Keisarien asennoituminen kristittyjä kohtaan muuttui jyrkästi. Siitä oli ensimmäinen ilmaus Deciuksen käsky vuonna 250 vaatien kaikkia uhraamaan keisarin hyväksi. Keisari kaatui poikansa kanssa taisteluissa gootteja vastaan seuraavana vuonna.
Deciuksen 250-252 kestänyttä vainoa seurasi hetken tauko ja sitten tulivat Valerianuksen kaksi ankaraa kirjettä vuonna 258. Tämä hallitsija joutui Persian shaahi Shapur I käsiin ja ilmeisesti surmattiin julmasti 260. Hänen seuraajansa Galerianus purki kristittyjen vastaiset käskyt ja "lyhyen rauhan aikaa" kesti aina vuoteen 303 asti.
Mutta 303 rämähti tosi pahasti ja alkoi Iso viha, jossa lohikäärme koetti totaalisesti tuhota Taivasten valtakunnan. Suurin Kristuksen omia kohtaan noussut vaino päättyi lopullisesti kymmenen vuoden verenvuodatuksen jälkeen vuonna 313.
Rooman pedoksi muuttunut valtio pyrki tuhoamaan kristityt hajottamalla kirkot maan tasalle, polttamalla pyhät kirjoitukset, surmaamalla piispat ja papit ja kaikki, jotka eivät suostuneet uhraamaan keisarin hyväksi, Suurin osa kirkon muistamista Rooman aikaisista marttyyreistä kuolivat näinä vuosina.
Keisari Galeriuksen rooli
Huomaa, että Diocletianus huudettiin keisariksi vuonna 284 ja että hän ei suinkaan alusta asti ollut fanaattinen Kristuksen vihollinen. Hänen vaimonsa Prisca ja tyttärensä Valerian olivat molemmat ilmeisesti kastettuja kristittyjä. Kirkon historian kirjoittajat syyttävätkin Diocletianuksen vävypoikaa, keisari Galeriusta, joka sai Diocletianuksen tyttären puolisokseen vuonna 293, augustuksen kiihoittamisesta kristittyjen raakoihin vainoihin.
Tetrarkia
Tapahtumat etenevät valtakunnassa Diocletianuksen jakaman tetrarkian neljässä eri osassa (diocesis) hyvin eri tavoin riippuen niiden hallitsijoiden asenteista. Kuten sanottu, lohikäärme on henkivalta ja tarvitsee suunnitelmiensa toteuttamiseen ihmistä.
Näkymättömien henkien ja valtojen ja ihmisen symbioosi on kristillisen uskon perustava lähtökohta, jota aikamme ihmisten on hyvin vaikea ymmärtää - kristittyjenkin! Esikoisille tämä asia on kyllä hyvin tärkeä uskon kielessä, puhutaanhan koko ajan Pyhästä Hengestä, mutta kuinka moni todella on yrittänyt tätä uskoaan ymmärtää?
Kertaamme alueet ja mittaamme vainojen ankaruutta yleiskatsauksena
Britannia-Gallia. pääkaupnki Trier, Keisari Constantine Chlorus, Konstantinus Suuren isä. Ei juuri lainkaan vainoja
Italia-Sveitsi, Africa pääkaupunki Milano. Keisari Maximianus. Vainoja.
Balkkan - Tonava, pääkaupunki Sirmium, Keisari Galerius. Vainoja.
Oriens (Vähä-Aasia, Levantti, Egypti) pääkaupunki Nicomedia. keisari Diocletianus. Kaikkein verisimmät vainot.
Vainojen kaudella elänyt kirkkohistorioitsija Eusebius Kesarealainen (260 - 340) kirjoitti silminnäkijänä teoksen "Palestiinan marttyyrit", joka kuvaa yksityiskohtaisesti tapahtumia Palestiinassa. Laajassa "Kirkkohistoria" teoksessaan hän kertoo vainoista muillakin alueilla.
Vainojen taustaa
Diocletianus muistuttaa edeltäjäänsä Deciusta arvokkaana, Rooman perinteitä ja tapoja arvostavana valtiomiehenä, jonka uskontopolitiikan tarkoitus oli perimmiltään hyvä - valtaisan imperiumin sisäinen eheyttäminen ja yhdistäminen yhteisten uskonnollisten menojen avulla. Kansalaiset osoittivat lojaalisuuttaan ja alistumistaan Rooman valtaan uhraamalla ja suitsuttamalla keisarin hyväksi, eräänlainen "kansalaisuusvala".
Kuten aiemmin mainitsimme, Diocletianus omaksui Jupiterin henkilökohtaiseksi kultikseen Julius Caesarin esimerkkiä seuraten ja hänen lähin miehensä, keisari Maximianus Herkuleksen. Vanhat jumaluudet olivat kunniassa eikä hän ollut erityisemmin kiinnostunut sotilaiden parissa liikkuvista Mithran ja Voittamattoman Auringon kulteista. Valtakunnassa oli myös juutalaisilla täysi rauha, vanhan ja arvokkaan uskonnon edustajina, johon verrattuna vaimon ja tyttärenkin omaksuma kristinusko oli keisarin silmissä uutta humpuukia.
Uskontopolitiikka sai keisarin persoonan myötä terävämmän luonteen ja kansalaisten hengellinen elämä oli hallitsijalle ei vain poliittinen mutta myös henkilökohtainen asia. Tilanteeseen vaikutti myös se, että sekä armeijan että hovin piiriin oli tullut paljon Kristuksen omia ja aiempi "köyhien ja orjien" kultti oli saanut mukaansa varakkaita ja merkittiäviä yhteiskunnan pylväitä. Kristuksen tuoksu oli näiden ihmsiten kautta epämiellyttävän lähellä keisaria.
Näiden järjesllisten selitysten lisäksi näemme uskon silmin tapahtumsisa myös täysin järjetöntä syvyydestä tulevaa vaikutusta, lohikäärmeen käyttäessä viekkaita keinojaan keisari Diocletianuksen pään kääntämiseen ja onnistuessa siinä täydellisesti.
Tapahtumia on niin paljon ja yksityiskohtien metsä sellainen, että en pysty edes kunnollista yleiskatsausta tämän kirjoitussarjan puitteissa antamaan. Toivonkin, että tämä pieni johdanto olisi apuna niille, jotka tahtovat perhetyä tapahtumiin itse paremmin käytössä olevien lukemattomien lähteiden avulla. Ne kannattaa lukea!
Keisari Galeriuksen rooli
 |
| "Dacian Draco on Trajan's Column 2" by © Radu Oltean / Wikimedia Commons. Licensed under CC BY-SA 3.0 via Wikimedia Commons |
Keisari Galerius (260 - 311) vaikutti esimieheensä Diocletianukseen ratkaisevalla tavalla kääntäen tämän neutraalista kristityjen sietämisestä Kristuksen pelottavaksi viholliseksi, jolla oli absoluuttisella vallalla käytössään maailman väkevimmän valtakunnan sotilasvoima, tuomarit, poliisit, vankilat, kidutuskammiot ja areenat. Kellään ei ollut nokan koputtamista tämän keisarin tahtoa vastaan - jos oli, nokastaan pääsi nopeasti irti.
Mistä Galeriuksen lohikäärmeen myrkkynä valuva viha oli peräisin? Katseemme kääntyvät hänen lapsuuteensa ja äitiinsä, Tämä nainen, Romula, oli kirjaimellisesti lohikäärmeen vanhoja tuttuja. Hän oli näet syntyisin Dacian maakunnasta Tonavan seuduilta Balkanilta, jossa Dacian lohikäärme oli armeijan tunnus.
Romula oli ollut temppelin papitar ja joutunut lähtemään nykyisen Romanian suunnalta tulleiden heimojen aiheuttamia levottomuuksia turvaan. Poikansa, keisari Galerius, antoi perustamalleen kaupungille nimen "onnellinen Rommalia", Felix Romalia, joka on nykyisin UNESCOn suojelema arkeologinen puisto Gamzigrad itä-Serbiassa.
Täältä kohtalokkaat syvyyden voimat tulevat - pakanuuden ajan papittarena toimineen äidin kautta poikaan.
Manikealaiset 302
Esimakua tulevasta antoi vuonna 302 alkanut manikealaisten - persialaisen Manin seuraajien vaino. Afrikan prokonsuli lähetti Diocletianukselle kysymyksen kertoen näiden uudesta uskonnosta ja sen vaikutuksista. Keisari vastasi 31. maaliskuuta 302 määräten, että nämä oudon kultin kannattajat piti polttaa elävältä pyhinä pitämiensä kirjoitusten kanssa. Alemman luokan manikealaiset teloitettakoon, yläluokan väki lähetettäköön Rooman kaivoksiin Marmaran marmolilouhoksille (saari lähellä Istanbulia) tai Feinanin kuparikaivoksille (nykyisessä etelä-Jordaniassa, Puunon).
Diocletianus kirjoitti "manikealaiset ovat pystyttäneet uusia aiemmin tuntemattomia lahkoja, jotka ovat vanhempia uskontoja vastaan viedäkseen meiltä opit, jotka tuovat jumalallisen hyvän tahdon ja korvatakseen ne omillaan".
Tämä on pahaenteinen uskontopolitiikan määritelmä, koska sitä voidaan yhtä lailla soveltaa kristittyihin - ja sovellettiinkin.
Saatanan syvyyksissä
Natsi-Saksan ideologian taustalta löytyy lopulta saatanallinen taikauskon ja valheiden verkosto, noituus ja pimeyden valta. Sama henki löytyy Domitianuksen ja Galeriuksen ajan Roomasta - Romula Dacian lohikäärmeen papitar äiti on porukassa ensimmäinen.
Syksyllä 302 nämä kaksi keisaria menivät lohikäärmeen luo neuvoa kysymään, ja Apollo antoikin napakan ohjeen, joka ratkaisi monen ihmisen elämän ja kuoleman. He olivat Antiokiassa Syyriassa ja totesivat, että puolet pääkaupungin Nicomedian väestöstä on jo kristittyjä ja nämä käyvät yhä röyhkeämmiksi. Kaverukset väittelivät siitä, miten kristittyjä tulisi valtakunnassa kohdella. Diocletianus sanoi, että virasta poistaminen, sotilasarvojen riistäminen, omaisuuden takavarikointi, kupungeista karkoittamiset ja muut sellaiset toimenpiteet riittäisivät. Galerius sanoi, että eivät riitä - nirri pois jokaiselta.
Ratkaistakseen asian keisarit kääntyivät Didyman oraakkelin puoleen kuulemaan henkimaailman neuvoja.
Älä ohita tätä lausetta kevyesti. Mahtava keisari Diocletianus ja hänen apurinsa Galerius kääntyivät oraakkelin, henkivaltojen, puoleen kysymään neuvoa, miten suhtautua kristittyihin.
Nämä ovat rankkoja tosiasioita, ei huuhaata.
 |
| "Didyma" by Original uploader was Bas M at nl.wikipedia Licensed under Public Domain via Wikimedia Commons |
Delfoin oraakkeli Kreikassa on maailmankuulu. Hän olil Apollon temppelissä lohikäärmeen palvelussa. (Tämä alkoi pakanuuden "viattomana aikana", kun evankeliumia ei vielä julistettu eikä Jeesus ollut syntynyt. Kukin etsi Jumalaa tavallaan.) Lohikäärmeen, sillä oraakkelin nimi oli Pythia, josta python käärme saa nimensä.
Didyman oraakkeli oli toinen samanmoinen ja melkein yhtä arvostettu antiikin maailmassa. Kaupunki oli kreikkalaisten alueella Vähän Aasian läntisellä rannikolla nykyisen Turkin Didimin läheisyydessä, joka saa nimensä antiikin kaupungista.
Didymassa oli myös Apollon temppeli, jonka yhteydessä oraakkeli toimi. Kulku kaupunkiin ja temppeliin oli juhlava 17 kilometrin pituinen patsaiden reunustama pyhä tie.
Didyma viehätti Diocletianusta varmaan siksi, että se oli omistettu Zeukselle ja Herkulekselle. Tämä parihan oli keisarin ja hänen avustajansa valitsemat roolit jumalallisina valtiaina.
Oraakkeli kuunteli Didyman tammen suhinaa tuulessa, ja antoi kysymyksiin vastauksia sen perusteella, mitä kuuli.
Delfissä oraakkeli istui luolassa, johon tuli halkeamasta kaasuja ja jotka saivat hänen päänsä pyörälle. Apollon pappien kysymyksiin oraakkeli sitten vastasi tällaisessa henkisessä tilassa, mitä henget antoivat sanottavaksi.
Herra vaientaa henkivallat
Diocletianus ja Galerius olivat syksyllä 302 pääkaupungissa Nicomediassa (Istanbulin tuntumassa) ja lähettivät kysymään Didyman oraakkelin neuvoa.
Keisarin palatsin ikkunasta näkyi läheisellä kukkulalla hallitsevalla paikalla ollut uusi kirkko. Kristittyjä oli kaupungissa jokapuolella yhteiskunnan eri luokissa. Eräs tapaus kristityissä vaivasi tämän lisäksi keisaria erityisesti - heissä oli salaperäistä voimaa.
Egyptissä ollessaan hän oli vuonna 299 pyytänyt henkivalloilta apua kysyen neuvoa jossain asiassa. Meediana oli haruspex, uhratun lampaan tai naudan maksaa tutkivat spesialisti, joka sen eri osien koosta, suhteesta ja erityispiirteistä osasi antaa vastauksia. Mutta tämä haruspex ei ollut saanut mitään vastausta jostain syystä, ja oli epäilys, että joku paikalla olleista hovimiehistä olisi tehnyt menojen aikana ristinmerkin.
Lähettiläs palasi oraakkelin luota mukanaan viesti, että taaskaan ei henkimaailma ollut vastannut. "Hurskaat maassa estävät Apolloa puhumasta".
Herramme Jeesus Kristus oli tukkinut kahdesti henkien puheen, haruspex ei ollut saanut uhratun eläimen maksasta mitään selvää ja nyt mahtava Apollo ei antanut tammensa huminassa mitään viestiä keisarille. Läpsäys hanskalla päin pläsiä.
Ehkä suorastaan pelästynyt Diocletianus hyväksyi nyt Galeriuksen linjan ja historian järkyttävin kristittyjen vaino alkoi Nicomediasta keisarin määräyksellä 23. 3. 303.
____
tämän kirjoitussarjan lähteenä on useampia wikipedia artikkeleita sekä linkeissä näkyviä muita lähteitä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti