Sirkushuveja
Maaherra Urbanus oli tuominnut Agapiuksen ja Teklan sekä joitain Vähän Aasian Fryygiasta kotoisin olevia kristittyjä heitettäväksi villipetojen raadeltavaksi. Festivaalien aikana järjestettiin raviradalla (hippodromos) hevoskilpailut, teatterissa oli tarjolla ja stadionilla oli monenlaista ohjelmaa, jonka huipentumana maaherran erityisenä lahjana yleisölle oli kristittyjen antaminen petojen surmattaviksi.
Fryygialaiset
Apostoli Paavali tahtoi aikoinaan evankelioida Fryygiaa, mutta Pyhä Henki esti sen ja lähetti miehen Eurooppaan. Ei Herra fryygialaisia unohtanut, lähetti sinne muita työntekijöitään ja evankeliumi tavoitti ja voitti. Saamme Eusebiukselta kuulla sieltä tulleista Jeesuksen omista, jotka kärsivät Kesareassa marttyyrikuoleman petojen raatelemina vuonna 304.
Mutta kuin he Phrygian ja Galatian maakunnan lävitse vaelsivat, kiellettiin heitä Pyhältä Hengeltä puhumasta Jumalan sanaa Asiassa. Kuin he olivat tulleet Mysiaan, kiusasivat he vaeltaa Bitynian lävitse; mutta ei Henki sitä sallinut. Kuin he siis Mysian ohitse vaeltaneet olivat, menivät he alas Troadiin.Nuoret miehet antautuvat marttyyreiksi
Ja Paavali näki näyn yöllä: yksi Makedonian mies seisoi, rukoili häntä ja sanoi: tule Makedoniaan ja auta meitä. Ja kuin hän näyn näki, hankitsimme me kohta Makedoniaan menemään, tietäen täydellisesti Herran meitä kutsuneen heille evankeliumia saarnaamaan.
Apt 16:6-10
Kun tieto tulevista Kesarean festareista levisi maakuntaan ja ymmärrettiin, että siellä surmattaisiin stadionilla kristittyjä, kuusi komeaa nuorta miestä lähti omasta halustaan pääkaupunkiin.
Maaherra Urbanus oli kulkemassa kaupungin halki kohti teatteria, jossa näytäntöjen piti alkaa - tavallisesti kaksi komediaa ja yksi tragedia - nuoret miehet asettuivat reitin varrelle kadulle kädet sidottuina. Maaherran saapuessa he huusivat suurella äänellä "me olemme kristittyjä!" Näin sanottuaan he pyysivät saada joutua areenalle Agipuksen ja muiden veljien kanssa petojen uhreiksi.
Eusebius kirjoittaa, että Herra Jeesus osoitti näiden nuorten miesten käytöksen kautta, että tyrannien yritykset tukahduttaa usko olivat turhia, eikä tuli, rauta tai edes villipedot voineet sille mitään. Hän oli varustanut heidät vanhurskauden haarniskaan ja antanut heille voittamattomat aseet, niin että he halveksivat kuolemaa.
Miesten rohkeus järkytti maaherraa ja hänen seuralaisiaan, ja Urbanus käski välittömästi vangita nuorukaiset, jotka lojuivat sitten monta päivää vankilassa.
Eusebiuksen kuvauksen taustalla tuntuu Efesolaiskirjeen kaikuja. Paavali on itsekin vankeudessa Kristuksen todistamisen tähden ja pyytää esirukousta kaikkien pyhien puolesta (älä siis pelkää käyttää sanaa pyhä näistä ihmisistä!)
Viimein, rakkaat veljeni, olkaat väkevät Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa.Ne kahdeksan
Pukekaat päällenne kaikki Jumalan sota-aseet, että te perkeleen kavalia päällekarkaamisia voisitte seisoa vastaan.
Sillä ei meillä ole sota verta ja lihaa vastaan, vaan pääruhtinaita ja valtoja vastaan, maailman herroja vastaan, jotka tämän maailman pimeydessä vallitsevat*, pahoja henkiä vastaan taivaan alla (a).
Sentähden ottakaat kaikki Jumalan sota-aseet*, että te voisitte pahana päivänä seisoa vastaan ja kaikissa asioissa pysyväiset olisitte.
Niin seisokaat vyötetyt kupeista totuudella*, ja vanhurskauden rintaraudalla puetetut,
Ja jalat valmiiksi kengitetyt, saarnaamaan rauhan evankeliumia.
Mutta kaikissa ottakaat uskon kilpi, jolla te voitte sammuttaa kaikki ruman tuliset nuolet.
Ja ottakaat päähänne autuuden rautalakki*, ja hengen miekka+, joka on Jumalan sana,
Ja rukoilkaat joka aika kaikella rukoilemisella ja anomisella hengessä, ja siinä valvokaat kaikella ahkeruudella ja rukouksella kaikkein pyhäin tähden,
Ja minunkin tähteni, että minulle puhetta annettaisiin avoimella suulla rohkiasti puhuakseni, ja niin tiettäväksi tekisin evankeliumin salaisuuden.
Jonka käskyläinen minä näissä kahleissa olen, että minä niissä rohkiasti puhuisin, niinkuin minun puhua tulee.
Ef. 6:10 - 20
Erään vankilassa olevan veli, rauhallinen ja lempeä mies Gazan kaupungista, myös nimeltään Agapius, tuli katsomaan vankeja ja lohduttamaan heitä Herramme kehoituksen mukaan (Mt. 25:36). Hänet itsensä vangittiin kristillisyyden suosijana. Samoin kävi marttyyreja säälivälle Dionysiukselle. Kuolemaan tuomittiin myös eräs toinen Dionysios Tripoliksen kaupungista, Pontuksesta tulleelle Timoteukselle, Diospoliksen (Lyddan) diakoni Romulukselle, kahdelle egyptiläiselle kristitylle, Paesikselle ja Aleksanderille ja eräälle toiselle Aleksanderille.
Luetellut kahdeksan kristittyä miestä, muistiapuan "ne kahdeksan", teloitettiin lyömällä pää poikki miekalla Adar- kuun 24.
Tämä on se salattu taitekohta, josta kohta enemmän.
Kuukausien nimet
Piispa Eusebius käyttää vanhoja raamatullisia heprealaisia-babylonialaisua kuukausien nimiä roomalaisten nimien sijasta.
Nisan, Ijjar, Sivan, Tammuz, Av, Elul, Thisri, Kheshvan, Kislev, Tevet, Shevat, Adar, Adar II
Janus, Februo, Mars, Aperire, Maia, Juno, Julius Caesar (Juli), Augustus, Septem, Octo, Novem, Decem
Salainen taitekohta
jostain syystä niiden kahdeksan mestauksen jälkeen Eusebius kirjoittaa yllättävistä muutoksista Rooman valtakunnassa, joka joutui nyt suureen sekasortoon ja koko väestöä pelottaviin valtataisteluihin. Herramme mitta oli tulossa täyteen ja keisareiden ja maaherrojen kohdalla vitsit vähissä. He eivät sitä toki itse tienneet eivätkä ymmärtäneet henkivaltojen taistelusta mitään luullen olevansa kaikkivaltiaita.
käännän tähän Eusebiuksen lyhyen tekstin ja annan pureksittavaksi miehen nimen, johon epäsuorasti viitataan ja joka on S.aatanan valittu ase Suuren vainon ratkaisuvaiheissa - pistä mieleen nimi Maximinus II Daia, joka saapuu nyt näyttämölle niiden kahdeksan Kesarean marttyyrin jälkeen.
Adar-kuun 24 on kevätalvella 305 meidän kalenterissamme ja Galerius asettaa Maximinus II idän keisariksi 305.
Eusebius: "Kaikki nämä (ne kahdeksan) annettiin mestattaviksi samaan aikaan. Nämä asiat tapahtuivat Adar kuun 24. päivänä.
Mutta samaan aikaan tapahtui yllättävä muutos keisareiden parissa, sekä pää-keisarin (augustus) ja hänen rinnallaan kunniapaikalla olevan (caesar) kohdalla. jotka olivat luopuneet valtakunnastaan ja pukeutunut tavalliseen asuun (purppuran sijasta).
Heidän keskinäinen rakkautensa oli revitty riekaleiksi ja heidän välilleen syttyi leppymätön sota. Tähän ankaraan keskinäisen vihan sairauteen ei löytynyt hoitoa ennen kuin rauha tuli meidän päivinämme, joka levisi kaikkialle roomalaisten imperiumiin. Se nousi kuin valo pimeyden synkeydestä ja korkeimman Jumalan Kirkko ja jumalallinen oppi ulottuivat kaikkialle maailmaan"
Eusebius
Lohikäärmeen soturi saapuu
Eusebiuksen kuvaus tapahtumista Roomassa ja keisari Konstantinus Suuren rauhan ajasta ja Kristuksen kirkon voitosta on yleisluontoinen ja hieman epätarkkakin. Seuraamme askel askeleelta tapahtumia,
Tässä vain toteamme, kuinka Kesarean piispa yhdistää jostain syystä Rooman suistumisen sisällissotiin, Kesarean suuret juhlat ja niiden kahdeksan mestauksen. Voi olla, että hänellä on mielessä tapahtumien aikajärjestys, mutta avain tilanteen ymmärtämiseen on --- kuten edellä sanoimme -- Maximinus II Daiaksen saapuminen taistelutantereelle Kristuksen omia vainoamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti