Kristus - merovingiajan kirkko Galliassa 7 vs. jKr Taivasten valtakunnan sinapinsiemen oli varsin pieni porukka itäisen Välimeren rannalla.
Sieltä se lähti kasvamaan Beetlehemistä, Nasaretista, Kapernaumista, Jerusalemista ensin Juudeaan ja Samariaan ja sitten aina maailman ääriin asti...
Kasvu oli aluksi varsin karua, kun Rooman imperium taisteli Kristusta vastaan toden teolla ja kaikella voimallaan, joka ei ollut pieni.
Vaan Kristus voitti Rooman sydämen - olemme puhuneet äiti Helenasta ja hänen pojastaan Konstantinuksesta, jotka uuden ylhäisen vaimon ottanut palatsista pois ajoi.
Taivasten valtakunnan puu kasvoi sitten Rooman rajojen taakse ja saavutti Areioksen opetuksen muodossa gootit, ostragootit ja visigootit.
olemme seuranneet myös nikaialaisen kristinuskon voittokulkua, pyhän Martin lähetystyötä Toursin kaupungissa ja sitten hiukka myöhemmin frankkien kuninkaan Cloviksen kääntymistä Kristuksen uskoon.
Merovingien dynastia on niin merkittävä Kristuksen opin leviämisessä Espanjaan, Ranskaan, Alankomaihin ja Englantiin, että heihin liittyy monenmoista legendaa.
useimmat tuon ajan ... noin karkeasti 500-800 ... piispat olivat lähetystyöntekijöitä, eri alueiden apostoleita ja monet heistä varsin pyhää erakon elämää eläneitä askeetteja.
Läntisen Euroopan pyhimysten joukossa on vino pino näitä säkkiin pukeutuneita ja kampaamattomin hiuksin kulkevia merovinkien ajan piispoja, jotkut heistä myös marttyyreitä.
mutta Austrasian Brunhildan jälkeen alkoi merovinkien meno mennä vinkeäksi ja heidän keskinäiset sotimisensa Chilpertien ja Chilpederikien ja muiden kanssa alkoi mennä ihan mahdottomaksi.
Hispanian valloitus 711-732 Kristuksen valtakunta oli saavuttanut Euroopan, mutta nyt uutta uskoa uhkasi todella erittäin suuri vaara - Muhammedin seuraajat olivat tulossa miekkoineen ja ratsuineen ja tahtoivat ottaa koko Euroopan haltuunsa.
ja melkein siinä onnistuivat - kristitty Espanja romahti muutamassa vuodessa, kun Gibraltar (Jebl Tariq) ylitettiin 711.
Toulousen kaupunki pelastui Pyreneiden vuoret ylittäneiden muslimien käsistä kymmenen vuotta myöhemmin 721 Odo Suuren viisauden ja sotilastaidon - ja kaiken sen takana olevan Jumalan hyvän johdatuksen - kautta islamin murskaavalta hyökkäykseltä.
Noin kymmenen vuotta myöhemmin 732 oli edessä lopullinen taistelu Euroopan kohtalosta.
Siihen meidän Herramme Jeesus Kristus oli valmistanut Kaarlon, joka oli äpäräpoika.
älköön yksikään AU-lapsi jättäytykö sivuun elämän seikkailuista aviottoman taustansa tähden - jos ei muu, niin Kaarle Martellin uljas esimerkki rohkaiskoon heitä!
ja sen muisto, että Jeesuksen ylle heitettiin, ja yhä heitetään, vasta kihoissa olevan Maria äidin uskottomuuden varjo.
saatat sanoa "eihän meidän Herramme Jeesus Kristus sotaa tahdo eikä sodasta mitään tiedä"
olet väärässä, perusteellisesti väärässä
Hänen Isänsä on Herra Sebaot, Sotajoukkojen Jumala.
Jeesus Kristus tavoitti ja voitti roomalaiset, gootit ja sitten frankit.
Frankkien ensimmäisen valtakunnan murentuessa heidän keskinäisiin riitoihinsa ja islamin uhan käydessä hälyttäväksi, heidän keskuudestaan nostettiin toisen valtakunnan perustusten luoja, Kaarle Martel.
Hänen pojanpoikansa on Kaarle Suuri - Charlemagne - saksalaisten ja friisien käännyttäjä (pakkokäännyttäjä) ja suuren Saksalais-roomalaisen keisarikunnan perustaja.
Tämä keisarikunta tulee jo meitä varsin lähelle, onhan eräs tuossa valtakunnassa syntynyt ukkeli usein mukana nettiruukussakin - Hansin ja Margarethan poika, joka sai nimensä pyhän Martti Toursilaisen mukaan.
700-luvun alussa Euroopassa oli väkevien luostareiden ja niihin liittyvien kirkkojen verkosto.
Näiden varassa säilyi klassinen kreikkalais-roomalainen kirjallisuus ja kulttuuri ja kristillinen usko varhaisen keskiajan kansainvaellusten vaikeissa ja vaarallisissa oloissa.
Merovinkien tapana oli tukea luostareita taloudellisesti ja maa-alueitakin lahjoittaen, koska nämä vahvasti linnoitetut rakennukset olivat myös alueellisen hallinnon ja sivistyksen keskuksia.
näin luostarit rikastuivat, saivat paljon omaisuutta - ja tuo St Martin de Tours abbey oli jo kautta Euroopan kuulu rikkauksistaan.
sinne, Toursin kaupunkiin Euroopan sydämeen, teki al-Andalusian emiirin mieli - oikeaa uskoa levittämään ja saalista ryöstämään.
Pepin II 635-714Kaarle Martel oli siis tuon ajan hovin yleisen tavan mukaan äpärä - isänsä Herstalin herttua Pepin (635-714) ja tämän rakastajattaren Alpaidan (635/640-714) poika.
avioliitton ulkopuolisuuden tähden poika kuulemma sai nimensäkin näin;
kun Alpaida oli vuonna 688 synnyttänyt pojan Herstalin kaupungissa, iloisesta asiasta tahdottiin kertoa isälle.
Pepin II istui vaimonsa seurassa lähettilään saapuessa - mites nyt suu pannaan? Kaveri mietti hetken ja sanoi sitten "Kauan eläköön kuningas, hän on carl!" (carl tarkoittaa mies ... siis poikavauva)
kuningas ymmärsi yskän ja totesi "Ai, carl? Kutsuttakoon häntä siis niin" Ja näin poika sai nimekseen Carl.
tarina ei kerro, ymmärsikö rouva Plectrude (k.717) miehensä ja airueen välisen lyhyen keskustelun jujun.
Kaarlesta tuli erityisen lahjakas sotilas, joka nousi merovingien aikana tärkeäksi voimatekijäksi sisäpolitiikassa.
Mutta hän ei ollut pikkumainen eikä etsinyt itselleen kuninkaan arvoa, vaikka olisi sellaisen helposti myöhemmin voinut itselleen saada.
Hän näki islamin vaaran, oli hyvin perillä Odo Suuren kokemasta ahdingosta ja alkoi valmistautua tulevan varalle.
Sotaa uumoillen Kaarle Martel loi Euroopan ensimmäisen ammattilaisten armeijan, joka koostui pysyvästi armeijan palveluksessa olevista miehistä.
tuon ajan tapana oli kutsua tarvittaessa miehet aseisiin ja taistelun päätyttyä he palasivat kotiin, jos olivat hengissä...
nämä miesjoukot olivat kyllä aseistettuja, mutta kouluttamattomia ja heitä ei tahdottu kylvöpelloilta tai elonkorjuun keskeltä aseisiin kutsua.
Martel ymmärsi että tällaiset joukot olivat kouluttamattomia eivätkä kestäisi muslimien ratsuväen hurjaa hyökkäystä.
Frankkien taistelukirves oli tappava aseOttaen oppia antiikin makedonialaisista, joita Aleksanteri Suuri oli johtanut voitosta voittoon, Kaarle Martel koulutti armeijansa falangien strategiaan ja taktiikkaan.
Falangi on neliönmuotoinen joukko pitkin peitsin aseistettuja miehiä, jotka osaavat kääntyä joka suuntaan siten, että peitset pysyvät järjestyksessä.
tämä vaatii aika lailla sulkeisharjoituksia, marssia falangin muodostelmassa, kääntyä oikealle tai vasemmalle, perääntyä järjestyksessä.
Vihollisen kannalta falangi on siitä ongelmallinen, että siinä ei ole varsinaisesti mitään selustaa tai heikko osaa - sama terävien tappavien peitsien rintama on vastassa vaikka puolet joukosta saisit kaatumaan.
Tällaisen pysyvän armeijan ylläpito oli varsin kallista tietenkin, miehet olivat poissa maatalouden palveluksesta.
Kristuksen kirkko maksoi suurelta osin Kaarlen armeijan varustamisen, koulutuksen ja ylläpidon kulut.
ei aina tosin vapaaehtoisesti, ja jotkut piispat olivat vähällä manata kaverin kuuseen ...
vaan sitten ääni kellossa muuttui, kun myrsky tuli.
Frankkien langsax-miekka
ei ollut fyysisesti helppoa asepalvelu Kaarlen armeijassa, sillä hän halusi myös suojata uskotut ja luotetut miehensä taistelussa.
tämä ei ollut joutoväkeä, jonka kuolema ei niin haittaisi - vaan koulutettua sotakokemusta ovaavaa porukkaa, joka harjoitteli ja äkseeräsi ja jumppasi ja valmistautui taistelemaan henkensä edestä vaarallista vihollista vastaan.
aikalailla tuo aseistus oli samantapainen kuin Rooman aikaan, kun Efesolaiskirje kuvaa kristityn varustusta, kypärää, kilpeä, haarniskaa, miekkaa ja kenkiä...
vaan tämä oli nyt raskaammin aseistettua kuin roomalainen jalkaväki apostoli Paavalin aikaan.
raskaan jalkaväen varustus painoi noin 30 kiloa.
miehet oli kunnolla puettu kylmää säätä vastaan jalassaan tuon ajan kengät. päätä suojasi rautainen kypärä, Kädessä oli painava, suuri puinen kilpi, jonka keskellä oli vahvistuksena iso rautainen nuppi.
Aseena Martellin jalkaväellä oli pitkät puiset rautakärkiset peitset, jotka, kuten sanottu, vaikeuttivat miesten liikkumista yhdessä.
Merovinkiajan frankki-soturikäsiaseina oli miekkoja, tikareita ja kahdenlaisia kirveitä, toinen lyömistä varten ja toinen varsin pelottava kirves heittoa varten.
Francisca-heittokirves saattoi halkaista vastustajan kilven vielä 12 m päässäse kimposi maasta muotonsa tähden vaarallisen arvaamattomasti.
Copyright 2010 Etsy, Inc.
Jotkut sanovat, että frankit saivat tästä kirveestä nimensä (francisca) - toiset taas, että tämä hurja heittokirves sai heistä nimensä.
Martelin luoman armeijan runko oli siis erittäin hitaasti liikkuva, kömpelö raskas jalkaväki.
vastassa oli erittäin nopeasti liikkuva kevyt ratsuväki. erityisenä etuna heillä oli - kuten on kerrottu - satula jossa on jalustimet. ne auttoivat säilyttämään tasapainon ja pysymään hevosen selässä hurjissa taistelutilanteissa.
muslimeilla oli perustavana aseistuksena kevyt rautanupilla vahvistettu kilpi, keihäs, miekka ja tikari lähitaisteluun.
islamilaiset soturit kuvataan yleensä käyrän miekan kanssa. mutta en ole lainkaan varma, että umaijjidiajan miekat olisivat olleet tällaisia myöhempiä saraseenien ja turkkilaisten miekkoja. (saattoivat olla suoria kuten frankkien miekat)
muslimien joukot käsittivät kokeneita syyrialaisia umaijjideja mutta myös paljon pohjois-Afrikan rohkeita ja tuliluonteisia berbereitä.
koko tunnettu maailma oli kukistunut umaijjidien ratsuväen uliseviin hyökkäyksiin.
nyt oli Euroopan vuoro.
Frankkien sotilaita Kaarle Martelin ajan jälkeen.mikä oli jousen merkitys Martelin aikana?
muslimien kevyt ratsuväki näyttää olleen varustettu jousilla, ja laukkaavan hevosen selästä ammuttu nuoli oli vaarallinen ase - ja voimme olettaa että niitä tuli hyökkäyksessä paljon ja tarkasti.
frankkien raskaassa jalkaväessä ne ehkä eivät olleet keskeinen ase (en ole varma, korjaa jos olen väärässä) mutta tietenkin jousi tunnettiin.
jousia on löydetty haudoista ja ne ovat yleensä "hunnien" jousen tapainen yksinkertainen, mutta tehokas ase.
Aquitania murtui islamin hyökyaaltoon 730al-Andalusian emiiri oli nyt syntyjään jemeniläinen sotakuntoinen mies, lyhyeltä nimeltään Abdul Rahman Al Ghafiqi (k.732)
koko nimensä on vielä vaikeampi muistaa;
Abu Said Abdul Rahman ibn Abdullah ibn Bishr ibn Al Sarem Al 'Aki Al Ghafiq
Nykyisessä Marokossa hän tutustui pohjois-Afrikan valloittajaan, Musa ibn-Nusairiin, ja tämän poikaan Abdul Aziziin. Isän surkeasta kohtelusta Damaskossa kalifi Suleimanin käsissä ja pojan murhasta on ollut puhetta.
Al Samh ibn Malik kuoli pian Toulousen katastrofin jälkeen 721 ja Abdul Rahman al-Ghafiq valittiin Cordoban kaupungissa al-Andalusian emiiriksi hänen sijaansa.
(ensin tosin itä-Andalusian hallitsijaksi kunnes kalifi Hisham teki hänestä koko Cordoban emiirin 730).
al-Gawfig tahtoi lähteä uudelleen Pyreneitten yli rikkaisiin Euroopan maihin ja kutsui apujoukkojoja - niitä tulikin Lähi-idästä ja aina Jemenistä asti ja kun mukaan tuli myös berbereitä, hänellä oli ehkä 50.000 miestä johdettavanaan.
Sotaretki alkoi vuonna 730 ja suuntautui pelottomasti Toulousen katastrofin alueelle Aquitaniaan.
Odo Suuri koetti kahdessa taistelussa pysäyttää muslimit, mutta nyt oli määrätty toisin.
Ensin muslimit löivät Odon joukot Bordeauxin kaupungin ulkopuolella ja ottivat sen valtaansa.
Sen jälkeen he kiiruhtivat pohjoiseen ja kohtasivat Odon kokoaman armeijan Garonne- tai Dordogne-joen luona.
Muslimit tuhosivat Odon armeijan viimeiseen mieheen, niin ettei kaatuneiden lukua osattu edes laskea.
Herttua Odo Suuri itse pakeni Kaarle Martelin luo tarjoten hänelle palvelustaan.
Muslimit ryöstivät nyt mielinmäärin etelä-Ranskan luostareita ja kirkkoja ja polttivat ja tuhosivat maaseutua. Kuten valloittajat yleensä tekevät.
ja kuten roomalaiset sanovat vae victis - "Voi voitettuja!"
näiden katastrofien jälkeen voimme kuvitella, millaista oli elämä etelä-Ranskan kaupungeissa ja maaseudulla ja etenkin munkkien ja nunnien luostareissa. ja kuolema.
koko Euroopassa ei ollut jäljellä yhtään ainoaa islamin hyökyaallon puolustukseen kykenevää joukkoa paitsi tämä Kaarle Martel.
modernit historiantutkijat ovat jokseenkin yksimielisiä, että Toursin taistelu vuonna 732 on eräs maailmanhistorian ratkaisuhetkiä.
tulisiko Euroopan kaupunkien horisonttia hallitsemaan minaretit imaamin arabiankielisine huutoineen vai kellotapulit Jumalan kelloineen?
Kristus vai Muhammed?
Kristuksen sotilas valmiina kamppailuun uskonsa puolesta!kirjoitan Kristuksen kirkon kannalta niin ratkaisevasta Toursin taistelusta oman palstan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti