Jumalan Poika - ystävä

Seisoin joukon luona ja Hän hieman takavasemmalla.

Sanoin "kuulkaa kaikki, Kaikkivaltiaan Jumalan Poika tahtoo olla ystävänne"

Ei olisi pitänyt semmosta mennä sanomaan...

Väkijoukko ryntäsi Jeesusta kohti sellaisella massalla, että jäin jalkoihin.

Vieläkin on mustelma otsassa ja vasenta jalkaa kivistää, kun joku isompi tallasi ylleni...

Vaan ei se haittaa.

Suuri on iloni, että Jeesuksella on uusia hyviä ystäviä.

Ja vielä enemmän siitä, että ihmisillä on sellainen Ystävä, joka ei jätä hädän päivänä, ei edes kuoleman jyrätessä vastustamattomalla voimalla ylle.
     

Virsi 273
1.
Jeesus, parhain ystäväni,
löytäisinkö vertaista?
Auta, etten eläissäni
koskaan hylkää sinua.
Minut ken saa riistetyksi
kädestäsi rakkaasta,
kun on meillä tahto yksi
nyt ja kerran taivaassa?

2.
Hän on kuollut puolestani,
minut ken voi kadottaa?
Ylösnoussut puoltajani
minut vanhurskauttaa.
Ken nyt syyttää uskaltaisi
valittua Kristuksen,
tuomita ken hänet saisi
joukkoon kadotettujen?

3.
Eivät mitkään voimat maiset,
eivät henkivallatkaan,
nykyiset, ei tulevaiset,
elämä, ei kuolokaan
erottaa voi Jumalasta,
hänen rakkaudestaan.
Kristuksessa on se vasta
julki tullut maailmaan.

Jakob Arrhenius 1691. 
Suom. virsikirjaan 1701.

     
Tauno Väinölä:
Virsikirjassamme on viisi Jakob Arrheniuksen virttä. Neljä niistä pohjautuu Vanhan testamentin psalmeihin, mutta yhden aihe on Uudesta testamentista. Se on Jeesus, parhain ystäväni, joka saa sisältönsä Paavalin Roomalaiskirjeen 8. luvun loppujaksosta.

Paavali siirtyy siinä me-muotoon: kysymys on uskoaan tunnustavasta seurakunnasta. Hänen rohkaisevat sanansa päättyvät hymnimäiseen nousuun: "Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat - - voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Jeesuksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme." Eipä ihme, että se inspiroi Jakob Arrheniusta, joka oli jo kääntänyt eräitä saksalaisia Jeesus-virsiä.
     
Arrhenius puolestaan ei kirjoittanut virttään me-muotoon. Jeesus, parhain ystäväni on minä-virsi. Kun runoilija sanoo Jeesusta parhaaksi ystäväkseen, se kyllä helähtää aidon omakohtaiselta tunnustukselta. On kyse enemmästä kuin vain Raamatun sanan pukemisesta runon muotoon.
     
Upsalan yliopiston historian professori Jakob Arrhenius (1642-1725) sepitti tämän virren hovikapellimestari Gustaf Dübenin (1624-1690) alkuaan maalliseen tekstiin liittyneeseen iloisesti hypähtelevään sävelmään. Se otettiin virsikirjaan niin Ruotsissa kuin sitten meilläkin. Ajan mittaan sävelmä, vallitsevaksi tulleen juhlallisen arvokkaan koraali-ihanteen mukaisesti, latistui tasatahtiseksi. Kun nyt on palattu alkuperäiseen rytmiseen sävelmämuotoon, koko virsi on kuin puhjennut uuteen elämään.

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”. ref