Miksi esikoisnuoret eivät tunne kirkon historiaa?

Se wanha wainooja ei tahdo esikoisten, etenkään nuorison, tutustuvan Kristuksen kirkon historiaan ja kuiske käy hengellisessä maailmassa "ei tuo ole tärkeää", "turhaa viisastelua", "kuolleenuskon pappien pölinää", "ei mielenkiintoista, lue jotain ajankohtaista", "tule ylös kuopasta, arkeologi, älä kaivele menneitä", "minä en tuota tarvitse..."

syynä on esikoisuudessa riehuva willihenki, joka näyttää niin säyseältä ja järjestyneeltä, keskittyneeltä siihen ainoaan tärkeään - syntien anteeksisaamiseen ja pelastumiseen.

otan esille kolme kohtaa, joissa hännäntypykkä tämän valkean järjestyksen kaavun alta heilahtelee eksyttäen monta.

Miksi esikoisnuoret?

no kun vanhat ovat monet jo niin paatuneet, ettei heitä heilauta asenteistaan ja tavoistaan enää mikään - tie on valittu, tienhaaroja ei enää ole, etsikkoaika on ohi ja palkinto odottaa vaeltajaa, kuten luvattu on.


Ensimmäinen asia on kaste
Kristuksen valtakaunnan raja kulkee kasteen mukana. Ei ole kastamattomia kristittyjä, vaan Jeesuksen luo tulemisen ensimmäinen asia on tulla kastetuksi.

Kirkon verisessä historiassa, taistelussa Rooman sielusta, valtakunnan laajenemisessa pakanuuden alueille, ratkaiseva asia on kristillinen kaste. Tämä koskee myös Jeesuksen saapumista Suomeen joku aika sitten, yhtä hyvin kuin Espanjaa, Ranskaa, Saksaa tai Uruguaita.

Esikoisten willihenki on tässä aivan tehokkaasti vauhdissa, riistäen pyhän kasteen "uskovilta" ja korvaten sen muka hurskaammalla "uudellasyntymisellä" josta Lapin vanhimmat ja lähetysmiehetkään eivät ymmärrä mitään ja opettavat toisistaan erilailla miten tullaan Jumalan lapseksi. (RB on sen todistanut ja siitä hinnan maksanut)

Kristuksen kirkon historiassa on verikaste käsite, pesu omalla verellä, jolle on annettu erityinen arvo. Mutta sekään ei ohita vesikastetta, joka kuolemaansa odottaville kasteoppilaille annettiin vaikka vankilassa, jos ei ennen keritty.

Kristuksen kirkko on kasteen peruspilarin varassa ja tätä ei esikoisnuorille tahdota saattaa tiedoksi, vaan houhotetaan uudestisyntymisestä ja pilkataan kastetta.


Toinen asia on Jumalan valtakunta
Esikoisia riivaava willihenki on lahkohenki, joka tahtoisi esikoisnuoret sulkea ihmisten tekemiin aitauksiin - ja siellä he mielellään pysyvätkin turvallisessa mustavalkoisessa valtakunnassa, joka ulottuu sinne minne saarnaajien sananjulistus.

Kristuksen kirkon historia kun räjäyttää kaiken lahkobunkkerin taivaan tuuliin niin ettei mitään jääkkään. Tämän tietävät kaikki ne esikoislestadiolaiset kristityt, joita lahkohenki ei ole saanut petettyä valtaansa - miten ihmeellinen suuri puu taivasten valtakunnasta on kasvanut, jossa linnut tekevät pesänsä sen oksille. Heistä puuttuu tuo p.erkelellinen ylimielisyys ja omavanhurskaus - koska kuulun tähän liikkeeseen olen pelastettu.
Tässä yksi syy, miksei historiaa saa opiskella.


Kolmas syy on kilvoitus
Esikoisnuori saa selkeät elämänohjeet, Lapin neuvot ja vanhimpien kehoitukset ja saarnaajien selkeät opastukset kuinka tulee kilvoitella. He raukat sitten iloisesti tottelevat, mitä lauman johtajat heille sanovat, ja ajattelevat, että tunnustaessaan "kilvoituksen huonouden" "heikkoudet" ja "lankeamukset" he kulkevat pyhien tietä ja ovat astetta parempia kristittyjä kuin nuo sisaret ja veljet jotka ovat niin lepsuja vaelluksessaan, että jopa kukkia talossaan pitävät.

Kristuksen kirkon historia tuo sellaisen todistajien pilven, josta esikoisista kirjoittava heprealaiskirje puhuu, että tuo tämänpäivän esikoisnuoren kokema tyytyväisyys oman vaelluksen huonouteen ja parhaansa yrittämiseen kalpenee ja haihtuu kuin aamun usva auringon noustessa. Hyvänen aika, enhän minä vielä ole verille asti tehnyt vastarintaa synnille, enhän minä ole todistanut Kristuksesta sanoillani ja teoillani, eihän kukaan ole tullut kasteelle ja saanut pelastuksen kruunua minun vaellukseni seurauksena.

Tätä ei mitenkään saa tapahtua, Wihollinen sanoaa, ja tuhattaiturina sulkee silmät ja korvat Jumalan valtakunnan todellisten kilvoittelijoiden ja todistajien ääneltä ja esimerkiltä.

Heprealaisille
Laitan tähän heprealaiskirjettä uuden käännöksen mukaan, koska se on tässä tarkempi ja parempi kuin Biblian käännös

Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi, pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään.

Edessään olleen ilon tähden hän häpeästä välittämättä kesti ristillä kärsimykset, ja nyt hän istuu Jumalan valtaistuimen oikealla puolella. Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi.

Vielä te ette ole joutuneet vuodattamaan vertanne taistelussa syntiä vastaan.
Hep 12:1-4


Tavoitelkaa rauhaa kaikkien kanssa ja pyrkikää pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa.

Pitäkää huoli siitä, ettei yksikään hukkaa Jumalan armoa eikä mikään katkeruuden verso pääse kasvamaan ja tuottamaan turmiota, sillä yksikin sellainen saastuttaa monet.

Katsokaa, ettei joukossanne ole ketään siveettömästi elävää tai maailmallista, sellaista kuin Esau, joka yhdestä keitosta myi esikoisuutensa. Tehän tiedätte, että kun hän myöhemmin halusi siunauksen itselleen, hänet hylättiin. Hän ei saanut tilaisuutta parannukseen, vaikka hän sitä itkien anoi.

Ette te ole tulleet käsin kosketettavan, tulta suitsevan vuoren juurelle, sinne, missä oli synkkä pilvi, pimeys ja myrskytuuli, ette sinne, missä kuultiin torventoitotus ja ääni, joka puhui niin, että kaikki pyysivät päästä kuulemasta enempää. He eivät kestäneet määräystä: "Jokainen, vaikkapa eläinkin, joka koskettaa vuorta, on kivitettävä hengiltä." Se näky oli niin pelottava, että Mooseskin sanoi: "Minä pelkään ja vapisen."

Ei, te olette tulleet Siionin vuoren juurelle, elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin luo. Teidän edessänne on tuhansittain enkeleitä ja juhlaa viettävä esikoisten seurakunta, ne, joiden nimet ovat taivaan kirjassa. Siellä on Jumala, kaikkien tuomari, siellä ovat perille päässeiden vanhurskaiden henget, ja siellä on uuden liiton välimies Jeesus ja vihmontaveri, joka huutaa, mutta ei kostoa niin kuin Abelin veri.
Hep 12:14-24

Mikä siis avuksi
willihenkien, lahkohenkien, kiusaajan ja sielunvihollisen riehuessa esikoisnuoren elämässä? Miten päästä irti väärästä varmuudesta, luottamuksesta tähän kristillisyyteen, turvaamisesta kristillisyyden neuvoihin, joilla vanhatkin ovat perille päässeet, ja jotka paaduttavat ihmisen ja eksyttävät Kristuksen opista?

Jumalan lapsi, pyydä kuulevia korvia, että isien ääni kuuluisi ja että tuhansien todistajien ääni ja veritodistajien uhri murskaisivat hengellisen ylpeytesi ja asettaisivat sinut niiden autuaiden joukkoon, jotka perille pääsevät.

Pyydä silmävoidetta Herralta, että Pyhä Henki avaisi totuuden aarteet sinulle ennenkuin on liian myöhäistä ja tottuisit juoman vanhaa viiniä vanhoista leileistä luullen sitä elämän vedeksi. Että oppisit hengessä erottamaan kuolleen uskon, jolla ei ole tekoja, ja sen elämän, jonka Jeesuksen lahjoittama usko antaa.

Että saisit voittajan kruunun kilvoiteltuasi ja taisteltuasi Jumalan valtakunnassa Karitsan johdolla. Kyllä Hän antaa opettajia ja neuvojia, mutta jokainen Isän herättämä opettaja viittaa Kristukseen, siitä heidät tunnet, sormensa sojottaa kohti ristiinnaulittua, eikä mitään muuta taivaassa ja maanpäällä tai helvetissä.


Vain Jeesus riittää
Kirkastusvuorella pilvestä toivuttuaan kolme opetuslasta näkivät vain Jeesuksen. Hän riittää, mutta todistus Jeesuksesta on valtava virta, kuin suuri pilvi, joka meitä ympäröi.

1. Vain yksin Jeesus, Hän mulle riittävi, vain Hänen luonaan tyyntyy syömmeni.
Vain luona ristin hiljaa vartoen saan kaiken Hältä, mä mitä tarvitsen.

2.Kuin virvatulten tuo liekki häilyvä, on täällä onnekkainkin elämä.
Pois rientää hetket onnen päivien; Vain Jeesus antaa voi onnen ainaisen.

3.Vain Jeesus riittää, kun kaiken peittää yö ja sydän tuskan täyttämänä lyö.
Kun kuljet kautta korven pimennon, vain Jeesus riittää, Hän yksin luonain on.

4.Vain Jeesus riittää, kun myrskyt raivoaa ja aallot uhkaa purren upottaa.
Oi auta, Herra! huudan tuskassain. Hän tyyntää myrskyn, kun on mun purressain.

5. On luonain Jeesus, kun silmäin sulkeutuu ja päärly portit mulle avautuu.
On luonain Hän, kun jätän tämän maan ja Isän kotiin mä muutan ihanaan.