lauantai 1. lokakuuta 2011

Virsi 146

 



RAUHAN SAIVAT PYHÄT HERRAN

- Anteeksi, mitä he saivat?
- Rauhan!
- Vai niin, mikähän se sellainen "rauha" on. Ja mitä he joutuivat siitä hyvästä tässä elämässä luopumaan, mitä tuollainen "rauha" maksaa?


1. Kyyneliä elämän vaelluksessa
Ei he enää itke siellä,
niin kuin tiellä
itkivät he kulkeissaan


2. Omantunnon taakkoja
Täällä painoi synnin taakka
maahan saakka


3. Elämän ja kuoleman taisteluita sisäisessä ihmisessä ja vaelluksessa
Täällä kylväin kyyneleitä
murheen teitä
kilvoitellen kulkivat


- No johan Kallialan Lauri maalasi synkkää kuvaa elämään johtavasta kaidasta tiestä!
Auta, Herra, aina meitä 
elon teitä 
uskossa vain kulkemaan.

- Kieltäytymistä, luopumista, surua pahoista ajatuksista ja teoista, taistelua syntiä vastaan, syyllisyyttä... tätäkö on kristillisyys?

- Ja kysyn vielä, mitä uskova sitten kaikesta tästä hyötyy?

- RAUHAN SAIVAT PYHÄT HERRAN
Rauhan, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi - se on Kristuksen rauha!

Rauhan minä jätän teille, minun rauhani minä annan teille: en minä anna teille niinkuin maailma antaa. Älkään teidän sydämenne murheellinen olko, älkään myös peljätkö.
Joh 14:27 KR 1776

- No mikäs se Kristuksen rauha sitten on, jonka hän antaa toisin kuin tämä maailma?

- Kristuksella on Isän rauha, Jumalan rauha!

Ja Jumalan rauha, joka ylitse kaiken ymmärryksen käy, varjelkoon teidän sydämenne ja teidän taitonne Kristuksessa Jesuksessa.
Fil 4:7 KR 1775

- Jo vain on kallis hinta tällä rauhalla. Mahtaneeko tuo kannattaa, elämän tielle lähteminen ja sillä pysyminen?

- Ajatteles, mikä olisi vaihtoehto?



............................
VIRSI 146 

1.
Rauhan saivat pyhät Herran,
jotka kerran
taistelivat päällä maan.
Kun me heitä muistelemme,
kaipailemme
sinne taivaan kunniaan.

2.
Ei he enää itke siellä,
niin kuin tiellä
itkivät he kulkeissaan.
Täällä painoi synnin taakka
maahan saakka,
taivaassa ei milloinkaan.
3.
Täällä kylväin kyyneleitä
murheen teitä
kilvoitellen kulkivat,
siellä nyt he kanneltansa
riemuissansa
Karitsalle soittavat.

4.
Auta, Herra, aina meitä
elon teitä
uskossa vain kulkemaan.
Auta, milloin täältä lähden,
haavais tähden
pyhäin joukkoon joutumaan.
Lauri Kalliala 1931. Uud. komitea 1937. Virsikirjaan 1938.  

2 kommenttia:

  1. Mikko, tässä taas kerran näkee, että ei pidä lukea virsikirjaa tyyliin hauki on kala. Tämäkin virsi on koskettavan syvällinen. Itsekin parastaikaa mietin, että mikä ihmeen rauha, kun "maailmassa teillä on ahdistus"... Rauha on nähdäkseni uskon ja toivon asia.

    VastaaPoista
  2. Tämä Lauri taitaa olla Kaarlon isoisä. Virsi jää ensi kuulemalta mieleen ja tosiaan, siitä tulee helposti "hauki on kala" ... rauhan saivat... ja mieleen tulevat hautajaiset ja tuonpuoleisuus.

    VastaaPoista