 |
| Pyhät Joakim ja Anna. Keskiaikainen alttarikuva Wien, Itävalta. Kuva: Karmeliitat |
Pyhä Anna, auta!
Martti Luther oli ratsastamassa opiskelupaikkaansa, jossa hänen tuli isänsä toivomuksen mukaan valmistua lakimieheksi. Vaan toisin kävi - hurja salamanisku aivan lähellä pudotti hänet hevosen selästä ja hädissään hän huusi "Pyhä Anna auta, ryhdyn munkiksi!"
Ja näin Lutherin elämä muuttui: maallisen asianajajan sijasta hänestä tuli taivaallinen asianajaja.
Mutta tuo huuto on jäänyt protestanttisten kristittyjen mieleen esimerkkinä pyhien ihmisten palvonnasta, tässä tapauksessa Neitsyt Marian äitiä Annaa huudettiin avuksi hädässä. Uskonpuhdistus merkitsi erityisen syvällisesti pyhäinpalvonnan poistamista seurakunnista, heitä esittävät ikonit poistettiin, seinämaalaukset kalkittiin ja terveellinen Jumalan Sanan laki ja evankeliumi raikui saarnatuoleista pyhien esimerkin opettamisen sijasta.
Luterilaisen ja etenkin kalvinistispohjaisen kasvatuksen saanut kristitty on hämillään tai jopa suuttuu kuullessaan roomalais-katolisen tai ortodoksisen kristityn pyhimyksille osoittamia rukouksia ja pyhien muistopäivien menoja. Usein ne todellakin muistuttavat epäjumalanpalvelusta ja varmaan kirkon historian kuluessa erinäiset vanhat pakanalliset uskomukset ovatkin saaneet kristillisen kasteen.
Olen kirjoittanut tästä esimerkkinä pyhän Yrjön vaiheista Kanaanin maasta kristilliseen kirkkoon ja myös Englannin armeijaan ja partioliikkeeseen.
Jumalan itsensä antama todistus
"Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä. Uskoon perustuu se todistus, jonka Jumala on isistä antanut."
Hep 11:1-2
"Abusus non tollit, sed confirmat substantiam, "väärinkäyttö ei kumoa asian olemusta, vaan vahvistaa sen". Pysyyhän kultakin kultana, vaikka sitä kantaisi synnin häpäisemä katutyttö."
M. Luther Iso Katekismus 4 osa
On syytä edelleen torjua pyhien ihmisten palvonta auttavina henkinä, joka livahtaa niin helposti sisään. Vaikka kirkot opettaisivat "pyhä Neitsyt Maria, rukoile puolestamme Poikaasi" Marian palvonta jumalolentona ei ole Rooman kirkossa kaukana kansan sydämestä.
Kliseen sanoin protestantit ovat heittäneet lapsen pesuveden mukana pihalle.
Kristuksen kirkon pyhät marttyyrit ja opettajat ja lähetysmiehet ja -naiset ja monet muut muodostavat suuren joukon todistajia, joiden muistamisella on suuri merkitys jokaiselle kristitylle.
Edesmenneet ja tämän päivän pyhät ihmiset ovat Kristuksen kirkon kosketuspinta maailmanhistoriaan, maailman kansoihin kieliin ja kulttuureihin. Kristuksen pyhät antavat kristillisyydelle syvyyttä ja voimaa, joka ei tule halveksia.
Esimerkkejä olen itse kohdannut näitä blogeja kirjoittaessani lukuisia. On mahdoton ymmärtää Euroopan ensimmäisen vuosituhannen historiaa tuntematta pyhää Martti Toursilaista, jonka mukaan Hans Lutherin poikakin sai nimensä. Pyhän Martin elämään tutustuminen on hengellisesti rakentavaa monella eri tavoin, mutta samalla myös syventää ja rikastuttaa Euroopan historian tuntemusta, josta on paljon apua etenkin keski-Euroopassa liikuttaessa ja siellä ihmisiä ja paikkoja kohdatessa. Ei vähiten Suomen Marttilassa!
Tutustuminen pyhän Perpetuan ja pyhän Felicitan vaiheisiin on valtava esimerkki Kristuksen läheisyydestä elämän kaikkein hurjimmissa kuvioissa, ja kuinka taitavasti Jeesus omiaan hoitaa. Samalla se on matka roomalais-ajan Afrikkaan, Karthagoon, Septimius Severuksen keisaridynastiaan. Syntyy elävä yhteys yli aikakausien ja sukupolvien saaton, yli maiden ja merten, Kristuksen omien välille.
Unam sanctam catholicam et apostolicam ecclesiam
Uskomme yhden, pyhän, yhteisen ja apostolisen seurakunnan.
Roomalais-katoliset eivät ole katolinen kirkko vaan Rooman paavin johtama osa Kristuksen pyhää yhteistä maailmanlaajaa kirkkoa.
Kreikkalais-ortodoksit eivät ole katolinen kirkko, vaan Konstantinapolin patriarkan johtama oosa Kristuksen ekumenista maalmanlaajaa kirkkoa.
Luterilaiset, kalvinistit, helluntailaiset, ovat katolisia Nikaian uskontunnustuksen sanoin - Kristuksen yhteisen (katolisen) kirkon jäseniä kukin omassa kirkkokunnassaan.
Kukaan ei saa omia Kristuksen pyhiä ja martyyreita omakseen "katolinen pyhimys, venäläinen pyhimys, koptilainen pyhimys, kansallinen amerikkalainen pyhimys (native American)" kuuluvat kaikki meille, ja me pyhään, yhteiseen apostoliseen seurakuntaan, jonka pää on Kristus.
Suuri joukko todistajia
"Abusus non tollit, sed confirmat substantiam, "väärinkäyttö ei kumoa asian olemusta, vaan vahvistaa sen". Pysyyhän kultakin kultana, vaikka sitä kantaisi synnin häpäisemä katutyttö."
M. Luther Iso Katekismus 4 osa
On syytä edelleen torjua pyhien ihmisten palvonta auttavina henkinä, joka livahtaa niin helposti sisään. Vaikka kirkot opettaisivat "pyhä Neitsyt Maria, rukoile puolestamme Poikaasi" Marian palvonta jumalolentona ei ole Rooman kirkossa kaukana kansan sydämestä.
Kliseen sanoin protestantit ovat heittäneet lapsen pesuveden mukana pihalle.
Kristuksen kirkon pyhät marttyyrit ja opettajat ja lähetysmiehet ja -naiset ja monet muut muodostavat suuren joukon todistajia, joiden muistamisella on suuri merkitys jokaiselle kristitylle.
Edesmenneet ja tämän päivän pyhät ihmiset ovat Kristuksen kirkon kosketuspinta maailmanhistoriaan, maailman kansoihin kieliin ja kulttuureihin. Kristuksen pyhät antavat kristillisyydelle syvyyttä ja voimaa, joka ei tule halveksia.
Esimerkkejä olen itse kohdannut näitä blogeja kirjoittaessani lukuisia. On mahdoton ymmärtää Euroopan ensimmäisen vuosituhannen historiaa tuntematta pyhää Martti Toursilaista, jonka mukaan Hans Lutherin poikakin sai nimensä. Pyhän Martin elämään tutustuminen on hengellisesti rakentavaa monella eri tavoin, mutta samalla myös syventää ja rikastuttaa Euroopan historian tuntemusta, josta on paljon apua etenkin keski-Euroopassa liikuttaessa ja siellä ihmisiä ja paikkoja kohdatessa. Ei vähiten Suomen Marttilassa!
Tutustuminen pyhän Perpetuan ja pyhän Felicitan vaiheisiin on valtava esimerkki Kristuksen läheisyydestä elämän kaikkein hurjimmissa kuvioissa, ja kuinka taitavasti Jeesus omiaan hoitaa. Samalla se on matka roomalais-ajan Afrikkaan, Karthagoon, Septimius Severuksen keisaridynastiaan. Syntyy elävä yhteys yli aikakausien ja sukupolvien saaton, yli maiden ja merten, Kristuksen omien välille.
Unam sanctam catholicam et apostolicam ecclesiam
Uskomme yhden, pyhän, yhteisen ja apostolisen seurakunnan.
Roomalais-katoliset eivät ole katolinen kirkko vaan Rooman paavin johtama osa Kristuksen pyhää yhteistä maailmanlaajaa kirkkoa.
Kreikkalais-ortodoksit eivät ole katolinen kirkko, vaan Konstantinapolin patriarkan johtama oosa Kristuksen ekumenista maalmanlaajaa kirkkoa.
Luterilaiset, kalvinistit, helluntailaiset, ovat katolisia Nikaian uskontunnustuksen sanoin - Kristuksen yhteisen (katolisen) kirkon jäseniä kukin omassa kirkkokunnassaan.
Kukaan ei saa omia Kristuksen pyhiä ja martyyreita omakseen "katolinen pyhimys, venäläinen pyhimys, koptilainen pyhimys, kansallinen amerikkalainen pyhimys (native American)" kuuluvat kaikki meille, ja me pyhään, yhteiseen apostoliseen seurakuntaan, jonka pää on Kristus.
Suuri joukko todistajia
Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi, pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään. Edessään olleen ilon tähden hän häpeästä välittämättä kesti ristillä kärsimykset, ja nyt hän istuu Jumalan valtaistuimen oikealla puolella. Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi.
Hep 12:1-3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti