Kiehtovan inhimillinen Raamattu - Räisänen

     Eräs tapa arvioida tutkijoiden hengellistä näkemystä Raamatusta - ja omaammekin - on "Kristologinen sahapukki"

    Kristuksen kirkko näet uskoo, että lihaksi tullu Jumalan Sana on täydellinen Jumala ja täydellinen ihminen. Kumpikaan luonto ei ole Hänessä muuttunut, ne eivät ole sekaantuneet toisiinsa, eikä niitä voi toisistaan erottaa eikä jakaa.

    Tämä on mielestäni mainio sahapukki myös raamattunäkemyksen suhteen, miten Raamattu on Jumalan Sanaa ja ihmisen sanaa?

    Raamatun lukija voi asettaa painopisteen toiseen tai toiseen - Chicago 1978 tapaan ajattelevat korostavat Raamatun jumalallista luontoa, moni aikamme eksegeetti ja pappi ja seurakuntalainen Raamatun inhimillistä luonnetta.


    Vantaan Lauri haastatteli vuonna emeritus professori Räisästä ^myBlog ja julkaisi jutun 24.5. 2007 otsikolla  "Kiehtovan inhimillinen Raamattu"

 Jutun innoittajana oli 2006 julkaistu Räisäsen kirja Rosoinen Raamattu.

lainaan haastattelusta muutaman pätkän tähän ja suosittelen koko haastattelun lukemista.

 
lainaus alkaa:

    — Raamattu on kristittyjen ja juutalaisten pyhä kirja. Se on kirja, johon luterilainen kirkko ainakin periaatteessa perustaa oppinsa ja elämänsä. Raamatun vaikutus näkyy myös länsimaisessa kulttuurissa, Räisänen luettelee.

    — Jos haluaa tutustua kristikunnan suureen kertomukseen, voi toki aloittaa lukemisen Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta. On kuitenkin hyvä tietää, ettei se ole Raamatun vanhimpia kirjoja. Jos haluaa historiallisesti jäsentyneen kokonaiskuvan, kannattaa aloittaa esimerkiksi Tuomarien kirjasta ja joistakin psalmeista, jotka kertovat, miten luominen ymmärrettiin ennen Ensimmäisen Mooseksen kirjan kirjoittamista, Räisänen sanoo.

-----------
    Kirjaan tarttujan urakkaa helpottaa enemmän se, että hän tajuaa Raamatun syntyneen hyvin erilaisessa historiallisessa tilanteessa kuin omamme.

    Taustaan perehtymiseksi Räisänen suosittelee lukemaan Raamatun ohessa jotakin yleisjohdatusta aiheeseen.

-----------    Entä onko Raamatussa joku juoni, jonka etenemistä voisi seurata?

    — Raamatussa ei ole yhtä punaista lankaa, vaan useampia.

    Yksi on ajatus Jumalan toiminnasta historiassa ja Jumalan valtakunnan toteutumisessa historian lopussa.

    Toinen keskeinen linja on synnistä lunastukseen: ihminen lankeaa syntiin, Jumala poistaa synnin seuraukset.

    Luterilaisittain taas iskusanoina voisivat olla laki ja evankeliumi eli se, mitä Jumala ihmiseltä odottaa ja mitä hän ihmiselle antaa.

    Eri linjat risteävät ja limittyvät keskenään.

    "On täysin hyväksyttävää säilyttää kyseenalaistamaton suhde Raamattuun, kunhan ei käytä Raamattua aseena."

-----------    Raamatun vaikutushistoria on kuitenkin niin laaja, että länsimaisen ihmisen — rivikristitystä puhumattakaan — on jokseenkin mahdotonta tarttua siihen täysin neutraalisti, ilman minkäänlaista ennakkokäsitystä.

    — Traditio on ilman muuta Raamatun lukemisessa mukana, mikä on hyvä tiedostaa.

    Lukemisesta tulee helposti välienselvittelyä Raamatun ja oman taustan kanssa.

    Mutta lähtökohtiensa vangiksi ei tarvitse jäädä.

    Tavallinen lukijakin voi noudattaa hyvän tutkimuksen pelisääntöjä: lopputulos ei saisi olla etukäteen tiedossa, Heikki Räisänen sanoo.

-----------
    Uutta testamenttia lukiessa kannattaa vertailla eri evankeliumeita keskenään. Tällöin havaitsee, kuinka paljon Johanneksen evankeliumi poikkeaa muista eli niin kutsutuista synoptisista evankeliumeista.

    — Siinä missä muut evankeliumit ovat kohtuulliseen realismiin pyrkiviä piirroksia, Johannes on kuin lasimaalaus. Sen uudelleentulkinta historian tapahtumista on pitkälle vietyä. Johanneksen Kristus on ylimaallinen hahmo, joka puhuukin ihan eri lailla kuin muissa evankeliumeissa.

-----------    — Kirkon Kristus puolestaan syntyi jännitteestä muiden evankeliumien selkeän inhimillisen Jeesuksen ja Johanneksen ylimaallisen Kristuksen välillä. Niiden yhteensovittamiseksi kehitettiin kaksiluonto-oppi, jonka mukaan Jeesus on sekä Jumala että ihminen.

-----------    Siitä, kuka historiallinen Jeesus oli, on tutkimuksessa esitetty monia arvioita.

    Hänet on nähty muun muassa yhteiskunnallisena kriitikkona ja vaeltavana filosofina.

    Räisäsen oma kanta on, että Jeesus oli eräänlainen lopunajan profeetta, joka odotti lähellä olevaa historian loppua ja Jumalan valtakunnan toteutumista maan päällä.

-----------    Lukeepa Raamatusta sitten mitä tahansa, lukee Räisäsen mukaan palaa prosessista: Raamatun sisällä perinnettä tulkitaan jatkuvasti uusien kokemusten valossa. Yksi osa tulkintaprosessia on Raamatun kehittyvä ja muuttuva jumalakuva.

    — Yhtäältä jumalakuvan muutoksessa on kyse siitä, että siirrytään monijumalaisuudesta yksijumalaisuuteen. Aluksi on monia jumalia, joista israelilaiset saavat palvella ainoastaan Jahvea. Vasta aika myöhäisessä vaiheessa, Babylonian pakkosiirtolaisuuden jälkeisenä aikana, päädytään siihen, että on vain yksi Jumala ja muut ovat epäjumalia.

-----------    Toisaalta jumalakuvan muutosta voi Räisäsen mukaan tarkastella myös kehityskulkuna, jossa Jahve, joka varhaisvaiheessa on lähinnä sodan jumala, saa muilta jumalilta uusia piirteitä ja lopulta omaksuu kaikkien toimenkuvat.

    — Tämä näkyy jumalakuvan ristiriidoissa: toisaalta Jumala on hirveän julma, toisinaan hänestä näkyy lempeä puoli. Kannattaa siis olla selvillä mistä puhuu, kun puhuu Raamatun Jumalasta.

-----------    Räisänen itse on esimerkki siitä, ettei kyselijän osa ole aina helppo. Hänen urakkansa Raamatun parissa alkoi jo pikkupoikana kodin kuvaraamatun ääreltä. Hän ei ole ihan varma, oppiko hän sen avulla lukemaankin, mutta jo alle kouluikäisenä hän kirjoitteli uusia versioita Raamatun kertomuksista. Sukulaisiaan hän huvitti lausumalla ulkoa Matteuksen evankeliumin sukuluetteloa.

    — Nuoruudessa Raamattu oli minulle tavanomaisella tavalla itsestään selvä auktoriteetti. Nyt voi ihmetellä, miten olen voinut olla kyselemättä. Kriittiset kysymykset heräsivät sitten teologiaa opiskellessani. Ja sillä tiellä olen yhä. Nykyisin Raamattu on minulle kiehtova, inhimillinen kirja.

-----------    Mahdoton fundamentalismi

    Pyrkimys rehellisyyteen poiki Heikki Räisäselle komean, kansainvälisestikin arvostetun tutkijanuran Uuden testamentin eksegetiikan parissa.

    Sen verran uhkaaviksi hänen esittämänsä kysymykset ja niihin löytämänsä vastaukset kuitenkin on koettu, että raamattunäkemystä koskevat kiistat 1970- ja 1980-luvuilla henkilöityivät pitkälti häneen.

    Räisäsen katsottiin kiistävän ja riistävän Raamatulta sille kuuluvan arvovallan.

    — Eksegeettinen tutkimus tuo esiin asioita, jotka monet kokevat turvallisuutta vaarantaviksi. Kuitenkin ne usein ovat asioita, jotka ihan tavallinenkin lukija huomaa, Räisänen arvioi.

-----------    Räisäsen mukaan fundamentalismi käsitetään usein väärin kirjaimelliseksi lukutavaksi. Fundamentalistille tärkeintä ei kuitenkaan ole kirjaimellisuus, vaan Raamatun erehtymättömyyden osoittaminen.

-----------    — Kirjaimellisuudesta luistetaan, jos se tuntuu vievän pohjaa erehtymättömyydeltä, eli myös fundamentalisti valikoi ja tulkitsee. Fundamentalistinen tulkintatapa on muutenkin mahdoton. Käytännössä kukaan ei voi lukea Raamattua niin, että pitäisi kaikkea yhtä erehtymättömänä.

    Esimerkiksi homokeskustelussa vedotaan usein Paavaliin, mutta ei Vanhaan testamenttiin, jossa käsketään tappamaan homoseksuaalit. Silloin on jo tingitty erehtymättömyyden periaatteesta — ja hyvä niin.

-----------    "Helvetistä tuodaan esille kevytversio, vaikka itse asiassa helvetillä pelottelu jos mikä olisi raamatullista."

-----------    Raamatun takakansiteksti voisi myös luvata sotia, murhia ja väkivaltaa. Vanhassa testamentissa esimerkiksi kuvataan sellaisia kansanmurhia, jotka Räisäsen mielestä kuuluisivat nykymaailmassa kansainvälisen oikeuden käsiteltäviksi.

    — Uudessa testamentissa puolestaan on hyvin vahvaa polemiikkia juutalaista yhteisöä vastaan. Se on ollut tehokas kasvualusta antisemitismille.

    — Uusi testamentti on myös luonut pohjaa myöhemmille helvettikäsityksille, jotka ovat muokanneet koko kristikunnan mielenmaisemaa. Ei meilläkään tarvitse mennä kovin monta vuosikymmentä taaksepäin, kun helvetinpelko oli realiteetti.

-----------    — Matteuksen mukaan helvettiin eivät joudu vain stalinit ja hitlerit, vaan suurin osa ihmisistä. Voi miettiä, onko mikä tahansa täydellisyydestä lipsuminen niin suuri majesteettirikos, että siitä tulee seurata ikuinen kidutus. Kun kaivataan sitä, että kirkossa julistettaisiin synti synniksi, tajutaanko, että Matteuksen mukaan melkein kaikki pääsisivät helvettiin? Eihän tähän pohjimmiltaan uskota, joten olisi parempi, että se sanottaisiin avoimesti.

    Räisäsen mukaan Raamatun pimeiden puolien käsitteleminen on välttämätöntä, mikäli halutaan uskottavasti puhua myös Raamatun hyvistä hedelmistä: lähimmäisenrakkaudesta, vastuusta ja oikeudenmukaisuudesta.

-----------    Haastattelu on kokonaisuudessaan Vantaan Laurissa.

   

Muutama kommentti

    Näemme tästä, että Heikki Räisänen asettaa painopisteen tiukasti Raamatun inhimilliseen luonteeseen.

    Ylösnousemuksella ei ole Jeesuksen olemuksen kanssa hänelle mitään tekemistä, vaikka se toki hänen tutkimissaan UT teksteissä on ratkaiseva.

    Samoin haastattelussa korostuvat synoptikot ja apostoli Paavalin opetuksen Kristuksen ja synoptikkojen Jeesuksen törmääminen jää käsittelemättä.

    (Lyhyessä haastattelussa ei toki kaikkea voida huomioida, mutta minun mielestäni synoptikkojen Jeesus Paavali kohtaaminen on koko Raamatun sisällön jännitteiden kannalta ratkaiseva.)

    Näemme myös haastattelussa emeritus professori Heikki Räisäsen ihmisenä kamppailemassa Raamatun kanssa.

    Hänellä on voimakas taju siitä mikä on oikeudenmukaista ja oikein, ja ennenkaikkea millainen on hänen ideaalinen Jumalansa. Sellainen, kuin Jumalan tulee olla.

    Miten Raamattu voi olla tällainen, jossa Jumala kehottaa kansanmurhaan?

    Onko Jumala itse kehittynyt ajanmittaan?

    Miten suhtautua Raamatun pimeään puoleen?


    Mielestäni tässä kamppailussa Heikki Räisänen antaa omalle ideaaliselle jumalakuvalleen voiton.

    Raamatun Jumalan on väistyttävä, se ei ole jumalallista ilmoitusta vaan Heikin tapaan asioita pohtivien toisten ihmisten jumalakuvia muinaisilta ajoilta, joita ei voi enää nykyään puolustaa.

    On vaikea ottaa Raamatun Jumala sellaisena kuin Hän siellä ilmaantuu.

    Mutta sellainen Hän on - aika pahantuulinen ja vaarallinen persoona.

    Haamulin kommentit Heikki Räisäsestä lienevät tyypillisä suomalaiselle heränneelle kansalle

    yllättävän paljon Rosoinen Raamattu haastattelusta löytyy samoja teemoja, joihin nruukkulaiset ovat törmänneet monissa avauksissani.

    mietin, paljonko tässä historiassa vaikuttaa se, että Räisänen oli myös minun opettajani teologisessa tiedekunnassa.

    olin silloin aktiivinen vastustajansa enkä muista että olisin asioita silloin näin hahmottanut hänen opetuksessaan, toki Jumalan Sanan kristologia sekä uskontotiede teologia jännite olivat mielessäni.

    
    pikemmin tässä on taas tuo Totuus.

    Raamattu on rosoinen kirja.

    kun ollaan totuudellisia, puhutaan samasta asiasta, vaikka näkemykset ja uskomukset olisivat hyvinkin erilaisia.

    minun elämäni on ollut sellainen vauhdikkaan puoleinen, että olen oppinut hyväksymään Raamatun pimeän puolen ja Raamatun hurjan jumalakuvan.

    Heikki Räisänen on saanut elää turvallisessa Suomessa eikä tuota hyväksymisen kynnystä ole koskaan ylittänyt: Heikki on hylännyt Raamatun jumalakuvan ja valinnut oman kuvansa Jumalasta, sellaisena kuin Hänen tulee olla.

    Monen uskovan ei kannata tässä ääntään kovin kohotella, sillä harva uskova on tutkinut Raamattua intohimoisena elämäntyönään kuten professori Räisänen.

    Eivät tunne Raamattua joten sen ongelmatkaan eivät osu kohdalle.


    Räisänen on voinut erityisen lahjakkaana ja älykkäänä ihmisenä toteuttaa teknisesti Raamatun synkän jumalakuvan torjumisen kahdella tavalla

    1 - toisaalta hän on pohtinut uskonnon evoluutiota siten, että olisiko Jumala itse kehittynyt.

    koska aikammekin historia osoittaa, että juutalais-kristillisen tradition kehitys ei ole tuonut kovin hyviä tuloksia, tarvitaan toinen tie irti Raamatun Jumalasta.

    2 - Raamatun inhimillisyys
    Koska tämän näkemyksen mukaan Raamattu on muinaisten ihmisten omana aikanaan kirjoittamaa teologiaa, sen sisältö ei ole sen enempää auktoriteetti Jumalasta kuin minun näkemykseni siitä, millainen Jumalan tulee olla ... ja siis on... jos on ... 

Esikoisten saarnaajat ja tuore UT:n tutkimus

    Tuoreet Suomessa julkaistut Uuden testamentin teologian kirjat, Heikki Räisäsen Mitä varhaiset kristityt uskoivat? ja Timo Eskolan Uuden testamentin narratiivinen teologia, olisivat mielestäni molemmat hyödyllistä luettavaa esikoisten saarnaajille ja myös maallikoille.

    Ne sisältävät toki paljon tietoa pyhästä Raamatusta ja alkuseurakunnasta ja monenlaisia näkemyksiä.

    Mutta ajattelen kahta asiaa erityisesti:

    Heikki Räisänen - koska alkuseurakunnassa oli monenlaista uskon ymmärrystä ja painotusta, voisimme me tänään olla avoimempia ja suvaitsevaisempia toisin uskovia kristittyjä kohtaan.

    Tämä on varmasti myös Herramme Jeesuksen Kristuksen toivomus ja rukous, että he yhtä olisivat. Eivät vain omassa porukassaan...

    Timo Eskola - narratiivinen teologia on kertovaa. Saarnoissa saisi olla paljon elävää ja eloisaa Uuden testamentin tapahtumien kerrontaa.

    Ei heti ryntäystä selittämään asioita hengellisesti vaan viipymistä kertomuksen, narratiivin, äärellä ja siihen eläytymistä.

    Samoin saarnoissa voisi hyvin olla uskovien pyhien elämään liittyvää eloisaa kerrontaa, joka valottaisi ja selittäisi Uuden testamentin kirjoituksia.

    Nämä kaksi asiaa, suvaitsevaisuus toisin uskovia kohtaan ja Uuden testamentin kertomusten kertominen, voisivat olla suureksi iloksi ja hyödyksi seuraväelle.

    Kun Jumalan armon kanssa saa elovainioilla työtä tehdä.

kysyvät korskeasti; kukas sinä olet saarnaajia neuvomaan? 
vastaan yhtä korskeasti: en yhtikäs mittään!

Jeesuksen sukupuut - selitys Bodie Hodgelta

Pyhän Annan kirkko ja Marian syntymäkoti ovat perinteisellä paikalla 

 Jerusalemin Vanhassa kaupungissa Betesdan lammikoiden luona.

Kuvalinkki

Panemme merkille, miten eri evankeliumeissa on erilaiset painotukset ja kuinka nämä kuvat antavat syväkuvan Jeesuksesta.

Kuva ei kuitenkaan ole valokuvan tarkka digikuva, vaan monella tavoin repaleinen ja paikoin turmeltunut hyvin vanha kuva.

Juuri nämä rosoisuudet, ristiriitaisuudet ja ongelmat tekevät synoptikoista niin tavattoman mielenkiintoista luettavaa ja auttavat meitä tutustumaan sekä Jeesukseen että Hänen aikalaisiinsa ja "Jeesus liikkeeseen"

Toista sataa vuotta on jo tieteellinenkin Raamatun tutkimus synoptikkoja tiuhalla kammalla syynännyt, ja yhä uusia nuoria tutkijan kloppeja ilmestyy maailmalla uusin uljain teorioin!

Synoptikkojen tutkimus on melkoinen suo, jota en suosittele välttämättä eksegetiikan opiskelijoille. Vaan joka siihen ryhtyy, ei joudu katumaan ratkaisuaan.

No jätetääs ne lipilaarit tieteensä pariin... kuka heitä tarvitsee.

katsotaan miten Chicago 1978 ihmiset tämän asian Jeesuksen sukupuusta ratkaisevat.

Samat amerikkalaiset uskovat, jotka pitävät lujasti kiinni siitä, että Raamatun sukupuut antavat maailman luomisen ajankohdan 4000 ennen Kristuksen syntymää.

Lainaan tähän suomennetun artikkelin joka on alunperin ilmestynyt Answers from Genesis järjestön toimesta, jonka päämaja on Petersburgissa, Kentucky.

Lainaus alkaa

Joosefin kaksi isää
    Miksi Joosefilla (Jeesuksen arvellulla isällä) on kaksi eri isää luetteloissa Matt. 1:16 ja Luuk. 3:23?

    ”ja Jaakobille Joosef, Marian mies. Maria synnytti Jeesuksen, jota sanotaan Kristukseksi.”
    – Matteus 1:16

    ”Jeesus oli noin kolmenkymmenen vuoden ikäinen aloittaessaan työnsä. Hän oli -- näin luultiin -- Joosefin poika. Joosefin isä oli Eeli”
    – Luukas 3:23
    
    Ensiksi täytyy esittää muutama alustava kommentti. Luukkaan sukuluettelo on täydellinen ja Matteuksen vain valikoitu versio. Matteuksen sukuluettelon ei ole edes ollut tarkoitus olla täydellinen Matt. 1:17:n mukaan, missä se on nimenomaan jaettu neljäntoista ryhmiin.

    Molemmat sukuluettelot seuraavat Daavidin kahteen poikaan asti ja sitten Abrahamiin. Matteus keskittyy kuninkaalliseen sukulaisuussuhteeseen Daavidiin saakka ja lopulta juutalaisten patriarkkaan Abrahamiin. Luukas ei kuitenkaan pysähdy siihen vaan jatkaa Jeesuksen sukupuuta Aadamiin asti. Luukas keskittyy enemmän Kristuksen ihmisyyteen menemällä taaksepäin aina Aadamiin asti, missä synti ja kuolema ensimmäisen kerran tulivat luomakuntaan – tästä syystähän ensinnäkin tarvitaan pelastajaa.    

    Toinen huomio on, että molemmat sukuluettelot ovat selvillä Marian neitsyydestä. Esimerkiksi Matteus sanoo: ”Joosef, Marian mies, hänen, josta syntyi Jeesus, jota kutsutaan Kristukseksi.” Luukas on vieläkin ilmeisempi sanoessaan ”ja oli, niinkuin luultiin, Joosefin poika.” (Vuoden 1938 käännös)

    Mitä Joosefin väitettyyn kahteen isään tulee, eroavaisuuksien selitys Matt. 1:n ja Luuk. 3:n välillä on melko yksinkertainen. Luukas tutkii Kristuksen sukuluetteloa Marian osalta, kun taas Matteus tutkii sitä Joosefin puolelta.

    Matteuksen sukuluettelo
    Yksi Matteuksen pääsyistä esittää Joosefin sukupuu johtuu Jekonjasta. Hänet on lueteltu kohdassa Matt. 1:11. Jekonjan toimien takia tuli profetia, että yksikään hänen jälkeläisistään ei tule koskaan istumaan Daavidin valtaistuimella. Jeesus, joka ikuisesti istuu tällä valtaistuimella, ei olisi koskaan voinut olla Jekonjan fyysinen jälkeläinen (Jer. 22:30). Neitseestä syntyminen selvästi ehkäisi tämän.

    Tämä osoittaa, että Matteuksen sukupuu on Joosefin ja tämä vahvistaa feminiinisen ilmaisutavan tärkeyden. Kun Matteus mainitsee Joosefin vaimon, Marian, sukuluettelon lopussa, hän käyttää feminiinistä muotoa Jeesuksen vanhemmasta. Tämä osoittaa, että Jeesus oli todellakin Marian poika, eikä Joosefin.
     

    Luukkaan sukuluettelo
    Kun tutkitaan Luukkaan evankeliumin lukua kolme, sukulista koostuu ainoastaan miehistä Jeesuksesta Aadamiin, kun taas Matteuksen listassa on joitakin naisia luettu mukaan, kuten Tamar, Ruut jne. Niinpä jos Matteuksen sukuluettelo olisi Marian sukupuu, olisi hänet listattu.

    Lisäksi sukuluettelossa Joosefin isäksi luetteloidaan Eeli, jolla oli kaksi tytärtä. Ensimmäinen on Maria ja toinen on Sebedeuksen nimeltä mainitsematon vaimo (Matt. 27:56; Joh. 19:25). Jos ei ollut poikia säilyttämään perintöä Mooseksen lain mukaisesti (4. Moos. 27:1-11; 4. Moos. 36:1-12), tuli aviomies avoliiton jälkeen pojaksi pitämään perheen nimeä yllä. Siten Joosef mennessään naimisiin Marian kanssa, tuli Eelin pojaksi Mooseksen lain mukaan ja voitiin laillisesti lisätä sukuluetteloon.

    Siispä Luukkaan sukututkimuksen tyyppi on erilainen kuin Matteuksen. Matteuksen lista antaa isät ja kenet he siittivät (Kreik. gennao). Luukkaan kaava on erilainen, missä X on Y:n poika. Mutta täsmällisemmin sana ”poika” puuttuu kreikan kielestä, ja onkin lisätty englantiin (suom. huom. tai suomeen), jotta se on paremmin ymmärrettävissä. Ainoa paikka, missä ”poika” on käytetty kreikan kielessä on jakeessa 23, missä Jeesus on Poika Joosefin, Eelin, Mattatin, Leevin jne..

    Luukas on hyvin tarkka. Jeesuksen luultiin olevan Joosefin poika, joka oli Eelin poika. Huomaa, että Luukas ei koskaan sano kreikan kielessä, että Joosef olisi Eelin poika. Tämä pienentää väitetyn ristiriidan olemattomiin ja näyttää, että Luukkaan sukupuu on Marian – Joosefin nimen kanssa luetteloituna johtuen perintölaeista – ja Matteuksen sukuluettelo on Joosefin.

 Käännös englanninkielisestä artikkelista  http://apologetiikkawiki.fi/Joosefin_kaksi_isää
Lainaus päättyy

Insinööri Bodie Hodge kirjoitti edellä suomennetun tekstin maaliskuun 2. 2009. (Hän kertoo itsestään ja sanoo tulleensa uskoon yhdeksän vuotiaana.)

Ei voi väittää, etteikö Bodie tutkisi huolellisesti Raamattua.

Kuviot ovat melkoisia!

     

Kolme Mariaa

Kolme Mariaa 

Silvio Consadori (1909-1994) 

Kirjoittaja sanoo, että Luukkaan evankeliumissa Eeli on Joosefin "isä" vain Mooseksen lain mukaan, koska Eelillä oli kaksi tytärtä, ei poikia.
Ottamalla Marian vaimokseen Joosefista tuli näin Eelin "poika". 

Eelin tyttäriä ovat Bodien mukaan siis Neitsyt Maria ja Sebedeuksen nimeltä mainitsematon vaimo.

Tämän väitteensä perusteluksi hän antaa kaksi kohtaa evankeliumeista:

Johannes kertoo Galilean naisista Jeesuksen ristin juurella. Hän mainitsee Marian, Jeesuksen äidin, hänen nimettömäksi jäävän sisarensa, Maria Magdalenan sekä Klopaksen vaimon, Marian Joh 19:25

Jeesuksen ristin luona seisoivat hänen äitinsä ja tämän sisar sekä Maria, Klopaksen vaimo, ja Magdalan Maria.

Kolme Mariaa seuraavat Jeesuksen hautaamista Matteus 27:55-56. Nimettömäksi jää Sebedeuksen poikien äiti.

55 Siellä oli myös useita naisia jonkin matkan päässä tätä katselemassa. Galileasta lähtien he olivat kulkeneet Jeesuksen mukana ja palvelleet häntä.
56 Heidän joukossaan olivat Magdalan Maria, Jaakobin ja Joosefin äiti Maria ja Sebedeuksen poikien äiti.

Jos naiset ovat samaa väkeä kuin Johanneksella, kuka näistä siis oli Marian sisar?

Bodien rakennelma on siis melkoinen ja edellyttää asioita, joita ei Raamatussa sanota

Luukkaan sukuluettelo onkin Marian eikä Joosefin

Eelillä oli vain kaksi tytärtä eikä poikia (mistä hän sen tietää?)

Toinen tytär on Maria, Jeesuksen äiti ja toinen Sebedeuksen poikien äiti.

Tällaisen rakennelman mekaniikan insinööri pystyisi varmaan siltana rakentamaan.

Meidän kuulijoiden tulee vain pitää mielessä, mikä on faktaa ja mikä oletusta.

(Vanhan katolisen kirkon perinteen mukaan Neitsyt Marian vanhemmat ovat Joakim ja Anna.)


Lopuksi
Mitä tähän sanomme?

Joukkomme varmaan jakaantuu.

Jotkut ovat iloisia, eihän siellä mitään ristiriitaa ole eikä rosoisuutta, näinhän tämä menee!

Ja tätä iloa on ollut kirkossa vanhastaan, ajatus kahdesta sukuluettelosta - Matteuksella Joosef ja Luukkaalla Maria - on kiehtova ja selittäisi niiden monet eroavuudet.

Jotkut jäävät asiaa miettimään, mitä mahtavat evankelistat itse tarkoittaa - kenen sukuluettelon Luukas tahtoo antaa, kenen Matteus.

päällisin päin näyttäisi näet siltä, että Matteus tahtoo antaa Joosefin sukuluettelon

ja että Luukas tahtoo antaa Joosefin sukuluettelon

Bodie sanoo että jees - Matteus antaa Joosefin biologisen sukuluettelon ja Luukas antaa "Eelin pojan" sukuluettelon Marian biologisten vanhempien mukaan.

Koetelkaa kaikki, pitäkää se mikä hyvä on!

Ei Salomo kaikessa loistossaan

Kevään kukkia Jerusalemista

Vuorisaarnasta luvusta 6

Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? 26 Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! 27 Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?

28 "Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. 29 Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. 30 Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!

31 "Älkää siis murehtiko: 'Mitä me nyt syömme?' tai 'Mitä me juomme?' tai 'Mistä me saamme vaatteet?' 32 Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. 33 Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. 34 Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.

Jumalan Poika - ystävä

Seisoin joukon luona ja Hän hieman takavasemmalla.

Sanoin "kuulkaa kaikki, Kaikkivaltiaan Jumalan Poika tahtoo olla ystävänne"

Ei olisi pitänyt semmosta mennä sanomaan...

Väkijoukko ryntäsi Jeesusta kohti sellaisella massalla, että jäin jalkoihin.

Vieläkin on mustelma otsassa ja vasenta jalkaa kivistää, kun joku isompi tallasi ylleni...

Vaan ei se haittaa.

Suuri on iloni, että Jeesuksella on uusia hyviä ystäviä.

Ja vielä enemmän siitä, että ihmisillä on sellainen Ystävä, joka ei jätä hädän päivänä, ei edes kuoleman jyrätessä vastustamattomalla voimalla ylle.
     

Virsi 273
1.
Jeesus, parhain ystäväni,
löytäisinkö vertaista?
Auta, etten eläissäni
koskaan hylkää sinua.
Minut ken saa riistetyksi
kädestäsi rakkaasta,
kun on meillä tahto yksi
nyt ja kerran taivaassa?

2.
Hän on kuollut puolestani,
minut ken voi kadottaa?
Ylösnoussut puoltajani
minut vanhurskauttaa.
Ken nyt syyttää uskaltaisi
valittua Kristuksen,
tuomita ken hänet saisi
joukkoon kadotettujen?

3.
Eivät mitkään voimat maiset,
eivät henkivallatkaan,
nykyiset, ei tulevaiset,
elämä, ei kuolokaan
erottaa voi Jumalasta,
hänen rakkaudestaan.
Kristuksessa on se vasta
julki tullut maailmaan.

Jakob Arrhenius 1691. 
Suom. virsikirjaan 1701.

     
Tauno Väinölä:
Virsikirjassamme on viisi Jakob Arrheniuksen virttä. Neljä niistä pohjautuu Vanhan testamentin psalmeihin, mutta yhden aihe on Uudesta testamentista. Se on Jeesus, parhain ystäväni, joka saa sisältönsä Paavalin Roomalaiskirjeen 8. luvun loppujaksosta.

Paavali siirtyy siinä me-muotoon: kysymys on uskoaan tunnustavasta seurakunnasta. Hänen rohkaisevat sanansa päättyvät hymnimäiseen nousuun: "Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat - - voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Jeesuksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme." Eipä ihme, että se inspiroi Jakob Arrheniusta, joka oli jo kääntänyt eräitä saksalaisia Jeesus-virsiä.
     
Arrhenius puolestaan ei kirjoittanut virttään me-muotoon. Jeesus, parhain ystäväni on minä-virsi. Kun runoilija sanoo Jeesusta parhaaksi ystäväkseen, se kyllä helähtää aidon omakohtaiselta tunnustukselta. On kyse enemmästä kuin vain Raamatun sanan pukemisesta runon muotoon.
     
Upsalan yliopiston historian professori Jakob Arrhenius (1642-1725) sepitti tämän virren hovikapellimestari Gustaf Dübenin (1624-1690) alkuaan maalliseen tekstiin liittyneeseen iloisesti hypähtelevään sävelmään. Se otettiin virsikirjaan niin Ruotsissa kuin sitten meilläkin. Ajan mittaan sävelmä, vallitsevaksi tulleen juhlallisen arvokkaan koraali-ihanteen mukaisesti, latistui tasatahtiseksi. Kun nyt on palattu alkuperäiseen rytmiseen sävelmämuotoon, koko virsi on kuin puhjennut uuteen elämään.

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”. ref

Tärännön kylän lampaat

"Vuonna 1850 tuli koulu Tärännön kylään, jossa on 460 henkeä, vaikkeivät Tärännön viisaat miehet ensin tahtoneet koulua vastaan ottaa, sillä he pelkäsivät, että koiratauti tarttuu heidän lapsiinsa.

Mutta siellä oli muutamia heränneitä, jotka lupasivat ottaa vastaan 18 köyhää lasta, jotka kruunun kustannuksella ruokitaan kouluaikana.

Muutamat herrat sanoivat: “Kyllä tarvitsevat Tärännön miehet parannuksen tehdä; ne ovat niin jumalattomat, ettei muissa paikoissa ole niin jumalatointa väkeä kuin Tärännön kylässä.”

Vaikka tämä herrain tuomio oli puolittain tosi, niin on kumminkin Vapahtajan tuomio vielä vakaisempi, koska Hän sanoo: “Portot ja publikaanit käyvät teidän edellänne taivaan valtakuntaan."
Laestadius

.......

Nimimerkki hippon löytämät kertomukset herätyksen alkuajoilta ovat kerrassaan ihanaa luettavaa, melkein tulee tippa silmään niistä.

Näissä rovasti Laestadiuksen kertomissa tapauksissa on elämän voimaa, karskia huumoria ja totuudellisuutta.

Niissä on myös käytännön teologiaa, joka auttaa meitä ymmärtämään Jeesuksen vertausta vuohista ja lampaista... ja muitakin vertauksia, esimerkiksi Johanneksessa olevaa viiniköynnöstä.


Tässä tositapauksessa Tärännön kylästä yhdistyvät hienosti Jeesuksen vertauksen Vuohet ja lampaat väkevä sisältö, kun se oikein ymmärretään, sekä Haamulin alleviivaamat hengelliset totuudet.

Mitä tapahtui?

Tärännössä oli Jeesuksen käskyn mukaan kastettuja ja opetettuja ihmisiä, jotka Pyhä Henki toi elävään uskoon.

Luonnostaan vuohista tuli luonnostaan lampaita.

Nyt, ilman mitään omaa tekoa ... Jumalan tekona ... nämä Tärännön hengellisesti tärähtäneet alkoivat antaa vettä janoisille viinan sijaan, alkoivat rakentaa koulua ja yhteisöä ja toimia aktiivisesti asuinseutunsa hyväksi.

Tärännön lampaat alkoivat TEHDÄ HYVIÄ TEKOJA

koska he olivat syntyneet uudesti ja Pyhä Henki heitä tähän johti.

Tämä on se yhdistelmä.

Jumala tekee.

Mutta kyllä näiden tärähtäneiden oli itse ryhdyttävä ahkerasti toimeen...

ja ryhtyivät, nurisematta ja herrojen vastarinnasta huolimatta.

   

Voimme unelmoida ja rukoilla, että Suomen kansa tärähtää kuten Tärännön miehet ja naiset.

Millaiset määrät kansamme työllä ansaitsemia varoja juodaan kurkusta alas pirunliemenä?

Millaisia määriä euroja menee holtittoman alkoholinkäytön, humalatilaa etsivän ryyppäämisen, seurauksien hoitamiseen.

Särkyneitä koteja, unelmia, rikoksia, murhia, liikenneonnettomuuksia...

Laestadius olisi aivan hurjana, jos näkisi miten Suomen kansaa tippa tappaa.

Irwin joka laulullaan rohkaisi maamme nuorisoa ryyppäämään ämpäri kaupalla ja viisasi ettei tippa tapa kuoli itse alkoholin aiheuttamiin ongelmiin.

   

Alkoholitalous ja -haittakustannukset vuonna 2009 
Vuonna 2009 kuluttajien kotimaassa tekemiin alkoholiostoihin käyttämä rahamäärä kasvoi noin 2,5 %:a edelliseen vuoteen verrattuna ja oli yhteensä 4,3 miljardia euroa.

Asukasta kohti 809 euroa vuodessa alkoholiostoihin

Asukasta kohti laskettuna alkoholijuomia hankittiin vuoden aikana 809 eurolla. Alkoholiin käytettiin rahaa 16 euroa enemmän asukasta kohti kuin vuonna 2008. Alkoholimenojen osuus yksityisistä kulutusmenoista kasvoi 4,6 %:iin.

Valtion verotulot alkoholista kasvoivat 5 %:a edellisestä vuodesta

Valtion alkoholista saamat verotulot, arvonlisävero mukaan luettuna olivat noin 2,0 miljardia euroa, joka on yli 5 %:a enemmän kuin edellisenä vuonna. Alkoholista saatujen verotulojen osuus oli 5,3 5.a valtion tuloista ilman rahoitustaloustoimia, mikä on prosenttiyksikön verran enemmän kuin vuonna 2008.    

Alkoholihaittojen välittömät kustannukset kasvoivat 7 %:a vuodesta 2007

Vuonna 2008 alkoholin käyttö aiheutti 0,8-1,0 miljardin euron välittömät kustannukset ja 3,3-6,3 miljardin euron välilliset kustannukset. Vuoteen 2007 verrattuna välittömät kustannukset kasvoivat keskimäärin hieman yli 7 %:a. Yli kolmannes välittömistä haittakustannuksista aiheutui järjestyksen ja turvallisuuden ylläpidosta.

Sosiaalihuollon osuus välittömistä kustannuksista kasvoi hieman yli neljännekseen. Terveydenhuollon osuus välittömistä kustannuksista oli reilu viidennes. Loput välittömät kustannukset aiheutuivat ennaltaehkäisevästä päihdetyöstä, alkoholivalvonnasta ja tutkimuksesta.

Välilliset haittakustannukset kasvoivat vuoteen 2007 verrattuna keskimäärin 4 %:a.
http://www.thl.fi/fi_FI/web/neuvoa-antavat-fi/alkoholitalous-ja-haittakustannukset
     
Nämä ovat virallista tilastoa eivätkä valehtele.

Paljonko suomalainen käytti viinaan vuonna 2008?

4,3 miljardia euroa.

Vuonna 2008 alkoholin käyttö aiheutti

0,8-1,0 miljardin euron välittömät kustannukset
3,3-6,3 miljardin euron välilliset kustannukset
     

Tärännön tärähdys
jospa me suomalaiset tärähtäsimme Tärännön kylän lampaiden tyyliin!

alkaisi näitä kurkusta als kaadettujen ja kuuseen kusettujen tulausten sijasta siunaavia riksoja suuntautua sinne, missä on kansamme terve tulevaisuus ja elämä.

jos jossia ei olisi, niin lehmätkin lentäisivät...
     

Vitsi onkin siinä, että Tärännön täräystä ei tehnyt ihminen.

Sen teki Jumalan suuresta armosta Jeesus Kristus, Jumalan Poika, Pyhän Hengen voimalla.

siinä on kansamme todellinen tulevaisuuden toivo

Kristus meissä, kirkkauden toivo.

(vaan ei saa jäädä se lamppu vakan alle... tai mitään ei tapahdu)

Charlotte Kallan olympiakullan jälkeisenä päivänä Tärännön kylä Ruotsin Pajalassa on hiljainen. Muutama Ruotsin lippu ei juuri pakkasessa hulmahtele.

Puheenaihe on kuitenkin sama: tyär voitti.

– Kyllä se tuntuu hyvältä, kaupassa asioiva kyläläinen iloitsee. – Näin iso voitto. Toinen ei ole enää niin mahtava.

Kaikki kyläläiset ovat katsoneet maanantai-iltana Charlotten hiihtoa. Kylässä on paljon urheilusta kiinnostuneita, kaikenlaisesta urheilusta, Anita Kalla Ican kassalla kertoo. Hänen miehensä on hiihtäjän sukua.

Yläasteikäiset pojatkin myöntävät jännittäneensä kisaa. Koko kylä oli säikähtänyt kun Charlottan suksi oli viimeisellä törmällä heilahtanut. Mutta ei, hän ei kaatunut

– Se ei hermoile, isoisä Bengt Kalla tietää.

Se oli isänisä Bengt, joka vei seitsemänvuotiaan Charlotten tolalle, siis ladulle. Hän hiihti heti tosissaan, kahdesti viikossa.

Lapin Kansa 16.2.

Minun on nälkä - Paastonajan kampanja ehdotus

ehdotukseni voi olla tuulesta temmattu ja mahdoton.

Vanhin tuskin pistäisi hanttiin.

Ehkä eivät Lapin vanhimmatkaan.

jos joku tai jotkut pistäisivät eri paikkakunnilla pystyyn "Minun on nälkä"


ymmärtääkseni elintarvikeliikkeet tuhoavat tonneittain täysin hyvää ruokaa, kun menee vanhaksi.

jospa semmonen ryhmä kristittyjä saisi kaupan kanssa sovittua, että semmoiset vanhentuneet elintarvikkeet, jotka eivät ole terveydelle vaaraksi - vaikka päivän vanha leipä - annettaisiin heille.

sitten panisivat pystyyn jonkinlaisen puodin, jossa ilmaiseksi tai nimellistä maksua vastaan tätä hyvää vankkaa ruokatavaraa ja einestä jaettaisiin niille, jotka haluavat.

joko puotina, josta saa ilmaiseksi ruokatavaraa hakea

tai ovelta ovelle vieden sinne, missä esim sosiaaliviranomaiset tai seurakunnan diakoni sanoo että sinne vaan.

olisko tommonen lain vastaista liiketoimintaa?

minusta kun niitä nälkäisiä Jeesuksia on

ja hyvää ruokaa, joka voisi Hänelle olla hyväksi.

Late Johanssonin todistus

    - Mut vetää aina nöyräksi se, kun mä mietin tuolla kopissa, että mistä mä tulen. Ja se kontrasti siihen, mihin mä olen menossa, selvästi liikuttunut Johansson aloitti puheensa.

    - Mihin mä olin menossa, se muistuu useinkin mieleen. Olin menossa kadotukseen. Nyt mä olen menossa taivaan kirkkauteen sitten kuin aika jättää, hän jatkoi.

    Johansson sai puheensa aikana useaan kertaan valtavat aplodit. Yleisö säesti hänen puhettaan myös lukuisilla "aamen"-huudoilla. Johansson kertoi puhuvansa lavalla siksi, että hän uskoo esimerkin voimaan.

    - Piti 46-vuotiaaksi elää, ennen kuin ymmärsi, mikä elämässä on tärkeintä. Se on se, mikä suhde elämässä on Jeesukseen.
    http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012031615333778_uu.shtml

    

    Kiitos, Herra Jeesus, että olet tämän ihmisen ottanut omaksesi.
    Aamen.

    --
    Nettiruukun keskusteluihin näemme tässä, kuinka Late vastaa kysymykseen "miksi sinut on pelastettu"

    "Että saisin iankaikkisen elämän"

    vaan eipi jäänyt sinne elinkautisvangin selliin mukavasti lusimaan, vaan lähti sieltä koko maailman eteen kertomaan silmät kyynelissä Hänestä, jonka luona muutos on mahdollinen.

Torinon kääriliina näyttely 30.6. - 27.7. 2012

Torinon kääriliina näyttely Savonlinnassa 30. 6. - 27.7.

Siihen liittyy myös tasokas kansainvälinen seminaari aiheesta 21.7.2012.

Olisivat nyt kutsuneet Dr Uri Baruchin Israelista, jonka työ kääriliinassa näkyvien kukkien parissa on olennaisen tärkeää ja vähän tunnettua. Toki hän ihanaan Savonlinnaan heinäkuussa mielellään tulisikin (jos vain töiltään ennättää)!

Toivotan omasta puolestani täältä Herramme syntymäkaupungin tuntumasta tälle arvokkaalle hankkeelle runsasta Jumalan siunausta. Tulkoon Hänen Poikansa elämään ja kuolemaan liittyvät asiat myös näin kansallemme paremmin tutuiksi.

Joonan merkki, ylösnousemuksen todisteet ja todistajat

Ongella

Tirppanat

Lapsesta asti saamme kasvaa kristillisessä kulttuurissa, ja meille ylösnousemus on jotenkin itsestäänselvä totuus.

Melkein semmonen tieteellinen totuus, josta on vankat todisteet.

Ihmettelemme ehkä, mikseivät kaikki usko näin varmaa juttua.

Silloin on hyvä muistaa Joonan merkkiä, johon Jeesus viittaa melkein suutuspäissään.

Immeiset kun pyytävät merkkejä, ihmeellisiä vankkoja todisteita siitä, että Jeesuksella on valtuudet puhua ja että puheensa on luotettavaa.

Ja mitä muuta sitten halusivat merkillä saada tietää.

"Ei muuta merkkiä..." Jeesus tuhahtaa...

vaan pelkkä Jumalan Pojan äkäinen tuhahdus epäuskoisille avioliiton rikkojille on melkoinen jytkäys...
   

Suomalaiset ovat ahkeria pilkkijöitä talvella ja kovin kilpailevatkin, kuka jään alta eniten kaloja narraa.

Kesäisin on verkot ja katiskat tuhansissa järvissä, veneellä vedetään uistinta yöttömässä yössä ja virvelillä narrataan ahvenia ja perhoilla lohia.

Ei meillä valaita ole, joku harmaahapsinen norppa ehkä vielä on Saimaalla säilynyt.

Mutta onhan niitäkin kuvissa nähty sen verran, että tavallinen suomalainen tietää miltä se näyttää ja miten pyrstönsä hetkahtaa.

Valaan rasvaa taisivat sota-aikana Suomeen tuodakin avuksemme...

no, defliiniä voi käydä Särkänniemessä katsomassa, ja saa siitä jotain kuvaa.

   

Kansanomainen ajatus on - ja se tulee kai vanhasta Raamatun käännöksestä - että valas nielaisi Joonan.

Ja suomalainen tuhahtaa moiselle, tietäen jotain valaasta.

Uusi käännös sanoo, että se oli suuri kala, jonka Jumala pisti hommiin nielaisemaan meren aaltoihin jumalille lepytysuhrina viskatun Joonan.

Suomalaiset ovat ahkeria kalamiehiä ja suomalainen nainen osaa paistaa ahvenen viidellä eri tavalla.

Molempien silmiin tulee hieman hassu ilme "jaaha, että iso kala nielaisi Joonan... Mitenkähän tuo nyt on, kai se totta on kun on oikein Raamattuun kirjoitettu.

vai onkohan sittenkään, Raamattu semmonen satukirja..."

Ei oikein tule kenenkään mieleen Välimeren sardinien joukossa semmosta kalaa tai UT meripetoa, joka ihmisen nielaisisi.

ja siellä sitten masussa kolme päivää ja yötä...

eikös tää ole enemmin semmosta niinkuin tarua ja vertauskuvaa...
   

ja kun oikein ruvetaan rehellisesti funtsaamaan, kuka pappi tai rovasti tai uskova ihan oikeasti uskoo, että siellä krematoriossa poltettu ruumis tai sinne pari metriä multaan lahoamaan haudattu ruumis kerran taas ihka elävänä nousee haudsta, merestä, tuhkauurnasta, taivaan tuulista?

kyllähän se hurskaana sanana menee ja onhan se komiaa, että Peräkylän muori oikein Jumalan Sanalla hautaan siunattiin ja pappi sanoi

"Maasta sinä olet tullut, maaksi pitää sinun jälleen tuleman. Jeesus Kristus on sinut viimeisenä päivänä herättävä."

vaan mitenkähän tuo lienee... vähän semmonen Joonan merkki, eikö niin
   

no onhan meillä vakaat todisteet siitä, että Jeesus herätettiin kuolleista kolmantena päivänä.

todisteet?

vastaansanomattomat todisteet?

niinkuin siitä, että kala oksensi Joonan kuivalle maalle...

semmotteet todisteet, että tyhjä hauta.

(ei kaikki edes siihen usko, että oli tyhjä hauta, mutta he ovat ehkä vielä vähemmistönä)
   

arvoisat nettiruukun lukijat

meillä ei ole yhtään vastaansanomatonta todistetta siitä, että Joonan kirja olisi mitenkään historiallisesti totta.

meillä ei ole yhtään vastaansanomatonta todistetta siitä, että Jeesus olisi herätetty kuolleista.

ei ole todisteita.

   

hmm...

ei todisteita?

no, mahdotontahan tuo onkin tieteen ja ihmisen kokemuksen ja järjen valossa, että kuollut mies heräisi eloon kolmen päivän päästä.

joten eihän sitä voi tietenkään todistaa tieteellisesti tai varmuudella osoittaa että näin on.

epäilylle on sijansa
   

juu, ei mitään vedenpitäviä todisteita

ei edes todisteita

vähän semmonen Joonan merkin tapainen ufo juttu tämä.

no mitä meillä sitten on?


meillä on ylösnousemuksen todistajat.
   

Juu

näin asia on

Jeesus ei kutsunut niitä kahtatoista seuraansa pelkästään huvin vuoksi tai seurakseen

Jeesus valmisti heistä ylösnousemuksen todistajia

käytämme tästä sanaa "apostoli"

koko sanoma siitä, että Jeesus nousi kuolleista, on näiden ihmispoloisten todistuksen varassa....

niiden yhdentoista (Juudas Iskariot ei kerinny Joonaan merkkiä lyhyeksi jääneen elinaikansa kuluessa näkemään) lisäksi oli semmonen viisisataa ihmistä, jotka näkivät Jeesuksen tämän kuoleman jälkeen.

   

Ylösnousemuksen todistajien sanoma on yhtäläinen "me näimme hänen elävän"

ja se on koottuna kirjoihin ja kansiin Uuden testamentin kirjakokoelmaan.

no varmaan tämä ylösnousemuksen todistajien, tämä apostolinen, todistus on sitten hirmusen varma ja vankka niin että voimme varmasti luottaa siihen?

huh

kun sekin on niin ristiriitainen, sisältää virheitä ja puutteita ja on vähän sekava eikä siitä oikein saa kunnolla selvää

on vähän niinkuin shokissa olevien immeisten kertomus onnettomuuden jälkeen tai kun jotain oikein isoa tapahtuu täysin yllättäen

menee piirustukset sekaisin

   

ja niin käy, että moni ylösnousemuksen varmoihin todisteisiin ja apostolisen todistuksen varmuuteen luottaen lähtee Helsinkiin täynnä Henkeä

ja siellä oppii, että ei se ylösnousemuksen todistajien todistus olekaan ihan niin varma juttu

jotain taikauskoisen roomalaisajan sivuprovinssin kansan sekavaa söpötystä, josta ei 2000 vuoden pohdinta ole saanut selkoa että miten se nyt oikein meni

epäilylle jää paljon tilaa

ja epäusko on meissä aivan luontaista, mihin puu kaatuu siihen se maatuu

   

Joonan merkki tosiaan tälle pahalle ja avionrikkojalle sukupolvelle


sillä niin on Jumala hyväksi katsonut

   

Silloin ne, jotka olivat koolla, kysyivät häneltä:

"Herra, onko nyt tullut se aika, jolloin sinä rakennat Israelin valtakunnan uudelleen?"

Hän vastasi:
"Ei teidän kuulu tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut. Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka."

Apt 1:6-8 KR 1992


"minun todistajiani"
Jeesus

   

mitä sinä todistat Jeesuksesta?


vastaamme

HÄN OLI KUOLLUT, MUTTA NYT HÄN ELÄÄ!


On Jeesus Kristus mulle ain rakkain
päällä maan.
Hän haudan hirmut voitti
ja elää ainiaan.
Kun ihmismielet vaihtuu,
mä ääntään seurailen
ja riemumielin
Häntä vain palvelen.

Hän elää, Hän elää,
Oi Kristus elää tänään.
Hän tietä kanssain vaeltaa,
mua ohjaa, opettaa.

Hän elää, Hän elää,
Pelastus ihmeinen.
Sä kysyt, mistä tiedän sen:
Hän elää syömmessäin."
sävel


Jeesus elää

emme me palvo kuolleita jumalia

me palvomme ja palvelemme elävää Jumalaa

tässä on vissi ero

De imitatione Christi

    Suomennan tähän englantilaisen wikipedian artikkelin runkotekstin, jota ei jostain syystä ole suomalaisessa wikipediassa.

    Kääntämäni lyhyt kirjoitus ei edusta mitään kirkkokuntaa, vaan pyrkii antamaan objektiivsta tietoa tästä moniulotteisesta käsitteestä kristillisen kirkon historian eri vaiheissa.


 Kristuksen seuraamisesta 
(De imitatione Christi)
    "Kristuksen seuraaminen" tarkoittaa kristillisessä teologiassa Jeesuksen esimerkin noudattamista. Itäisessä kristillisyydessä käytetään tästä toisinaan ilmausta "elämä Kristuksessa".

    Kristuksen "imitointi" on tärkeä sekä kristillisessä etiikassa että hengellisyydessä. Viittauksia tähän asiaan löytyy jo varhaisimmista kristillisistä lähteistä, Paavalin kirjeistä.

    Pyhä Augustinus piti Kristuksen seuraamista kristityn elämän perustarkoituksena ja lääkkeenä Adamin syntien seuraamiselle.

    Pyhä Fransiskus Assisilainen piti tärkeänä Kristuksen esimerkin seuraamista sekä ajallisessa elämässä että hengellisyydessä. Hän viittasi tietä Jeesuksen seuraamista köyhyydessä ja saarnaamista - Jeesuksen, joka syntyi köyhään seimeen ja kuoli alastomana ristillä.


    Tuomas Kempiläinen puolestaan viittasi Kristuksen seuraamisen tietä, joka keskittyy sisäiseen ihmiseen ja ohjaa vetäytymään pois maailmasta.

    [esikoisten malli... suom. huom.]


    Kristuksen seuraaminen esiintyy kaikissa vaiheissa ortodoksikirkon teologiassa.

    Nikolas Cabasilas kirjoitti 1300-luvulla kirjan "Elämä Kristuksessa", jossa perustava kristillinen hyve on elää oma henkilökohtainen elämä Kristuksessa.


    VARHAINEN AIKA

    "Miksi olet ylpeä, ihminen? Jumala tuli sinun takiasi nöyränä. Sinua ehkä nolottaisi seurata nöyrää ihmistä, mutta seuraa sentään nöyrää Jumalaa"
    (Pyhä Augustinus, Tunnustukset 7.3)

    Sana "imitoida" ei esiinny kanonisissa evankeliumeissa, mutta sanaa "seurata" käytetään usein niistä, jotka uskoivat Jeesukseen. 1 Tess 1:6 apostoli Paavali viittaa kyllä Kristuksen "imitointiin"

    Te puolestanne seurasitte meidän esimerkkiämme, niin, itse Herran esimerkkiä, ja ankaran ahdingon keskellä otitte sanan vastaan täynnä riemua, jonka Pyhä Henki antoi.

    [suom. huom. 1 Tess 1:6 kohdassa on alkukielessä todellakin kreikan sana μιμητής mimetes, seuraaja, imitoija.

    Siitä tulee myös sana imitaattori, "matkija", joita saamme iloksemme joskus kohdata.

    Esimerkiksi jos joku rohkenee matkia jonkun saarnaajan tyyliä vaikkapa kahvipöydässä istuttaessa...]

    Paavalille Kristuksen seuraaminen merkitsee valmiutta tulla Pyhän Hengen muovaamaksi Room 8:4 ja 8:11 ja uhrautuvaa rakkautta toisten hyväksi 1 Kor 13 ja Gal 5:13.

    Paavalille Kristuksen seuraaminen on Ef 5:1 Jumalan imitointia

    "Olkaa siis Jumalan seuraajia, niinkuin rakkaat lapset"

    [tässäkin alkukielessä "mimetes" sana suom.huom.]

    Alkukirkkoa ei niinkään kiinnostanut "historiallinen Jeesus" ja näin heti alussa ei kehittynyt käsitettä Kristuksen seuraaminen.

    Tämän sijasta alussa huomio kiinnittyi Pyhän Hengen työhön, uhrautumiseen ja marttyyriuteen.

    Ajan myötä fokus vaihtui tässä ja pyhän Fransiskus Assisilaisen aikaan Kristuksen seuraaminen oli jo vakiintunut asia.


    300-luvun lopulla Kristuksen seuraaminen oli jo tunnettu ja pyhä Augustinus piti sitä kääntymisen perimmäisenä tavoitteena ja kristityn elämän perustavana tarkoituksena.

    Hän nojasi 1 Kor 15:22 perinteeseen, jossa Kristus on uusi Adam, jonka synty korjaa Adamin lankeamukseen.

    Augustinus sanoi, että perisynti (Adamin lankeamus) torjutaan Kristuksen seuraamisella.

    [tässä on pähkinänkuoressa eräs Nettiruukun keskustelujen perustavista aiheista viime vuosilta. suom.huom.]


    Pyhän Augustinuksen Tunnustusten kirjassa 7 on tunnettu kohta "seuraa nyt sitten edes nöyrää Jumalaa" osoittaa, että jo 400-luvun taitteessa oli olemassa vahva Kristuksen seuraamisen perinne.

    Augustinukselle ihmiset ovat luotuja, jotka lähestyvät Pyhää Kolminaisuutta samankaltaisuudessa, imitoimalla Poikaa, joka on yhteydessä Isään Pyhän Hengen armon kautta.

    Näin Augustinukselle Kristuksen seuraamisen tekee mahdolliseksi Henki, joka tuo Jumalan armon.

    Augustinukselle Kristus on sekä merkki armosta, että esimerkki, jota tulee noudattaa.

    Myöhemmissä kirjoituksissaan hän sanoo, että Kristuksen seuraaminen johtaa mystiseen yhteyteen Hänen kanssaan.


    KESKIAIKA

    800-luvun lopulla "Kristuksen seuraamisesta" oli tullut suosittu aihe kristittyjen parissa. Vuoden 895 Triburin kirkolliskokous kirjoittaa, että kolme kertaa kasteeseen upottaminen on Kristuksen seuraamista kolme päivää haudassa, ja kastevedestä nouseminen Jeesuksen ylösnousemuksen seuraamista.

    Tällä aikakaudella lihna kieltäminen sielun hyväksi vahvistui luostariyhteisöissä. Niissä koettiin, että lihallisen ruumiin torjumisella (Kristuksen kärsimysten seuraamista) on tie korkeampaan hengellisyyteen.


    Pyhä Fransiskus koki että hänen ruumiiseensa saamat haavat (stigmata) olivat osa Kristuksen ruumiillista seuraamista.

    [Fransiskus Assisilainen sai voimakkaan rukouksen aikana kuin naulojen haavat käsiinsä ja jalkoihinsa ja haavan kylkeensä. suom.huom.]


    1100-luvulla pyhä Bernard Clairvauxilainen katsoi, että nöyryys ja rakkaus ovat esimerkkejä Kristuksen seuraamisesta. Bernard sanoi, että Isä lähetti Poikansa, joka lähetti Hengen kirkkoon, ja ne jotka Kristusta seuraten nöyryyttävät itsensä ja palvelevat kirkkoa saavuttavat läheisen ykseyden Jumalan kanssa.

    [esikoisten maailmassa tämä saattaa olla joidenkin saarnaajien kokemus vuosien työyhteydestä Kristuksen kanssa]


    Varhain 1200-luvulla esiintyy kerjäläismunkkien ryhmiä, jotka tahtoivat seurata Jeesusta sekä köyhyydessä että saarnaten, kuten Jeesus oli tehnyt, seuraten Häntä marttyyrikuolemaan asti, jos täytyy.

    Näiden joukossa oli etenkin Pyhän Fransiskus Assisilaisen seuraajia, jotka uskoivat sekä ruumiilliseen että hengelliseen Kristuksen seuraamiseen.

    Fransiskukselle köyhyys oli tärkeä asia Kristuksen seuraamisessa joka "syntyi köyhänä seimeen, eli köyhänä tässä ajassa, ja kuoli alastomana ristillä".

    Fransiskus kiinnitti huomiota myös Neitsyt Marian köyhyyteen ja näki siinä arvokkaan seuraamisen aiheen.

    Hän on myös ensimmäinen kristikunnan historiassa, joka kertoo saaneensa Kristuksen haavat ruumiiseensa, ja piti niitä tärkeänä osana omaa Kristuksen seuraamistaan.


    Myöhemmin 1200-luvulla pyhä Tuomas Akvinolainen (joka puhui Kristuksen Täydellisyydestä) sanoi, että Kristuksen seuraaminen on olennaista kristillisyydessä.

    Akvinolainen kirjoitti että "Uskonnollinen täydellisyys on ennenkaikkea Kristuksen seuraamista" ja "täydellinen hengellinen elämä" on Kristuksen seuraamista, jossa kaste on ensimmäinen askel matkalla täydellisen Kristuksen imitointiin.
    (Summa Theologigae)


    Kristuksen seuraamisen teema pysyi Ortodoksisen kirkon teologiassa kautta aikojen, vaikka eräät kuten Nikolas Cabasilas käytti mieluummin ilmausta "elämän Kristuksessa", kuten hänen 1300-luvun kirjansa nimi.

    Cabasilas korosti "elämään omaa henkilökohtaista elämää" Kristuksessa perustavaksi kristillisyyden arvoksi. Cabasilas uskoi myös että Herran pyhä Ehtoollinen luo uuden elämän Kristuksessa.


    Tuomas Kempiläinen julkaisi hyvin vaikutusvaltaisen kirjan "Kristuksen seuraamisesta" (De imitatione Christi) vuonna 1418.

    Siinä hän antaa erityisiä neuvoja Kristuksen seuraamiseen (imitointiin).

    Hänen kirjansa lienee kaikkein luetuin kristillinen hengellinen kirja Raamatun jälkeen.

    Kempiläinen korostaa sisäistä elämää ja vetäytymistä maailmasta, eikä kkorosta aktiivista Kristuksen seuraamista (saarnaamista) kuten muut munkit.

    Kirja antaa Ehtoolliselle hyvin keskeisen merkityksen hengelliselle elämälle.


    USKONPUHDISTUKSEN AIKA

    Uskonpuhdistuksen aikaan tapahtui paljon muutosta suhtautumisessa Kristuksen seuraamiseen.

    1500-luvulla Martti Luther yhdisti aluksi kasteen ja Kristuksen seuraamisen toisiinsa entistä läheisemmin.

    Mutta ajan myötä Luther alkoi vierastaa ilmausta "seuraaminen" (imitaatio) ja käytti mieluummin ilmausta "kaltaiseksi".

    Hän näki "seuraamisen" yrityksenä pimentää oppia Kristuksen töistä.

    Jean Calvin sen sijaan antoi Kristuksen seuraamiselle keskeisen merkityksen kirjoituksissaan ja työskenteli kuvatakseen "mystisen yhteyden" Kristuksen kanssa tavalla, joka sopii yhteen Uuden testamentin kanssa.

    [Tässä luterilaisten ja kalvinistien välisessä erossa näemme ehkä tuota eroa fransiskaanien-augustinolaisten kristillisen aktiivisuuden ja kempiläisen mietiskelyn välillä. suom. huom.]


    1500-luvulla oli paljon kiinnostusta "Kristuksen seuraamisen" asiaan. Pyhä Ignatius Loyola kehotti kulkemaan kohti seuraamista ja korosti "olemista Kristuksen kanssa" ja kokien Hänen olemisensa ihmisenä.

    "Hengellisissä harjoituksissa" hän kehottaa olemaan Golgatalla Kristuksen ristin juurella yhteydessä ristillä olevaan Jeesukseen.


    KRISTOLOGIA
    [oppi Kristuksesta]

    Käsite Kristuksen seuraamisesta on vaikuttanut kristologiaan jo silloin, kun muodollinen kristillinen teologia alkoi saada muotoa.

    Yksiluonto-opin (monofysitismi) ajatus, että Jeesuksen luonto on yksi "Jumala-ihminen", joka korostaa Kristuksen jumalallisuutta ilman täyttä ihmisyyttä, kulki vastoin ajatusta, että ihminen voisi seurata Kristusta.

    Nämä kysymykset ratkesivat suurelta osin, kun läntinen kirkko ja paljolti myös itäinen kirkko tuomitsivat yksiluonto-opin heresiaksi.

    [Tässä kohdassa mielestäni wikipedian artikkeli ontuu pahasti.

    Mutta itse asia on hyvin ajankohtainen myös nettiruukkulaisille, onko meillä mahdollisuutta ihmisinä seurata Kristusta ja noudattaa Hänen esimerkkiään. Vai onko kyseessä jotain yliluonnollista, yli-inhimillistä, jonka vain Jumala voi meissä tehdä. suom.huom.]


    Monet kristityt hyväksyvöt opin, että Kristuksella on täysin inhimillinen luonto (ja jumalallinen) ja se antoi mahdollisuuden kulkea Kristuksen seuraamisen tiellä, mutta ymmärtäen tässä olevat rajoitteet, sen että Kristuksen kuuliainen kuolema Isän tahdon mukaan toi pelastuksen, jotain johon yksikään ihminen ei kykene.

    Läntisessä kristologiassa käsite "Kristuksen seuraaminen" keskittyy Golgatan uhriin.

    Itäisessä kristologiassa sen sijaan keskitytään "elämään Kristuksessa" ja erityisesti Jeesuksen kirkastumiseen.

    Yksikään idän pyhistä ei ole kokenut stigmaatiota [saanut Kristuksen haavoja] mutta usein kerrotaan siitä, kuinka "luomaton armo" on sisäisesti kirkastanut ja muuttanut ihmisen.


    Eräs seikka, joka erottaa vielä itäisen ja läntisen näkökulman on idän näkemys, että Pyhä Henki lähtee yksin Isästä.

    Toisin kuin Augustinus ja Akvinolainen, itäinen kristologia ei katso että Pyhä Henki on rakkauden side Isän ja Pojan välillä. Tästä syystä ei myöskään Pojan seuraamisella ei ole samanlaista sisältöä yhteytenä Isän kanssa.

    Wikipedian artikkelista pikaisesti kääntänyt M. Louhivuori 2.3. 2012
    (kielen, sanaston, ilmausten korjauksia otetaan mielellään vastaan!)
    http://en.wikipedia.org/wiki/Imitation_of_Christ