Tämä virsi kertoo marttyyrin sisäisistä mielialoista. Tiedän tämän, koska olen saanut läheisesti tutustua erään nuoren marttyyrin ajatuksiin, jonka Herra Jeesus katsoi arvolliseksi todistamaan uskostaan kuolemalla.
Virsi 342
1.
Niin ihanaa on ylistää
sinua, Jumalamme,
ja hyvyyttäsi, voimaasi
nyt kiittää laulullamme.
Kuljithan aina kanssamme,
veit taistelussa voitolle
ja olit auttajamme.
2.
Ain olet ollut luonamme
aarteena kalleimpana.
Elämän vesi virvoittaa,
elämän leipä, sana.
Armosi meille virtailee
ja totuutesi valaisee
kuin tähti loistavana.
3.
On virsi täällä heikko vain
ja köyhä kiitoksemme
kaikesta, minkä meille soit
jo täällä iloksemme.
Me emme kyllin johtoas
voi ylistää ja armoas,
kun siunaat askelemme.
4.
Oi, ethän meitä, Herramme,
milloinkaan yksin heitä.
Lahjoita Hengen valkeus,
sen anna johtaa meitä.
Luo usko, toivo sydämeen
ja rakkautta Jeesukseen,
armoosi meidät peitä.
Mikael Nyberg 1900.
Suom. Hilja Haahti 1900.
Virsikirjaan 1938.
"Mikael Nyberg (1871-1940) oli lapsuudestaan saakka hyvin herkkä ja uskonnollinen. Nämä ominaisuudet hän peri äidiltään Aina Nybergiltä, Sakari Topeliuksen tyttäreltä. Kodissa vallinnut lämmin kristillinen henki vaikutti puolestaan siihen, että juuri hengellisellä musiikilla tuli olemaan ratkaiseva merkitys hänen elämäänsä. Opiskeluvuosinaan Nyberg kirjoitti hengellisiä runoja, joissa ilmenivät hänen kristillisyytensä peruspiirteet: nöyryys, kiitollisuus, palveleva mieli sekä tinkimätön luottamus Jumalaan ja hänen johdatukseensa.
Nyberg oli 20-vuotias, kun hän kirjoitti ja sävelsi laulun "Det är ett kosteligt ting, o Gud” onnittelurunoksi vanhemmilleen heidän hopeahääpäivänään. "
Reijo Pajamo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti