Raamattu, tiede ja usko ovat sanoja professori Tapio Puolimatkan kirjojen otsikosisa. Mutta ne ovat hänellä eri järjestyksessä:
Usko, tieto ja myytit. Tammi 2005
Usko, tiede ja Raamattu. Uusi Tie 2007
Usko, tiede ja evoluutio. Uusi Tie 2008
Kirjojen otsikointi kertoo hänen asettamastaan painopisteestä, joka on usko - tai sen puute. Mitä on usko tieteen ja myyttien maailmassa? Kestääkö usko Raamattuun kriittisen tieteellisen tutkimuksen? Kestääkö usko Jumalaan kehitysopin edustajien naturalismin?
Jokaisessa kohdassa Puolimatka kääntää katseet uskosta sen haastajiin, modernin eksegetiikan ateistisiin lähtökohtiin ja evolutioteorian jumalankieltäviin perusoletuksiin. Uskoa uhkaavat modernin ajan monet tiedot ja asenteet kohdataan tieteenfilosofian lähtökohdista ja osoitetaan syvimmiltään kestämättömiksi. Vaatimuksena nousee uskon näkökulmia ymmärtävän tieteellisen tutkimuksen luominen ja tiedon maailman keinotekoisten ja virheellisten kahleiden murtamista.
Painopisteessä on usko, tutkimuksen tekijän oma maailmankatsomus ja usko Jumalaan (kristittyjen panos tieteessä) tai sen puute (ateistit alttarillakin).
Uskon jälkeen tulee tiede, erityisinä tapauksian Raamatun tieteellinen tutkimus eli eksegetiikka ja kehitysoppi, evoluutioteoria. Näistä Puolimatkalla on paljon oppinutta sanottavaa ja mielellään hänen linjansa omaksuneet kristityt näitä asioita myös pohtivat.
Vaan entä se Raamattu?
Jo kauan sitten Leisolan puhetta kuunnellessani mieleeni nousi tuo kysymys "entä sitten?" Okay, sattuma ei ole tällaisia luonnonihmeitä voinut saada aikaan, fossiilien kanssa on kysymyksiä, entä sitten. Mitäs pyhä Raamattu tästä asiasta sitten opettaa?
Kauhukseni olen nyt saanut sitten varmistuksen, että Leisola suosittelee Creation Ministries ja Answers from Genesis tyyppistä vastausten etsimistä Grand Canyonia ja Reinikaisen lohikäärmeitä myöten.
Puolimatkan kanssa on hieman sama tilanne
- tieteellinen Raamatun tutkimus, siis historiallis-kriittinen, toimii ateismin ehdoilla eikä tuo yliluonnollisia tekijöitä mukaan. Mitä jää Raamatusta silloin jäljelle, muuta kuin dokumenttia muinaisen ajan ihmisten uskonnoista, joilla on vain relatiivinen merkitys aikamme ihmiselle ilman mitään jumalallista ilmoitusarvoa.
Okay, miten siis Raamattua tulee tutkia?
- kehitysoppi pyrkii selittämään kaiken naturalistisesti, siis ilman mitään yliluonnollista tai älykästä suunnittelua tms.
Okay, miten siis luontoa tulee tutkia?
----------
Ajattelin ensin avata uuden blogin, jossa ottaisin esiin esimerkkejä käytännöstä, miten järjestys voisi olla toisinpäin - Raamattu ensin, sitten tiede ja sitten näihin tutustumisen seurauksena usko, jonka Jumalan Sana synnyttää.
Mutta huomasin, että siinä juuri tulisi näkyviin tämän Puolimatkan linjan perustavin ongelma ... sellainen sarja kirjoituksia kääntyisi hyvin nopeasti sarjaksi vastauksia, näin asiat ovat.
Millä perusteella?
Koska uskomme näin tms.
Luonnontieteiden ja pyhän Raamatun tieteellisen tutkimuksen huikea mielenkiinto kun on siinä, että emme tutkimaan lähtiessämme tiedä, mihin päädymme. Löydämme yhä uutta, uudet vastaukset avaavat taas aivan uusia kysymyksiä.
Uskova ihminen on vaarassa asettua vastaajan paikalle a la Creation Ministries jota luominen.fi suomentaa. Asiat ovat näin, tässäkin Raamattu on oikeassa, halleluja!
Tämä on tappavaa myrkkyä elävälle uskolle ja erityisesti pedagogiikan professorin pitäisi se ymmärtää - tutkimuksella on lähtökohtansa, oletuksensa, lainalaisuutensa, jota toki saa arvioida ja arvostella.
Mutta Raamattu ei ole taivaasta pudonnut Koraani, josta haetaan vastaukset kaikkiin kysymyksiin.
Raamattu on täysin repaleinen, ikivanha, ristiriitainen ja hyvin vaikea kirja ja siten Jumalan Henki johtaa kristittyjä valveille, heräämään, kyselemään, utelemaan...
kyllä Jumalaltakin saa rukoilla apua, jos ei meinaa joku ongelma selvitä.
Opetuslapset ovat oppimassa.
Siihen tulee myös Suomen kristittyä nuorisoa kirkossa, kouluissa, kaikissa herätysliikkeissä ja kristityissä suunnissa johdattaa... kysymään kriittisesti, arvostelemaan, arvioimaan, koettelemaan kaikki ja pitämään se mikä hyvä on.
Ehkä huominen tieteen läpimurto evoluutiobiologian aluella onkin jonkun Jeesuksen oman tuoma... mutta se on sillopinkin tieteen läpimurto!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti