kun käymme nettiruukun raamattupiirissä pohtimaan Kristuksen ja Muhammedin valtakuntien kamppailua, on siinä aiheessa myös hyvin ajankohtainen siipi.
ei kaikki ole vaikeaa varhaista keskiaikaa, josta on niin hankala ottaa selvä että ammattilaiset historiantutkijatkin puhuvat ajasta "Dark Age".
Asia on mielestäni lyhyesti näin:
..........
"Avaja porttis ovesi, Eurooppa"
Euroopan yhteisössä eletään edelleen siinä tilanteessa, jonka taistelut islamin kanssa loivat.
Euroopan yhteisöön kuuluvissa valtioissa kristityt ovat kaikkialla uskonnollisten ryhmien enemmistönä.
700-800 luvun ankarat voittoisat taistelut ensin umaijjadien kanssa ja sitten abbasidien kanssa Konstantinopolissa ja umaijjidien kanssa Espanjassa ja Ranskassa pysäyttivät islamin voittokulun tällä suunnalla. Puolikuun tavoin islam jäi Välimeren eteläpuolelle.
Keskiajalla aasiasta saapuneet islamilaiset kansat voittivat Anatolian ja lopulta myös Konstantinopoli joutui turkomaanien käsiin Martti Lutherin ja Jean Calvinin aikoihin.
Välittömästi islamilainen hyökkäys jatkui Eurooppaan, ja hirmuisissa kamppauksissa ottomaanien eteneminen Euroopan sydämeen Unkarin kautta estettiin - Allah ei antanut viiniä, kuten suomalaiset sanovat.
Kreikka ravisti Turkin otteen - tapahtui Reconquista eikä islam kyennyt kreikkalaisten kristillistä uskoa ja kansallishenkeä kukistamaan.
Kosovan ja Albanian ja muun Balkanin kristittyjen - muslimien suhteesta olemme kuulleet tuorettakin asiaa.
....
suomalaiset eivät ole koskaan kokeneet islamin syleilyä.
näin ulkoministerimme ja hallituksemme saattaa sinisilmäisesti sanoa Euroopalle "Avaja porttis ovesi!"
anna islamilaisen Turkin liittyä Euroopan yhteisöön, avaa rajasi turkkilaisten vapaalle liikkumiselle keskuudessasi!
mitä tänään on uskonnolla enään merkitystä!
voihan nenä.
................
Virsi 190
Sun sanas suojaa, Jumala,
sen vastustajat masenna,
kun tahtovat ne alati
kukistaa valtaa Poikasi.
Oi Kristus, voitonruhtinas,
sä näytä valtas, kunnias.
Sun kristikuntaas holhoa
ja sitä suojaa, vahvista.
Lyö maahan sanas sortajat
ja niiden juonet kavalat.
Suo aina voittaa sanasi
ja lisää seurakuntaasi.
Suo vastustajain tuntea,
ettet sä laumaas unhota,
vaan tahdot auttaa, vahvistaa,
kun vaarat sitä ahdistaa.
Oi Pyhä Henki, lohduta
ja rauhaan meitä johdata.
Tuskissa anna huojennus
ja kuolemassa virvoitus.
Säk. 1, 2 ja 5 Martti Luther 1542,
säk. 3 ja 4 Justus Jonas 1545.
Ruots. 1562.
Suom. Jaakko Finno virsikirjaan 1583.
Uud. Knut Legat Lindström 1867 ja komitea 1937.
Tauno Väinölä kertoo:
"Lempeän sävelmän vaikutuksesta voi jäädä huomaamatta Martti Lutherin ja Justus Jonaksen virren Sun sanas suojaa, Jumala rajuus. "Lyö maahan sanas sortajat", siinä sanotaan.
Alkuaan sanottiin vähän muutakin. Luther näet nimesi tarkoittamansa vastustajat: paavin ja turkkilaisen. Historiasta tiedämme, että hän ja paavi olivat sotajalalla keskenään. Turkkilaisvaara taas uhkasi, kun sulttaani Soliman II tavoitteli Euroopan herruutta. Jo 1529 hän oli piirittänyt Wieniä, jonka valloittamista hän jälleen kaavaili 1540-luvun alussa. Lutherin virsi on peräisin niiltä ajoilta.
Turkkilaisvaara väistyi, mutta Euroopassa oltiin menossa kohti uskonsotien aikaa.
Virren suomensi Jaakko Finno virsikirjaansa 1583. Suomennoksessa ei paavia (eikä turkkilaisia) ole koskaan mainittu. Jaakko Finnon kuninkaan ja toimeksiantajan Juhana III:n tunnetut katolisuutta lähentelevät pyrkimykset selittänevät sen, että hänen virsikirjastaan muutenkin puuttui katolista kirkkoa vastustava aines.
Kolmannen säkeistön Finno sai tällaiseksi: "Sanas sortajat alas paina, / Heidän juonens' estä aina, / Siihen hautaan heit' pudota, / Johon meit' pyytävät upottaa." Vuoden 1886 virsikirjassa siitä tuli kuin lähetysvirsi: "Sä käännä sanas sortajat, / Kukista juonens kavalat, / Suo Henkes heitä valaista / Ja oikialle ohjata!" Nykyinen väkivaltainen sanamuoto "Lyö maahan sanas sortajat" (vrt. 577:6) on vuodelta 1938. Silloin se koettiin ajankohtaiseksi!
Luther otsikoi tämän virren "lastenlauluksi", mikä voi todella tuntua oudolta. Pelätessään pahinta hän näet odotti lasten rukouksesta apua, kun uhkaava tilanne ei näyttänyt vanhempaa väkeä kovinkaan huolestuttavan.
Lutherin virressä oli kolme säkeistöä (1, 2 ja 5), ja sillä oli tällöin kolminaisuusvirren luonne. Kaksi lisäsäkeistöä (3, 4) on kirjoittanut hänen ystävänsä ja työtoverinsa Justus Jonas (1493–1555), Wittenbergin yliopiston kanonisen oikeuden professori ja sikäläisen linnankirkon rovasti."
Tauno Väinölä
....................
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti