Lähetyshiippakunta Suomeen 2013

Turun tuomiokirkon votiivi laiva
Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä

"Uusia messuyhteisöjä tiuhaan perustanut Luther-säätiö on osa Ruotsin Missionsprovinsen-lähetyshiippakuntaa. Säätiön dekaani Juhana Pohjola toteaa, että vaikka yhteistyö Missionsprovinsenin kanssa jatkuu edelleen, Luther-säätiöllä on pian edessään myös ”uusi vaihe”. - Aika on pian kypsä seurakuntiemme ja mahdollisesti muiden halukkaiden henkilöseurakuntien järjestäytyä itsenäiseksi hiippakuntarakenteeksi Suomessa, Pohjola kertoo.
- Tarkasta ajankohdasta ei ole vielä päätöstä, mutta ensi vuoden aikana, hän lisää.
- Tämän valmistelu on suurin hanke, joka meillä on nyt käynnissä."
Seurakuntalainen.fi Elämään Petri Vähäsarja 31.10. 2012 

Piiskaten tahtoi Mikko Heikan työryhmä pakottaa kaikki Suomen evankelis-luterilaisen kirkon papit yhteistyöhön alttarilla, miehet ja naiset yhtälailla. "Sakkoa tai korkeintaan vuosi vankeutta" yhteiskunnan toimesta niille, jotka eivät jostain syystä kirkolliskokouksen tahtoon taivu. Toiset piispat myöntyivät linjaan toiset vaikenemalla, toiset aktiivisesti työryhmän henkeä hiippakunnassaan noudattaen. Seurauksia alkoi näkyä entistä enemmän seurakuntatasolla kirkkoherrojen ja kirkkoneuvostojen päätösten myötä.

Näin kaltoin kohtelee kirkkomme "omantunnon arkoja", joita kirkolliskokouskin vielä joku aika sitten tahtoi suojella "klausuulilla" eli turvata kristikunnan vanhaan perintöön - vain miehiä papeiksi - pitäytyville työmahdollisuuden Suomen ev.lut. kirkossa. Helsingistä Utsjoelle on sana käynyt, piiska heilunut ja kirkkokansa on ihmeekseen nähnyt ei vain "hankalien" pappien poistumista hiertämästä virtaviivaisen kirkon palvelusandaaleja, vaan myös ihan kivojen ihmisten häipymistä näkyvistä.

"Jos ei kirkossa niin kirkon vieressä" sanoi aikoinaan teologeille Raamattu-piiriä pitänyt armoitettu julistaja Leena Heiniö.

Väistämättömältä tämä kehitys näyttää ja jonkinlainen lähetyshiippakunta-malli Suomeen tulee. Kristikansalle tarjonta kasvaa eri paikkakunnilla, sunnuntaina voi valita mennäkö siihen tai tähän messuun vai pelkästään seuroihin tai teltalle.

Musta tahra on omantunnon asioiden hoitamiseen kirkkomme hallintoon tehty vallan huumassa, joka varmasti katsoo hyvää tekevänsä tasa-arvon ja kirkon sisäisen linjakkuuden puolustajana, mutta yhteiskunnan apua ja pakkokeinoja käyttäen on avannut oven ulos Suomen ev.lut. kirkosta joukolle teologeja.

Kukaan ei voine sanoa, että hiljaa ja varmaan usein murhemielin lähtevä joukko ei edustaisi puhdasta luterilaista oppia tai  kirkkojärjestystä, joka kelpasi kaikille vielä joku vuosi sitten.


Sinun omatuntosi, mitä se minulle kuuluu?

Sitten on puhuttava epäjumalille uhratusta lihasta. Meillä kaikilla toki on tästä asiasta tieto. Mutta tieto tekee ylpeäksi, rakkaus sen sijaan rakentaa. Jos joku luulee tietävänsä jotakin, hänellä ei vielä ole oikeaa tietoa. Mutta jos joku rakastaa Jumalaa, hänet Jumala tuntee.

Epäjumalille uhratun lihan syömisestä sanon näin: Me tiedämme, ettei epäjumalia ole olemassa, on vain yksi ainoa Jumala. Onhan tosin sekä taivaassa että maan päällä niin sanottuja jumalia, moniakin jumalia ja herroja, mutta meillä on vain yksi Jumala, Isä. Hänestä on kaikki lähtöisin, ja hänen luokseen olemme matkalla. Meillä on vain yksi Herra, Jeesus Kristus. Hänen välityksellään on kaikki luotu, niin myös meidät.

Mutta kaikilla ei tätä tietoa ole. Tottumuksesta epäjumaliin jotkut lihaa syödessään edelleenkin ajattelevat, että se on epäjumalille uhrattua, ja tämä tahraa heidän epävarman omantuntonsa.

Ei ruoka vie meitä lähemmäs Jumalaa. Emme menetä mitään, jos jätämme syömättä, emmekä voita mitään, jos syömme.

Pitäkää kuitenkin huoli siitä, ettei tämä teidän vapautenne saa heikkoja kompastumaan.

Jos heikko veljesi näkee sinut, jolla on tietoa, aterialla epäjumalan temppelissä, eikö hänen omatuntonsa saa tästä tukea siihen, että hänkin voisi syödä uhrilihaa? Näin sinun tietosi vie tuhoon tuon heikon, oman veljesi, jonka vuoksi Kristus on kuollut.

Kun te tällä tavoin teette syntiä veljiänne vastaan ja haavoitatte heidän horjuvaa omaatuntoaan, teette syntiä Kristusta vastaan.

Näin ollen: jos ruoka viettelee veljeni syntiin, en ikinä enää syö lihaa, jotta en viettelisi veljeäni.
1 Kor 8:1-13