Licinius I

"Aureus of Licinius" by Clemchambers
Digital Imaging. Licensed under CC BY-SA 3.0 via Wikimedia Commons

Rooma kohti yksinvaltaa
Neljän keisarin aika päättyi Diocletianuksen luopuessa vallasta vuonna 305 ja yhä selkeämmin alkoi näkyä taistelu yksinvallasta, paluusta yhden keisarin valtakuntaan Julius Caesarin ja Augustuksen kulta-ajan malliin. Mutta jonkin aikaa valtakunta pysyi edelleen koossa keisarin valtikan alla ennenkuin se lopullisesti jakautui kahteen osaan, länsi- ja itä-Roomaan.

Valtataistelu huipentui vuosi vuodelta kahden miehen väliseen kamppailuun, Konstantinus I lännessä ja Galeriuksen valtaan nostama Licinius idässä. Muistamme, että Galerius oli kateellinen Konstantinukselle ja ei laisinkaan pitänyt tämän nimittämisestä lännen augustukseksi. Hän asettikin kilpailevan lännen keisarin.

Dacian lohikäärmeen maasta (tänään Romania, Moldava, osa Ukrainaa).noussut sotilaskeisari Galerius oli Diocletianuksen väistymisestä 305 alkaen kuolemaansa asti 311 idän augustus halliten valtavia alueita Nicomedian pääkaupungista käsin. Hän asetti vuonna 308 dacialaisen lapsuudenystävänsä Liciniuksen (263-325) lännen augustukseksi piittaamatta Konstantinuksesta.

Taisteluasetelma oli valmis, mutta nyt näemme Rooman sisäpolitiikan ja tavallisen valtataistelun mukana taivaalliset sotajoukot ja helvetin joukot - kyse on enemmästä kuin siitä, kuka on Rooman valtias.

Licinius
Komealta nimeltään Gaius Valerius Licinianus Licinius Augustus, Licinius oli tuon ajan keisarien tapaan itsekin maalaismies, tavallinen maanviljelijäperheen lapsi, josta oli kehittynyt rohkea ja taitava sotilasjohtaja. Hän oli kamppaillut Persian sassanideja vastaan Galeriuksen rinnalla vuonna 298. Missä sen paremmin lojaalisuus testataan?

Licinius sai augustuksen arvon 11.11. 308 ja osoittautui luottamuksen arvoiseksi. Sotilasuran huipensi Rooman legioonien hänen johdollaan vuonna 310 saavuttama voitto hurjista Skyytian iranilaisista sarmatialaisista.

Galerius sairastui vakavasti ja kuoli tuskallisen sairauden murtamana 311. Lännen augustus Licinus sopi nyt keisari Maximinus II Daian (muistammehan toki irstailijan) itä-Rooman yhteisestä hallitsemisesta. Jaon perusteella Bosporin salmesta tuli raja Liciniuksen hallitessa sen länsipuolisia alueita, Maximinuksen Aasiaa ja Lähi-itää.

Kristittyjen tilanne oli helpottnut tähän aikaan kaikkialla Roomassa Galeriuksen 311 antaman julistuksen jälkeen. Poikkeus oli idässä, jossa Maximinus Daia ei piitannut tästä vaan innolla jatkoi edelleen Jeesuksen omien veristä vainoamista.

Milanon edikti
Rooman keisarien välinen jännite oli nyt huipussaan ja diplomaattina Licinius otti vuonna 313 puolisokseen Constantin Chloruksen ja Theodoran tyttären Flavia Julia Constantina. Avioliiton solmimisen yhteydessä Licinius ja Konstantinus I antoivat helmikuussa 313 sovinnon merkkinä yhteisen, sittemin maailmankuuluksi tulleen, Milanon ediktin. Se ei ole varsinainen edikti vaan Liciniuksen kirjoittaman kirjeen muodossa oleva teksti, joka vahvistaa Galeriuksen 311 määräyksen kristinuskon sallimisesta valtakunanssa ja lisäksi palautti takavarikoidun omaisuuden ja salli kristittyjen toimia valtion tehtävissä.

Mikä sai lohikäärmeen maan pojan ja keisari Galeriuksen hyvän ystävän Liciniuksen kirjoittamaan tämän viestin? Varmaan syitä on monia, mutta koska Milanon edikti annettiin Konstantinus I sisarpuolen häiden aikaan, herää ajatus, olisiko se ollut lännen augustuksen esittämä avioehto?


Maximinus Daian viimeinen taistelu
"Ystävämme" Maximinus Daia ei ollut sieltä luotettavimmasta päästä. Hän oli sopinut idän hallinnon jakamisesta Liciniuksen kanssa, mutta mukavahan tuo olisi ottaa valta itselleen kokonaan.

Maximinus kokosi 70.000 miehen armeijan Syyriasta ja lähti sotaan. Raskaan marssin jälkeen, jossa monet legioonalaiset menehtyivät, hän tuli joukkoineen Bosporin rannalle ja ylitti sen huhtikuun 14 vuonna 313 laivoilla, Sieltä hänen armeijansa marssi läheisen strategisen Bysanttum nimisen kaupungin kimppuun, jota Liciniuksen joukot puolustivat.

11 päivän piirityksen jälkeen Daia valloitti Bysantiumin ja jatkoi sieltä voittokulkuaan Heraclean kaupunkiin (nykyisin Marmara Ereğlisi). Amfiteatterimaisessa rinteessä olevassa Herakleassa oli tuolloin jo arvostettu piispanistuin. Historia ei kerro, mitä Bysantiumin ja Heraklean kristityille tapahtui Maximinus II Daian valloituksen jälkeen.

Liciniuksella oli paljon pienempi noin 30.000 legioonalaista käsittävä armeija, joiden johdossa hän marssi Daiaa vastaan saapuen Adrianopolis nimiseen kaupunkiin (nyk. Edirne Turkin Euroopan puoleisella alueella).

Lactantius kertoo, että enkeli ilmestyi tuossa kaupungissa ennen taistelua augustus Liciniukselle antaen tälle rukouksen. Hän rukoili sen sitten sotilaidensa kanssa seuraavana päivänä. Emme tiedä tarkkaa sanamuotoa, mutta se oli luonteeltaan yleinen puhutellen kaikkia jumalia.

Armeijat kohtasivat 30. huhtikuuta 313 Tzirallumin taistelussa (nyk.Çorlu). Maximinuksen joukot olivat kokeneita veteraaneja Syyrian rintamilta ja heitä oli kaksi kertaa enemmän kuin Liciniuksen Illyrian alueelta kokoamassa armeijassa.

Taistelun päivän koittaessa Maximinuksen joukot olivat ylivoimaisia ja tilannen näytti epätoivoiselta. Mutta kuten olemme todenneet, toisin kuin lässyttelevä naisten mies Maximinus Licinius oli etevä kenraali joka oli pystynyt lyömään samartanitkin. 30. päivän iltaa kohti Maximinuksen armeija oli lyöty totaalisesti.

Kerrotaan hauskasti, että historia muistaa paremmin Maximinus Daian hurjan nopean paon tappion kentältä ja saapumisen kalpeana, vapisevana ja tutisevana Nicomedan kaupunkiin kuin itse taistelun.

Nicomedasta häväisty ja tappion kärsinyt Kristuksen perivihollinen Maximinius Daia pakeni Tarsukseen, jonka muistamme apostoli Paavalin syntymäkaupunkina (Saulus Tarsolainen). Siellä Daia kuoli muutamaa kuukautta myöhemmin elokuussa 313. Kuolinsyy ei ole aivan selvä, "epätoivo, myrkky, jumalallinen tuomio" mainitaan ja uskon, että viimeinen pitää erityisen hyvin paikkansa.

Milanon edikti 313 ja Maximinus Daian kuolemaan saman vuoden elokuussa päätti Suuren vainon, Isonvihan Jeesuksen omia vastaan, joka oli alkanut Diocletianuksen ediktistä 303.


Liciniuksen rukous ennen taistelua

"Korkein Jumala, me rukoilemme sinua, pyhä Jumala, rukoilemme sinua. Kiittäen annamme kaiken oikeuden sinulle. Annamme turvallisuutemme sinulle. Annamme imperiumin sinulle. Sinun kauttasi me elämme, sinun kauttasi selviydymme voittajina ja menestyneinä. Korkein pyhä Jumala, kuule rukouksemme. Kohotamme käsivartemme sinua kohti. Kuule meitä, Pyhä, Korkein Jumala."

Lactantius De mortibus persecutorum 46,5
____________
tekstin tiedot pohjautuvat englantilaisen wikipedian artikkeleihin etenkin http://en.wikipedia.org/wiki/Licinius