Armenian kohtalo - ja sen myötä hengellinen maisema - muuttui augustus Diocletianuksen ja sassanidien välisissä katkerissa taisteluissa, jotka johtivat keisari Galeriuksen johtamien roomalaisten legioonien riemuvoittoon vuonna 299.
Tonavan linja
Euroopassa Rooman imperiumin viholliset jäivät keisari Diocletianuksen pitkin Tonavaa rakennuttaman rajalinnoitusten ja partioivien legioonien antaman turvaverkon aakse, eivätkä frankit, allemannit, gootit ja muut heimot monista yrityksistään huolimatta pystyneet roomalaisia voittamaan.
Persian sodat
Idässä Rooman perivihollinen oli Persia, jossa väkevä sassanidien dynastia hallitsi. Surkeassa muistossa oli keisari Valerianuksen jääminen Shapur I vangiksi Edessan taistelussa vuonna 260 ja mahdollinen elävältä nylkeminen (historioitsija Lactantiuksen mukaan).
Shaahi Narseh (hallitsi 293 - 302) oli juhlitun Shapur I (hallitsi 240 - 270) poika ja varmasti unelmoi omista suurista sotilaallisista saavutuksista vihattuja roomalaisia vastaan isän jalanjäljissä. Ennen Persian hallitsijaksi nousuaan hän oli Sakastanin, Sindhin ja Turanin kuvernööri ja sassanidien hallitseman Armenian kuningas.
Vuonna 294 shaahi Narseh julisti sodan Roomalle. Hullu mikä hullu...
Diocletianus uskoi vaarallisen Persian suunnan vävypoikansa keisariksi asetetun Galeriuksen (240 - 311) taitaviin käsiin. Diocletianuksen vaimo oli uskova kristitty nainen, Prisca. Heillä oli vain yksi lapsi, tytär Valeria eikä poikaa. Saadessaan augustuksen tyttären puolisokseen Galeriuksesta tuli "Augustuksen poika" ja appiukolleen hyvin rakas ja tärkeä henkilö.
 |
| Romuliana Galerius head" by Shinjirod - Own work. Licensed under CC BY 3.0 via Wikimedia Commons |
Galerius on Taivasten valtakunnan vaiheiden kannalta erityisen merkittävä hahmo Rooman hovissa, lohikäärmeen agentti.
Shaahi Narseh julisti Roomalle sodan 295 tai 296 (ei 294 kuten edellä väärin laitoin) ja valloitti lisää Armenian alueita laskeutuen sitten Mesopotamiaan. Siellä, Harranissa ensin keski-Irakissa ja sitten Raqqahin tienoolla nykyisessä Syyriassa, keisari Galeriuksen johtamat legioonat kärsivät vuonna 296 ankaran tappion sassanidien hurjien ratsujoukkojen hyökkäyksissä.
Diocletian rankaisi vävypoikaansa siten, että tämä pakotettiin Antiokiassa häpeällisesti kävelemään parin kilometrin matkan imperiumin karavaanin edellä keisarilliset purppuraiset vaatteet yllään. Hän ei kuitenkaan menettänyt asemaansa itäisen armeijan komentajana.
Shaahi Nasreh ei jatkanut voiton jälkeen hyökkäystään vaan jäi paikoilleen Armeniasta valtaamilleen alueille. Tämä oli kohtalokas virhe. Keisari Galerius sai talven 297 aikana miehistön täydennystä ja valmisteli armeijan varustusta. Legioonalaisia oli kaikkiaan noin 27.000, mutta paikallinen armenialainen väestö oli heidän puolellaan ja auttoi kaikin tavoin antaen myös tärkeää tietoa alueen kulkureiteistä.
Kaksi taistelua käytiin vuonna 298 Satala nimisessä paikassa jossain nykyisen Turkin suurkaupungista Erzurumista itään. Vuorisessa maastossa jalkaväki oli edullisemmassa asemassa kuin persialaiset ratusmiehet. Paikallisten oppaiden avulla keisari Galeriuksen joukot yllättivät perusteellisesti varomattomat persialaiset leirissään ja tuhosivat heidän armeijansa.
Shaahin mukaansa ottama kuningatar (bambish), haaremi ja monet sotajoukon aarteet joutuivat legioonalaisten käsiin. Kerrotaan, että yksi tavallinen sotilas löysi nätin persialaisen kangaskassin täynnä helmiä. Hän viskasi helmet menemään ja laittoi kassin tyytyväisenä olalleen...
Haavoittunut shaahi Nasreh onnistui henkensä kaupalla pakenemaan viimeisellä hetkellä. Kuningatar vietiin Antiokian kaupunkiin, jossa hän eli lopun elämäänsä muistutuksena persialaisille, mitä oli tapahtunut.
Tappio oli niin totaalinen, että Rooma pystyi sanelemaan Tisbisin rauhansopimuksessa 299 suvereenisti ehtonsa ja aluevaatimuksensa. Valtakuntien välille syntyi monen vuosikymmennen rauha - kunnes Shapur II nousi valtaan Iranissa.
Kristus Armeniassa
Kristus saapui näin dramaattisesti Armeniaan, sillä rauhan myötä roomalainen väestö ja sivilisaatio alkoi entistä enemmän vaikuttaa tämän rodun parissa (armenialaiset ovat oma rotunsa, samaan tapaan pyöreäpäisiä ja leveäotsaisia kuin alppirodun edustajat). Rooma oli taivasten valtakunnan hapattamaa taikinaa ja sen myötä myös Jumalan valtakunnan maantieteellinen piiri laajeni nyt myös Anatolian itäiseen vuoristoon.
Armenian apostolinen kirkko on maailman vanhin kansallinen kirkko - armenialaisia kun yhdistää rotupiirteiden lisäksi oma kieli ja kansallinen kulttuuri.
Kristus voitti Armenian vuonna 301, kun kolme vuotta Satalan voiton jälkeen dramaattisten tapahtumien kautta.
Armenian sassanidien käsissä kovia kokenut kuningas Tiridates III (250 -333) oli vainonnut alueellaan olevia kristittyjä. Hän oli viettänyt nuoruutensa Roomassa ja saanut siellä kasvatuksen ja sotilaallisen koulutuksen. Armenian kuninkaana hän otti 297 puolisokseen iranilaisen prinsessa Ashkhen alaanien suuresta heimosta. Avioliitossaan he saivat kaksi poikaa ja tyttären.
Diocletianuksen ajettua persialaiset pois Armenian alueilta kuninkaan kääntyminen Kristuksen omaksi tapahtui seuraavasti:
Pyhä Gregorius Valaisija (257 - 331) oli tunnonvaivoissa isänsä puolesta. Tämä Anak niminen mies oli murhannut Khosrov II ja teloitettu. Poika pelastui kuolemalta täpärästi ja lähetettiin Kappadokiaan, jossa hän sai kristillisen kasvatuksen. Uskoon tullut Gregorius sai puolisokseen korkea-arvoisesta suvusta hurskaan kristityn Mirjamin.
Khosrov II antoi määräyksen vangita Gregoriuksen ja tämä lähetettiin Araratin vuoren luona olevalle tasangolle kahdeksitoista vuodeksi. Melkoisen koulun Kristus valitulle aseelleen valmisti. Gregoryn hurskas maine levisi sieltäkin synkeydestä niin että kun Khosrov II poika kuningas Trinidades III sekosi henkisesti ja menetti järkensä vuonna 297, Gregory kutsuttiin syvästä kuopasta tätä auttamaan. Syynä kuinkaan sekoamiseen oli augustus Diocletianuksen petos, joka johti Armenian joutumisen Rooman provinssiksi.
Ja niin tapahtui, että vuonna 301 Gregorius Valaisija kastoi kuningas Trinidates III ja monet hänen hovissaan Jeesuksen omiksi, Taivaan valtakunnan kansalaisiksi. Kristinuskosta tuli Armenian virallinen uskonto, Gregoriuksesta Armenian apostolisen kirkon ensimmäinen piispa ja sittemmin suojeluspyhimys.
Että näin.
Kommentti
Näemme tässä, kuinka viisaasti Herra Jeesus toimii kääntäen yksilöiden ja kansojen kohtaloita. Armenialaisten kohdalla Jumalan Poika käytti pahimpia vihollisiaan Roomassa, Dipcletianusta ja Galeriusta, voittaakseen tuon kansan omakseen ensimmäisenä, esikoisena, kansakuntien joukosta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti