Valkoinen hanki peitti maailman terveyskeskuksen vuodeosaston ikkunan takana ja antoi öiseenkin aikaan valoisuutta. Hilma muisteli kuinka hänen nuoruudessaan talvet olivat olleet aina tällaisia.
Huoneessa oli hiljaista, toinen potilaista nukkui syvää unta ja Hilman vieressä oleva vuode oli tyhjä. Siitä olivat hoitajat kantaneet edellisenä yönä hiljaa poisnukkuneen rouvan ruumiin.
Se tasainen vihlonta tuntui taas ja välillä aivankuin terävät neulat pistelivät Hilmaa. Hän oli jo tähän kipuun tottunut, sillä hoitajien antamat pillerit eivät niitä kokonaan poistaneet. Eihän sitä vatsakaan kestä kaiken aikaa vahvojen kipulääkkeiden syömistä.
Hilma ymmärsi, että tuskin hän täältä enää kotiin palaisi. Sellainen hivuttava ikävä oli tuttuihin kodin näkymiin ja tuoksuihin, keittiön lieden ääreen tai keinutuoliin Maijan ja Liisan lapsille villaisia lapasia tai pipoja kutomaan.
Hilman mies Vilho oli ollut ahkera työntekijä, ja niin oli kovassa urakassa sydämensä pettänyt. Raskasta se oli vieläkin muistaa, kun kotiin Vilhon äkillisestä sairaskohtauksesta ja kuolemasta uutisia tuotiin, vaikka siitä on jo vuosia.
Kiitos Jumalan, neljä lasta heille oli suotu. Vanhin poika Jorma oli lähtenyt nuorena merille. Kyllä sieltä oli jokunen kirje ja kortti kotiin tullut, mutta sitten ne lakkasivat. Kukaan ei tiennyt missä Jorma oli vai oliko hän edes elossa.
Riitta-tytär oli miehensä kanssa muuttanut Amerikkaan ja kyllä he pitivät yhteyttä ja toisinaan kesäisin tulivat käymään.
Veikko oli vaimonsa Tuiren kanssa tehtaalla hyvässä työssä ja samoin Maijan miehellä Pertillä oli naapurikapungissa hyvä virka valtion palveluksessa. Maijana ja Pertin avioliitto oli ollut heille kova paikka, mies kun ei ollut tästä kristillisyydestä vaan kävi niiden helluntai-uskovien kokouksissa.
Hiljaista oli, kuukausien sairauden aikana potilashuoneen sisustus ja yksistyiskohdat olivat Hilman mieleen jo piirtyneet yksitoikkoisina, ja jatkuva kipu sai hänet alakuloiseksi. Ei tahtonut uni tulla silmään.
Iltapäivällä Maija tuli kahden lapsensa kanssa taas käymään äitinsä luona terveyskeskuksessa.
Nämä käynnit olivat aina Hilmalle suuri ilonaihe, pienten tuodessa elämää ja tapahtumaa yksitoikkoiseen potilaan arkeen.
Äidin sairauden aikana Maija oli kokenut suhteensa häneen syventyneen ja oli saatu puhua monista asioista kaikessa rauhassa. Oli sellainen seesteinen hyvä olo ja Maija tiesi, että äiti oli saarnaajienkin kanssa saanut keskustella ja oli rauhallisella mielellä.
Tänään hän oli tuonut äidille taas tuoreita kukkia ja tuoreita leipomiaan.
Mutta tavallisten tuliaisten lisäksi Maija oli ostanut kaupasta Sony merkkisen pienen ja helppokäyttöisen mutta ääneltään laadukkaan soittimen ja siihen äidille sopivat pehmeät kuulokkeet.
Siinä sitä yhdessä ihmeteltiin ja käyttöä harjoiteltiin. Hilma sai ensin kuunnella Samuel Edelmannin laulamia virsiä ja hätääntyneenä hän pyysi Maijaa hiljentämään äänen voimakkuutta.
taisi äiti kuulokkeineen vähän ääntään korottaa melun yli - jota kukaan muu huoneessa ei kuullut - ja lapsiakin nauratti mummon käytös.
Maijan keksimä lahja olikin sitten suureksi iloksi katkaisten potilaan tylsän päivän tai unettoman yön ankeat ajatukset.
Lahden sinfoniaorkesteri soitti Suomalaista virttä ja sydämessään Hilma lauloi mukana Hallelujaa ja Siunaa ja varjele meitä ja muita lapsuudesta asti tuttuja ja usein seuroissa veisattuja virsiä.
Eihän niitä CD levyjä montaa ollut, Maija toi niitä välillä lisää. Eikä Hilma usein jaksanut edes kuunnella vaan saattoi ihan nauttiakin sairaalan hiljaisuudesta.
Mutta siinä se ihmepeli oli vuoteen vierellä pienellä pöydällä valmiina palvelemaan, kun vanhus tahtoi Maijan lahjaa käyttää. Kuulokkeiden takia se ei ketään muuta häirinnyt.
Mutta sitten koitti se surullinen päivä - Maija oli yksin käynyt tuomassa kotiruokaa ja istui vanhuksen vieressä, kun Veikko perheineen tuli tervehtimään äitiä.
Iloisesti kaikki alkoi ja nuoriso toi elämää ja väriä ja puheensorinaa riitti.
Vaan sitten Veikko huomasi CD soittimen ja katseensa synkistyi.
"Etkö sinä äiti tiedä, että musiikin kuuntelu on kuin myrkkyä, joka hitaasti tappaa sinun hengellisen elämäsi?"
Ei ollut äiti semmoista kuullut, ja hieman säikähtäen katseli kovin tuimaksi mennyttä poikaansa.
"Maija, sinäkö tämän synninteon välineen olet tänne äidille tuonut? Juuri tällaista pelkäsimme, kun lähdit sen pojan kanssa seurustelemaan - ei ole kristillisyydestä sinulla enää tietoa ja nyt tahdot äidinkin helvettiin johdattaa?"
Monin sanoin Veikko sitten vielä saarnasi syntiä vastaan ja vierailu päättyi siihen, että hän lähtiessään otti soittimen mukaansa heittääkseen sen terveyskeskuksen jätteisiin.
Hilma äiti eli näiden tapahtumien jälkeen vielä jonkin aikaa. Maija kävi entistä useammin hänen luonaan. Usein piti vanhusta tämän hauraasta kädestä ja lauloi hiljaa hyräillen hengellisiä lauluja Jeesuksesta ja äidille tuttuja virsiäkin. Hän myös luki pyhäpäivisin ja joskus muulloinkin äidilleen pyhää Raamattua, kun tämän heikentyneet silmät ei enää kirjaimia kunnolla erottanut.
Tuli sitten se päivä, että Maija soitti veljelleen ja sisarilleen äidin tilan heikentyneen ja että "voisi olla hyvä tulla terveyskeskukseen vielä tänään".
Veikko jätti työnsä ja lähti lapioimaan autoaan tuiskunneesta lumesta, suuntasi sitten raskain mielin kohti terveyskeskusta. Mutta sen verran siinä matkassa meni, että kun hän astui vuodepotilaiden huoneeseen sisään, äidin silmät olivat jo sulkeutuneet. Paikalle kutsuttu saarnaaja katsoi tulijaan vakavin silmin ja vain nyökkäsi tulijalle hiljaa.
Näemme tässä kertomuksessa kahdenlaista suhtautumista kristillisyyteen.
Veikko edustaa kristittyä, jota hallitsee - Paavalin sanoja käyttäen - synnin ja kuoleman laki.
Koska musiikki on synniksi saarnattu ja on myrkkyä sielulle, me emme saa rikkoa Jumalan tahtoa vaan tulee noudattaa ohjeita viimeistä kirjainta myöten. Muuten tulee Herran tahdon rikkomisesta synti ja kuolema.
Maija edustaa kristittyä, joka ei ole lain alla ja on vapaa lain kirjaimesta. Paavalin sanoja käyttäen, hänen sydäntään hallitsee elämän Hengen laki Kristuksessa.
käytännössä tämä näkyy siinä, että Veikko piti yllä äitinsä elämässä Jumalan tahdon mukaista järjestystä ja suojeli äitiään tämän maailman houkutuksilta ja musiikin myrkyltä.
Maija puolestaan edustaa sellaista kristillisyyttä, jota tarkoittaa rakkauden kautta vaikuttava usko.
Maija rakasti äitiään ja uskollisesti ja kekseliäästi hoiti häntä siinä, missä kykeni.
Vaikko rakasti äitiään ja halusi, että Jumalan tahtoa noudatetaan äidin sielun pelastuksemiseksi iankaikkiseen elämään.
"Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko"
KR 1992
"vaan rakkauden kautta vaikuttava usko"
KR 1938
"Sillä ei Kristuksessa Jesuksessa ympärileikkaus eikä esinahka mitään kelpaa,
vaan usko, joka rakkauden kautta työtä tekee."
Gal 5:6 Biblia 1776
,,,
hetkinen sanoi Putkinen...
hei, rakas Herra Jeesus, tästähän apostolin sanasta aukeavat ihan toisenlaiset kristillisyyden neuvot
Antista olis mukava saada kuppi kuumaa lipton teetä yhdellä sokerilla. Spotti on kadulla nälkäinen kun yöllä on satanut ja ollut kylmä ja turkkinsa ihan märkä. ja kuka sen astianpesukoneen tänään tyhjentää? ja mites toi naapurin vuotava vesisäiliö, pitäiskö siitä mennä mainitseen kun eivät huomaa..
ja olisko hänen luona hyvä käydä sairaalassa ja olisko lumenluonti vanhuksen oven edessä tarpeen ja mites toi lasten koulukyyti, tänään?
ethän Sinä Herra nyt voi tarkoittaa tämmöistä oravanpyörää, rakkauden kautta vaikuttava usko?
kyllä taitaa olla helpompi niitä kristillisyyden neuvoja noudattaa, heittää telkkari pois ja varjella muutenkin, ettei maailma minua saastuta.
se on paljon kevyempi taakka kuin rakastaa lähimmäistä niinkuin itseään...
ettäs tiedät
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti