Keisari Maxentius

"Maxentius02 pushkin" by shakko
Own work Licensed under CC BY 3.0 via Wikimedia Commons

Kertomuksemme Kristuksen ja Lohikäärmeen taistelusta Rooman - ja siten koko ihmiskunnan - sielusta alkaa lähentyä huipentumaansa.

Kuten tähänkin asti, kyse on yksilöistä, ihmisistä niinkuin sinä ja minä, mutta nämä ihmiset olivat kohonneet elämässään yhteiskunnan huipulle. Yhteisöön kuuluvia ihmisiä kuitenkin, lihaa ja verta, sielu, henki ja ruumis - näkymättömien henkivaltojen temmellyskenttä, kuten sinä ja minä.

Konstantinus I on meille jo jossain määrin tuttu ja seurasimme, miten Bosporin salmen seuduilla hän otti 324 alkaen sotilasvoimalla haltuunsa Liciniuksen maat ja nousi sekä itä- että länsi-Rooman augustuksena koko imperiumin yksinvaltiaaksi.

Tätä voittoa edelsi ratkaiseva kamppailu, jossa vastapuolena oli keisari Maxentius (278 - 12.10.312). Tämä mies oli augustus Diocletianuksen läheisen sotakaverin ja lännen keisariksi asettaman Maximianuksen (250 - 310) poika ja mahtavan keisari Galeriuksen ()260 - 311 vävypoika.

Huomaa muistin avuksi, että näiden ihmisten elinajat ovat neljännen vuosisadan vaihteen tuntumassa 250 alkaen ja päättyvät Suuren vainon mukana 311 vaiheilla.


Henkimaailman ja ihmisten sotia
Kristus ja Lohikäärme eivät taistele jossain taivaan avaruuksissa kummallisia esoteerisia sotia, vaan taistelu käydään täällä meissä ihmisissä ja meistä. Kuka istuu sydämen valtaistuimella, kuka on elämän Herra, kuka on Jumala. (Nykyajan ihmisellähän tämä jumala on usein luullotellusti ihan oma itse, kaikkitietävä, kaikkivaltias, kaiken hallitseva "Minä Itte eikä kukkaan muu". Etevä tuo Wihtahousu).

Toisinaan henkien taistelu ihmisestä ja ihmisen sielusta saa sotilaallisen muodon. Tämä ei suinkaan ole vain islamin havainto - että uskonto leviää tehokkaasti miekalla - vaan myös uskon puolustajan asia. Ei olisi esimkerkiksi evankelisia kirkkoja, elleivät Saksan vaaliruhtinaat olisi tarttuneet aseisiin katolisia vastaan tai Ruotsi-Suomen Kustaa Adolf lumikuningas rientänyt apuun hakkapeliittojensa kanssa, kun tilanne kävi pahaksi.

Ellei Kaarlo Martell olisi pitänyt puoliaan Toursin taistelussa lokakuun 22, 741 Helsingin senaatintorilla olisi komea moskeija eikä Euroopassa juurikaan kristittyjä - kuten Lähi-idässä tänään. Ihan vaan ratsuin, miekoin, keihäin, kilvin käytiin sotaa, jolla oli hengellinen ulottuvuus.

Tällainen henkimaailman ja sotavoimien kohtaaminen tapahtui Konstan ja Maxentiuksen välillä Milvan sillan taistelussa Italiassa, joka on tämän aikakauden kuuluisin ja parhaiten muistettu kamppailu kristinuskon ja pakanuuden välillä.


Maxentius
Maxentiuksen tarkkaa syntymäaikaa 278 tuntumassa ei tiedetä. Hänen isänsä oli keisari Diocletianuksen luotettu Maximianus ja Syyriasta kotoisin ollut äitinsä nimeltä Eutropia.

Maximianus ja Eutropia saivat kaksi lasta, joilla molemmilla oli merkittävä rooli Konstantinuksen elämässä - pojan, joka sai nimen Maxentius (287-312) ja tytön, nimeltä Fausta.

Pojasta tuli Konstantinuksen vaarallinen kilpailija, Fausta puolestaan oli Konstantinuksen toinen vaimo ja parsikunnan kuuden lapsen äiti. Faustan synnyttämät poikalapset olivat sitten järjestään Konstantinuksen dynastian hallitsijoita.

Muistamme, kuinka Constantius Chlorus aikanaan hylkäsi yksinkertaisista oloista tulevan Helenan ja tämän pojan ottaen vaimokseen ruhtinaallista sukua olevan Theodoran. On tutkijoita, joiden mielestä Theodora olisi mahdollisesti ollut Eutropian tytär aikaisemmasta avioliitosta senaattori Afranius Hannibalianuksen kanssa.

Kruununprinssi Maxentiuksen lapsuudesta ja nuoruudesta ei tiedetä paljoa eikä hän Rooman annaalien mukaan näytä palvelleen missään merkittävässä sotilaallsessa tehtävässä. Vuioden 293 paikkeilla hän sai puolison korkeimmalta mahdolliselta taholta, itse keisari Galeriuksen tyttären nimeltä Valeria Maximilla (293 - 313).

Valerius Romus

"Palatine view of temple of romulus" by Anthony M. from Rome, Italy
Flickr. Licensed under CC BY 2.0 via Wikimedia Commons

Maxentius ja Valeria saivat kaksi poikaa, joista toinen on Valerius Romulus (295-309) - toisen nimeä ei tiedetä. Poika kuoli traagisesti nuorena vuonna 309 ja isänsä antoi haudata hänet Via Appian varrelle. Hautarakennuksen osia on säilynyt siellä meidän aikoihimme asti

Sureva isä rakensi menehtyneelle pojalleen myös forumin pyhälle alueelle "Jumalallisen Romuluksen temppelin", joka on myös säilynyt läpi aikojen Palatinen kukkulalla Roomassa.

Kyynisesti voimme todeta, että nämä muistomerkit ovat säilyneet keisarin lempipojasta, josta ei koskaan tullut mitään...

Severus
Jupiteriksi itseään kuvitellut augustus Diocletianus luopui keisarin asemastaan vuonna 305 ja samaan aikaan hänen kamunsa keisari Maximianus teki samoin. Rooma sai kaksi uutta augustusta, Constantius Chlorus ja Galerius ja kaksi uutta keisaria, Severus ja Maximinus Daia (kristittyjen katkera vihollinen).

Severus asetettiin keisariksi Maxentiuksen sijasta, joka olisi ollut oikea kruununperillinen. Tämä johtui siitä, että Galerius vihasi poikaa jostain syystä ja vaikutti Diocletianuksen valintaan. Severi parka oli keisarina vain vajaan vuoden 306-307 tehden pakotetun itsemurhan syyskuun 16, 307.

Kun Constantius Chlorus kuoli kuumeeseen Yorkissa 306 hänen poikansa Konstantinus asetettiin keisariksi ja Severuksen kuoleman jälkeen Maxentiukselle annettiin hänelle syntymän perusteella kuuluva keisarius.

Näin napit asettuivat vastakkain Konsta ja Max.

Keisari Maxentius
Maxentius julistettiin keisariksi jo lokakuun 28, 306 mutta tämä oli vallankaappausta ja Severus pysytteli vielä vallassa.

Kuten sanottu, mahtava Galerius ei laisinkaan pitänyt Maxentiuksesta ja lähti armeijansa kanssa Italiaan häntä vastaan puolustamaan Severuksen valtaa. Mutta nytpä Rooman legioonalaisten suuresti rakastama ja kunnioittama isä Maximian palasi "eläkevuosiltaan" ja tuli poikansa avuksi. Galerius hädin tuskin pelasti nahkansa paeten armeijansa jäänteiden kanssa takaisin itään.

Maximian koetti purkaa jänitystä Konstantinuksen ja Maxentiuksen välillä antamalla tyttärensä Faustan Konstan vaimoksi. Valtiomiesten politikointi ei oikein pelannut kunnolla, Licinius nostettiin augustukseksi ja Dominus Alexander (k. 311) niminen mies tehtiin Karthagon keisariksi leikaten näin koko Afrikan Maxentiuksen hallinnasta. Tämä kuvio päättyi kuitenkin nopeasti Maxentiuksen kenraalin voitettua Alexin joka kuristettiin kuoliaaksi.

Kun kaikkien kunnioittama isä Maximian kuoli 309 ja tämän hillitsevä vaikutus väsityi, hänen poikansa Maxentiuksen ja Konstantinuksen välit kylmenivät nopeasti pakkasen puolelle. Maxentius liittoutui Maximinus Daian kanssa Konstaa ja Liciniusta vastaan.

Jos tämä vaikuttaa sekavalta, niin sitä se oli. Soppa vain kävi kummemmaksi, kun augustus Galerius kuoli ja Rooman nelihallinto, terarkia romahti. Valtataistelu lehahti avoimeksi kaikkien augustusten ja keisareiden välillä.

Paavi Eusebius
Maxentius halusi vahvistaa kansansuosiotaan Rooman pääkaupungissa ja koko Italiassa. Hän vahvisti pohjois-Italian puolustusta, avasi Egyptin vehnävirrat jakaen viljaa avokätisesti kansalle ja jopa kristittyjä hän kannusti antamalla heidän valita Eusebiuksen Rooman piispaksi eli paaviksi.

Eusebiuksen paaviutta ei tosin kestänyt kauan - vain neljä kuukautta - koska kristityt riitelivät keskenään vainojen aikan luopuneista ja Eusebius suhtautui liian lempeästi niihin, jotka olivat luovuttaneet pyhiä kirjoituksia tai kidutusten ja kuoleman pelosssa uhranneet keisarille. Maxentius karkoitti hurskaan Eusebiuksen, joka pakeni Sisiliaan ja kuoli siellä pian tämän jälkeen (hänet on haudatta Callixtuksen katakombiin Via Appian varrella).

Hankkeet Konstantinusta vastaan
Keisari Maxentius yritti nyt ottaa selkävoiton Konstantinuksesta ja sitä varten suunnitteli liittoutumista uljaan Liciniuksen kanssa. Mutta Konsta sai asiasta vihiä ja ennätti ensin, tarjoten vuonna 313 puolisisarensa, Constantius Chloruksen ja Theodoran tyttären Constantian (293-330) tälle puolisoksi.

Näemme tässä erään roolin, joka naisilla oli tuon ajan yhteiskunnan tärkeissä tapahtumissa.- diplomaattisuhteiden vankkoina takaajina.

Rintamat olivat nyt muodostuneet - toisaalla Konstantinus ja Licinius, toisaalla Maxentius ja Maximinius Daia. Sisällissota puhkesi 306 ja taisteluja jatkui 18 vuoden aikana kunnes jäljellä koko Roomaa hallitseva yksi ainoa kaiken vallan omaava augustus, Konstantinus I Suuri.