Kirjoitussarjassa koetan katsella kerrottujen asioiden merkitystä etenkin aikamme esikoislestadiolaisen herätyksen näkökulmista.
Painopiste esikoslestadiolaisessa hurskauselämässä on huolehtiminen omasta uskosta, sen varmuudesta, pysymisestä kaidalla tiellä ja oman pelastusvarmuuden säilyttämisestä tässä Jumalasta luopuneessa pimeässä maailmassa.
Painopiste on oman uskon huolehtimisessa niin suurelta osin, että jopa lähetyskäsky on jäänyt sen varjoon. Takana ovat ne päivät kun heränneet kiersivät Lapin kyliä kutsuen väkeä talosta taloon mukaan seuroihin.
Kesarean marttyyrien kuvauksessa painopiste on todistamisessa.
Marttyyri on äärimmäinen Kristuksen todistaja, jonka valmius luopua maallisesta elämästä, talosta, omaisuudesta, perheestä Kristuksen tähden.
Marttyyrit olivat ja ovat, kuten Tertullinus kirjoitti kirkon siemen.
Esikoislestadiolaisuus on tänään itseensä kietoutunut perinneyhteisö ja lähes kuivuvut oksa Kristus puussa.
Ihmetyttää, miten tämä "lähes kuivunut oksa Kristus-puussa" jaksaa kiinnostaa sinua vuodesta toiseen.
VastaaPoistaKoska se on Kristuksen oma, ei ihmisten.
PoistaEsikoisilla on etsikkoaika ja tulevaiuus tienhaarassa - lahkohenki tai raitis henki.
tunnen monia syvällisiä krisittyjä ja sangen hienoja ihmisiä esikoisten parista, liikkeen historia on kiehtova ja sen teologia eksoottinen.
Poistamuitakin syitä varmaan löytyy, miksi tämä piskuinen lauma on minulle ulkopuoliselle niin rakas!
Mikko-hyvä, voi olla, että tuntemuksesi liikkeestä ja sen historiasta on kovin yksipuolinen. Nettijuorujen perusteella liikkeestä saattaa saada aika vääristyneen käsityksen. Laestadiuksen sanojen mukaan kristillisyyttä pitää saada maistaa, tuntea ja kokea, että siitä jotain ymmärtäisi. Olisi ilo nähdä sinut joskus seuroissa.
VastaaPoistaMitä luulet, jos apostolit kirjoittaisivat tarkkoja elämänohjeita sisältävät kirjeensä nyt, edustaisivatko ne mielestäsi lahkohenkeä vai raitista henkeä?
Antaisin suuren arvon sille, jos vastaisit tämän tekstin haasteeseen.
PoistaAsetan tässä vastakkain toisaalta Kesarean marttyyrien todistuksen ja sen osoittaman aktiivisen kristillisyyden, jossa mennään todella vihamielisen ja pahan ja pimeän pakanallisen maailman keskelle ja toisaalta esikoislestadiolaisten vetäytymisen Siionin muurien suojaan passiivisesti hoitamaan omaa uskonelämää, ettei paha maailma sitä uskon liekkiä sammuttaisi.
Onko väitteeni todistuksen puuttumisesta ja maailmasta vetäytymisestä mielestäsi kohdallaan tavallisen taapertajan, normi-esikoisen suhteen?
Pyydän korjaamaan väärinkäsityksesi, en perusta näkemyksiäni nettijuoruihin enkä pidä kristillisyyden neuvoja ongelmana.
On totta, että vireys on vähentynyt takavuosikymmeniin verrattuna. Mutta velttoutta ei hyväksytä opetuksessa, jossa nuhdellaan jatkuvasti mykkyyden synnistä ja kehotetaan tekemään työtä lähimmäisten hyväksi. Ja uusia ihmisiä tulee edelleen elävän kristillisyyden piiriin, "lahkoutuneessa" Pohjois-Amerikassa enemmän kuin Suomessa.
VastaaPoistaNuoria perheitä, elämää amerikoissa, tämä kaikki on kiitoksen aihe. Mutta todistus omille, omasta väestä huolehtiminen, mitä erityistä siinä on, eivätkö pakanatkin tee samoin.
PoistaSuomalainen versio esikoisuudesta on eräänlainen dynaaminen luostari näkymättömin mutta palsuin muurein.
Kesarean marttyyrit menivät kaikkeen maailmaan tekemään Herralle opetuslapsia kastamalla ja opettamalla. Yksi saarnasi Jeesuksesta, vaikka kieli oli revotty suustaan...
Yksi uskollisilta esikoisilta puuttuu ja kaikki sen kanssa: rehellisyys.
PoistaEn ole yhdenkään esikoisuutta puolustavan nähnyt sitä tekevän
asiapohjalta ja pyhiä kirjoituksia lainaten.
Sanon tämän itse esikoisuudesta lähteneenä.
Opetus on harhaoppista, sitä ei voi kukaan kieltää..
Pelkään pahoin, että olet oikeassa.
PoistaKäytän raamatullista ilmausta "rakkaus totuuteen". Kun se puuttuu tulee tahmea olo, onko mitään yhteistä pohjaa asioiden puntarointiin?