Palestiinan marttyyrit - Kesarean kivetkin itkevät

Tarkoituksena ei ole tässä sarjassa käydä läpi kaikkia Eusebiuksen kertomia tapahtumia, joissa nimeltä mainiten kerrotaan veritodistajasta toisensa jälkeen. Valitettavasti hänen kirjaansa Palestiinan marttyyrit ei ole suomeksi saatavissa, mutta se on kokonaan verkossa luettavissa englanninkielisenä käännöksenä. Poimin sieltä tähän kirjoitussarjaan aineistoa, joka antaa lähikuvan Suuren vainon aikaisista tapahtumista - vastaavanlaista vainoa tapahtui näinä vuosina Nicomediastasta hallituissa Anatoliasa, Syyriassa, Egyptissä ja Afrikassa.

Voi olla, että vainojen ankaruus oli idässä paljon suurempi kuin Italiassa ja Euroopassa keisarien asenteiden lisäksi myös sentähden, että usko Jeesukseen oli levinnyt näille alueille ensimmäisenä ja alkanut juurtua kaikkiin kansanosiin. Pyhän Hengen johdatusta on, että näistä tapahtumista on jäänyt tarkka muisto ja että sinä ja minä voimme tänään näinä viimeisinä aikoina kaukan Pohjanmaalla kuulla näiden Kristuksen veritodistajien äänen ja tietää heidän kohtalostaan lähes 2000 vuotta sitten.

Maaherra Firmillianus
Maaherra Urbanuksen tuhon jälkeen Palestiinaa hallitsee julma sotilasuran tehnyt Firmillianus. Eusebius sanoo, että sotilaskokemuksensa takia tämä mies oli tottunut taisteluun ja verenvuodatukseen ja käytti erittäin raakoja keinoja kristittyjen kukistamiseksi.

Vainot jatkuivat kiihkeinä ja Suuren vainon seitsemäntenä vuonna tilanne Palestiinan pääkaupungissa Kesareassa Välimeren rannalla tilanne oli erityisen synkkä. Monet todistivat Herrasta uljaalla kuolemallaan maaherra Firmillianuksen pyöveleiden käsissä.

Marttyyrit Hatha ja Valentina
Käänne pahempaan tapahtui kahden naisen todistuksen jälkeen, joka ilmeisesti syvensi maaherran vihaa aivan käsittämättömään lohikäärmeen sähinään asti, jossa kuolleet ruumiitkin häpäistiin. Kesarean kaupunki joutui kokemaan, kuinka kivetkin itkevät ihmisten pahuutta toisiaan kohtaan.

Käänteen aiheuttaneiden naismarttyyrien nimet olivat Hatha Gazan kaupungista ja Valentina niminen nuori nainen Kesareasta.

Firmillianus oli tottunut näkemään miehiä taistelussa, verisesti vammautuneina jäsenet ruhjottuna ja myös kiduttamaan vankeja ja kristittyjä. Nyt hän joutui ilmeisesti ensimmäisen kerran kohtaamaan jääräpäisiä kristittyjä naisia, joiden miehekkyys kuoleman tuskissa hämmensi sotilaan mieltä ja aiheutti hänessä syvää raivoa.

Hatha oli neitsyt, jota koetettiin väkivalloin pakottaa uhraamaan epäjumalille. Pyövelit ruoskivat hänen vartaloaan ensin jokapuolelta ja alkoivat sitten kammoilla repiä kammottavia kylkihaavoja. Kun kiduttajat väsyivät heidän tilalleen tuotiin toisia jatkamaan veristä työtä.

Valentina oli nuori kesarealainen nainen, joka seurasi julkisella paikalla tapahtunutta Hathan kidutusta ja lopulta kiivastui näkemästään niin, että huusi kansanjoukon seasta: "kuinka kauan aiotte repiä sisartani kappaleiksi noin julmalla ja armottomalla tavalla?"

Valtansa koheltamisesta hurjistunut maaherra käski tuoda julkean tytön eteensä ja sai kuulla, että tämän nimi oli Valentina. Hän käski tytön välittömästi uhraamaan keisarin hyväksi. Kun tämä ei suostunut, lähellä olevat palvelijat saivat käskyn viedä tytön lähellä olevan alttarin luo ja pakottaa hänet uhraamaan vasten tahtoaan. Vaan tyttöpä otti ja potkaisi pelottomasti jalallaan koko alttarin nurin niin, että siellä palavat uhriaineet levisivät maahan..

Tyttöä kammattiin nyt vuorostaan riekaleiksi ja Eusebius sanoo, että maaherra olisi varmaan mielellään syönyt tytön lihaa vihassaan.

Kidutusten jälkeen Hatha ja Valentina sidottiin toisiinsa ja poltettiin yhdessä elävältä.

Marttyyri Pauluksen esirukous
Hathan ja Valentinan polttamisen yhteydessä Paulus niminen kristitty mies tuotiin paikalle mestattavaksi miekalla, kuten Paavali aikoinaan (63 tai 64 jKr).

Kidutettu Paulus pyysi pyöveliltä hetken aikaa, ja kun tämä hänelle sallittiin, aloitti rauhallisella ja kiitollisella äänellä esirukouksen. Hän rukoili kristittyjen puolesta pyytäen Jumalaa antamaan pian vapautuksen näistä vainoista, Sitten hän rukoili kristittyjen vihollisten, juutalaisten, puolesta joita oli paljon paikalla seuraamassa teloituksia. Sitten samarialaisten puolesta, joita tuohon aikaan asui Palestiinassa paljon ja tietämättömien pakanoiden puolesta, että he oppisivat tuntemaan totuuden.

Jeesuksen tavoin Paulus rukoili mestausta tekevien sotilaiden kuullen, ettei Jumala tuomitsisi siitä, mitä he olivat tekemässä.

Esirukous hiljensi koko kansanjoukon, ja he alkoivat tuntea surua ja murhetta tämän hurskaan miehen puolesta. Paulus polvistui ja ojensi niskansa sotilaalle, joka iski hänen päänsä irti.

Mutta minä sanon teille, jotka kuulette: rakastakaat vihollisianne: tehkäät hyvää niille, jotka teitä vihaavat:
Siunatkaat niitä, jotka teitä kiroilevat: rukoilkaat niiden edestä, jotka teitä vahingoittavat.
Ja joka sinua lyö poskelle, taritse myös hänelle toinen, ja joka sinulta vie kaapun, älä myös häneltä kiellä hametta.
Luukas 6:27-29

Herran neitsyen ruumis linnuille
Maaherra Firmillianuksen johtamat vainot yltyivät niin, että kymmeniä ja satoja surmattiin Kesarean kaupungissa. Ja sitten taas nuori nainen hurjistutti tämän sotilaan käyttäytyen vastoin kaikkea tämän miehen järkevänä pitämää vastaan.

Beth Sheanista kotoisin oleva nuori nainen oli "Herran neitsyt". Nimitys saattaa viitata nunnaan, joka on vihkiytynyt elämään selibaatissa odottaen Kristus ylkäänsä. Kidutusten jälkeen Maxi niminen viranomainen antoi määräyksen, että tämä nimettömäksi jäävä nainen on riisuttava alastomaksi ja vain lannevaate yllään häntä kannettiin kaupungin kaduilla miesten himokkaiden silmien nähtäväksi. Hänet tuotiin tuomarin luo, joka edelleen ruoskitti häntä ja kidutti ja kun tämä pysyi tunnustuksessaan "olen kristitty" tuomitsi naisen elävältä poltettavaksi.

Polttamisen jälkeen Eusebius kertoo, että tuomari kielsi hautaamsta tämän ruumista vaan se on jätettävä eläinten ja lintujen ruoaksi ja sitä on vartioitava niin kauan, ettei mitään ole jäljellä. Sama määräys annettiin tästä lähtien muistakin surmatuista kristityistä, joiden ruumiskasoja vartioitiin yötä päivää kauempaa, ettei niitä varastettaisi haudattaviksi.

Niin sitten kulkukoirat, haaskalinnut ja muut eläimet söivät Kesarean kaupungin kaduilla lojuvia ja portin luona olevia ruumiita niin, että ihmisten luut ja sisälmykset valuivat aiheuttaen surua ennennäkemättömästä kauheudesta koko kaupungissa.

Kivet itkevät
Monta päivää kului näin, kun tapahtui kummia.

Kaupunkilaiset huomasivat, että porttiholvien pylväisiin alkoi pursuta verta muistuttavaa nestettä. Toreilla ja kaduilla kiveys kostuivat kuin vedellä kasteltuina vaikkei pisaraakaan ollut satanut taivaalta.

"Kaikki sanoivat, että kivet vuodattivat kyyneleitä ja maa itki tätä kauheaa barbaarista tekoa, ja kivistä vuotava veri ja maa, joka ilman sadetta ikäänkuin itki kosteana nuhtelivat tätä jumalatonta väkeä."
Eusebius

Piispa tietää kyllä kirjoittavansa ihmeellisiä ja vaikeasti uskottavia asioita ja vakuuttelee lukijoita - meitäkin - näin vedoten silminnäkijöihin

"Varmaan niiden silmissä, jotka eivät omin silmin nähneet asioita, joista olen kertonut, ovat satuja ilman mitään totuutta. Kaukana siitä! Tuona aikana eläneet näkuvät itse nämä tapahtumat ja jotkut heistä ovat elossa vielä tänään."

Tästä opimme, että Eusebius ei itse ollut Kesarean kaupungissa tapahtumien aikaan ja että hän kirjoittaa niistä paljon myöhemmin. Mutta silminnäkijöistä jotkut ovat yhä elossa kuluneiden vuosikymmenten jälkeen todistajina tapahtumasta.

Mutta sitten Eusebius jatkaa kuitenkin kertoen itsekin olevansa silminnäkijä (erätiden kerrottujen tapahtumien kohdalla)

"Näin Jumalan pyhät marttyyrit tehtiin täydellisiksi ja heidän taistelunsa ja kamppailunsa harhoja vastaan tuotiin ilmi meidän silmiemme edessä."
Eusebius

Jumala puhuu luonnossa
Ettäkö torikiveys itkee ja patsaat vuotavat verta, kidutettujen ja poltettujen kristittyjen mätänevien ruumiiden haistessa Kesarean kaduilla? Aiemmin hän kertoi myrskystä ja maanjäristyksestä, joka ravisteli tuota kaupunkia.

Jumalan puhetta ihmiselle luonnossa.

Galilean merellä Jeesus tyynnytti myrskyn,

Kesareassa Hän nosti sen pelottavasti ärjymään, kun maaherra heitti sinne Hänen omansa ruumiin. Meri ja tuulet tottelevat Hänen käskyjään.

Ja kuin hän oli haahteen astunut, seurasivat häntä hänen opetuslapsensa.
Mutta katso, suuri ilma nousi merellä, niin että haaksi aalloilta peitettiin. Mutta hän makasi.
Niin tulivat hänen opetuslapsensa ja herättivät hänen, ja sanoivat: Herra, auta meitä, me hukumme.
Ja hän sanoi heille: te heikko-uskoiset, miksi te olette pelkurit? Niin hän nousi ja asetti tuulen ja meren, ja tuli juuri tyveneksi.
Niin ihmiset ihmettelivät, sanoen: millainen tämä on? sillä tuulet ja meri ovat myös hänelle kuuliaiset..
Matteus 8:23-27

Uudessa testamentissa kivet eivät itke, mutta melkein huutavat ilosta:

Ja he veivät sen Jesuksen tykö, ja panivat vaatteensa varsan päälle*, ja istuttivat Jesuksen se päälle.
Ja kuin hän matkusti, levittivät he vaatteensa tielle.
Ja kuin hän jo lähestyi menemään alas Öljymäeltä, rupesi koko opetuslasten joukko iloiten kiittämään Jumalaa suurella äänellä kaikista niistä voimallisista töistä, jotka he nähneet olivat,
Sanoen: siunattu olkoon se, joka tulee, kuningas Herran nimeen*! rauha+ taivaassa ja kunnia korkeuksissa§!
Ja muutamat Pharisealaisista kansan seasta sanoivat hänelle: Mestari, nuhtele opetuslapsias.
Ja hän vastaten sanoi heille: minä sanon teille: jos nämät vaikenevat, niin kivet pitää huutaman.
Luukas 19:35-40