 |
| "Ponte Milvio HD" by Livioandronico2013 Own work. Licensed under CC BY-SA 4.0 via Wikimedia Commons |
Kristus ja Lohikäärme kohtasivat taistelussa Milvian sillalla lokakuun 28. 312 ja kummallakin oli sormensa pelissä päivän tapahtumissa - ei aivan näkymättömästi enää, vaan nyt ratkaisutaistelussa merkillisen näkyvästi, kuten tulemme havaitsemaan.
Milvian silta
Ponte Milvio (lat. pons milvius) ylittää Tiber-joen Rooman kaupungin pohjoisosassa.
- Konsuli Gaius Claudius Nero rakennutti paikalle ensimmäisen sillan vuonna 207 eKr.
- Konsuli Marcus Aemilius Scaurus antoi purkaa sata vuotta vanhan sillan ja rakennutti sen tilalle uuden vuonna 115 eKr.
- Paavi Martinus V antoi korjauttaa pahasti ajan hampaan syömän roomalaisen sillan vuonna 1429.
- Ranskan hyökätessä Roomaan Italian kansallissankari Garibaldi puolusti kaupunkia Milvian sillan luona, joka kärsi pahoja vaurioita vuoden 1849 taisteluissa.
- Paavi Pius IX antoi korjauttaa historiallisen sillan 1850.
2000 luvulla historiallisesta Milvian sillasta tuli rakastavaisten lupausten paikka ja parit kiinnittivät nimeään kantavan lukon sen kaiteisiin. Näitä lukkoja kertyi vuosien mittaan niin paljon, että siltaparka meinasi romahtaa niiden painosta. Lukot poistettiin vuonna 2012 ja rakastavaiset roomalaiset saavat nyt etsiä lukoilleen vankemman paikan.
Armeijoiden sijainnit 312
Lännen ja idän keisarien Konstantinuksen ja Maxentiuksen välille puhkesi avoin valtataistelu vuonna 312, Konstan jo hieman tuntien emme heti välttämättä osoita Maxia sormella vihollisuuksien aloittajana...
Muistamme, että Konstantinuksen puoliso oli Maxentiuksen sisar - mutta tämä diplomaattinen avioliitto ei nyt riittänyt estämään avointa valtataistelua miesten välillä. Olihan suurin osa Euroopan kuninkaista ja keisareista 1900-luvun alussa keskenään serkkuja tai pikkuserkkuja kuin esikoiset konsanaan, mutta tämä ei estänyt 1. maailmansodan puhkeamista heidän välillään.
Maxentius piti päämajaansa Roomassa, jossa hänellä oli armeijassaan 100.000 legioonalaista. Kaupungissa oli varmaan melkoista kolinaa raskaasti varustettujen ratsusotilaiden (catafractarii) liikkuessa kivetyillä kaduilla ja kaikenlainen kauppa kävi sotilaiden käyttäessä päivärahaansa toreilla, kaupoissa ja kuppiloissa kuten tahtoivat. Jalkamiehen vuotuinen palkka oli 500 denaria, joten kyllä sillä jotain sai ostettua Roomassakin. (UT aikana denari oli työmiehen päiväpalkka.)
Segusian taistelu
Konstantinus johti itse 40.000 miehen armeijaansa ylittäen Alpit Cenis-vuoren solaa pitkin, joka johtaa Ranskasta pohjois-Italiaan ja Torinoon (lat. Augusta Taurinorum). Ensimmäinen yhteenotto oli reitin varrella Italian puolella olevan Susan kaupungin luona (Segusia), jonka Maxentiuksen joukot sytyttivät liekkeihin. Konstantinus antoi sammuttaa tulipalot saaden näin itselleen kansansuosiota.
Torinon taistelu
Torinon taistelussa keisari Maxentius antoi sen ajan panssarivaunuille - Rooman raskaalle ratsuväelle - keskeisen tehtävän rintamalla. Konstantinus levitti jalkamiestensä rintaman ohueksi ja leveäksi linjaksi, jonka keskelle catafractii helposti tunkeutuivat hurjassa hyökkäyksessä. Tämän tapahtuessa Konstantinuksen kevyt ratsuväki hyökkäsi sivusta näiden eteenpäin ryntäävien "panssarien" kimppuun.
Vihollisen aseistuksen ja panssarit hyvin tuntien Konstantinus oli varustanut kevyen ratsuväkensä tavallisten keihäiden sijasta raskailla nuijilla ja niitä heiluttaen vihollinen toisensa jälkeen pudotettiin ratsunsa selästä. Kun nämä painaviin rautapaitoihin puetut sotilaat sitten kompuroivat maassa he olivat helppoa saalista nopealiikkeisille ja hyvin koulutetuille Konstantinuksen legioonan veteraaneille.
Maxentius ja sotajoukon jäänteet pakenivat kentältä kohti Torinon kaupunkia, mutta sen asukkaat viisaasti sulkivat kaupungin portit eivätkä antaneet keisarin tulla niistä sisään. Muureilta väki hurrasi, kun Konstantinuksen sotilaat surmasivat muurien luo loukkuun jääneitä Maxentiuksen sotilaita ja avasivat sitten voittajalle portit - Avaja porttis ovesi kunnian kuninkaan käydä sisään!
Koska Konstantinus osoitti sotilaan neroutta kentällä ja kohteli Susan ja Torinon asukkaita lempeästi, uutiset levisivät kautta pohjois-Italian ja kansa kääntyi sisällissodassa lännen keisarille myönteiseksi.
Veronan taistelu
Seuraava yhteenotto oli Veronassa. Konstantinus piti päämajaansa Milanossa, jonka asukkaat olivat vaihtaneet tukensa hänelle Maxentiuksen sijasta.
Maxentiuksen pääjoukot olivat Veronassa, joka sijaitsee strategisella paikalla Agide-joen mutkassa. Ruricius Pompeianus oli hänen luotettavin kenraalinsa, henkivartijakaartin komentaja (praetorius prefect) ja maineikas monia taisteluja voittanut sotilas.
Konstantiuksen joukot piirittivät Veronan tuonajan sodankäynnin normaaliin tapaan, mutta Pompeianus hyökkäsi yllättäen muurien sisältä ulos avoimeen taisteluun. Hyökkäys torjuttiin ja Maxentiuksen joukot pakotettiin takaisin kaupunkiin. Neuvokas Pompeianus onnistui pakenemaan piiritetystä kaupungista ja keräämään toisen armeijan, joka hyökkäsi Veronaa piirittävien päälle takaapäin avaten näitä vastaan toisen rintaman.
Konstan joukot olivat nyt vasaran ja alasimen välissä Veronan muurien luona. Hän päätti jättää osan armeijastaan jatkamaan piiritystä, ja lähti henkilökohtaisesti rohkeaan hyökkäykseen Pompeianuksen joukkoja vastaan. Tämän joukot lyötiin ja Ruficus Pompeianus sai surmansa.
Veronan voitto 312 lisäsi Konstantinuksen kannatusta kansan keskuudessa - voittajan on helppo hymyillä - ja Maxentiuksen parhaan kenraalin menetys oli tälle vakava isku kamppailussa Rooman vallasta ja sielusta.
Marssi kohti Roomaa
 |
| Malborghetton kaari kuva Wikimedia Commons |
Siellä on säilynyt nykyaikaan asti tapahtuman muistoksi tehty riemukaari, joka on nyt osana keskiaikaista rakennusta. Malborghetton kaari
Mieletön strategia
Nyt tapahtui kummia.
Keisari Maxentius oli tuonut Rooman muurien sisään paljon ruokaa tulevaa piiritystä varten ja kaikki odottivat hänen pysyvän siellä turvallisesti. Sen sijaan mies otti joukkonsa ja ratsasti muurien suojasta avoimelle kentälle.
Mikä hulluus häneen meni?
Nyt näyttää aivan siltä, kuin Lohikäärme olisi pettänyt omansa jostain syystä. Maxentius nimittäin kysyi neuvoa Sibyllan oraakkeleilta, missä on kirjoitettu että "lokakuun 28. Rooman vihollinen kukistetaan." Ei juolahtanut miehen mieleen epäilyskään, kuka se vihollinen mahtaisi olla - Konsta tietenkin, hän arveli.
28.10. oli myös Maxentiuksen keisariksi julistamisen päivä ja siten onnekas merkki.
Näiden enteiden lisäksi Maxentius oli huomannut sirkusnäytöksen aikana roomalaisten hurraavan Konstantinukselle. Hän ei voinut täysin luottaa kaupungin asukkaiden toimiin mahdollisesti pitkään jatkuvan piirityksen aikana.
Hulluutta se silti oli, omien voimien yliarviointia parhaan kenraalin kuoltua ja kahden toistaan seuranneen verisen tappion jälkeen. Epätoivoinen mies?
Tuon ajan historiankirjoittajat, Lactantius ja piispa Eusebius Kesarealainen, molemmat ovat sitä mieltä, että Maxentiuksen hyökkäys muurien ulkopuolella oli Jumalan säätämys ja johdatusta. Kristuksen puuttumista taisteluun konkreettisesti.
Hieman myöhemmin kirjoittanut kristitty historioitsija Zosimus (491-518) sanoo, että syynä uhkarohkeaan tekoon oli Maxentiuksen pakanuus ja taikausko, luottamus merkkeihin ja enteisiin.
Asemiin Milvian sillan luo
Lokakuun 27. 312 Maxentius tuli joukkoineen Milvian sillalle, jossa Via Flaminia ylittää Tiberin ja joka on strateginen sisäänkäynti Rooman kaupunkiin.
Silta oli vaurioitunut, ehkä Maxentiuksen omat sotilaat olivat sitä purkaneet vaikeuttaakseen vihollisen tuloa sen yli. Keisari oli rakennuttanut puisen ponttoonisillan sen viereen, jonka tarkoitus ei ole aivan varma. Historian lähteistä näkyy sellainenkin mahdollisuus, että se oli kahdesta osasta rakennettu ansa, joka sortuisi Konstantinuksen joukkojen kulkiessa sitä myöten.
Maxentiuksen joukot asettuivat taisteluasemiin. Saattaa olla, että etu- ja takalinjat olivat liian lähellä toisiin Tiberin rannassa. Tämä ahtaus vaikeuttaisi taistelussa joukkojen uudelleen järjestäytymistä, jos etulinja joutuisi vetäytymään asemistaan.
Taistelu 28,10.312
Taistelu alkoi lokakuun 28. päivän aamuna Tiberin toisella puolella, jossa Kosntantinus aloitti kevyen ratsuväen hyökkäyksellä.Maxentiuksen ratsujoukkoja vastaan. Kun nämä oli murretty alkoi jalkaväen lähitaistelu, Maxentiuksen sotilaiden vetäytyessä askel askeleelta kohti Tiberiä.
Ei mennyt putkeen puolustus ja keisari Maxentius teki kohtalokkaan päätöksen - ehkä väistämättömän - antaen käskyn vetäytyä. Ainoa tie sotilaille vetäytyä oli Milvian silta ja sen viereen tehty puinen ponttoonisilta. Arvaamme, että vetäytyvillä sotilailla oli piukat paikat vihollisen huitoessa miekoilla ja pistellessä keihäillä. Kaiken kunniaksi ponttoonisilta petti ja sen päällä olleet suistuivat jokeen.
Tuol puolen jokkee jääneet Maxentiuksen joukot joko surmattiin tai otettiin sotavangeiksi.
Keisari Maxentiuksen kuolemasta on hieman poikkeavia tietoja - mutta Milvian sillan luona se tapahtui. Toisen kertoman mukaan hän yritti uida Tiberin yli ja hukkui matkalla. Toisen version mukaan keisarin hevonen pillastui sillalla ja viskasi miehen selästään jokeen.
Lactantius kirjoittaa:
"Silta hänen takanaan oli romahtanut. Taistelu kävi entistä kuumempana. Herran käsi pysyi lujana ja Maxentiuksen joukot tuhottiin. Hän pakeni siltaa kohti, mutta suuren väkijoukon puristuksessa hän suistui pää edellä Tiberiin"
Lactantius De mortibus persecutorum 44:10-11
Voittaja!
Konstantinus I Suuri marssi Roomaan seuraavana päivänä 29.10. 312 kansanjoukkojen hurratessa.
Kristityt historian lähteet eivät kerro, että Konstantinus olisi keisarien tavan mukaan astunut Jupiterin temppeliin Capitol kukkulalla uhraamassa jumalille. Tämä olisi ollutkin melkoinen isku Kristuksen kasvoille, joka oli häntä auttanut - näemme kohta miten! Mutta se ei merkitse myöskään, että Konstantinus olisi itse tässä vaiheessa ollut kristitty.
Maxentiuksen ruumis oli otettu joesta ja hänen päänsä lyöty irti. Sitä kuljetettiin näytillä Rooman kaduilla todisteena, että mies oli varmasti kuollut ja lähetettiin sitten tämän hallitsemille alueille Karthagoon. Rooman Afrikka alistui Konstantinuksen valtaan sen suuremmitta mukinoitta.
Konstantinus oli nyt länsi-Rooman yksinhaltija, ja olemme jo seuranneet idässä, kuinka hän tämän jälkeen useissa eri taisteluissa kukisti Liciniuksen ja otti myös itä-Rooman valtaansa.
Vuonna 324 Konstantinus I Suuri oli koko Rooman yksinvaltias, ainoa augustus ja keisari, jolle oli annettu kaikki valta maailman väkevimmässä imperiumissa.
Milvian sillan ratkaisutaistelu käytiin lokakuun 28. 312.
Helmikuussa 313 Konstantinus ja Licinius antoivat yhdessä Milanon ediktin, jossa kristinuskosta - niin katkerasti vainotusta uskosta Jeesukseen - tehtiin "sallittu uskonto".
Tapahtumat muuttivat Taivasten valtakunnan täällä ihmisten keskuudessa, ne muuttivat Rooman imperiumin, ne muuttivat koko maailmanhistorian.
Milvian sillan taisteluun liittyy häikäisevä yksityiskohta, josta seruaavassa tekstissä lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti