Kiehtovan inhimillinen Raamattu - Räisänen

     Eräs tapa arvioida tutkijoiden hengellistä näkemystä Raamatusta - ja omaammekin - on "Kristologinen sahapukki"

    Kristuksen kirkko näet uskoo, että lihaksi tullu Jumalan Sana on täydellinen Jumala ja täydellinen ihminen. Kumpikaan luonto ei ole Hänessä muuttunut, ne eivät ole sekaantuneet toisiinsa, eikä niitä voi toisistaan erottaa eikä jakaa.

    Tämä on mielestäni mainio sahapukki myös raamattunäkemyksen suhteen, miten Raamattu on Jumalan Sanaa ja ihmisen sanaa?

    Raamatun lukija voi asettaa painopisteen toiseen tai toiseen - Chicago 1978 tapaan ajattelevat korostavat Raamatun jumalallista luontoa, moni aikamme eksegeetti ja pappi ja seurakuntalainen Raamatun inhimillistä luonnetta.


    Vantaan Lauri haastatteli vuonna emeritus professori Räisästä ^myBlog ja julkaisi jutun 24.5. 2007 otsikolla  "Kiehtovan inhimillinen Raamattu"

 Jutun innoittajana oli 2006 julkaistu Räisäsen kirja Rosoinen Raamattu.

lainaan haastattelusta muutaman pätkän tähän ja suosittelen koko haastattelun lukemista.

 
lainaus alkaa:

    — Raamattu on kristittyjen ja juutalaisten pyhä kirja. Se on kirja, johon luterilainen kirkko ainakin periaatteessa perustaa oppinsa ja elämänsä. Raamatun vaikutus näkyy myös länsimaisessa kulttuurissa, Räisänen luettelee.

    — Jos haluaa tutustua kristikunnan suureen kertomukseen, voi toki aloittaa lukemisen Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta. On kuitenkin hyvä tietää, ettei se ole Raamatun vanhimpia kirjoja. Jos haluaa historiallisesti jäsentyneen kokonaiskuvan, kannattaa aloittaa esimerkiksi Tuomarien kirjasta ja joistakin psalmeista, jotka kertovat, miten luominen ymmärrettiin ennen Ensimmäisen Mooseksen kirjan kirjoittamista, Räisänen sanoo.

-----------
    Kirjaan tarttujan urakkaa helpottaa enemmän se, että hän tajuaa Raamatun syntyneen hyvin erilaisessa historiallisessa tilanteessa kuin omamme.

    Taustaan perehtymiseksi Räisänen suosittelee lukemaan Raamatun ohessa jotakin yleisjohdatusta aiheeseen.

-----------    Entä onko Raamatussa joku juoni, jonka etenemistä voisi seurata?

    — Raamatussa ei ole yhtä punaista lankaa, vaan useampia.

    Yksi on ajatus Jumalan toiminnasta historiassa ja Jumalan valtakunnan toteutumisessa historian lopussa.

    Toinen keskeinen linja on synnistä lunastukseen: ihminen lankeaa syntiin, Jumala poistaa synnin seuraukset.

    Luterilaisittain taas iskusanoina voisivat olla laki ja evankeliumi eli se, mitä Jumala ihmiseltä odottaa ja mitä hän ihmiselle antaa.

    Eri linjat risteävät ja limittyvät keskenään.

    "On täysin hyväksyttävää säilyttää kyseenalaistamaton suhde Raamattuun, kunhan ei käytä Raamattua aseena."

-----------    Raamatun vaikutushistoria on kuitenkin niin laaja, että länsimaisen ihmisen — rivikristitystä puhumattakaan — on jokseenkin mahdotonta tarttua siihen täysin neutraalisti, ilman minkäänlaista ennakkokäsitystä.

    — Traditio on ilman muuta Raamatun lukemisessa mukana, mikä on hyvä tiedostaa.

    Lukemisesta tulee helposti välienselvittelyä Raamatun ja oman taustan kanssa.

    Mutta lähtökohtiensa vangiksi ei tarvitse jäädä.

    Tavallinen lukijakin voi noudattaa hyvän tutkimuksen pelisääntöjä: lopputulos ei saisi olla etukäteen tiedossa, Heikki Räisänen sanoo.

-----------
    Uutta testamenttia lukiessa kannattaa vertailla eri evankeliumeita keskenään. Tällöin havaitsee, kuinka paljon Johanneksen evankeliumi poikkeaa muista eli niin kutsutuista synoptisista evankeliumeista.

    — Siinä missä muut evankeliumit ovat kohtuulliseen realismiin pyrkiviä piirroksia, Johannes on kuin lasimaalaus. Sen uudelleentulkinta historian tapahtumista on pitkälle vietyä. Johanneksen Kristus on ylimaallinen hahmo, joka puhuukin ihan eri lailla kuin muissa evankeliumeissa.

-----------    — Kirkon Kristus puolestaan syntyi jännitteestä muiden evankeliumien selkeän inhimillisen Jeesuksen ja Johanneksen ylimaallisen Kristuksen välillä. Niiden yhteensovittamiseksi kehitettiin kaksiluonto-oppi, jonka mukaan Jeesus on sekä Jumala että ihminen.

-----------    Siitä, kuka historiallinen Jeesus oli, on tutkimuksessa esitetty monia arvioita.

    Hänet on nähty muun muassa yhteiskunnallisena kriitikkona ja vaeltavana filosofina.

    Räisäsen oma kanta on, että Jeesus oli eräänlainen lopunajan profeetta, joka odotti lähellä olevaa historian loppua ja Jumalan valtakunnan toteutumista maan päällä.

-----------    Lukeepa Raamatusta sitten mitä tahansa, lukee Räisäsen mukaan palaa prosessista: Raamatun sisällä perinnettä tulkitaan jatkuvasti uusien kokemusten valossa. Yksi osa tulkintaprosessia on Raamatun kehittyvä ja muuttuva jumalakuva.

    — Yhtäältä jumalakuvan muutoksessa on kyse siitä, että siirrytään monijumalaisuudesta yksijumalaisuuteen. Aluksi on monia jumalia, joista israelilaiset saavat palvella ainoastaan Jahvea. Vasta aika myöhäisessä vaiheessa, Babylonian pakkosiirtolaisuuden jälkeisenä aikana, päädytään siihen, että on vain yksi Jumala ja muut ovat epäjumalia.

-----------    Toisaalta jumalakuvan muutosta voi Räisäsen mukaan tarkastella myös kehityskulkuna, jossa Jahve, joka varhaisvaiheessa on lähinnä sodan jumala, saa muilta jumalilta uusia piirteitä ja lopulta omaksuu kaikkien toimenkuvat.

    — Tämä näkyy jumalakuvan ristiriidoissa: toisaalta Jumala on hirveän julma, toisinaan hänestä näkyy lempeä puoli. Kannattaa siis olla selvillä mistä puhuu, kun puhuu Raamatun Jumalasta.

-----------    Räisänen itse on esimerkki siitä, ettei kyselijän osa ole aina helppo. Hänen urakkansa Raamatun parissa alkoi jo pikkupoikana kodin kuvaraamatun ääreltä. Hän ei ole ihan varma, oppiko hän sen avulla lukemaankin, mutta jo alle kouluikäisenä hän kirjoitteli uusia versioita Raamatun kertomuksista. Sukulaisiaan hän huvitti lausumalla ulkoa Matteuksen evankeliumin sukuluetteloa.

    — Nuoruudessa Raamattu oli minulle tavanomaisella tavalla itsestään selvä auktoriteetti. Nyt voi ihmetellä, miten olen voinut olla kyselemättä. Kriittiset kysymykset heräsivät sitten teologiaa opiskellessani. Ja sillä tiellä olen yhä. Nykyisin Raamattu on minulle kiehtova, inhimillinen kirja.

-----------    Mahdoton fundamentalismi

    Pyrkimys rehellisyyteen poiki Heikki Räisäselle komean, kansainvälisestikin arvostetun tutkijanuran Uuden testamentin eksegetiikan parissa.

    Sen verran uhkaaviksi hänen esittämänsä kysymykset ja niihin löytämänsä vastaukset kuitenkin on koettu, että raamattunäkemystä koskevat kiistat 1970- ja 1980-luvuilla henkilöityivät pitkälti häneen.

    Räisäsen katsottiin kiistävän ja riistävän Raamatulta sille kuuluvan arvovallan.

    — Eksegeettinen tutkimus tuo esiin asioita, jotka monet kokevat turvallisuutta vaarantaviksi. Kuitenkin ne usein ovat asioita, jotka ihan tavallinenkin lukija huomaa, Räisänen arvioi.

-----------    Räisäsen mukaan fundamentalismi käsitetään usein väärin kirjaimelliseksi lukutavaksi. Fundamentalistille tärkeintä ei kuitenkaan ole kirjaimellisuus, vaan Raamatun erehtymättömyyden osoittaminen.

-----------    — Kirjaimellisuudesta luistetaan, jos se tuntuu vievän pohjaa erehtymättömyydeltä, eli myös fundamentalisti valikoi ja tulkitsee. Fundamentalistinen tulkintatapa on muutenkin mahdoton. Käytännössä kukaan ei voi lukea Raamattua niin, että pitäisi kaikkea yhtä erehtymättömänä.

    Esimerkiksi homokeskustelussa vedotaan usein Paavaliin, mutta ei Vanhaan testamenttiin, jossa käsketään tappamaan homoseksuaalit. Silloin on jo tingitty erehtymättömyyden periaatteesta — ja hyvä niin.

-----------    "Helvetistä tuodaan esille kevytversio, vaikka itse asiassa helvetillä pelottelu jos mikä olisi raamatullista."

-----------    Raamatun takakansiteksti voisi myös luvata sotia, murhia ja väkivaltaa. Vanhassa testamentissa esimerkiksi kuvataan sellaisia kansanmurhia, jotka Räisäsen mielestä kuuluisivat nykymaailmassa kansainvälisen oikeuden käsiteltäviksi.

    — Uudessa testamentissa puolestaan on hyvin vahvaa polemiikkia juutalaista yhteisöä vastaan. Se on ollut tehokas kasvualusta antisemitismille.

    — Uusi testamentti on myös luonut pohjaa myöhemmille helvettikäsityksille, jotka ovat muokanneet koko kristikunnan mielenmaisemaa. Ei meilläkään tarvitse mennä kovin monta vuosikymmentä taaksepäin, kun helvetinpelko oli realiteetti.

-----------    — Matteuksen mukaan helvettiin eivät joudu vain stalinit ja hitlerit, vaan suurin osa ihmisistä. Voi miettiä, onko mikä tahansa täydellisyydestä lipsuminen niin suuri majesteettirikos, että siitä tulee seurata ikuinen kidutus. Kun kaivataan sitä, että kirkossa julistettaisiin synti synniksi, tajutaanko, että Matteuksen mukaan melkein kaikki pääsisivät helvettiin? Eihän tähän pohjimmiltaan uskota, joten olisi parempi, että se sanottaisiin avoimesti.

    Räisäsen mukaan Raamatun pimeiden puolien käsitteleminen on välttämätöntä, mikäli halutaan uskottavasti puhua myös Raamatun hyvistä hedelmistä: lähimmäisenrakkaudesta, vastuusta ja oikeudenmukaisuudesta.

-----------    Haastattelu on kokonaisuudessaan Vantaan Laurissa.

   

Muutama kommentti

    Näemme tästä, että Heikki Räisänen asettaa painopisteen tiukasti Raamatun inhimilliseen luonteeseen.

    Ylösnousemuksella ei ole Jeesuksen olemuksen kanssa hänelle mitään tekemistä, vaikka se toki hänen tutkimissaan UT teksteissä on ratkaiseva.

    Samoin haastattelussa korostuvat synoptikot ja apostoli Paavalin opetuksen Kristuksen ja synoptikkojen Jeesuksen törmääminen jää käsittelemättä.

    (Lyhyessä haastattelussa ei toki kaikkea voida huomioida, mutta minun mielestäni synoptikkojen Jeesus Paavali kohtaaminen on koko Raamatun sisällön jännitteiden kannalta ratkaiseva.)

    Näemme myös haastattelussa emeritus professori Heikki Räisäsen ihmisenä kamppailemassa Raamatun kanssa.

    Hänellä on voimakas taju siitä mikä on oikeudenmukaista ja oikein, ja ennenkaikkea millainen on hänen ideaalinen Jumalansa. Sellainen, kuin Jumalan tulee olla.

    Miten Raamattu voi olla tällainen, jossa Jumala kehottaa kansanmurhaan?

    Onko Jumala itse kehittynyt ajanmittaan?

    Miten suhtautua Raamatun pimeään puoleen?


    Mielestäni tässä kamppailussa Heikki Räisänen antaa omalle ideaaliselle jumalakuvalleen voiton.

    Raamatun Jumalan on väistyttävä, se ei ole jumalallista ilmoitusta vaan Heikin tapaan asioita pohtivien toisten ihmisten jumalakuvia muinaisilta ajoilta, joita ei voi enää nykyään puolustaa.

    On vaikea ottaa Raamatun Jumala sellaisena kuin Hän siellä ilmaantuu.

    Mutta sellainen Hän on - aika pahantuulinen ja vaarallinen persoona.

    Haamulin kommentit Heikki Räisäsestä lienevät tyypillisä suomalaiselle heränneelle kansalle

    yllättävän paljon Rosoinen Raamattu haastattelusta löytyy samoja teemoja, joihin nruukkulaiset ovat törmänneet monissa avauksissani.

    mietin, paljonko tässä historiassa vaikuttaa se, että Räisänen oli myös minun opettajani teologisessa tiedekunnassa.

    olin silloin aktiivinen vastustajansa enkä muista että olisin asioita silloin näin hahmottanut hänen opetuksessaan, toki Jumalan Sanan kristologia sekä uskontotiede teologia jännite olivat mielessäni.

    
    pikemmin tässä on taas tuo Totuus.

    Raamattu on rosoinen kirja.

    kun ollaan totuudellisia, puhutaan samasta asiasta, vaikka näkemykset ja uskomukset olisivat hyvinkin erilaisia.

    minun elämäni on ollut sellainen vauhdikkaan puoleinen, että olen oppinut hyväksymään Raamatun pimeän puolen ja Raamatun hurjan jumalakuvan.

    Heikki Räisänen on saanut elää turvallisessa Suomessa eikä tuota hyväksymisen kynnystä ole koskaan ylittänyt: Heikki on hylännyt Raamatun jumalakuvan ja valinnut oman kuvansa Jumalasta, sellaisena kuin Hänen tulee olla.

    Monen uskovan ei kannata tässä ääntään kovin kohotella, sillä harva uskova on tutkinut Raamattua intohimoisena elämäntyönään kuten professori Räisänen.

    Eivät tunne Raamattua joten sen ongelmatkaan eivät osu kohdalle.


    Räisänen on voinut erityisen lahjakkaana ja älykkäänä ihmisenä toteuttaa teknisesti Raamatun synkän jumalakuvan torjumisen kahdella tavalla

    1 - toisaalta hän on pohtinut uskonnon evoluutiota siten, että olisiko Jumala itse kehittynyt.

    koska aikammekin historia osoittaa, että juutalais-kristillisen tradition kehitys ei ole tuonut kovin hyviä tuloksia, tarvitaan toinen tie irti Raamatun Jumalasta.

    2 - Raamatun inhimillisyys
    Koska tämän näkemyksen mukaan Raamattu on muinaisten ihmisten omana aikanaan kirjoittamaa teologiaa, sen sisältö ei ole sen enempää auktoriteetti Jumalasta kuin minun näkemykseni siitä, millainen Jumalan tulee olla ... ja siis on... jos on ...