei se merkki ollut, taikka pedon nimi, eli hänen nimensä luku.
Tässä on viisaus. Jolla on ymmärrys, laskekaan pedon luvun; sillä se on ihmisen luku, ja hänen lukunsa on kuusisataa kuusikymmentä ja kuusi.
Ilm 13:11-18
Olemme nähneet Kristuksen uljaan sotilaan saapuvan Kesareaan Lyciasta ja nuorukainen kävi nyt rohkeaan hyökkäykseen lohikäärmettä vastaan.
Henkivartijoiden havaitsematta Epifanus pääsi lähelle alttaria, jossa maaherra Urbanus oli juuri uhraamassa juomauhria. Hän tarttui maaherran käteen estäen tätä uhraamasta ja puhutteli miestä vakavasti kehottaen häntä tekemään parannuksen. Kohteliaasti puhuen hän sanoi, että riivaajille ja epäjumalille uhraaminen on erehdys ja sen sijaan maaherran tulee kääntyä ainoan totuuden Jumalan puoleen.
Eusebius sanoo, että tällä tavoin Kristus itse puhutteli Urbanusta nuorukaisen suun kautta. Tämä on varmasti oikein nähty ja Pyhä Henki todellakin puhui rohkean Epifaniuksen kautta tuossa pakantemppelissä.
Jios nuorukainen ei olisi uskaltanut seurata Herran johdatusta ja pujottautua henkivartijoiden välistä aivan Urbanuksen luo, Pyhä Henki ei olisi voinut tätä miestä kutsua parannukseen.
Näin tiedämme, että Urbanuksellekin, kristittyjä sydämestään vainonneelle maaherralle, annettiin etsikkoaika, mahdollisuus tehdä parannus.
Eusebius kirjoittaa juuri näin: Herra Jeesus otti Epifaniuksen kotoaan kaukaa Lyciassa ja toi hänet tätä hetkeä varten Kesarean kaupunkiin. Ymmärrämme kaikki, että nuorukaisen pelkäämätön käytös ja puhe olivat hämmästyttäviä ja varma tie julmaan kuolemaan.
Epifanius todisti Herrasta pelkäämättä kuolemaa.
Urbanus ja lähellä olivat tunsivat Epifaniuksen sanat kuin tulikuuma rauta olisi isketty heidän rintaansa. Ei mitään turhaa puhetta kristityltä siis kuoleman ja p.erkeleen enkelin läsnäollessa.
Paikalla olijat, varmaan Urbanus itse ensimmäisenä, läimäyttivät Epifaniusta kasvoihin ja kaatoivat hänet maahan potkien häntä siellä armottomasti. Joku laittoi hevosen suitsen tämän suuhun ja sillä he repivät hänen suunsa ja huulensa verille. Temppelin alttarin luota hänet raahattiin vankilaan ja jalat venytettiin siellä tuskallisesti yön yli(neljänteen reikään ilmeisesti, viimeinen eli viides taisi olla jo tappava?)
Seuraavana päivänä Epifanius vietiin maaherran eteen tuomarin saliin, jossa Urbanus henkilökohtaisesti johti hänen kiduttamistaan.
Nuorukaisen vartaloa revittiin kammoilla niin että luut ja sisälmykset tulivat näkyviin. Hänen kasvojaan ja niskaansa hakattiin niin pahoin, että omat ystävätkään eivät olisi hänen ruhjottua muotoaan tunnistaneet.
Epifaniuksen Herraa Kristusta itseään lyötiin kasvoihin evankeliumien mukaan "profetoi kuka sinua löi" ja Palestiinan marttyyrien kuvauksesta ymmärrämme, ettei se ollut pientä läpsyttelyä. Ihmiset eivät kestäneet katsella pahoinpidellyn Jeesuksen kasvoja, niin runnellut ne olivat.
Hän oli kaikkein ylönkatsottava ja kaikkein halvin, kipua ja sairautta täynnä. Hän oli niin ylönkatsottu, ettei kenkään kehdannut katsoa hänen päällensä, sentähden emme häntä minäkään pitäneet.Turha kuulustelu
Totisesti hän kantoi meidän sairautemme, ja meidän kipumme hän sälytti päällensä*; mutta me pidimme hänen Jumalalta rangaistuna, piestynä ja vaivattuna.
Jesaja 53:3-4
Maaherra alkoi nyt kuulustella henkihieveriin pahoinpideltyä kristittyä nuorukaista, mutta tämä ei vastannut mitään muuta kuin "olen kristitty".
Tämän neuvon olen kuullut annettavan kristittyjen parissa niille, jotka joutuvat kidutettaviksi. Siinä näet ihmisen sielu ja henki joutuvat kuolemanhädässä myllerryksiin ja puhe on sen mukaista. Tähän kiduttaja kuulustelussa juuri pyrkii saadakseen totuuden esiin. Neuvo on Epifaniuksen esimerkin mukaan pitäytyä kipushokissa vain tässä yhdessä lauseessa "olen kristitty".
"mikä on isäsi nimi?" - olen Kristuksen plavelija"
"mistä olet kotoisin?" - "olen kristitty"
"missä asut?" - "olen kristitty"
ymmärrämme kyllä, että maaherra tuosta vain entisestään raivostui.
Kristuksen suloinen tuoksu
Ja niin maaherra keksi helvetillisessä mielessään, miten tehdä tästä uppiniskaisesta nuoresta pelottava esimerkki kaupunkilaisille.
Epifanus ripustettiin korkealle kaikkien nähtäväksi ja hänen jalkojensa ympärille käärittiin öljyyn kastetut kankaat. Nämä sytytettiin palamaan, niin että ihmisen lihan käry oli Kristuksen tuoksu Urbanukselle kuolemaksi.
Samalla kun jalat paloivat Epifanuksen kylkiä revittiin edelleen kammoilla, niin että hän turposi muodottomaksi. Eusebius kertoo että öljyinen kangas paloi pitkään niin että jalkojen lihakset sulivat pois ja liekit polttivat nuorukaisen jalkaluita.
Tämmöiseenkö Kristus hänet heitti, tuotuaan kaukaa todistamaan hänestä?
No ei aivan.
Eusebius kertoo, että palava Epifanius oli kestävä ja rauhallinen kuin hän ei olisi tuntenut tuskaa ollenkaan ja hänen olemuksensa loisti läsnäolijoille kuin aurinko. Sieltä ylennetyltä paikaltaan hän suurella äänellä ylisti Jumalaa ja Kristusta.
Näky teki päinvastaisen vaikutuksen kuin maaherra Urbanus oli aikoinut, kristityt saivat marttyyrin esikuvasta lisää rohkeutta Jeesuksen salatausta voimasta. Ja lohikäärmeellä ei mennyt myöskään putkeen - monet paikallaolijat tahtoivat päästä lähemmä Jeesusta.
Meren syvyyksiin
Epifanius ei kuollut pahoinpitelyyn ja osittaiseen polttamiseen ja heitettiin vielä yöksi vankilaan. Maaherra päätti seuraavana päivänä, että mies heitettäköön elävänä meren syvyyksiin. (Muistamme, että Caesarea Maritima on Välimeren satamakaupunki)
Sitten tapahtuu jotain niin ihmeellistä, että Eusebius sanoo hyvin ymmärtävänsä, että ne jotka eivät olleet paikalla eivät millään usko kerrottua todeksi, ei hänkään meinannut uskoa. Katsotaan kuinkas sinun käy, arvon lukija?
Koko kaupunki oli katselemassa, kun nuoren Epifanuksen runneltuihin jalkoihin sidottiin raskaita kiviä. Hänet vietiin ulommas ja heitettiin "kauheaan mereen" kuten Eusebius sitä kuvaa.
Mutta sillä hetkellä kun Jeesuksen sotilas heitettiin laidan yli mereen nousi rajumyrsky, korkeat aallot nousivat ja maanjäristys vapisutti Kesarean aluetta. Mahtava luonnonäytelmä sai asukkaat vapisemaan ja pelkäämään, että koko kaupunki luhistuu. He nostelivat kauhuissaan käsiään taivasta kohti.
Meri sylki takaisin sinne heitetyn marttyyrin ruumiin, tuoden sen lähelle kaupunginporttia. Hukkuneen Epifaniuksen ruumis oli rantavedessä kuin Jumalan sanansaattaja uhaten ankaralla rangaistuksella, Kun tieto tapahtumasta levisi, väki juoksi rannalle toinen toistaan tieltä tyrkkien näkyä ihmettelemään. Uteliaat miehet ja lapset, naiset ja jopa yleensä koteihinsa sulkeutuneet neitsyetkin lähtivät katsomaan ruumista.
Eusebius kertoo, että tämä tapahtuma Nisan kuun toisena päivänä 306 sai monet kesarealaiset uskomaan Jumalaan ja Kristukseen ja että Epifaniuksen muiostopäivää ryöhdyttiin viettämään vuosittain. Tällä tavoin martyyrikalenteri ja kirkkovuoden pyhien muistopäivät alkoivat saada muotoa.
Lähdekritiikki?
Piispa Eusebius on tarkka ja huolellinen kirjoittaja ja koettaa varmistaa asioiden totuuden. Meidän ei tule luulla pilkkaajien tavoin, että varhaisen kirkon iajoilta tuntemamme kirjoittajat olivat taikauskoisia kaikenlaisen huuhaan uskojia. Oli sellaista kansan parissa, ja piispa tekee parhaansa ollakseen luotettava todistaja.
Epifaniuksen mereen heittämisen kohdalla on sen verran ihmeellistä menoa, että Eusebius ymmärtää epäilijöitä ja kirjoittaa asiasta näin (opimme tästä tuntemaan hänen asennettaan lähteitään ja kerrottuja asioita kohtaan)
Mutta tiedän, että jotka eivät omin silmin todistaneet tapahtumaa (mereen heittämistä) eivät usko kerrottua, en minäkään aluksi. Ihmisillä ei ole tapana pitää kerrottua yhtä uskottavana kuin omin silmin nähtyä.
Mutta ei ole oikein, että mekin kuten erehtyvät ja uskosta osattomat,kätkemme erityiset asiat, jotka tapahtuivat tämän Jumalan marttyyrin kohdalla. Kutsumme sinua varten todistajiksi kaikki Kesarean asukkaat, sillä ei ollut yhtäkään joka olisi ollut poissa tämän järkyttävän tapahtuman aikana."
Eusebius
Pauhatkoonpa elon meri!
Pauhatkoonpa elon meri, purtein kestää sen.
Turvan antaa pyhä veri, siksi pelkää en.
Purtenani ompi armo, armo ikuinen.
Turhaan uhkaa meren tarmo, viima vihainen.
Johdossa saan olla Herran, Taivaan Kuninkaan.
Hänpä voitti meren kerran, Hältä avun saan.
Vaaroja on paljon kyllä, mutta pelkää en.
Taivashan on meren yllä, Hallitsija sen.
Puhdistaahan myrsky purren, painot pudottaa.
Kulkisinko sitten surren, vaikka aaltoaa.
Rauhan ranta silmiin siintää. Sinne ikävöin.
Sinne mielen aina kiitää - päivin sekä öin.
Aatu Heiskanen (1886-1941)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti