Evoluution pimeä energia

Olen pannut merkille, että joidenkin kehitysbiologian edustajien asenteissa vaikuttaa tietynlainen dogmaattisuus Charles Darwinin alkuperäisen julkaisun suhteen. Samaan tapaan kuin Das Kapital on "pyhä" joillekin kommunisteille, The Origin of Species on "pyhä" joillekin evolutionisteille.

Evotionismi ja luonnonvalinta
Tämän ismin mukaan Darwin antoi avaimen eläimen salaisuuden ymmärtämiseen - huikean tärkeä teoria luonnonvalinnasta (natural selection) ja tätä teoreettista perusmallia, selityksen struktuuria, sovelletaan sitten uskollisesti kaikkiin elämän kehitystä koskeviin perustaviin kysymyksiin.

Miksi kasvit ovat vihreitä eivätkä mustia? No, koetetaan rekonstruoida ensimmäisten klorofyllien esiintymisen ympäristö (environment) ja löytää sieltä sitten taistelu olemassaolosta, joka johti vihreään. Varmaankin Utahin suolajärven vaalenpunaiset auringonvaloa yhteyttävät olivat ensin hallitsevia, ja klorofylli-eliöt joutuivat tyytymään vihreään! Näin on sovellettu Darwinin esittämää mekanistista kehityksen kaaviota taas kerran, ja toiset tutkijat nyökkäävät päätään - makes sense. Tuttua ja turvallista ja ah niin tieteellistä.

Toiset elämän kehityksen tutkijat sanovat  lievemmin, että kyseessä ei ole evolutionistien dogmatismi, vaan luonnonvalinnalle ei yksinkertaisesti kaikkina näinä Darwinin innoittaman intensiivisen tutkimuksen vuosina ei ole löytynyt mitään vaihtoehtoa.

Näin varmaan onkin. Mutta se, ettei luonnonvalinnan rinnalle ole löytynyt muita tieteellisiä selityksiä elämän kehitystä ajavasta voimasta ei sinänsä sano, etteikö muita selityksiä olisi. Niitä vain ei ole vielä tutkimuksessa opittu tuntemaan.

Avarruuden pimeä energia
Astrofysiikassa ei ole Charles Darwinin tapaista kunnioitettua tieteen profeettaa, joka niin totaalisesti hallitsee tutkimusalaa.

Voi olla, että astrofysiikan aiheiden valtavuus on myös sellainen, että se antaa tutkijalle terveellistä nöyryyttä.

(Evolutionismissa kun joskus haiskahtaa epätieteellinen "me jo tiedämme" - ilmapiiri, joka pyrkii vain soveltamaan samaa kaaviota aina uusiin haasteisiin. Kun työkalupakissa on vain vasara, kaikki näyttää naulalta.)

Astrofyysikot ovat todenneet, että galaksit näyttävät etääntyvän yhä kiihtyvällä nopeudella vastoin Sir Isaac Newtonin ymmärtämää painovoimaa, ehdottomana pidettyä luonnonlakia, johon suurinpiirtein kaikki tähtitieteessäkin nojaa. On kuin poika hyppäisi ponnahduslaudalta sukeltaakseen uima-altaan puhtaaseen veteen, mutta alkaakin lentää yhä kiihtyvällä vauhdilla ylös kohti kesäpilviä.

Nöyrästi ja totuudellisesti astrofyysikot ja kosmologit sanovat "nyt havaitsemme jotain, jota emme ymmärrä". He kutsuvat tätä nimellä "pimeä energia" (dark energy) siksi, että se on tiedon harmaata aluetta. Nyt on jo arvelut, että pimeä aine ja energia (dark matter, dark energy) käsittääkin suurimman osan maailmankaikkeutta ja ihmiskunnan tuntema "valoisa" aine ja energia muodostaa ehkä vain noin 4% kaikkeudesta!


Evoluution pimeä energia
Kehitysbiologit voisivat ottaa tästä oppia ja osoittaa hieman nöyryyttä elämän ihmeiden äärellä, jotka ovat vielä paljon monimutkaisempia kuin tähtitieteen arvoitukset.

Elämä maapallolla on alkanut ja kehittynyt ja edelleen kehittyy. Jotain toki tiedämme ja eräs tärkeä elementti elämän kehityksessä on luonnonvalinta (natural selection).  Mutta emme tieteen tasolla vielä tiedä lainkaan riittävästi, miksi ja miten niin tapahtuu. Havaintojen lisääntyessä tilanne käy yhä monimutkaisemmaksi, keskinäiset riippuvuudet syvemmiksi ja ympäristöolosuhteiden rekonstruointi yhä vaativammaksi. (biodiversity, biocomplexity, bio ...)

Elämä näyttää käyvän vastoin luonnonlakeja, rikkoen räikeästi fysiikan entropian perustavan säännön siinä missä kiihtyvällä nopeudella lentävät galaksit rikkovat painovoiman horjumattomat lait.

Emmekö nyt voisi nöyrästi ja totuudellisesti sanoa, että elämän kehitys, evoluutio, on havainnoissa todettu luonnonilmiö, jolle ei ole löydetty vielä tieteellistä selitystä. Evoluution pimeä energia?

Entä ID?
Joku voi sormea varottavasti heiluttaa, että tällainen epämääräinen "evoluution pimeä energia" -ajattelu on vain muunnelma älykkään suunnittelun teemasta (Intelligent Design ID). ID pyrkii osoittamaan, että luonnossa esiintyvä mielekkyys ei voi olla sokean sattuman tulos, vaan osoittaa älykästä suunnittelua. (Voiko tämän selvemmin termin älykäs suunnittelu selittää?)

"Evoluution pimeä energia" on jotain aivan muuta kuin ID ajattelu, koska siinä kiinnitetään huomio elämän historiaan eikä johonkin ihmisen ajatukseen siitä, miten Jumala älykkäästi toimii. Kaikin tieteen keinoin käynnissä oleva elämän tutkimus, niin kehitysbiologia kuin astrobiologia kuin elämän kemian ja fysiikan tutkimus, kohdistuvat todelliseen elämään sellaisena kuin se luonnossa havaitaan.

"Pimeä" on otettu mukaan termiin vain alleviivaamaan sitä tosiasiaa, että aikamme tieteellinen tutkimus on nostanut esiin enemmän kysymyksiä elämästä, sen alusta, kehityksestä ja tulevaisuudesta, kuin mihin se pystyy vastaamaan.

Elämä on enemmän.

Sen tunnustaminen on terveellistä tutkijan ja opiskelijan nöyryyttä, joka palkitsee itsensä uteliaisuutena, kyselynä, "en vielä tiedä" opetuslapseutena valtaisan Luonnon Kirjan äärellä. Epävarmuutena ja kyselynä, joka parhaiten vie tieteellistä tutkimusta eteenpäin.

Eroa kirkosta ja tule kanssamme helvettiin!

Siinä melkoinen motto, jonka taustalla on kirkkoisä Kyprianuksen (k. 258) opetus

Hänellä ei enää voi olla Jumalaa isänä, jolla ei ole kirkkoa äitinä  
De unitate ecclesia vi

Sammeli Juntunen ja kristillinen apologia

Manuel: I am from Barcelona!
The Telegraph

Säämingin seurakunnan kirkkoherra, ekumeniikan dosentti Sammeli Juntunen käytti puheenvuoron kirkon nelivuotiskertomuksesta 2008-2011 täysistunnossa keskiviikkona 7 päivänä marraskuuta 2012.

Ajankohtainen puheenvuoro on verkossa luettavissa tässä linkissä. Lainaan siitä kristilliseen apologiaan liittyvästä kohdasta otteen

Uusateistit ovat harkitun provokatiivisia sanomansa esiin tuomisessa. Jyrkkä sanoma provosoi. Tässä tilanteessa uskonnon jyrkkäsanainen puolustaminen kiihkein äänenpainoin on uusateistien tavoitteiden mukaista, koska se vahvistaa mielikuvaa uskonnosta konflikteja ja eripuraa lietsovana voimana." Tuo on ihan varmasti totta.

Mutta minä kysyn, että miksi tässä yhteydessä ei ole mainittu mitään positiivista apologian eli uskomme sisällön järjellisen puolustamisen tiimoilta. Ja kuitenkin nykyaikana uskonnonfilosofiassa jumalausko näyttää taas pitkästä aikaa hyvinkin järkevältä. Ja toisaalta uusateismin perustelut näyttävät uskonnonfilosofisesti hyvin heppoisilta. Miksi tätä mahdollisuutta ei edes mainita, tai miksi meidän kirkkomme ei ole käyttänyt sitä?

Ainoastaan jotkut herätysliikkeet ovat sinänsä ansiokkaasti järjestäneet apologiaseminaareja. [tarkoittanee Savonlinnan suurta uskontokeskustelua ym] Mutta kokonaiskirkko on ollut täysin kädetön, me luterilaiset olemme todella onnettomia näissä asioissa toisin kuin katoliset ja reformoidut.
S. Juntunen 7.11.2012

Yuri Gagarin-ateismi 
Viime vuosikymmeninä on julkisuudessa entistä enemmän Yuri Gagarin-ateismia, jota Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitto piti niin tärkeänä opettaa hallitsemilleen ihmisille.

"Gagarin kävi avaruudessa katsomassa, eikä nähnyt siellä mitään jumalaa."
CNNR 27.3.1968

Eräät tähtitieteen edustajat, astronomit ja kosmologit sekä teoreettisen filosofian tutkijat ovat tarkasti katsoneet, eivätkä ole nähneet koko maailmankaikkeudessa mitään jumalaa (Gagarinin "avaruusmatka" oli pieni hyppy ilmakehän yläpuolelle, mutta nyt nähdään ja alkuräjähdyksen tuntumaan.).

Hienoilla teleskoopeillaan ja muilla instrumenteillaan nämä tutkijat ovat katsoneet ja huolellisesti laskeneet ja vetäneet teologisia, hengellisiä johtopäätöksiä. Hybriksen valtaama Stephen Hawking on mielestään pätevä toteamaan, ettei mitään jumalaa tarvita kaikkeen tähän, mitä kaikkeudessa on. Itsestään syntynyttä, kuten pakanuskonnoissa opetetaan.

Eräät biologit ovat käyneet mikroskoopeillaan ja koeputkillaan katsomassa orgaanista maailmaa, eivätkä ole nähneet siellä mitään jumalaa.

Richard Dawkins pitää erityisen tärkeänä julistaa Lontoon bussien ilmoituksin, että saamme olla iloisia, koska todennäköisesti ei ole mitään jumalaa. D.C. Dennett myös torjuu kaikenlaiset jumal' harhat ja todistaa olevansa kynsineen karvoineen pelkkä sattumanvaraisten mutaatioiden onnellinen tulos.


Kirkko Barcelonassa
Gagarin-tyyppinen uskonnonvastainen propaganda saa poliittisen sävyn vapaa-ajattelijoiden aktiivisessa toiminnassa jumalanpelon hävittämiseksi kansastamme. "Eroa kirkosta ja tule helvettiin kanssamme"

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vastaus on ollut hyvin varovainen "Raamattu ei ole luonnontieteen oppikirja".

Tähän varovaisuuteen lienee eräänä suurena syynä kirkkohistorian karmeat kuviot Galileo Galileista Charles Darwiniin ja muihin Jumalan nimissä julmetusti ivattuihin ja vainottuihin totuudenpuhujiin.

Oikein Sammeli Juntunen mielestäni kirkolliskokouksessa tästä diplomaattisen kalpeasta linjasta sanoi: "kokonaiskirkko on ollut täysin kädetön, me luterilaiset olemme todella onnettomia näissä asioissa toisin kuin katoliset ja reformoidut".

Suomen ev.lut.kirkon linja luonnontieteisiin nähden on toisinaan hyvin lähellä Faulty Towers komedian unohtumatonta Manuelia "I am from Barcelona, I know nothing".

Tällä linjalla Manuel ei kuitenkaan välttynyt hotellin omistajien läpsäytyksiltä, nuhteilta ja ongelmilta. Ei myöskään Suomen kirkko.


(Poikkeuksia toki on, kuten emeritus piispa Juha Pihkala, joka kirkonmiehenä asiallisesti keskustelee tähtitieteen professori Esko Valtavaaran kanssa.)

Sammeli Juntusen ongelma
Suomen kansa on menettämässä uskon siihen, että Jumala oikeasti on, kuten Juntunen sanoo.

Uskon hiipumiseen on monta syytä, mutta ei vähiten koululaitoksemme opetuksen sisältö, johon vapaa-ajattelijat erityisellä tarmolla tarttuvat ymmärtäen sen merkityksen. (Paljolti juuri koulujen kautta ruotsalaisilta nuorilta on viety usko Israelin Jumalaan.)

Eräs vakava syy ovat kristityt "apologeetat" itse.

Tänään suomalaiset heränneet kristityt ovat kaulaa myöten raamatullisessa suossa, jonka haisevat silmäkkeet uhkuvat amerikkalaisista Jehovan todistajiin verrattavaa kreationismia. Sekä Jumalan pyhä sana että Jumalan pyhät majesteettiset luomistyöt väärennetään näissä rämeissä ja ryteiköissä.

Leisoa-Puolimatka-Reinikainen troikka on tässä ikävä kyllä edustava joukko, jota kutsutaan luennoimaan ja keskustelemaan uskovien pariin.

Kun nyt suomalainen tavis ajattelee kristillisen uskon tiedollista totuudellisuutta, hyvin lähellä ovat monen mielessä kahvipöydässä tai muualla uskovilta tutuilta kuullut kertomukset luomisen maailmasta. Korkeammin oppineet keskustelevat kristillisen tieteenfilosofian uudesta tulemisesta tällä vuosituhannella, kuinka luonnontieteessä otetaan kohta yliluonnollinen huomioon!

Tavisten ja oppineiden sisäiset reaktiot ovat samanlaisia kuin krisitityillä kuullessamme Jehovan todistajien omituista todellisuutta vääristävää, mutta vahvasti uskottua opetusta alaviitteineen: "tämä ei tuoksu eikä maistu totuudelta".

Olen hyvin pahoillani, että dosentti Sammeli Juntunen on julkisesti antanut hyvät korkeat teologiset arvosanat professsori Puolimatkan "Usko ja..." kirjoille, jotka hänen mielestään hipovat Tuomo Mannermaan klassikkoa In ipsa fide Christus adest.

Juuri tällainen "kristillinen totuus" maailmasta on eräänä tekijänä ihmisten mielessä, kun he sanovat "en usko Jumalaan niinkuin kirkko opettaa."  Toki on muitakin tärkeitä tekijöitä.


Mikä avuksi?
Kristillinen apologia on tärkeää, ja pidän Juntusen puheenvuoroa hyvänä viittauksena tähän aiheeseen.

Mutta vielä tärkeämpää on totuudellisuus, kirkon rohkea vastuu kasteopetuksesta ja osallistuminen keskusteluun Jumalan luomakunnan todellisuudesta, ammattitaitoisen, totuudellisen ja lapsia kiinnostavan oppimateriaalin valmistamisesta, hankkeet koulujen - myös kristillisten sellaisten - maailmankatsomustiedon terveeseen ja syvälliseen opetukseen, jossa ei unohdeta, että ihminen on olemukseltaan uskonnollinen, homo religiosis. Tämä ei ole opittu ominaisuus, kuten marksilaiset ateistit luulivat, vaan ihmisen henkinen ja sosiaalinen rakenne, jota tiede vielä varsin vähän tuntee.

Edessä ei ole siksi uskonnoton aika vaan erilaisten uskontojen vapaat markkinat muinaisen Rooman tapaan. Kristuksen kirkko pärjää siinä hyvin, mutta monet suomalaiset sielut joutuvat hukkaan, ellei kirkkomme palaa Barcelonasta!

Sitä paluuta odotellessa, kaikkien Jumalan sanan totuuden koskettamat sanoutukoot julkisesti irti heränneen kansan mediassa ja tapaamisissa Leisola-Puolimatka-Reinikainen troikasta ja luominen.fi edustamasta opetuksesta, jossa Israelin Jumlasta tehdään väärän rahan lyöjä.

Timo Tiainen ja Argumentti forum

Argumentti.fi 

Timo Tiainen on pitänyt vuodesta 2007 lähtien yllä argumentti sivustoja, joiden layoutissa on usein kuvan kaltaisia avaria ja raikkaita näkymiä luontoon. Sivusto on otsikon mukaan "Vapaan henkisyyden, tieteellisen maailmankuvan, kriittisen, itsenäisen ajattelun puolesta toimiva julkaisu-ja keskustelufoorumi".

Tiainen mainitaan apologian edustajana ja hänen vaiheistaan kerrotaan ApologetiikkaWikissä.  

Argumentti-forum on blogi-muodossa ja tarjoaa näin mahdollisuuden vapaaseen keskusteluun monista eri aihepiireistä, joita siinä käsitellään. Ohjelmanjulistus löytyy tältä sivulta.

Tiainen on laatinut reippaat ja kauniisti toteutetut sivut, joissa on paljon sisältöä myös aiheista, joita itse olen näissä mietteissä yleensä paljon pintapuolisemmin käsitellyt.

Näyttää kuitenkin siltä, että keskusteluja ei aivan poskettomasti olisi näistä huolellisesti alustetuista aiheista noussut. (Näin tosin vältytään suomi24 tyyppisestä tilanteesta, jossa "ammattikirjoittajat" hyvin nopeasti valtaavat alueen ja täyttävät ne tutuilla mielipiteillään ja teksteillään, tehden asiallisen keskustelun mahdottomaksi.)

Devonikausi - uusi blogi

Devonian life and Evolution
Olen avannut uuden blogin, jossa keskityn oppimaan devonikautta...

Cambrian life and Evolution
Kambrikaudesta kirjoitan tähän blogiin

Tervetuloa opiskelemaan kanssani elämän historian ihmeitä!

Petri Paavola - varoitus

Petri Paavola verkoistoituu aktiivisesti käyttäen tehokkaasti modernia teknologiaa.

Kristillisissä piireissä hänen sivunsa ovat varmaan hyvin tunnettuja, käsitteleehän Paavola ajankohtaisia ja  merkittäviä aiheita tahtoen tuoda esiin oikean ja terveellisen raamatullisen uskon näkökulmia.

Petri Paavolan sivuilla on opetusta jonka mukaan sakramentti. Seuraavat lainaukset ovat kaikki tältä sivulta http://koti.phnet.fi/petripaavola/sakramentti.html

Sakramentti on katolisen, ortodoksisen ja luterilaisen kirkon opetuksen peruspylväs. Kirkollisen sakramentti käsitteen tausta on pakanauskontojen opetuksessa, ei Raamatussa. Kirjoitukseni tarkoitus on tuoda esille se mikä on Raamatun totuus ja mikä ihmisten perinteitä ja oppeja. Aihe on todella tärkeä, sillä Herra Jeesus sanoi ihmisten käskyihin ja perinnäissääntöihin perustuvan Jumalanpalveluksen olevan turhaa Jumalan palvelemista.

Kirjoituksen tarkoitus ei ole halveksua tai lyödä ketään, vaan tuoda esille Jumalan sanan totuutta, sillä vain Jumalan sanan totuus voi vapauttaa ihmisen elämään Jumalan tahdon mukaisesti.

Paavola asettuu sitten tutkimaan suurten kristillisten kirkkojen opetusta Raamatun valossa, ja toteaa

Kun vertaamme Raamatun ja luterilaisen kirkon opetusta sakramentista keskenään, huomaamme ettei Raamattu opeta kirkollista sakramentti opetusta.
...
Piispa Juha Pihkala on tuonut esille kirkollisen sakramentti käsitteen pakanallisen taustan kirjassaan Johdatus Dogmatiikkaan. Juha Pihkala tunnustaa kirjassaan Johdatus Dogmatiikkaan, että sakramentti käsite on ollut olemassa mysteeriuskonnoissa, eli pakanauskonnoissa. Pihkalan tekstistä käy ilmi myös se tosiasia, että kirkollinen sakramentti on myöhäisempi rajaus, eli lisäys, sillä Uusi Testamentti ei opeta kirkollista sakramenttioppia.

Luterilaisten lisäksi ortodoksit saavat Paavolan arvion

Ortodoksisella kirkolla on seitsemän sakramenttia. Ortodoksinen kiekko opettaa, että vesikasteen ja ehtoollisen sakramenteissa ihminen saa syntinsä anteeksi.

Raamatun opetuksen mukaan vesikaste ja ehtoollinen ei tuo pelastusta, vaan ovat pelastuksen seuraamuksia, ei pelastavia tekijöitä. Ortodoksisen kirkon sakramenttioppi on toista, eli väärää evankeliumia.

Jumalan tahto on Paavolan ymmärryksen mukaan, että kristityt eroavat suurista kirkoista pakanallisine sakramentteineen, ja uhkaa että muuten tulee osalliseksi näistä raskaista synneistä ja väärästä opetuksesta.

Jumalan tahto on että Herran Jeesuksen opetuslapset tulevat ulos sellaisista uskonnollista yhteisöistä, joiden peruspylväinä ja pelastuksen perusteina ovat pakanalliset sakramenttiopetukset. Jumala kutsuu armossaan ja rakkaudessaan kansaansa ulos uskonnollisista yhteisöistä, sillä niihin jäämällä tullaan osallisiksi sen järjestelmän synneistä.

Näin Petri Paavola kiroaa "kirkollisen kasteen"

Kirkollinen sakramenttioppi perustuu siihen, että se opettaa ihmisestä tulevan Jumalan lapsi vesikasteen kautta. Kirkollisen opetuksen perustus on Babylonian pakanallisessa veden vihmonnan sakramentissa.

Lainaukset ovat siis Petri Paavolan sivulla Sakramentin pakanallinen tausta

Tieteen epävarmuus ja uskon varmuus

Tieteen huojuvat tuuliviirit
Katsoessamme hieman lähemmin Devon kauden löytämisen aikakautta ja sen ajan tieteen suuria nimiä, havaitsemme, miten parhaatkin heistä saattoivat kerrassaan muuttaa mielipiteensä keskeisissä asioissa.

William Buckland vakuuttui, että jääkausi onkin parempi selitys geologiselle muodostumalle, jota hän oli pitänyt Nooan aikaisen tulvan tuottamaksi.

Adam Sedgwick torjui ensin täysin Charles Lyellin uniformistisen teorian ja käänsi sitten kelkkansa ja asettui sen julkiseksi puolustajaksi.

Jos parhaatkin näin saattoivat näkemyksiään muuttaa, eikö tiede ole olemukseltaan varsin epävarmaa?

Nimenomaan! Epävarmuus on tieteen tärkeimpiä piirteitä, sen olemus suorastaan.

Kopernikus huomasi epävarmuutta Ptolemaioksen tähtikartoissa, jotka yli tuhat vuotta olivat hallinneet aikansa tiedettä ja navigointia. Planeettojen liikkeet eivät aivan tarkalleen täsmänneet siihen, mitä kirjassa sanottiin. Hän alkoi kaivella asiaa tarkemmin ja näin tieteessä tapahtui kopernikaaninen käänne.

Monia samanlaisia esimerkkejä epävarmuudesta voimme löytää ja sen seurauksena tapahtuneesta kriittisen tutkimuksen edistymisestä suurin harppauksin.

Yhteisen uskon varmuus
Uskova on varma asiastaan, tietää miten se on ja on valmis puolustamaan tarvittaessa vaikka hengellään sitä totuutta, jonka valtaama hän on. Epäilyä voidaan pitää epäuskona, epävarmuutta Pyhän Hengen puuttumisena, kyselyä loukkaavana ja pilkkaavanakin. Uskonyhteisö etsii kallioperustaa ja aktiivisesti torjuu sen horjuttajat. Eroavuudet uskon käsityksissä johtavat senvuoksi skismoihin ja uusien kirkkokuntien, lahkojen tai uskontokuntien syntymiseen, joissa varmuus totuudesta on yhteisesti omaksuttu.

On sanottu, että tämä tekee tieteestä ja uskonnosta keskenään sovittamattomat - tiede elää epävarmuudesta, usko varmuudesta.

Raamatun epävarmuus-tekijä
Raamattu itse asiassa on varsin haastava kirja ja usuttaa monin tavoin uskovia tarkistamaan uskonsa perusteita, rakennelmien tukia ja myös rakennusaineita, joita jopa tulessa koetellaan.

Johanneksen evankeliumi kertoo, että epäilevää Tuomasta ei heitetty ulos pimeyteen, vaan uskon alkaja ja täyttäjä antoi omalla ajallaan ja omalla tavallaan hänellekin lujan varmuuden ja todisteet ylösnousemuksesta, joita yksikään ihminen ei itse hanki eikä ota. Usko on lahja, joka annetaan eikä siitä saa siksi koskaan kerskata ja pitää itseään muita uskovampana.

Yksi kahdestatoista opetuslapsesta, Tuomas, josta käytettiin myös nimeä Didymos, ei ollut muiden joukossa, kun Jeesus tuli. Toiset opetuslapset kertoivat hänelle: "Me näimme Herran." Mutta Tuomas sanoi: "En usko. Jos en itse näe naulanjälkiä hänen käsissään ja pistä sormeani niihin ja jos en pistä kättäni hänen kylkeensä, minä en usko."

Viikon kuluttua Jeesuksen opetuslapset olivat taas koolla, ja Tuomas oli toisten joukossa. Ovet olivat lukossa, mutta yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille!" Sitten hän sanoi Tuomaalle: "Ojenna sormesi: tässä ovat käteni. Ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni. Älä ole epäuskoinen, vaan usko!"  Silloin Tuomas sanoi: "Minun Herrani ja Jumalani!" Jeesus sanoi hänelle: "Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe."
Joh 20:24-29 

Jeesuksen omat eivät ole täysinoppineita, kaikkitietäviä, jotka eivät opetusta tarvi. Päinvastoin - heidän kutsumanimensä on disciple, oppilas, opetuslapsi.

Paljon on tieteen edustajalla siinä missä uskovallakin siis oppimista!

Rukous

Kiehtovia ovat valheen isän juonet. Jumala meitä totuudessa varjelkoon!

Virsi 371
1.
Sun sanas, Herra, kutsuu luokses meitä,
kun käymme täällä kadotuksen teitä
ja teemme turhaan työtä raskasta,
vaan emme pääse synnin kuormasta.

2.
Lahjoitat hengellemme virvoituksen
ja lupaat meille rauhan, lohdutuksen,
kun kiusattuina luokses tulemme
ja tunnustamme oman tilamme.

3.
Tahtosi tiedän, kuulen varoituksen
ja sydämessä tunnen kutsumuksen.
Luoksesi, Herra, tulla tahtoisin,
kun tiesi vain nyt oikein tuntisin.

4.
Vaan miten sokeana nähdä voisi
ja tiekö eksyneelle tuttu oisi,
mitenkä rampa pääsee liikkumaan,
mitenkä kuollut nousee haudastaan?

5.
Kun sanot johtavasi tiellä taivaan
murheeseen, ristiin, kärsimiseen, vaivaan,
myös lupaat viedä kautta kuoleman
kunniaan minut, kruunun voittajan.

6.
Vaan minä raukka pelkään kuolemaani,
en suostu ristiin, sinun antamaasi,
kipuja, vaivoja vain pakenen,
en taivu koskaan alle murheitten.

7.
Ah ole, Jeesus, tienä eksyneelle,
virvoittajaksi tule väsyneelle
ja elämäksi mulle kuolleelle
ja totuudeksi valheen orjalle.

8.
Voimallas ryöstä saalis saatanalta
ja sydämestä särje synnin valta.
Tee rakkaammaksi mulle ristin tie,
se armon tuntemiseen minut vie.

Wilhelmi Malmivaara 1888. Virsikirjaan 1938.

H.M. Morris ja ICR

Tausta
Professori H.M. Morris erosi opettajan ja esimiehen toimistaan Virginian polyteknisessä vuonna 1969 kreationismista nousseen kohun tähden.

Tammikuussa 1970 Morris keskusteli Tim F. LaHayen ja Art Petersin kanssa evankelisen kristillisen opiston perustamisesta, jossa arvostettaisiin kreationismi-tiedettä (creationism science). Näin sai alkunsa Christian Heritage College, jonka nimi on tänään San Diego Christian College (el-Cajun, San Diego, California). Laitos on läheisesti yhteydessä Yhdysvaltain eteläiseen baptismiin (Southern Baptist Convention).

Perustamisessa mukana ollut evankelista Tim F. LaHaye (1926-) on tunnettu 12 osaisesta Left Behind kirjasarjastaan, joka on suomennettu nimellä Viimeisten päivien vaellus (ks. arvioita).

San Diegon kristillisen opiston taustavoimin Morrisin johdolla perustettin vuonna 1972 Institute for Creation Research (ICR) eli Luomisen tutkimuksen instituutti. Sitä johtaa tänään hänen poikansa John D. Morris.

ICR
Institute for Creation Research kantaa siis pitkää perinnettä, jonka merkittäviä tekijöitä ovat esi-tieteellinen fluvialismi, Seitsemännen päivän adventismi (joka korostaa luomisen viikon rytmiä, sapattia) George McCready Pricen kirjoissa, sekä vaikutusvaltainen kristitty ja insinöörialan professori Henry M. Morris.

Järjestön näyttävä kotisivu on www.icr.org


Sukulaisia
ICR on isoisä, jonka sukulaisia ovat sitten

Creaton Ministries International

Answers from Genesis

ja muita samankaltaisia.

Herra meitä totuudessa varjelkoon!

George McCready Price ja tulva-geologia

Kaunis kansikuva seurauksiltaan kauhealla kirjalla.

Vuonna 1961 Henry M. Morris ja John C. Whitcomb (1924-) julkaisivat kirjan The Genesis Flood: The Biblical record and its scientific implications. 

Teoksesta tuli hyvin suosittu ja sitä on myyty yli 200.000 kappaletta (ilmeisesti ei kuitenkaan ole suomennettu).

Kirja on vaikuttanut siihen, että monet amerikkalaiset fundamentalistiset kristityt yli kirkkokuntien rajojen ovat omaksuneet Vedenpaisumus geologian (flood geology). Yhdysvalloista käsin tämän kirjan esittelemät ajatukset ovat levinneet kautta kristityn maailman. Sen taustana on julkaisemisen aikaan jo unohdettu George McCready Price.


George McCready Price
Morrisin ja Whitcombin kirja johtaa meidät sylttytehtaalle, josta sen perustavat ajatukset tulevat: 1800-luvun lopun Seitsemän päivän adventismi. Sama tausta on Russelin elämäntyöllä, josta sitten kehittyi Jehovan todistajien uskontokunta.*

Kanadalainen George McCready Price (1870-1963) tuli Seitsemännen päivän adventisteihin äitinsä mukana, hänen isänsä kuoli kun poika oli vain 12 vuotias. Elämäntyönsä hän teki opettajan adventistien kouluissa ja evankelistana. George sai tutustua ystävänsä tieteellisiin kirjoihin, ja päätteli, että koska pyhän Raamatun mukaan maailma on luotu noin 4000 eKr. näissä oppineissa teoksissa olevat väitteet geologiasta ovat virheellisiä.

Vuonna 1906 hän julkaisi teoksen Illogical Geology: The Weakest Point in the Evolution Theory (Ristiriitainen geologia: evoluutioteorian heikoin kohta). Hän lupasi huikeat tuhat dollaria kenelle tahansa, joka pystyisi todistamaan, että yksi fossiili olisi toista vanhempi.

Pricen mukaan mitään geologisia aikakausia ei ole olemassa ja koko modernin tieteenhaaran perustaja, Sir George Lyell, on väärässä puhuessaan luonnossa tapahtuvista yhdenmukaisista geologisista prosesseista (uniformistinen prinsiippi): samanlaisen joen suisto tai uoma on kautta aikojen muodostunut suurinpiirtein samalla nopeudella.


Fossiili-ajoitus kuuseen!
Price arvosteli fossiilien käyttöä todisteina kalliokerrostumien iästä. "Tosiasiat kallioista ja fossiileista, kun riisutaan pois pelkät teoriat, kumoavat näyttävästi kehitysopin teorian fossiilien muuttumattomasta järjestyksestä, joka on evoluutio-opin selkäranka."  Hän huomasi kirjallisuudesta, kuinka geologi sanoi, että "kallion sanottaisiin olevan yhdeltä aikakaudelta ellei siinä olisi mukana nuoria ja vanhoja fossiileja". McCready Price totesi, että teoria sotkee tosiasiat - todellisuudessa kaikki nämä eliöiden jäänteet ovat samalta aikakaudelta. Samaa hänelle osoittivat geologiset kohteet, jossa vanhempia kerrostumia havaitaan nuorempien päällä.

Vuonna 1913 McCready Price julkaisi laajennetun opuksen,  "The Fundamentals of Geology" (Geologian perusteet), jolla hän tahtoi korvata geologiassa Lyellin vanhat perusteokset. Sen perustana on fossiilien todistusarvon tyystin torjuva periaate "mikä tahansa fossiileja sisältävä kivikerrostuma voi esiintyä samanaikaisesti minkä tahansa toisen fossiileja sisältävän kivikerrostuman kanssa, nuoren tai vanhan".

Aikansa geologien teoriat hyläten Price selitti kallioperän synnyn ja muodostumat 1700-luvun "tulvakatastrofien" mukaisesti suurten vedenpaisumusten seurauksena, joista suurin ja viimeisin on Raamatussa kerrottu Nooan aikainen tulva.


Morris ja Whitcomb - Price!
George McCready Pricen kirjat ja ajatukset jäivät kokolailla unohduksiin. Kunnes H.M. Morris ja J.C. Whitcomb herättivät ne uudelleen henkiin kirjalla The Genesis Flood.


Whitcomb ja Answers from Genesis
Voimakastahtoinen herra J.C. Whitcomb on tätä kirjoittaessani virkeä vanhus. Kerrotaan, että hän esitelmöi usein Answers from Genesis järjestön tilaisuuksissa.

Kaikista tuntemistani nuoren maan kreationismin organisaatioista tämä on oksettavin.

* kirjoituksen tiedot ovat englantilaisesta wikipediasta, jonka taustana on edellisessä viestissäni mainittu R. Numbersin teos.

Henry M. Morris, ASA ja CRS

Henry M. Morris "Modernin kreationismin isä"
Kuva ICR

Modernin kreationismin isäksi kutsuttu professori Henry Madison Morris (1918-2006) on mielestäni fundamentalistiselle kreationismille sitä, mitä pastori Charles Taze Russell (1852-1916) on Jehovan todistajille.

Molemmat lahjakkaat kristityt miehet tulevat Seitsemännen päivän adventismin taustalta Yhdysvalloista, molemmat tahtovat perustautua järkkymättömän lujasti pyhään Raamattuun. Kumpikin syvästi uskova mies on työllään luonut maailmanlaajuisen seuraajien joukon (kaukaista Suomea myöten), joita yhdistää suorastaan kammottava fundamentalistiseen hermeneutiikkaan nojaava rationalismi ja hilpeästi tostuudesta piittaamaton Jumalan luoman todellisuuden vääristäminen.

Ruton tavoin tämä tauti on levinnyt suomalaisten uskovien keskuuteen Internet-ajan tehokkaan tiedonvälityksen ja pseudo-tieteellisen hurskaalta kuulostavan opetuksen kautta Ryttylästä Isoon Kirjaan, Helsingistä Utsjoelle. Myös vanhojen herätysliikkeiden perilliset ovat omaksuneet tätä rotanmyrkkyä, vaikka eivät oman hengellisen taustansa tähden välttämättä olisi Raamattu-fundamentalisteja. Martti Luther ei sitä ainakaan ollut.

Jumalan pyhä nimi on tullut näin pilkatuksi tämän maailman ihmisten keskellä aivan härskisti etenkin USA:ssa. Totuudellinen Raamatun opetus tieteen aikakaudella on vaikeutunut tavattomasti, kun liepeillä on jatkuvasti aivan uskomatonta kristillisen tieteen nimissä pyhänä markkinoitua lehmänsontaa.

** Henry M. Morrisin elämää ja työtä kuvaavien kirjoitusteni tiedot perustuvat etupäässä englantilaisen wikipedian artikkeleihin, jotka puolestaan nojaavat Ronald Numbersin jättimäiseen tutkielmaan:
Numbers, Ronald. The Creationists: From Scientific Creationism to Intelligent Design, Expanded Edition. Harvard University Press (2006) 624 sivua.




Henry M. Morris, insinööri, professori ja uskova mies
Henry opiskeli insinööriksi arvostetussa Rice yliopistossa (Huston Texas) erikoistuen vesirakentamiseen (hydraulic engineering). 2. maailmansodan aikana hän opetti aihetta yliopistossaan. Vuonna 1940 Henry avioitui Mary Louisen kanssa ja perheeseen syntyi kaikkiaan kuusi lasta. 1950 hän väitteli alasta Minnesotan yliopistossa (Minneapolis ja St. Paul). Lahjakkaana miehenä hän sai jo seuraavana vuonna professuurin Lousianan yliopistossa (Lafayette), siirtyen 1956  Etelä-Illinoisin yliopistoon ja sitten 1958-1969 hän opetti tulevia siviili-insinöörejä professorina Virginian polyteknisessä korkeakoulussa (Blacksburg, Virginia). Morris toimi sielläkin laitoksen esimiehenä.

Henry M. Morris on siis ollut hydrauliikan tuntija, siviili-insinöörien opettaja, arvostettu professori ja esimies. Saamme kuvan myös perheenisästä, jonka kodissa kuusi tenavaa on saanut varttua sodanjälkeisessä Amerikassa.

Morris on kuitenkin ensisijaisesti ollut hengellinen ihminen, jolle Raamattu on tavattoman tärkeä kirja. Tästä todistaa se, että hän perusti yhdeksän muun kristityn kanssa vuonna 1963 Virginiassa "Luomisen Tutkimuksen Yhdistyksen" (Creation Research Society). Kun tästä ryhmästä nousi vakavia ristiriitoja yliopiston hallinnon kanssa - olihan Morris laitoksen esimies - hän erosi hyvän toimeentulon antavasta turvallisesta työpaikastaan sen sijaan, että olisi luopunut sellaisen asian edistämisestä, minkä näki raamatulliseksi totuudeksi.


Luomisen tutkimuksen yhdistys ASA
CRS perustettiin vuonna 1963 sen tähden, että teistinen evolutionismi oli saanut vallan American Scientific Affiliation (ASA) toiminnassa. Henry M. Morris ystävineen olivat pahoillaan, että merkittävien kreationistien kirjoituksista keskustelleen ASA:n edustama linja oli siirtynyt ensin edistykselliseen evoltionismiin ja sitten teistiseen evolutionismiin.

• Progressiivinen evolutionismi edustaa näkemystä, että Jumala on luonut elämän asteittain satojen vuosimilojoonien kuluessa. 
• Teistinen evolutionismi katsoo, että evoluutio on luomakuntaan kuuluva elementti, eikä ole mitenkään ristiriidassa luomisen kanssa. Luoja on käyttänyt ja käyttää evoluutiota eräänä työkaluna työssään. 

ASA oli toiminut kristittyjen tärkeimpänä foorumina Yhdysvalloissa, jossa keskusteltiin tieteen ja uskonnon suhteista. Vilkkaasti väiteltiin tietenkin luomisen ja evoluution teemasta. Mukana oli - ja on yhä - moniin eri kirkkokuntiin kuuluvia kristittyjä. Perustaja oli 1941 Irwin A. Moon, jonka aloitteesta kuuluisa Moody Raamattu Insituutti kutsui yhteydessään olevia kristillistä maailmankatsomusta edustavia tieteen edustajia perustavaan kokoukseen.

Creation Research Society (CRS) perustettiin helmikuussa 1963 ja sen hallintoa muokattiin vielä kesäkuussa samana vuonna niin, että se sai neuvoa-antavan komitean tuekseen. Johtavina hahmoina toimivat Walter E. Lammerts, William J. Tinkle ja Henry M. Morris. Yhdistyksen kokouksiin sai äänioikeuden henkilö, jolla oli vähintään maisterin tasoinen akateeminen tutkinto (M.Sc).

W.E. Lammerts veti hyvin tiukkaa linjaa erotuksena ASA:n epämääräisyydestä. Kenkää saivat vanhan maailman kreationismi edustajat (Old Earth Creationism), kahden luomiskertomusten välisen aukon kreationistit (Gap Creatonism) sekä hyvin pitkien luomisen päivien kreationistit (Day Age Creationism).

Ainoat, jotka selvisivät ASA:n sisäisitä puhdistuksista olivat henkilöt, jotka pitäytyivät sekä Nuoren Maan kreationismiin (Young Earth Creationism) sekä Vedenpaisumuksen geologiaan (Flood geology).


Vuonna 1967 Lammerts antoi CRS yhdistyksen johtauuden Henry M. Morrisille.

Pyhäinpäivänä

Pyhät Joakim ja Anna.
Keskiaikainen alttarikuva Wien, Itävalta.
Kuva: Karmeliitat

Pyhä Anna, auta!
Martti Luther oli ratsastamassa opiskelupaikkaansa, jossa hänen tuli isänsä toivomuksen mukaan valmistua lakimieheksi. Vaan toisin kävi - hurja salamanisku aivan lähellä pudotti hänet hevosen selästä ja hädissään hän huusi "Pyhä Anna auta, ryhdyn munkiksi!"

Ja näin Lutherin elämä muuttui: maallisen asianajajan sijasta hänestä tuli taivaallinen asianajaja.

Mutta tuo huuto on jäänyt protestanttisten kristittyjen mieleen esimerkkinä pyhien ihmisten palvonnasta, tässä tapauksessa Neitsyt Marian äitiä Annaa huudettiin avuksi hädässä. Uskonpuhdistus merkitsi erityisen syvällisesti pyhäinpalvonnan poistamista seurakunnista, heitä esittävät ikonit poistettiin, seinämaalaukset kalkittiin ja terveellinen Jumalan Sanan laki ja evankeliumi raikui saarnatuoleista pyhien esimerkin opettamisen sijasta.

Luterilaisen ja etenkin kalvinistispohjaisen kasvatuksen saanut kristitty on hämillään tai jopa suuttuu kuullessaan roomalais-katolisen tai ortodoksisen kristityn pyhimyksille osoittamia rukouksia ja pyhien muistopäivien menoja. Usein ne todellakin muistuttavat epäjumalanpalvelusta ja varmaan kirkon historian kuluessa erinäiset vanhat pakanalliset uskomukset ovatkin saaneet kristillisen kasteen.

Olen kirjoittanut tästä esimerkkinä pyhän Yrjön vaiheista Kanaanin maasta kristilliseen kirkkoon ja myös Englannin armeijaan ja partioliikkeeseen.


Jumalan itsensä antama todistus 
"Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä. Uskoon perustuu se todistus, jonka Jumala on isistä antanut."

Hep 11:1-2

"Abusus non tollit, sed confirmat substantiam, "väärinkäyttö ei kumoa asian olemusta, vaan vahvistaa sen". Pysyyhän kultakin kultana, vaikka sitä kantaisi synnin häpäisemä katutyttö."
M. Luther Iso Katekismus 4 osa

On syytä edelleen torjua pyhien ihmisten palvonta auttavina henkinä, joka livahtaa niin helposti sisään. Vaikka kirkot opettaisivat "pyhä Neitsyt Maria, rukoile puolestamme Poikaasi" Marian palvonta jumalolentona ei ole Rooman kirkossa kaukana kansan sydämestä.

Kliseen sanoin protestantit ovat heittäneet lapsen pesuveden mukana pihalle.

Kristuksen kirkon pyhät marttyyrit ja opettajat ja lähetysmiehet ja -naiset ja monet muut muodostavat suuren joukon todistajia, joiden muistamisella on suuri merkitys jokaiselle kristitylle.

Edesmenneet ja tämän päivän pyhät ihmiset ovat Kristuksen kirkon kosketuspinta maailmanhistoriaan, maailman kansoihin kieliin ja kulttuureihin. Kristuksen pyhät antavat kristillisyydelle syvyyttä ja voimaa, joka ei tule halveksia.

Esimerkkejä olen itse kohdannut näitä blogeja kirjoittaessani lukuisia. On mahdoton ymmärtää Euroopan ensimmäisen vuosituhannen historiaa tuntematta pyhää Martti Toursilaista, jonka mukaan Hans Lutherin poikakin sai nimensä. Pyhän Martin elämään tutustuminen on hengellisesti rakentavaa monella eri tavoin, mutta samalla myös syventää ja rikastuttaa Euroopan historian tuntemusta, josta on paljon apua etenkin keski-Euroopassa liikuttaessa ja siellä ihmisiä ja paikkoja kohdatessa. Ei vähiten Suomen Marttilassa!

Tutustuminen pyhän Perpetuan ja pyhän Felicitan vaiheisiin on valtava esimerkki Kristuksen läheisyydestä elämän kaikkein hurjimmissa kuvioissa, ja kuinka taitavasti Jeesus omiaan hoitaa. Samalla se on matka roomalais-ajan Afrikkaan, Karthagoon, Septimius Severuksen keisaridynastiaan. Syntyy elävä yhteys yli aikakausien ja sukupolvien saaton, yli maiden ja merten, Kristuksen omien välille.


Unam sanctam catholicam et apostolicam ecclesiam
Uskomme yhden, pyhän, yhteisen ja apostolisen seurakunnan.

Roomalais-katoliset eivät ole katolinen kirkko vaan Rooman paavin johtama osa Kristuksen pyhää yhteistä maailmanlaajaa kirkkoa.

Kreikkalais-ortodoksit eivät ole katolinen kirkko, vaan Konstantinapolin patriarkan johtama oosa Kristuksen ekumenista maalmanlaajaa kirkkoa.

Luterilaiset, kalvinistit, helluntailaiset, ovat katolisia Nikaian uskontunnustuksen sanoin - Kristuksen yhteisen (katolisen) kirkon jäseniä kukin omassa kirkkokunnassaan.

Kukaan ei saa omia Kristuksen pyhiä ja martyyreita omakseen "katolinen pyhimys, venäläinen pyhimys, koptilainen pyhimys, kansallinen amerikkalainen pyhimys (native American)" kuuluvat kaikki meille, ja me pyhään, yhteiseen apostoliseen seurakuntaan, jonka pää on Kristus.


Suuri joukko todistajia

Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi, pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme,  katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään. Edessään olleen ilon tähden hän häpeästä välittämättä kesti ristillä kärsimykset, ja nyt hän istuu Jumalan valtaistuimen oikealla puolella. Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi.
Hep 12:1-3

Luoja, minä ja maailmankaikkeus

Lapsi ja avaruus

Psalmit 139 ja 8 asettavat kauniisti akselille Jumalan kiittämisen ja ylistämisen. Ei jonkin vieraan voiman tai vaikutuksen, vaan persoonallisen Luojan, joka on Abba, Isä.

Nämä kaksi luomisen ihmettä kulkevatkin sisätysten, usko siihen että Jumala on minut luonut ja usko siihen, että Jumala on maailmankaikkeuden luonut.


Sinä olet luonut minut sisintäni myöten,
äitini kohdussa olet minut punonut.

Minä olen ihme, suuri ihme,
ja kiitän sinua siitä.
Ihmeellisiä ovat sinun tekosi,
minä tiedän sen.
Ps 139:13-14 



Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä,
kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen
-- mikä on ihminen!
Kuitenkin sinä häntä muistat.
Mikä on ihmislapsi!
Kuitenkin pidät hänestä huolen.
Ps 8:3-4 

Tuleva Lähetyshiippakunta, naiset ja Raamattu

Roomalainen kampaus. Pitkät hiukset on sidottu nutturalle.
München Glyptothek n. 90-100 AD
Kuva Barbara McManus VRoma project

Uutisten mukaan hyvää vauhtia hankkeilla oleva Suomen oma Lähetyshiippakunta antaa mahdollisuuden tarkistaa seurakunnissa vallalla olevia käytäntöjä pyhän Raamatun valossa.

On selvä, että emme tule näkemään näissä seurakunnissa naisia alttareilla liturgeina emmekä saarnaajina. Tämähän on lähetyshiippakunnan perustamiseen johtanut kysymys. Eksklusiivisesti miesten pappeus ei ole itsetarkoitus vaan pyhän Raamatun arvovallan korostamista uskonpuhdistuksen hengessä yli ihmismielipiteiden ja kirkolliskokousten Raamatun vastaisten päätösten.

Tuttuja teemoja menneistä keskusteluista, mutta nyt on Lähetyshiippakunnan seurakunnissa mahdollista toteuttaa apostolisia ohjeita kokoontumisten järjestyksestä vapaina Suomen ev.lut. kirkon piispojen ja kirkolliskokousten päätöksistä.

Seuraavassa on suoraan Uuden testamentin apostolisista kirjeistä joitain asiaan liittyviä kohtia johdantona toteamuksiani millaisia käytännön neuvoja niistä voimme löytää:


Hiukset
Ohje 1: Seurakunnan kokoontumisissa naiset peittävät pitkät hiuksensa huivilla, miehet ovat avopäin. Asia on tärkeä luomisjärjestyksen takia ja apostoli Paavali kirjoittaa siitä pitkästi.

Seuratkaa minun esimerkkiäni, niin kuin minäkin seuraan Kristusta. Kiitän teitä siitä, että aina muistatte ja noudatatte niitä opetuksia, jotka olen välittänyt teille. Teidän tulee kuitenkin tietää, että jokaisen miehen pää on Kristus, naisen pää on mies ja Kristuksen pää on Jumala. Jos miehellä on päähine päässään, kun hän rukoilee tai profetoi, hän häpäisee päänsä. Sen sijaan jos nainen on avopäin, kun hän rukoilee tai profetoi, hän häpäisee päänsä, sillä sehän on samaa kuin hän olisi antanut ajaa hiuksensa pois. Ellei nainen peitä päätään, hän voi yhtä hyvin leikkauttaa hiuksensa. Mutta jos kerran hiusten leikkaaminen tai pois ajaminen on naiselle häpeällistä, hänen tulee peittää päänsä.

Miehen ei pidä peittää päätään, koska hän on Jumalan kuva ja heijastaa hänen kunniaansa. Nainen taas heijastaa miehen kunniaa. Miestä ei ole luotu naisesta vaan nainen miehestä, eikä miestä luotu naisen takia vaan nainen miehen takia. Naisen tulee siis pitää päässään arvonsa merkkiä enkeleiden takia. Herran edessä ei kuitenkaan ole naista ilman miestä eikä miestä ilman naista, sillä niin kuin nainen on luotu miehestä, myös mies on syntynyt naisesta. Mutta kaikki on saanut alkunsa Jumalasta.

Päätelkää itse, onko naisen sopivaa rukoilla Jumalaa avopäin.

Opettaahan jo luontokin teille, että pitkä tukka on miehelle häpeäksi mutta naiselle kunniaksi. Pitkät hiukset on annettu naiselle hunnuksi.

Jos joku kuitenkin väittää vastaan, niin sanon hänelle, ettei meillä ole sellaista tapaa eikä yleensäkään Jumalan seurakunnilla.
1 Kor 11:8-16

Nainen vaikenee pyhien seurakunnissa
Ohje 2: Naiset eivät puhu eivätkä edes kysele asioita seurakunnan kokoontumisissa.

Niin kuin on laita kaikissa pyhien seurakunnissa, naisten tulee olla vaiti seurakunnan kokouksissa. Heidän ei ole lupa puhua, vaan heidän on oltava kuuliaisia, niin kuin lakikin sanoo. Jos he tahtovat tietoa jostakin, heidän on kysyttävä sitä kotona omalta mieheltään, sillä naisen on sopimatonta puhua seurakunnan kokouksessa. Teidänkö luotanne Jumalan sana on lähtenyt liikkeelle? Tai onko se tullut pelkästään teidän luoksenne?
1 Kor 14:34-36

Miehet rukoilevat kädet kohotettuina, ei kädet ristissä
Ohje 3: Rukoiltaessa miehet seisovat ja kohottavat kätensä taivasta kohti.

Tahdon, että kun miehet rukoilevat, he kohottavat kätensä rukoukseen puhtain mielin, ilman vihaa ja ilman epäilyä.
1 Tim 2:8

Nainen ei opeta 
Ohje 4: Nainen ei opeta jumalanpalveluksessa saarnaten, ei pyhäkoulussa, koulussa, kristillisessä opistossa, yliopistossa, ei kotonakaan, vaan perheen isä hoitaa ruokarukouksen, Isä meidän ja 10 käskyn opettamisen

Naisen tulee kuunnella opetusta, hiljaa ja kuuliaisena. Sitä en salli, että nainen opettaa
1 Tim 2:9

Nainen ei hallitse miestä
Ohje 5: Naisella ei ole puheoikeutta eikä äänioikeutta seurakunnan kokouksissa eikä kotona hallintaoikeutta mihinkään

...enkä sitä, että hän hallitsee miestä; hänen on elettävä hiljaisesti.
1 Tim 2:9

Naisen oma tie pelastukseen: lapset, usko, rakkaus ja pyhä elämä
Ohje 6: Naisia rohkaistaan kristillisessä opetuksessa synnyttämään paljon lapsia, kantamaan syyllisyyttä ihmiskunnan lankeamuksesta syntiin sekä huolehtimaan siitä, että pysyvät uskossa, rakkaudessa ja siveydessä. Näin hekin pääsevät pelastuksesta osalliseksi.

Ensinhän luotiin Aadam ja sitten Eeva, eikä petetyksi joutunut Aadam, vaan nainen antoi pettää itsensä ja rikkoi käskyn.  Lasten synnyttäjänä hän on kuitenkin pelastuva, jos vain pysyy uskossa ja rakkaudessa ja viettää hillittyä, Jumalalle pyhitettyä elämää.
1 Tim 2:11-15

...............
Raamatussa on säilynyt paljon muitakin Uuden testamentin seurakunnille suunnattuja apostolisia ohjeita. Edellä mainitut kohdat lienevät Suomessa edelleen käytännön elämää suurten 1800-luvun kansanherätysten perintönä.

Poikkeus on ohje miesten rukouksesta kädet kohotettuina, jota tietääkseni ei missään luterilaisessa herätysliikkeessä noudateta ja helluntailaisten tapaa rukoilla jopa oudoksutaan.

Pään peittäminen huivilla oli tapana 1800-luvulla yleisesti muutenkin, mutta nykyään käytäntö lienee Suomessa vain katolisilla (jumalanpalveluksen aikana pidettävä kaunis pitsiliina tms), esikoislestadiolaisilla (huivi) ja ehkä jollain muulla ryhmällä.

Pitkien hiusten raamatullinen vaatimus ainakin esikoislestaiolaisilla edelleen voimassa.

Lasten synnyttämisestä on vanhoillis-lestadiolaisuudessa ollut viime vuosina taas paljon puhetta. Suuret perheet ovat siunaus mutta myös melkoinen rasitus äidille. Sielläkään tuskin suoraan pelastumista sidotaan lasten saamiseen ja luonnon aiheuttamaa lapsettomuutta ymmärretään, ehkäisyä ei.

Naisten osuus suomalaisten herätysliikkeiden johtotehtävissä lienee melko vähäinen, kuten Raamattu neuvoo.

Lähetyshiippakunta Suomeen 2013

Turun tuomiokirkon votiivi laiva
Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä

"Uusia messuyhteisöjä tiuhaan perustanut Luther-säätiö on osa Ruotsin Missionsprovinsen-lähetyshiippakuntaa. Säätiön dekaani Juhana Pohjola toteaa, että vaikka yhteistyö Missionsprovinsenin kanssa jatkuu edelleen, Luther-säätiöllä on pian edessään myös ”uusi vaihe”. - Aika on pian kypsä seurakuntiemme ja mahdollisesti muiden halukkaiden henkilöseurakuntien järjestäytyä itsenäiseksi hiippakuntarakenteeksi Suomessa, Pohjola kertoo.
- Tarkasta ajankohdasta ei ole vielä päätöstä, mutta ensi vuoden aikana, hän lisää.
- Tämän valmistelu on suurin hanke, joka meillä on nyt käynnissä."
Seurakuntalainen.fi Elämään Petri Vähäsarja 31.10. 2012 

Piiskaten tahtoi Mikko Heikan työryhmä pakottaa kaikki Suomen evankelis-luterilaisen kirkon papit yhteistyöhön alttarilla, miehet ja naiset yhtälailla. "Sakkoa tai korkeintaan vuosi vankeutta" yhteiskunnan toimesta niille, jotka eivät jostain syystä kirkolliskokouksen tahtoon taivu. Toiset piispat myöntyivät linjaan toiset vaikenemalla, toiset aktiivisesti työryhmän henkeä hiippakunnassaan noudattaen. Seurauksia alkoi näkyä entistä enemmän seurakuntatasolla kirkkoherrojen ja kirkkoneuvostojen päätösten myötä.

Näin kaltoin kohtelee kirkkomme "omantunnon arkoja", joita kirkolliskokouskin vielä joku aika sitten tahtoi suojella "klausuulilla" eli turvata kristikunnan vanhaan perintöön - vain miehiä papeiksi - pitäytyville työmahdollisuuden Suomen ev.lut. kirkossa. Helsingistä Utsjoelle on sana käynyt, piiska heilunut ja kirkkokansa on ihmeekseen nähnyt ei vain "hankalien" pappien poistumista hiertämästä virtaviivaisen kirkon palvelusandaaleja, vaan myös ihan kivojen ihmisten häipymistä näkyvistä.

"Jos ei kirkossa niin kirkon vieressä" sanoi aikoinaan teologeille Raamattu-piiriä pitänyt armoitettu julistaja Leena Heiniö.

Väistämättömältä tämä kehitys näyttää ja jonkinlainen lähetyshiippakunta-malli Suomeen tulee. Kristikansalle tarjonta kasvaa eri paikkakunnilla, sunnuntaina voi valita mennäkö siihen tai tähän messuun vai pelkästään seuroihin tai teltalle.

Musta tahra on omantunnon asioiden hoitamiseen kirkkomme hallintoon tehty vallan huumassa, joka varmasti katsoo hyvää tekevänsä tasa-arvon ja kirkon sisäisen linjakkuuden puolustajana, mutta yhteiskunnan apua ja pakkokeinoja käyttäen on avannut oven ulos Suomen ev.lut. kirkosta joukolle teologeja.

Kukaan ei voine sanoa, että hiljaa ja varmaan usein murhemielin lähtevä joukko ei edustaisi puhdasta luterilaista oppia tai  kirkkojärjestystä, joka kelpasi kaikille vielä joku vuosi sitten.


Sinun omatuntosi, mitä se minulle kuuluu?

Sitten on puhuttava epäjumalille uhratusta lihasta. Meillä kaikilla toki on tästä asiasta tieto. Mutta tieto tekee ylpeäksi, rakkaus sen sijaan rakentaa. Jos joku luulee tietävänsä jotakin, hänellä ei vielä ole oikeaa tietoa. Mutta jos joku rakastaa Jumalaa, hänet Jumala tuntee.

Epäjumalille uhratun lihan syömisestä sanon näin: Me tiedämme, ettei epäjumalia ole olemassa, on vain yksi ainoa Jumala. Onhan tosin sekä taivaassa että maan päällä niin sanottuja jumalia, moniakin jumalia ja herroja, mutta meillä on vain yksi Jumala, Isä. Hänestä on kaikki lähtöisin, ja hänen luokseen olemme matkalla. Meillä on vain yksi Herra, Jeesus Kristus. Hänen välityksellään on kaikki luotu, niin myös meidät.

Mutta kaikilla ei tätä tietoa ole. Tottumuksesta epäjumaliin jotkut lihaa syödessään edelleenkin ajattelevat, että se on epäjumalille uhrattua, ja tämä tahraa heidän epävarman omantuntonsa.

Ei ruoka vie meitä lähemmäs Jumalaa. Emme menetä mitään, jos jätämme syömättä, emmekä voita mitään, jos syömme.

Pitäkää kuitenkin huoli siitä, ettei tämä teidän vapautenne saa heikkoja kompastumaan.

Jos heikko veljesi näkee sinut, jolla on tietoa, aterialla epäjumalan temppelissä, eikö hänen omatuntonsa saa tästä tukea siihen, että hänkin voisi syödä uhrilihaa? Näin sinun tietosi vie tuhoon tuon heikon, oman veljesi, jonka vuoksi Kristus on kuollut.

Kun te tällä tavoin teette syntiä veljiänne vastaan ja haavoitatte heidän horjuvaa omaatuntoaan, teette syntiä Kristusta vastaan.

Näin ollen: jos ruoka viettelee veljeni syntiin, en ikinä enää syö lihaa, jotta en viettelisi veljeäni.
1 Kor 8:1-13