Wittgenstein ja Äiti Jumala

Ludwig Wittgenstein

(Levinin piirros) 

Aikamme vaikutusvaltaisimpiin luettu filosofi, itävaltalainen Ludwig Wittgenstein (1889 – 1951), ei julkaissut elinaikanaan paljoa: yhden sivumäärältään pienen kirjasen, Tractatus Logi-Philosophicus vuonna 1921 (75 sivua), yhden kirja-arvostelun, artikkelin ja lasten sanakirjan. Tästä niukkasanaisuudestaan huolimatta hänelle annettiin arvostettu Cambridgen yliopiston filosofian professorin virka, jota hän hoiti 1937-1949.

Kaksi vuotta Wittgensteinin kuoleman jälkeen hänen pöytälaatikoistaan löydetyt käsikirjoitukset julkaistiin nimellä Philosophical Investigations (1953). Teos kuuluu aikamme merkittävimpiin filosofisiin julkaisuihin.
Wittgensteinin kriittinen looginen ajattelu kohdistui erityisesti ihmisen kieleen. Lasten sanakirja on tästä hauska ja havainnollinen esimerkki, sillä tuossa vaiheessahan opimme puhumaan ja lukemaan jollain kielellä ja ilmaisemaan näin itseämme. Mikään muu Jumalan luoma laji ei tähän ihmisen tavoin pysty.


Positivismi ja sekulaari humanismi
1900-luvun alussa akateemisissa piireissä tuntui voimakkaasti ranskalaisen August Comten (1798-1857) rationaalinen ajattelu. Ranskan vallankumouksen pyörteistä nousevassa Ranskassa hän tahtoi löytää selkeän tieteellisen linjan uuden yhteiskunnan rakentamiseksi. Hänen tuotantonsa kautta sai alkunsa moderni sosiologia.

Vallanukoumuksessa kaatuneen Vanhan hallinnon (Ancien Régime) maailmassa uskonto ja kirkko olivat olennainen osa valtajärjestelmää, kunnon kansalainen on myös uskollinen katolinen kristitty. Tämän sijaan uudessa maailmassa Comte tahtoi tuoda toisenlaisen ihmistä kunnioittavan humaanisen uskonnon, Religion de l'Humanité. Tämä ei ollut hänelle vain jokin sivuteema, vaan aivan keskeinen osa hänen yhteiskunnallista ajatteluaan.

August Comte on myös tieteenfilosofian isä. Hän koetti selkeyttää tieteellistä kielenkäyttöä ja sen edustamaa ajatusmaailmaa karsimalla kaiken "tuonpuoleisen". Positiivista, jolla hän tarkoitti "meille annettua", on tämä empiirisesti tutkittava ja käsin kosketeltava todellisuus.

"Positivismi on varsinaisesti 1800-luvulla syntynyt filosofinen suuntaus, jonka mukaan todellista tietoa on vain tieteellinen tieto, jollaista voidaan synnyttää ainoastaan päätymällä positiiviseen lopputulokseen tieteellisten teorioiden pätevyydestä tiukkaa tieteellistä menetelmää hyödyntämällä. Tämän vuoksi positivismi pyrki rajoittumaan välittömiin havaintoihin, tehden mahdollisimman vähän käsitteellisiä oletuksia." (wikipedia)

Looginen positivismi
Ludwig Wittgenstein omaksui itse positivistisen maailmankatsomuksen. Yhdessä toisen aikamme tärkeimpiin kuuluvan filosofin, Bertnard Russellin (1872-1970), ja muiden Wienin piirin kollegojensa kanssa, hän määritteli mielekkään kielen. Muodollisen logiikan avulla voidaan analysoida "meille annettua" positiivista, kokemusperäistä ja kokeellisesti eli empiirisesti todennettavaa todellisuutta.

Positivismille ominaista on vaatimus, että asiat on voitava todentaa. Aikamme tieteisuskolle tämä on tuttu ja yleisesti hyväksytty peritaate - väite voidaan johtaa tosiasioista loogisesti tai se voidaan tieteellisesti todentaa.  Tästä syystä positivistien mielestä filosofien pohtimat suuret kysymykset metafysiikasta, "fysiikan tuollapuolella olevasta" tai ontologiasta, olemisesta, ovat vailla mieltä ja todellista merkitystä.

Tractatus logicus 6.7 sanoo tämän ytimekkäästi, mutta hankalasti suomennettavalla tavalla 

Wovon man nicht sprechen kann, darüber muss man schweigen.

Puhumattomista ei saa puhua 

Looginen positivismi on vaikuttanut maailmanlaajasti ihmiskunnan sivistykseen ja kulttuurihistoriaan. Monet ovat aivan vaistomaisesti omaksuneet Wittgensteinin ja Comten positivismin antamatta sille nimeä ja torjuvat tieteen puhtaasta temppelistä kaiken metafyysisen pelkkänä tautologiana.

Wittgenstein ei itse kuitenkaan ollut jumalankieltäjä, ateisti, vaan ihmettelevä kielen filosofi. Hän käyttää kieltä todella tehokkaasti:

For a truly religious man nothing is tragic.

Aidosti uskonnolliselle ihmiselle mikään ei ole traagista.

Wittgensteinin vaikutus on laajempi kuin syvälle uponnut positivistinen metafyysisen torjunta. Häntä voidaan pitää tieteellisen tarkan kielenfilosofian merkittävänä kehittäjänä. Todella hienolla tavalla hän on osoittanut ihmisen kielen syvällisyyden ja merkityksen lingvistiikan ja myös kielen kääntämisen, tulkitsemisen maailmoissa.

Language is a part of our organism and no less complicated than it.

Kieli on osa organismiamme eikä yhtään sitä yksinkertaisempi. 

"Äiti Jumala"
Humoristisesti Wittgenstein toteaa kunnioitetusta tieteestämme:

Man has to awaken to wonder - and so perhaps do peoples. 

Science is a way of sending him to sleep again. 

 Ihmisen on herättävä ihmettelemään - ja niin ihmiset ehkä tekevät.

Tiede on tapa saada hänet taas nukkumaan.

Ludwig Wittgensteinin heräämisen haaste kuuluu tieteen parissa turvallisesti nukkuville, mutta myös kirkolle. Hän antaa satikutia huolettomalle ja sisällöltään usein mielettömästi ja epäkriittisesti hokemallemme Kaanaan kielellemme, joka saa saarnan kuulijat nyökyttämään refleksinomaiseseti päitään ja nukkumaan entistä syvemmin turvallisia uniaan!

Miten voisimme soveltaa Tractatus Philosophicus sisältämää kielen kritiikkiä ja analyysiä omaan kristilliseen kielenkäyttöömme?

Mielestäni siten, että hylkäämme positivistisen todellisuuden metafyysisen rajauksen kielen totuudellisuuden kriteerinä. Se, ettei jotain voi empiirisesti näyttää todeksi ei vielä riitä osoittamaan, että se ei olisi totta.

Meille on annettu Jumalan Sana. Se olkoon kristillisen kielemme sisällön totuudellisuuden kritiikin avain,

Mielekäs kristillinen kielenkäyttö sitoutuu Jumalan Sanaan, joka on annettu.

Näin esimerkiksi feministisen teologian joskus tarjoama "Äiti Jumala" ilmaus on hylättävä kielellisesti epäraamatullisena. Meille on Sanassa "annettu" vain Isä meidän, joka olet taivaissa, ja tämä on Sanan todellisuus, jonka ulkopuolella ei ole mitään Jumalaa.

Voi suurta sokeutta,
jos kuullaan enemmän
maailman viisautta
kuin sanaa elämän!
Janoinen voiko juoda
kuivista kaivoista?
Vain Herran Henki luoda
voi lähteen sanasta. 
Virsi 186:3
Johan Ludvig Runeberg 1857

Kristuksen kirkko, avioliitto ja kansanedustajien aloite

Eduskuntatalo (ref)

Syyskuun lopulla julkisuuteen tuli aloite Suomen avioliittolainsäädännön muuttamisesta sukupuolineutraaliksi. Johannes Ijäs uutisoi asiasta eKotimaassa mm. näin:

"Viisi kansanedustajaa jätti tänään (28.9. 2011) aloitteen tasa-arvoisen avioliittolain säätämiseksi. Sen mukaan avioliitto voitaisiin solmia myös samaa sukupuolta olevien parien kesken. Kirkoille jäisi oikeus päättää, keitä se vihkii."

"Lakiehdotuksen mukaan avioliitto voitaisiin solmia myös samaa sukupuolta olevien parien kesken. Rekisteröityä parisuhdetta sen sijaan ei voisi enää solmia, joten se lakkaisi instituutiona. Vanhat rekisteröidyt parisuhteet jäisivät kuitenkin voimaan, ellei niitä pari muuta niitä ilmoittamalla avioliitoksi. Transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta annetussa laissa olevat säädökset parisuhdeinstituution vaihtamisesta kumottaisiin."

"Samaa sukupuolta olevat parit voisivat lakialoitteen mukaan ottaa avioituessaan yhteisen sukunimen. Samaa sukupuolta olevilla olisi myös oikeus perheen ulkopuoliseen adoptioon."

"Lakialoitteen laatineen ryhmän puheenjohtajana on Lasse Männistö (kok.). Muut jäsenet ovat Silvia Modig (vas.), Susanna Huovinen (sd.), Oras Tynkkynen (vihr.) ja Astrid Thors (r.). Työryhmän jäsenet painottivat voimakkaasti ajavansa yhdenvertaisuutta."
(Johannes Ijäs)


Liberté, égalité, fraternité
"Yhdenvertaisuus lain edessä" myös kysymyksessä sukupuolisten vähemmistöjen tasa-arvosta modernissa Euroopassa ja Suomessa.

Ranskan vallankumouksen aallot ovat yltäneet Suomeen ja luoneet uudenlaista arvopohjaa, johon sisältyy voimakas näkemys valtiovallan oikeutetusta roolista kansalaisten elämässä yhteisen hyvän valvojana ja kaikenlaisen sorron ja vihapuheen ja eriarvoisuuden torjujana. Nyt tämä arvomaailma on saanut muotoa viiden ministerin kirjoittamassa aloitteessa, jonka mukaan perinteinen suomalainen avioliitto syrjii seksuaalisesti poikkeavia vähemmistöjä. (saako näin nyky-suomessa enää sanoa: poikkeava?)


Haaste Kristuksen kirkolle Suomessa
Yhtenäiskulttuuri on hajonnut ja Suomen tasavallassa vaikuttaa monenlaisia arvomaailmoita ja niiden valtaa käyttäviä tai tavoittelevia edustajia tuttujen perinteisten valtaryhmien rinnalla ja tilalla. Myöskään puoluerajat eivät samalla tavalla yhdistä yhteiskunnan arvoja ja rakenteita rukkaavia kansanedustajia entiseen tapaan, ja on hankala sanoa mitä "demarit ajattelevat" tai "onko Kokoomus yhä koti, isänmaa, uskonto" puolue...

Lainsäädäntö ei ole ainoastaan olemassaolevien realiteettien ja arvojen heijastamista Eduskunnassa, vaan se on myös kansakunnan elämää ja arkea tuleviasuudesa ohjaavaa toimintaa.

Ylösnoussut Kristus lähetti seuraajansa maailmaan tekemään kaikista kansoista Hänen opetuslapsiaan "kastamalla ja opettamalla".  Avioliiton rakenteen ja olemuksen julkinen pohdinta SETA:n hengessä johtaa tietenkin siihen, että Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla on sekä tilaisuus että velvollisuus opettaa kastettua ja kastamatontakin pakanuudessa elävää väestöä kristillisen avioliiton perusteista ja merkityksestä.

Ydinkysymys on siinä, mitä opetetaan käytännön tasolla vihkimisen ja siunaamisen kautta asiasta avioliitto?

Luin kerrassaan silmiäni hieraisten ja varmuudeksi kahteen kolmeen kertaan sanoiko työryhmä todella, että "kirkolle jäisi oikeus päättää, ketä se vihkii".

Täällä Israelissa on tuohon uskomattomaan asenteeseen tehokas sana - hutzpa!



Kirkon kaksi vaihtoehtoa

A. Muuttuvaan maailmaan mukautuminen
Suomen ev.. lut. kirkko voi piankin tapahtuvan valtiollisen lainsäädännön muutoksen jälkeen piispainkokouksen aloitteesta ja kirkolliskokousten päätöksin muuttaa myös omaa käytäntöään kirkollisen avioliittoon vihkimisen ja siunaamisen suhteen.

Omaksua kirkon päätöksenteon perustaksi Ranskan vallankumouksen huikeat Liberté, égalité, fraternité  ja luopua vanhentuneista muinaisiin Raamatun kirjoituksiin liittyvistä tavoista ja perinteistä.

Tämä on todennäköisesti se tie, jonka kansankirkko tulee valitsemaan ja näin kirkkomme näissä kaikkein tärkeimmissä asioissa, kirkollisten toimitusten suorittamisessa, pysyy virtaviivaisena ja sulavana, aikamme uuudistuvaan monikulttuuriseen ja moniuskontoiseen ja osin uskonnottomaan sivistykseen olennaisena osana kuuluvana.

Ei mikään vanhanaikainen vastarannan kiiski, joka kuuntelisi pyhän Raamatun sanaa

"Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla. Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä. "
Room 12:1-2



B. Muuttuvassa maailmassa, mutta ei maailmasta

Etuoikeutettujen aatelisten metsästysretki kaupungilla

(ref)

Ranskan vallankumouksen ymmärtämiseksi ei riitä vain Valistuksen syvällisiin ja hienoihin ajatuksiin tutustuminen, vaan on muistettava myös tuon Euroopan sydämessä sykkivän frankkien jälkeläisten valtakunnan Ancien Régime. 

Oivalsin tuon aikakauden kauhut vasta henkilökohtaisesti, kun kävin läpi hugenotti Amadeen matkan kaleeriorjuuteen Kristuksen kanssa. Ranskan itsevaltias kuningas, aatelisto ja monin tavoin sokea Ranskan katolinen kirkko pitivät yllä yli kahdensadan vuoden ajan yllä sellaista hallitusta, joka auttaa ymmärtämään Suuren Vallankumouksen syvän vihan Kristusta ja hänen virallisia seuraajiaan sekä kuninkuutta kohtaan. Vihaan ja katkeruuteen oli todellakin aihetta!

Suomessakaan ei Talvisodan ihme, joka yhdisti kapitalistit ja kommunistit isänmaata puolustamaan eivätkä myös Jatkosodassa eturintamilla liikkuneet sotilaspapit täysin onnistuneet pyyhkimään pois vanhan yhtenäiskulttuurin kirkkoherrojen herruutta ja pappien pohjatonta säkkiä. Punainen viiva tuli usein ylitettyä ja hinta oli kallis Veljessodassa, jossa moni kirkkoherra Valkeakosken papin ohella pääsi hengestään vihaisella tavalla.

Ymmärtääkseni Ranskan vallankumouksen lähimmät perilliset aikamme politiikassa kuuluvat vasemmistoon ja vihreisiin (moniavioisuuden kannatus) ja suuren kommunistisen vallankumouksenkin muistot yhä elävät joidenkin poliittikkojen arvomaailmassa Stalinista ja hänen pyöveleistään huolimatta.


Kaksineuvoisuus
Käytännössä taistelu käydään kirkkolain ja säädösten maailmassa siinä, pidetäänkö kiinni seksuaalisesta avioliitosta, joka on miehen ja naisen liitto, vai luovutaanko tästä raamatullisesta opetuksesta Raamatun alkusivulla.

Homopari ei voi yhtyä. Se on teknisesti mahdotonta.
(dildot eivät ole sama asia, eikä anaalinen seksi, orgasmin voi toki toiselle antaa)

Homopari ei voi lisääntyä ja täyttää maata.
(adoptio ei ole sama asia kuin miehen siittiön ja naisen munasolun kohtaaminen)

Sen tähden jo luontokin opettaa, kukat, mehiläiset, tuuli ja viljapelto, mies ja nais taatelit, leijonat, kissat ja hevoset ja aasit (ja muulit) että uskollinen parisuhde miehen ja naisen välillä on yhteiskunnan suojeltava asia.


Taistelurintama
Kristillisen avioliiton suojaamiseen muuttuvassa valtakunnassa tarvitaan nuo kaksi mahtavaa kirkon asetta, Jumalan Sana ja rukous.

Suomen ev.lut. kirkko voi opettaa kansaamme avioliiton pyhyydestä, raamatullisesta ihmiskuvasta "mieheksi ja naiseksi" ja tutkia sitä, mikä on "Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä" (Rm 12:2).

Tämä ei suinkaan sulje pois uudenlaista kristillistä seksuaalisten vähemmistöjen parissa työskentelmistä, esimerkiksi uskollisten ja siveiden parisuhteiden puolesta rukoilemista ja vähemmistöihin kuuluvien ihmisten kaikinpuolista tukemista elämässä, että myös he saisivat tulla oman enemmistön rukouksemme tavoin lähemmäs Jeesusta Kristusta.

Mutta kristillisen avioliittokäsityksen suojaaminen nuorilta ja ylpeiltä ministereiltä, jotka valtansa lumoissa ovat valmiit suomaan "kirkolle oikeuden päättää..." kuten Neuvostoliiton komissaarit aikoinaan ja muut ateistit, jotka hallitsivat Venäjän ortodoksista kirkkoa.

On merkittävää, että samaa sukupuolta olevien ihmisten asia on tullut esiin ja heitä tahdotaan tukea ja suojella ja torjua SETA:n hengessä kaikenlainen syrjintä ja vihapuhe.

Esimerkiksi se, että apostoli Paavali jyrkästi tuomitsee homoseksuaalisen käyttäytymisen... kohta näiden Jumalan Sanan kohtien saarnaaminen on varmaan laitonta uudessa uljaassa tasa-arvoisessa ja ah niin tasapäisen harmaassa Suomessa!

Virsi 146

 

Virsi 146

RAUHAN SAIVAT PYHÄT HERRAN

- Anteeksi, mitä he saivat?
- Rauhan!
- Vai niin, mikähän se sellainen "rauha" on. Ja mitä he joutuivat siitä hyvästä tässä elämässä luopumaan, mitä tuollainen "rauha" maksaa?


1. Kyyneliä elämän vaelluksessa
Ei he enää itke siellä,
niin kuin tiellä
itkivät he kulkeissaan

2. Omantunnon taakkoja
Täällä painoi synnin taakka
maahan saakka

3. Elämän ja kuoleman taisteluita sisäisessä ihmisessä ja vaelluksessa
Täällä kylväin kyyneleitä
murheen teitä
kilvoitellen kulkivat

- No johan Kallialan Lauri maalasi synkkää kuvaa elämään johtavasta kaidasta tiestä!
Auta, Herra, aina meitä 
elon teitä 
uskossa vain kulkemaan.

- Kieltäytymistä, luopumista, surua pahoista ajatuksista ja teoista, taistelua syntiä vastaan, syyllisyyttä... tätäkö on kristillisyys?

- Ja kysyn vielä, mitä uskova sitten kaikesta tästä hyötyy?

- RAUHAN SAIVAT PYHÄT HERRAN
Rauhan, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi - se on Kristuksen rauha!

Rauhan minä jätän teille, minun rauhani minä annan teille: en minä anna teille niinkuin maailma antaa. Älkään teidän sydämenne murheellinen olko, älkään myös peljätkö.
Joh 14:27 KR 1776

- No mikäs se Kristuksen rauha sitten on, jonka hän antaa toisin kuin tämä maailma?

- Kristuksella on Isän rauha, Jumalan rauha!

Ja Jumalan rauha, joka ylitse kaiken ymmärryksen käy, varjelkoon teidän sydämenne ja teidän taitonne Kristuksessa Jesuksessa.
Fil 4:7 KR 1775

- Jo vain on kallis hinta tällä rauhalla. Mahtaneeko tuo kannattaa, elämän tielle lähteminen ja sillä pysyminen?

- Ajatteles, mikä olisi vaihtoehto?



............................
VIRSI 146 

1. Rauhan saivat pyhät Herran, jotka kerran taistelivat päällä maan. Kun me heitä muistelemme, kaipailemme sinne taivaan kunniaan. 2. Ei he enää itke siellä, niin kuin tiellä itkivät he kulkeissaan. Täällä painoi synnin taakka maahan saakka, taivaassa ei milloinkaan.

3. Täällä kylväin kyyneleitä murheen teitä kilvoitellen kulkivat, siellä nyt he kanneltansa riemuissansa Karitsalle soittavat. 4. Auta, Herra, aina meitä elon teitä uskossa vain kulkemaan. Auta, milloin täältä lähden, haavais tähden pyhäin joukkoon joutumaan.

Lauri Kalliala 1931. Uud. komitea 1937. Virsikirjaan 1938.