Raamattu
Otamme täydestä pyhän Raamatun sellaisen kuin se on emmekä muokkkaa siitä jotain mielikuvituksemme mukaista kuten amerikkalaiset kreationist ja Chicago 1978 julistuksen omaksuneet kristityt tekevät. Tämä johtaa siihen, että Raamattua ei oteta vakavasti uskovien parissa, vaan siitä luodaan mielikuvia, jotka eivät kestä arvostelua.
Otamme täydestä Raamatun tieteellisen tutkimuksen. Tämä merkitsee aitoa tieteellistä asennoitumista tieteenharjoittajia ja heidän saavuttamiaan tuloksia kohtaan, tinkimätöntä totuudellisuutta maksoi mitä maksoi.
Tieteelle, etenkin teologialle, ovat ominaisia rankat riidat ja väittelyt - väitellen totuudessa päästään eteenpäin, kuten juutalaisten Jeshiva koulujen oppilaille kerrotaan (missä on kaksi juutalaista, siellä on kolme mielipidettä)
Tiede
Otamme vakavasti omilla ehdoillaan etenevän luonnontieteellisen tutkimuksen.
Jos emme suhtaudu tieteeseen arvostellen ja kriittisesti ja itsenäisesti ajatellen, emme vielä ota luonnontiedettä niin vakavasti kuin se tulisi ottaa. Ongelmana tässä on tavallisesti laiskuutemme - asioista selvän ottaminen vaatii rankkaa työtä ja opiskelua.
Usko
Totuudellisella linjalla otetaan
- Raamattu vakavasti
- Luonnontiede vakavasti
Siinäpä kysymys juuri on!
Tieteellinen tutkimus ei ole uskon pönkittämistä, vaan ihmiskunnan uteliaisuutta.
Tieteellinen tutkimus ei ole jo tiedetyn dogmaattista vahvistamista, vaan uuden etsimistä, löytöretkiä tuntemattomaan.
Näillä retkillä jonkun usko Raamattuun kariutuu.
Näillä retkillä jonkun usko Raamatussa itsensä ilmoittavaan Jumalaan kariutuu.
Semmosta se on - usko ei ole jokamiehen. Jumala antaa uskon lahjan kenelle antaa, ja jos sen on saanut, siitä ei pidä kerskata vaan lahjan antajasta. Jos uskoa on vähän tai ei ollenkaan, sitä saa Herralta anoa.
Raamattu itse kertoo, että usko syntyy Jumalan sanasta. Sana on se siemen, joka kylvetään ihmisen sydämeen ja siitä kasvaa pelastava usko Kristuksen ylösnousemukseen.
Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana.”
Room. 10:17
Käytännön esimerkki?
Koetan itse parhaani mukaan noudattaa kuvaamaani totuudellista linjaa, ja ottaa sekä Jumalan pyhän Sanan että luonnontieteet - ja muut tieteenalat - vakavasti.
Jumala on luonut Kaikkeuden ja Hänen mielestään se on hyvin tehty.
Yhdyn puoleltani tähän arvioon, jonka Jumala töistään antaa 1 Mooses 1 ja katson, että meidän tulee hyväksyä ja hyvänä pitää Jumalan luomisteot sellaisina kuin ne ovat, eikä yrittää uskonnollamme niitä parannella tai toiseksi muuttaa.
Aivan riemullista on näin saada avoiin silmin ja sydämin kulkea luonnontieteen ihmeellisessä maailmassa ja ylistää Jumalaa Hänen pohjattomasta viisaudestaan.
Olin täysin häkeltynyt esimerkiksi kirjoittaessani Tungsten 74 tekstin.
Jos en olisi hieman vaivautunut opiskelemaan, mistä on kysymys, minulta olisi tämä ilon ja kiitoksen aihe huomaamatta - niinkuin siitä en koko ikänäni ole tiennyt ennenkuin nyt vasta tänävuonna.
Jos kirjoitukseni Tungsten 74 ei ole totuudellinen, anna ihmeessä palautetta niin että korjaan virheeni.
Jos se on totuudellinen, liity kanssani ylistämään Jumalaa Hänen valtavista luomistöistään.
Sillä sen tähden meidät on luotu - että olisimme ja eläisimme Hänelle kunniaksi ja Häntä kaikessa kiittäisimme ja ylistäisimme.
Ei vain salaa sydämen kammioissa vaan ihan julkisesti yliopiston luentosaleissa, eduskunnan täysistunnossa, kirkossa, koulussa, kodeissa, sopivissa ja sopimattomissa paikoissa.
Jumala ansaitsee tulla ylistetyksi
sitä ei tee Hänen Sanansa tai tekojensa vääristäminen, Israelin Jumalan tekeminen vääränrahan lyöjäksi.
Totuus on ainoa kestävä tie
"Minä olen Totuus" sanoi kerran Johanneksen evankeliumissa Hän, joka yksin voi niin sanoa.
Olen jonkin aikaa lueskellut näitä blogejasi ja todennut ne syvästi antaviksi ,kirjoitit sitten hengellisistä tai maallisista.
VastaaPoistaMinua puhuttelee tuo ehdotus ottaa Raamattu vakavasti. Raamattu toimii minulle vain, kun luen sitä sen omilla ehdoilla ,yrittäen löytää sieltä elävää inspiratiota maalliselle vaellukselleni.
Lukien siitä miten isät näkivät ja kokivat maailman auttaa minua ymärtämään heitä. Kun ymmärrän heitä se herättää ymmärtävää vastakaikua minussa.
Pyhien tekstien yritykset selittää ja ymmärtää tapahtumista omalla ajallaan vetoaa samanlaisiin yrityksiin meidän aikamme tieteen avulla.
Kokemalla kosmoksen Jumalan laboratoorioksi ja maapallon elämän kasvihuoneeksi ,jota pitää muuten suojella, uskoo ponnistelematta jatkuvaan ilmoitukseen.
Tunnen tiettyä myötätuntoa ID henkilöitä kohtaan. Hehän yrittävät löytää ratkaisun älylliselle jännitykselleen yrittäessään pakottaa tieteen löydökset Ilmoituksen (itse muotoiltuun) kaavaan.Pelko on Raamatun auktoeiteetin mureneminen.
Se taas peloittaa siksi, että uskolta voisi mennä pohja niinkuin huomioit. Samanlainen vaikeus tulee jos sitoutuu uskollisuuteen dogmeihin tai vaikka Tunnustuskirjopihin.
Mielestäni on parasta olla uskomatta mihinkään jo muotoiltuun ja odottaa mikä on lupputuloksena siitä työstä ,jota korkeammat voimat minussakin toivon mukaan tekevät.
Markku Hirn
ps olemme ehkä pikkuserkkuja. Isoisäni oli OV Louhivuori ,Vernerin veli.
"Minua puhuttelee tuo ehdotus ottaa Raamattu vakavasti. Raamattu toimii minulle vain, kun luen sitä sen omilla ehdoilla ,yrittäen löytää sieltä elävää inspiratiota maalliselle vaellukselleni."
PoistaYllättävän nuorekkaasti Raamattu näin kohdattuna omana itsenään pärjää aikamme tieteen ja tekniikan maailmassa, puhutellen, opettaen, näyttäen tietä viisauteen, ovia eteenpäin ongelmakohdissa...
Tässä juuri minulla menivät sukset täysin ristiin professori Puolimatkan ajattelun kanssa, kun hän torjuu Raamatun tieteellisen tutkimuksen ja sitä kovin pistää lipan alta kirjassaan Usko, tieto ja Raamattu.
Tieteellinen lähestymistapa on totuudellinen lähestymistapa, ja vie eteenpäin ... vaan ei ole helppo tie.
Pikkuserkkuja siis olemme, Markku, isoisäni Verneri ja isoäitini Ilta usein kertoivat minulle kuuluisasta O.W.stä!
Hauska löytää sukulaisia odottamattomista paikoista.Meidän perheessä Verneri oli se kuuluisa partioylijohtaja, OW:n kuoleman jälkeen äitini turvautui paljon Iltaan ja Verneriin.
VastaaPoistaItse aiheesta: Omalle kohdalleni fysiikan ja kosmologian alkeet, joihin olen viime vuosina yrittänyt tutustua on jatkuvaa ilmoitusta ja sellaisenaan evankeliumia.
En ymmärrä Puolimatkaa ja muutamaa muuta . Heillä on lahjakkuus ja älylliset resurssit mutta yht´äkkiä todellisuus kielletään. Kuinka voi löytää totuuden ilman todellisuutta?
Kuulun kveekariyhteisöön Tukholmassa ja se antaa vapauden etsiä totuutta sieltä mistä sen voi löytää olematta vanhojen löytöjen armoilla,niitä väheksymättä.
Kiitokset ystävällisestä vastauksesta.
Markku Hirn
Hei, todellisuus on heidän mielestään sellaisenaan vihamielinen kristinuskolle, ja sitä täytyy osata katsoa uskon silmin.
Poistatämä on minusta tappavaa hengellistä myrkkyä ja vie asioihin tutustuvan opiskelevan nuorison aivan väärille linjoille. Tästä on tämänkin blogin keskusteluissa useita surullisia näytteitä, ei tahdota katsoa Grand Canyonia sellaisena kuin se on ja Jumalan suuria luomistekoja ylistäen, vaan vängätäään Ussherin kronologiaa ja vääristetään sekä Raamattu että Jumalan luonto.
"kveekariyhteisöön Tukholmassa ja se antaa vapauden etsiä totuutta"
tämä on se yllättävän kova sana ... Totuus.
kaiken happotesti, tieteen, tutkimuksen, uskon sisällön, Raamatun, ja ennenkaikkea oman itsemme kohdalla.
Tosi kova sana!
ja on niin ihmeellistä, että totuus on syvimmiltään Persoona, jota Totuuden Henki johtaa meidät tuntemaan ja johon Hän synnyttää meissä uskon.
Minulla on intuitivinen aavistus Persoonasta totuutena.
VastaaPoistaMielestäni Käyn läpi juuri sellaista subjektiivista prosessi jossa Persoonan läsnäolo on dynaminen haaste ja tarve.
Ymmärrän vaikeuden puhua Totuudesta subjektiivisin ja kokemusperäisin termein. Mutta taistelu elävästä uskosta liittyy siihen , missä määrin Kristus on myöskin psykologinen todellisuus , johon voi olla suhteessa.
Psykologisena hamona Hän on inkartoitunut minussa ja siis elää ja tekee työtään minussa (uskaliaasti Paavalin tapaan). Vaikeus on siinä, että ei anna rationaalisen, objektiivisen totuuden etsimisen myrkyttää sisäistä elämän lähdettään.
Millainen Ruotsin kveekariyhteisö on ajatusmaailmaltaan? Ovatko kveekarit siellä päin kuinka lähellä teosofista ajattelumaailmaa, jossa viisautta pyritään löytämään omasta itsestä?
PoistaItselläni ei ole kauheasti kokemusta kveekareista, siksi kysyn. Sikäli kun olen ymmärtänyt, kveekarisuuntauksia on nykyään aika moneen lähtöön, ja eri maissa on aika erilaista kveekariutta. Ymmärtääkseni nykyään on niin evankelisia kveekareita, konservatiivisia kveekareita, liberaaleja kveekareita, ateistisia kveekareita kuin jonkinlaisia universalistikveekareitakin (jotka katsovat, ettei mikään yksittäinen uskonto auta päätymään totuuteen, vaan yhdistelevät elementtejä eri maailmankatsomuksista). Olisi kiinnostavaa kuulla, millainen Tukholman kveekariyhteisö on suuntauksiltaan ja hengeltään.
Tukholman kveekariyhteisö on sosiaalieettisesti liberaali mutta teologisesti sitä on vaikea sijoittaa mihinkään karsinaan.
VastaaPoistaKveekareita löytyy todellakin kontiuumissa evankelikkaaliset-konsevatiiviset-liberaalit-unversalistiset.
Euroopan ja varsinkin pohjoismaiden ja Iso-Britanian kveekarit ovat ns ohjelmattoman , hiljaisen hartusperinteen viljelijöitä.
Hartaus tapahtuu odottavassa hiljaisuudessa vähän pietististen seurojen tapaan, paitsi että mahdolliset puheet ovat hyvin lyhyitä , ehkä vain muutama lause joka kiteyttää sanoman.
Tärkempi kuin älyllinen asenteen hahmottaminen on itse se asenne jossa harataus tapahtuu , Brittiläiset muotoilevat sen sitoutumiseksi olla Jumalan opetettavana ja avoimena muuttumiselle ja totuuden kokemiselle Hengen johdatuksen alaisena.
Englannin kielisessä Wikipediassa on hyvä tiivistetty historiikki ja eri suuntausten kuvaus.
Markku Hirn