Kirkkokansan hermeneutiikka - piispa Björn Vikström

Kotimaa24 kertoo Porvoon piispa pohtineen Suomalaisen Teologisen Kirjallisuusseuran symposiumissa miltä voisi näyttää luterilaiselle kansankirkolle tarkoitettu hermeneutiikka eli, millä tavalla Raamattua kirkossa tulkitaan.

Vikström painaa luennossaan piispalliseen tapaan villaisella Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kuolemanhaavan.

• Roomalais-katolisilla on paavi Roomassa, kirkon traditio ja Raamattu käsi kädessä, molemmat selkeästi sovellettuna aikamme ongelmiin. Yli miljardi ihmistä.
• Ortodokseilla on patriarkka Konstantinopolissa, kirkon traditio ja Raamattu käsi kädessä, muuttumattoman oikeaoppisesti sovellettuna kaikkien aikojen ongelmiin. Yli 600 miljoonaa ihmistä.
• Protestinsa vaimentaneilla luterilaisilla on kirkkoisä Martti Lutherin opetuksen mukaan uskon ja elämän korkeimpana auktoriteettina pyhä Raamattu. Runsaat 60 miljoonaa ihmistä.

Martti Luther sanoisi aikamme Saksan ja Ruotsi-Suomen luterilaisten kirkkojen Raamatun auktoriteetista Willst du mich verarschen! (suomeksi kattia kanssa!).

Kirkoillamme ei todellisuudessa ole tänään mitään hengellistä auktoriteettia ja niitä uhkaa sen vuoksi haihtuminen savuna ilmaan, sortuminen elon tiellä muutaman vuosikymmenen kuluessa, kun paavi ja patriarkka senkun porskuttavat ja Pyhän Hengen voimaa korostavat opittomat liikkeet vellovat kautta maailman.


Tieteellinen eksegetiikka ei ole ongelman ydin
Kuten piispa Vikström luennossaan oikein totesi, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ongelma ei ole se, että papistoa koulutetaan Helsingin, Åbo Akademin ja itä-Suomen teologisissa tiedekunnissa. Kaikissa näissä on ollut ja on työssä opettajia, jotka eivät usko Jumalaan. Mahdollisimman hyvä ja monipuolinen tutustuminen kaikkeen Raamattuun kohdistettuun vakavaan tutkimukseen on kirkollemme elintärkeää ja virkeät eksegetiikan laitokset Jumalan lahja.


Luopuminen Raamatun auktoriteetista ei ole ongelman ydin
Ongelmana ei ole se, että piispat ja kirkolliskokoukset laativat julkilausumia ja päätöksiä, joiden raamatulliset perusteet ovat huterat tai olemattomat. Traditio, aikamme ihmisten näkemykset ja arvomaailma, ovat pujahtaneet sisään ja tänään kansa opettaa kirkkoa! Tähän teemaan piispa Vikström ei lainkaan puheessaan kajonnut, eihän tämä ole yhteydessä kansankirkon jäsenten hermeneutiikkaan vaan johtoportaan asiaa.

Kirkkolaissa ei enää väitetä edes näön vuoksi, että Raamattu olisi elämän korkein ohje.

Papiston anarkia henkilökohtaisten uskonnäkemystensä esittämisessä saarnoissa ja kansan ahkera omien tulkintojen esilläpito Somessa voi johtaa yksipuolisuuksiin, kuten piispa Vikström oikein sanoo. (Tuomiokapitulit joskus hieman nuhtelevat hiippakuntansa pappeja levottomista puheista, jopa näpäyttävät pikkusen sormille joissain erityisen paljon julkisuutta saaneissa tapauksissa. Mutta julkisesti ylösnousemuksen kiistävä professori Räisänen ei ole vain yliopiston kansainvälisesti arvostettu emeritusprofessori vaan on myös, kuten hyvin tiedetään, säilyttänyt papin virkansa. Tämä sanoo enemmän kuin piispa Aimo Nikolaisen laatimat kaksitoista julkilausumaa yhteensä.)


Mikä sitten on ongelman ydin?
Ongelman ydin on se, että kirkon työntekijät eivät tunne pyhää Raamattua.

Jumalan Sana näet vaikuttaa ihan itse siellä, missä Hän on läsnä.

Sitä läsnäoloa eivät ihmiset määräile.

Martti Luther tämän ymmärsi ja raatoi henkensä uhalla kääntääkseen Raamatun kansankielelle, järjestääkseen Raamatun henkilökohtaisen lukemisen mahdollisuuden kansanopetuksen avulla ja nostaakseen Raamatun virsien ja hengellisten laulujen, liturgian, saarnan ja sakramenttien toimittamisen ytimeen jumalanpalveluksissa. Hän joutui tämän toteuttaakseen kehittämään yleisen koululaitoksen, että kansa oppisi itse lukemaan Raamattua. Ei mikään pieni juttu, mutta Jumalan armosta hän onnistui. (Sieltä se punnertaa, katekismuskoulusta ja piispa Rothoviuksen vitsasta, perusteiltaan myös modernin Suomen koululaitos!)

Kun kouluista on poistettu Raamatun opetus, voiko kirkko enää puolustautua kastettujen lasten ja nuorten opetuksen laiminlyönnistä sillä, että koulu hoitaa asian? (Se on sitä kyllä hoitanut vielä pari sukuolvea sitten. Monet vanhemman ikäluokan ihmiset muistavat uskontotuntien raamattuopetuksen ja kirjatkin, joissa sen kertomuksia esitettiin Goljatista Samueliin. Eivät kaikki hyvällä, mutta muistavat!)

Kun yliopistot opettavat fukseille tieteellistä eksegetiikkaa, kuten niiden tehtävä on, mitä kirkko tekee näiden opiskelijoiden Raamatun tuntemuksen hyväksi?

• Vain pieni prosentti kirkon virkaan valmistumisista taitaa teologisissa tiedekkunnissa valita pääaineekseen edes yhden neljästä kovasta, VT tai UT eksegetiikan, kirkkohistorian tai systemaattisen teologian. Näin teologisesta valmistuu pappisvirkaan nuoria miehiä ja naisia, jotka tuntevat huonosti Raamatun ja kristinopin.
• Eksegetiikan opetus ei korosta Raamatun sisällön tuntemista. Koulu ei sitä opetusta antanut, yliopisto ei sitä anna, voiko kirkko tässä vetäytyä vastuustaan työntekijöidensä suhteen. Joensuuko tämän ratkaisee?
• Yliopistoissa on päätetty vähentää heprean, kreikan ja latinan vaatimuksia. Tämä on tieteellisessä maailmassa tapahtuva katastrofi, miten kirkko vastaa siitä, että työntekijät lukevat sujuvasti Biblia Hebraicaa, tarkistavat saarnatekstin Nestle Alandista ja puhuvat keskenään kahvihetkellä latinaa munkkien kanssa tai ilman?

Kastamalla ja opettamalla
Arvon piispa Vikström, jos satutte lukemaan tämän tekstin sankassa blogimetsässä, pyydän teitä kohteliaimmin kiinnittämään huomionne siihen, että Suomen nuori kansa - sen suomea ja ruotsia puhuvat alle nelikymppiset asukkaat, maallikot ja teologit - ei tunne Raamattua.

Suomen ev.lut. kirkko on ajastaan jäljessä ja yhä organisaationa kuvittelee, että nopeasti muuttunut koululaitos hoitaa kirkolle kuuluvan kasteopetuksen.

Se ei sitä tee. Kirkon opetustyön massiivinen laajentaminen koko kastetun kansan pariin on valtava haaste. Se on Mestarin itse Matteuksen evankeliumissa olevassa lähetyskäskyssä asettama haaste

Kaikki yksitoista opetuslasta lähtivät Galileaan ja nousivat vuorelle, minne Jeesus oli käskenyt heidän mennä. Kun he näkivät hänet, he kumarsivat häntä, joskin muutamat epäilivät. Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa."
Matteus 28:16-20a

Täysin mahdoton tehtävä tämän päivän Suomessakin!

Mutta Raamattunsa hyvin tunteva lukija huomaakin heti, että edellä olevasta Matteuksen lainauksesta puuttuu viimeinen lause, joka tekee kaiken mahdolliseksi. Kaiken.

"Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti."
Matteus 28:20b