Totuus? Kaarle Kurki-Suonio Areiopagilla

Quod est veritas?
Nikolai Ge (1831-1894)
kuva wikimedia

Tsaarinajan venäläiset kerrassaan häkeltyivät Nikolai Gen maalauksesta, jossa Jeesus on varjossa ja kovin alistetun oloinen - missä on ikonien häikäisevä Jumalan Poika?

Tämä syvällinen maalaus Litostrotonin tapahtumista tuli taas mieleeni lukiessani kommentteja fysiikan emeritusprofessori Kaarle Kurki-Suonion vieraskynä kirjoitukseen areiopagi.fi. Tieteellä on rajansa, totuus on rajaton.

Professori viittaa tekstissä Jeesuksen sanoihin Johanneksen evankeliumissa

Totuuden etsijä voi toimia vain yhdellä tavalla. Hänen on pyrittävä selvittämään tosiasiat ja arvioimaan niiden merkitys parhaan järkensä mukaan. Tätähän tiedekin on. Tässä suhteessa kristinuskon ja tieteen välillä ei ole ristiriitaa. Kummankin perusarvo on totuus. Sekin, joka torjuu Jeesuksen kutsun totuuteen: ”Minä olen tie, totuus ja elämä.”(Joh. 14:6), voi yhtyä Raamattuun siinä, että vain totuus merkitsee. Totuus on ehdoton, riippumaton siitä, mitä ajattelemme tai uskomme.

K. Kurki-Suonio

Vapaa-ajattelijaksi ymmärtämäni Lauri Gröhn esimerkiksi kirjoittaa kommentissaan
"Totuus mainitaan 30 kertaa, vaikka sanaa ei käytetään luonnontieteissä."

Hänen ohellaan monet muut tarttuvat Kurki-Suonion haasteeseen rajattomasta totuudesta.

Eli keskustelu kiteytyy kysymykseen Quod est veritas?


Rankka paikka
Nikolai Gen maalauksen tilanne on Johanneksen evankeliumista, jossa Jeesus Nasaretilaisen elämästä ja kuolemasta päättävä roomalainen maaherra kuulustelee juutalaista miestä.

Pilatus meni takaisin palatsiin, käski tuoda Jeesuksen eteensä ja kysyi häneltä: "Oletko sinä juutalaisten kuningas?"

Jeesus vastasi: "Itsekö sinä niin ajattelet, vai ovatko muut sanoneet minusta niin?" 

Pilatus sanoi: "Olenko minä mikään juutalainen? Oma kansasi ja ylipapit sinut ovat minulle luovuttaneet. Mitä sinä olet tehnyt?" 

Jeesus vastasi: "Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta. Jos se kuuluisi tähän maailmaan, minun mieheni olisivat taistelleet, etten joutuisi juutalaisten käsiin. Mutta minun kuninkuuteni ei ole peräisin täältä." 

"Sinä siis kuitenkin olet kuningas?" Pilatus sanoi. 

Jeesus vastasi: "Itse sinä sanot, että olen kuningas. Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten tullut tähän maailmaan, että todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minua." 

"Mitä on totuus?" kysyi Pilatus.

Joh 18:33-38

Tuomio
Kuulustelu päättyy sivistyneen maailman korkean viranomaisen vastaukseen Jeesukselle, joka kertoo tulleensa todistamaan totuuden puolesta.

Lause on lyhyt, Quod est veritas? ja on vaikea sanoa, onko sävy kyyninen, skeptinen vai aidosti kyselevä.

Kaikki hyvin siis, kun asetamme koko käsitteen totuus kyseenalaiseksi ja osoitamme kykymme arvioida ja arvostella kaikkea.

No kun ei...

Muutama hetki tämän keskustelun jälkeen totuuden kyseenalaistanut maaherra Pontius Pilatus teki ihmiskunnan historian järkyttävimmän oikeusmurhan.

Evolutionismi ja evoluutiobiologia

Tieteenteologiaa: evolutionismi versus evoluutiobiologia

Tieteenteologialla tarkoitan tieteenfilosofian kaltaista tieteellisen tutkimuksen esiin nostamien kysymysten tarkastelua, jossa filosofian näkökulmien lisäksi huomioidaan myös teologia.

Tieteenfilosofia (myös: tieteenteoria) on filosofian osa-alue, joka tutkii tieteellisen tiedon luonnetta, yleisiä perusteita ja tieteellistä toimintaa. Se tarkastelee tieteen käsitteitä, teorioita, menetelmiä ja ongelmia sekä tieteellistä päättelyä ja selittämistä.

Tieteenfilosofia tutkii paitsi tieteitä yleisesti myös yksittäisiä tieteenaloja. Esimerkiksi matematiikan filosofia selvittää matemaattisten väitteiden luonnetta ja matemaattisten olioiden, kuten lukujen, olemassaoloa, ja yhteiskuntatieteiden filosofia tutkii yhteiskuntatieteisiin liittyviä kysymyksiä.

Tieteenfilosofia voidaan jakaa kahteen osaan: (1) tiedettä yleisesti tutkivaan yleiseen tieteenfilosofiaan, joka jakautuu puolestaan tieteen tietoteoriaan ja tieteen ontologiaan sekä (2) yksittäisten tieteenalojen ja tieteellisten teorioiden perusteiden tutkimukseen.

Filosofian aloista tieteenfilosofia tukeutuu etenkin tietoteoriaan ja logiikkaan. Tieteenfilosofia luetaan usein myös tietoteorian osa-alueeksi. Tieteenfilosofia liittyy läheisesti tieteentutkimukseen ja sitä kautta tieteen etiikkaan ja tiedonsosiologiaan, sekä aatehistoriaan.

Suomalainen wikipedia

Otan esimerkiksi käsiteparin evolutionismi ja evoluutiobiologia.

Evolutionismi

Evolutionismilla tarkoitan sellaista elämän kehityksen tutkimusta, jossa kattavana ja parhaiten havaintoja selittävänä perustana on luonnonvalinta. Kun luonnontutkija pystyy osoittamaan todisteiden perusteella tai muuten loogisesti mallintamaan eliön kehitykseen vaikuttaneen sopeutumisen (adaptation), hän katsoo kartoittaneensa tämän elämänmuodon evoluutiota. (Käsitteenä darwinismi on ehkä liian laaja tähän analyysiini.)

Klassinen evolutionisti torjuu väitteen, että luonnonvalinta olisi hänelle uskonkappaleeseen verrattava dogma. Sen sijaan hän sanoo, että kehitysopin tutkimus on avoin kaikelle tiedolle ja tulkinnalle, mutta tähän päivään mennessä ei ole löydetty parempaa ja toimivampaa selitystä lajien kehitykselle kuin Charles Darwinin 1859 teoksessaan Origin of the Species nerokkaasti kuvaama luonnonvalinta. ”Survival of the fittest” ei tarkoita välttämättä fyysisesti vahvimman, nopeimman, isoimmat hampaat tai syvimmät juuret omaavan selviytymistä, vaan nimenomaan parhaiten sopeutuvan selviytymistä jatkamaan lajin elämää ja kehitystä.

Toki se, ettei parempaa teoriaa ole kehitetty ei sinänsä merkitse, että vallitseva näkemys on kattava tai edes perusteiltaan totuudenmukainen.

Hegelin prosessit, evolutionismi ja kommunismi

En tunne riittävästi 1800-luvun alun tieteen maailmaa voidakseni osoittaa, että G.W.F. Hegel (1770-1831) on syynä länsimaisen sivilisaation 1800-luvulla entistä suuremmalla voimalla mullistaneeseen tieteen vallankumoukseen. Näin arvelen, mutta saattaa olla, että Hegel ilmaisee filosofiassaan tuohon aikaan muutenkin ilmassa olleen muutoksen. Hänen ajattelunsa on joka tapauksessa erittäin suureksi avuksi monen eri tieteenhaaran kehityksen tarkastelussa.

Hegel nimittäin siirsi katseen prosesseihin.

Väittely teesi-antiteesi-synteesi ketjusta on sinänsä tärkeää, mutta ei vaikuta tähän perustavaan teesiini. Hegel korosti historian tärkeyttä, koska prosessit tapahtuvat ajassa. Ymmärtääkseni hän sai perustavan virikkeen tähän seuratessaan läheltä Ranskan vallankumouksen tapahtumia. Mutta hegeliläinen ”historia” on paljon laajempi käsite kuin vain kansojen valtiollinen ja poliittinen historia, ja käsittää siis ajassa tapahtuvaa loogista toinen toistaan seuraavaa kausaalista ketjua.

Sir Charles Lyell (1797-1875) tarkastelee geologisen tieteen perusteoksessaan Principles of Geology (1830-33) luontoa sen historian näkökulmasta ja havaitsee maisemissa ajan kuluessa tapahtuvia prosesseja. Tämä johti hänet ratkaisevan tärkeään uniformistiseen periaatteeseen, jonka mukaan geologiset ilmiöt ovat kautta aikojen tapahtuneet suurin piirtein nykyistä vauhtia. Hän oli länsimaiden tieteen parissa ensimmäisiä, joka ajatteli maailman olevan vanhempi kuin 300 miljoonaa vuotta.

Charles Darwin (1809-1882) oli Lyellin oppilas ja HMS Beaglen matkalle hän lähti luonnontutkijana nimenomaan keräämään geologista todistusaineistoa maapallon historiasta. Matkalla tehdyt suurenmoiset löydöt, esimerkiksi hänen Patagoniasta Lontooseen tuomansa Megatherium, sai hänet kiinnostumaan historiassa muodostuneiden kerrostumien sisältämien fossiilien tarinaa ja elämän kehitystä yleensä.

Lyellin hegeliläisen oivalluksen vaikutus geologiaan vaikutti suoraan sitten tieteellisen arkeologian syntyyn, jossa nähtiin hiljalleen historiassa tapahtuvan asutuskerrostumien muodostumisen ja stratigrafisen analyysin arvo.

Evolutionismilla on siis vankat juuret Hegelin filosofiassa, mutta todisteet ovat epäsuorat.

Hegelin historiassa tapahtuvien prosessien ajatuksen vaikutus on sen sijaan ilmeinen maailmankuulun yhteiskunnan rakenteiden tutkija Karl Marxin (1818-1883) analyyseissä. Käytän mieluummin vertailussa termiä kommunismi, kuin marksilaisuus, joka on hyvin laaja termi. Evolutionismin lajin valinnan teoriaan pohjautuvan kehitysopin tavoin kommunismi nojaa yhteen merkittävään selittävään tekijään, kapitaaliin, jonka katsotaan olevan avain ihmisyhteisön historian ja kehityksen ymmärtämiseen (ja myös ohjaamiseen).

Ei ole lainkaan yllättävää, että kehitysopin tutkijoiden parissa on henkilöitä, jotka ovat omaksuneet kommunistisen näkemyksen yhteiskunnan perusrakenteista.

Evoluutiobiologia

Näiden pikaisten määrittelyjen jälkeen evoluutiobiologia osoittautuu evolutionismista vapaaksi luonnontieteen tutkimukseksi. Toki siihen sisältyy luonnonvalinta, sopeutuminen muuttuviin olosuhteisiin, kehitykseen vaikuttavien tekijöiden tutkimus näistä näkökulmista. Mutta moderni evoluutiobiologia joutuu kohtaamaan radikaalisti uutta ja vanhempia näkemyksiä mullistavia ja muokkaavia tosiasioita. Sen sijaan, että kaikki nuijitaan luonnonvalinnan malliin, ollaan avoimia ja uteliaita ja etsitään totuutta.

Evoluutiobiologia ei joudu minkäänlaiseen shokkiin siitä, että Australian GoGo lagerstätte on kumonnut klassisen Darwinin kalaan liittyneen perustavan teorian. Pitkään on ajateltu, että devonikauden lopulla tapahtunut ilmakehän hapen ja hiilidioksidin muutos sekä vedenpinnan lasku toivat elämän merestä maalle ja Kanadan Miguashan prinssi sai näin loisteliaan osan elämän kehityksessä. Hihat ylös vain ja lisää tutkimaan GoGo Pietarin kalansaalista, koska lihasevistä kehittyivät jalat täysin veden ympäristössä.

Tutkimuksen vapaus vain kasvaa ja selitysmallien määrä laajenee, kun nähdään DNA rakenteen mukana vaikuttava koodi ja jopa kolmiulotteisen sijainnin vaikutus proteiinien valmistamiseen. Evoluutiobiologi ei hätkähdä kvanttibiologian noususta, jota harva tosissaan enää yritä pakottaa luonnonvalinnan muottiin. Astrobiologian löydöt ja haasteet vievät elämän ja sen kehityksen tutkimusta eteenpäin, eikä yhä paremmin tunnettujen massiivisten tuhojen merkityskään ole enää itsestäänselvä.

Evolutionismi on ollut merkittävä ja suorastaan vallankumouksellinen tieteellisen luonnontutkimuksen virtaus, joka kommunismin tavoin alkaa näyttää vanhenemisen oireita ja uudet tuulet puhaltavat tutkimuksessa. Näin täytyykin olla, old soldiers don’t die, they just fade away.

Entä se teologia?

On aika siirtyä tutkimuksessa G.W.F. Hegelin prosesseista hänen antamaansa selitykseen maailmanhenki – Der Weltgeist.

  

Tunnetusti Karl Marx torjui Hegelin idealismin ja projisoi ”maailmanhengen” materialistiseen ateismiin, jossa aine jotenkin itse ajaa kehitystä eteenpäin. Tämä perustava kommunistinen ajatus on laajalti omaksuttu evolutionismin piirissä, ja näkyy biologian taustalta tulevien ateismin julistajienkin tuotannossa.

En tarkoita Hegelin ajattelun vänkäämistä tieteenfilosofian tai teologian kautta luonnontieteeseen. 

Tarkoitan sitä, että tutkimuksen painopiste saisi siirtyä prosessien ja niihin vaikuttavien ympäristötekijöiden ja historiallisten tapahtumien parista itse eliöön, organismiin. Mikä saa elämän kehittymään?

Materialisti sanoo ”elämä sen kun kehittyy, tämä on fakta, syyn spekulointi sattuman lisäksi on aivan turhaa”. Idealisti puhuu suuresta suunnitelmasta, kellosepistä, älykkäästä suunnitelmasta, joka on näkyvissä biodiversiteetin nousussa ja etenkin biokompleksisuudessa, kaiken elämän monimutkaisuudessa.

Teologi tarttuu Raamattuun ja sanoo, että luonto kertoo Tekijästään vastaansanomattomalla tavalla, mutta ihmiset eivät Jumalaa kuitenkaan kunnioita eivätkä ylistä. Israelin Jumala väittää sietämättömällä tavalla tehneensä kaiken, myös sinut ja minut. Miksi sietämättömällä? Koska Hän esittää sen mukana joukon vaatimuksia siitä, mitä ihmisenä oleminen merkitsee.

Evolutionismin torjuminen on teologisesti välttämätöntä. Evoluutiobiologiaan tutustuminen on jokaiselle teologille haastava ja tärkeä opiskelun aihe!

____
Lisäys 17.3. 2014
Olen sittemmin oppinut, että tässä kuvaamani "evolutionismi" on ollut biologian tutkimushistorian koulukunta, josta käytetään nimeä "panselectionism".   

Reijo Ahtokari Vapaamuurareista

Reijo Ahtokarin väitöskirja Tampereen yliopistossa

Salat ja Valat. Vapaamuurarit suomalaisessa yhteiskunnassa ja julkisuudessa 1756-1996

SKS, Bibliotheca Historica 54. (2000). 389 sivua.

"Reijo Ahtokarin Salat ja Valat on ensimmäinen suomalaista vapaamuurariutta käsittelevä tutkimus. Lähdeaineistona ovat olleet vapaamuurareiden omat arkistot, haastattelut sekä kirjalliset lähteet."

------------
Lainaan tähän alkuosan Reijo Ahtikarin hienosta kirjoituksesta Jean Sibelius kotisivuilta, jossa hän asiantuntevasti esittelee vapaamuurariuden syntyä ja liikkeen tuloa Suomeen jo Ruotsin vallan aikana. (kursiivit minun lisäämiäni)

Valistuksen aatteiden alkaessa levitä alkoi myös muuan vanha moraalifilosofia, vapaamuurarius, saada konkreettisia muotoja. Vapaamuurariuden synty- ja alkuvaiheista on esitetty useita teorioita, joista helpoimmin hyväksyttävältä näyttää se ajatus, että vapaamuurarius pohjautuu vanhoihin kirkonrakentajien kiltoihin. Killoissa vallitsi tarkka hierarkia oppilas-, kisälli- ja mestaritraditioineen samalla kun ne muodostivat lujia yhteisöjä, joissa tarkoin varjeltiin ammattisalaisuuksia.

Ehkä suuremman arvostuksen saamiseksi killat olivat Englannissa alkaneet 1600 -luvun loppuvuosikymmeninä hyväksyä kiltoihin eli looseihin yhteiskunnan merkkihenkilöitä siitä huolimatta, etteivät he kuuluneet ammattikuntaan. Käytännön muurareiden jäädessä vähitellen jäsenistössä vähemmistöksi ryhdyttiin suunnittelemaan perusteita sille rakennustoiminnalle, jossa ei tarvittu alan työkaluja ja piirustuksia eli ihmisen oman sisäisen temppelin parantamiseen. Vanhoista goottilaisissa rakentajaohjeista ja monista moraaliopeista ryhdyttiin luomaan perussääntöä vapaamuuraritoiminnalle. Vuonna 1723 pappi James Anderson julkaisi Lontoon suurloosin kehotuksesta ensimmäisen Perussäännön, jolloin pohja uudelle yhteisölle, vapaamuurariudelle, oli luotu valistuksen ajan hengessä. Perusoppeina olivat Luojan kunnioittaminen, lähimmäisten auttaminen ja oman sisäisen minän rakentaminen.

Vapaamuurarius levisi nopeasti Manner-Eurooppaan ja pian myös meren yli Amerikkaan. Ranskan hovissa toimineet ruotsalaiset virkamiehet toivat aatteen Ruotsiin jo 1735, jolloin järjestettiin ensimmäinen vapaamuuraritilaisuus Ruotsin maaperällä. Suomea varten perustettiin oma loosi, S:t Augustin, jo vuonna 1756. Loosi toimi vaihtelevalla aktiivisuudella vuoteen 1809, jolloin Suomen sodan päättyminen Venäjän voittoon lopetti toiminnan. S:t Augustinin toiminta-aikana 460 miestä ehti liittyä siihen; jäsenistä lähes 61 prosenttia oli upseereita.

Suomen itsenäisyyden aamunkoitossa muutamat Suomesta Amerikkaan siirtolaisiksi muuttaneet vapaamuurariuteen uudessa kotimaassaan tutustuneet miehet alkoivat pohtia vapaamuurariaatteen tuomista uudelleen Suomeen. Aktiivisimpia heistä olivat asianajaja Toivo H. Nekton (ent. Itkonen) ja Suomeen 1918 takaisin muuttanut insinööri J E. Tuokkola. Mahdollisuuksia oman suomalaisen loosin aikaansaamiseksi selviteltiin New Yorkin osavaltion suurloosin kanssa ja kun sillä taholla asia näytti mahdolliselta, ryhdyttiin nopeasti toimeen.

Niin Nekton kuin Tuokkolakin laativat pitkiä nimilistoja tulevan loosin mahdollisista jäsenistä. Jo ensimmäisissä luonnoksissa näkyy "maailmankuulun säveltäjän" professori Jean Sibeliuksen nimi. Nimiluettelon alkuversioissa olivat mukana hänen lisäkseen mm. kenraali C. G. Mannerheim, arkkipiispa Gustaf Johansson, arkkitehti Lars Sonck, taidemaalari Pekka Halonen ja säveltäjä Robert Kajanus. Ei ole tiedossa, keskusteliko Nekton heidän kanssaan ja kuinka nämä ehdotukseen suhtautuivat, mutta ketään heistä ei ollut lopullisella ehdokaslistalla.

Kun elokuun 14. päivänä 1922 pienessä piirissä keskusteltiin pian tapahtuvasta Suomi loosi 1:n perustamisesta, merkittiin pöytäkirjaan, että "Jean Sibelius tulee säveltämään loosille omintakeisen, aito suomalaisen musiikin". Kuorolaulua aktiivisesti harrastanut Toivo H. Nekton oli jo keskustellutkin asiasta vanhan ystävänsä kanssa. Pöytäkirjassa on maininta myös siitä, että Jean Sibelius ja Sigurd Wettenhovi-Aspa "vapautetaan sisäänkirjoitusmaksusta ja ensimmäisen vuoden jäsenmaksusta". Sibeliuksen toivottiin toimivan loosin urkurina. Wettenhovi-Aspalle myönnettiin vapautus maksusta, koska hän oli antanut lupauksen - jota hän ei kuitenkaan koskaan lunastanut - kirjoittaa Suomenmaata koskeva vapaamuurarihistoria.

Teksti jatkuu tästä kertoen Jean Sibeliuksen toiminnasta vapaamuurarienkin säveltäjänä.

Lue koko artikkeli tästä

Korkealle yhteiskunnassa Suomi loosi 1 avaajat tähtäsivät 1922, toivoen että Valkoinen kenraali, arkkipiispa Johansson sekä maineikas arkkitehti, rakastettu taidemaalari ja Maamme laulun säveltäjä liittyisivät mukaan. Eivät kaiketi liittyneet, mutta Jean Sibelius liittyi.

eaa - eKr

Juutalaisille yleinen länsimainen ajanlaskun merkintä on uskonnollinen ongelma.

BC  Before Christ
AD Anno Domino - The Year of the Lord (Kyrios, Messiah)

Juutalaiset eivät usko, että Jeesus Nasaretilainen on Kirjoituksissa luvattu Messias vaan odottavat kärsivällisesti oikean Messiaan tuloa ja Kuninkaan Jerusalemista käsin hallitsemaa maailmanrauhan aikaa.

Siksi he kaikessa hiljaisuudessa omaksuivat toisenlaisen merkinnän

BCE Before common era
CE   Common era


Suomessa on ollut käytössä
eKr ennen Kristuksen syntymää
jKr  jälkeen Kristuksen syntymän

Nykyään on yleistymässä uskonnollisesti neutraali BCE tapainen
eaa  ennen ajanlasku alkua

Ilmaus on ymmärrettävä, mutta lyhyydessään tietysti asiallisesti virheellinen - on monenlaista ajanlaskua ennen kristillisen ajanlaskun alkua!

Käyttämällä eaa merkintää ei varmaan pyritä seuraamaan juutalaisen kansan esimerkkiä, jolla Messias on niin keskeinen, vaan pikemmin hakemaan sekulaaria, uskonnotonta merkintää.

Kristillisen ajanlaskun hylkäämisen myötä ollaan Suomessa tiedemaailmassa mukana Kristus-allergiassa, maallistumisessa ja Betlehemin yön taivaan kirkkauden sammuttamisessa.

Jumalharha kreikkalais-roomalaisittain

kuva wikimedia

Suomalainen wikipedia kertoo:

Jumalharha (engl. The God delusion, 2006) on eläintieteilijänä, evoluutiobiologiaan keskittyneenä tietokirjailijana ja ateistina tunnetun Richard Dawkinsin kirjoittama uskontokriittinen kirja. Dawkins esittää teoksessa persoonalliseen jumalaan uskomisen olevan järjetöntä ja sen aiheuttavan yhteiskunnalle vahinkoa. Kirja julkaistiin englanniksi 2006 Bantam Booksin kustantamana ja suomeksi 2007 Terra Cognitan kustantamana Kimmo Pietiläisen suomennoksena.

Dawkins omisti kirjan edesmenneelle ystävälleen Douglas Adamsille. [Hitchhikers Guide to Galaxy 1979]

1. Syvästi uskonnollinen uskonto
2. Jumalhypoteesi
3. Väitteitä Jumalan olemassaolon puolesta
4. Miksi miltei varmasti Jumalaa ei ole
5. Uskonnon juuret
6. Moraalin juuret: miksi olemme hyviä?
7. ”Hyvä” kirja ja moraalin muuttuva ajanhenki
8. Mikä uskonnossa on vialla? Miksi olla niin vihamielinen?
9. Lapsuus, kaltoin kohtelu ja pako uskonnosta
10. Erittäin tarpeellinen aukko?

Dawkinsin mielestä on aika sanoa ääneen, että uskonto on hengenvaarallista. Hän esittää esimerkkejä uskonnollisesta väkivallasta. Dawkinsin mukaan vähemmän vaaralliset, suvaitsevaiset uskovaiset ovat osasyyllisiä fundamentalistisen uskonnon haittoihin, koska he toimivat eräänlaisena fundamentalismin suojakilpenä ja kieltäytyvät usein arvostelemasta fundamentalismia riittävästi, koska pelkäävät arvostelun osuvan myös omaan uskonnollisuuteensa.
wikipedia

Richard Dawkins sai teeseilleen vastineena esim. McGrath, Alister & McGrath, Joanna Collicutt: The Dawkins delusion? Atheist fundamentalism and the denial of the divine, 2007.

Dawkins-harha? Ateistinen fundamentalismi ja jumalallisen olemassaolon kieltäminen. Suomentanut Jani Kurki. Hyvinkää: Cranite, 2008.


Tietämättömyyden aika

Pallas Ateenalle omistettu Parthenon
kuva wikimedia

Turistina Ateenan kaduilla ja toreilla näkemistään lukemattomista sangen persoonallisten jumalten kuvista ärtynyt apostoli Paavali sanoi Parthenonin juurella Areiopagilla:

Jumala, joka on luonut maailman ja kaiken, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu ihmiskäsin tehdyissä temppeleissä. Häntä ei myöskään palvella ihmiskäsin, ikään kuin hän tarvitsisi jotakin -- itse hän antaa kaikille elämän, hengen ja kaiken muun. Yhdestä ihmisestä hän on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä, hän on säätänyt niille määräajat ja asuma-alueiden rajat, jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet. Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme.

Ovathan muutamat teidän runoilijannekin sanoneet: 'Me olemme myös hänen sukuaan.'  Koska me siis olemme Jumalan sukua, meidän ei pidä luulla, että jumaluus olisi samankaltainen kuin kulta, hopea tai kivi, kuin ihmisen mielikuvituksen ja taidon luomus.

Tällaista tietämättömyyttä Jumala on pitkään sietänyt, mutta nyt sen aika on ohi: hän vaatii kaikkia ihmisiä kaikkialla tekemään parannuksen. Hän on näet määrännyt päivän, jona hän oikeudenmukaisesti tuomitsee koko maailman, ja tuomarina on oleva mies, jonka hän on siihen tehtävään asettanut. Siitä hän on antanut kaikille takeet herättämällä hänet kuolleista.
Apt 17:24-31

Venus de Milo  - Afrodite

Eiköhän sangen sivistynyt Richard Dawkins sittenkin myönnä itsekin, että kreikkalais-roomalaisen kulttuurin ihaillut mestariteokset arkkitehtuurin, kuvataiteen, kirjallisuuden ja mytologian aloilla liittyvät nimenomaan persoonallisiin jumaluuksiin. Niitä koko maailma tänään ihailee - ja syystä!

Ateistien ristiretki uskonnollisten jumalharhojen riisumiseksi ihmisyydestä on mielestäni verrattavissa yritykseen poistaa musiikki Adamin ja Eevan jälkeläisistä.

Karu lopputulos "uskonnon harhojen poistamisesta" on lopulta saavutettavissa vain väkivalloin kulttuurivallankumouksen innolla, kuten historia meille osoittaa. vestigia terrent, jäljet kauhistavat Tiibetiä myöten, jossa Dalai Laman vainotut alamaiset eivät edes uskota persoonalliseen jumaluuteen, ovat muuten vain uskonnollisia.


Tiedon aika
Jumala on näitä tietämättömyyden aikoja kärsivällisesti sallinut. Mutta maailman korkean sivistyksen sydämessä, Areiopagilla, stoalaiset ja epikurolaiset filosofit saivat kuulla häkellyttävän hauskan väitteen - ajat ovat muuttuneet, ja nyt Jumala vaatii...

Naurua ja pilkkaa Dawkins myös kutsuu uskontoja vastaan "sillä se on tehokasta". Vaan eivätpä antiikin Kreikan Hyde Parkin ahkerat keskustelijat laisinkaan osanneet aavistaa, että ajat ovat todella muuttuneet ja tämän ruman juutalaisen mitätön puhe oli alkukaukaus koko kreikkalaisen kulttuurin muutokselle ja Olympoksen jumalten kaatumiselle ainoan todellisen Jumalan sanojen voimasta!

Nyt meillä on tieto, mitä Israelin Jumala vaatii. Harhaan menee se, joka tämän persoonallisen Jumalan esittämän vaatimuksen sysää sivuun - hän kadottaa ikuisen elämän ulottuvuuden.

Pyhän Khrysostomoksen joulusaarnat

Kotkan kappalainen Heikki Harvola lainaa areiopagi.fi keskustelussa Merja Merraksen teosta Teofania-juhlan alkuperä (Joensuu, 1996)

25.joulukuuta vuonna 386 Krysostomos sanoo saarnassaan:
”Todellakin, tämä Kristuksen syntymän päivä on ollut meidän tiedossamme vähemmän kuin kymmenen vuotta…Tämä, mikä vanhastaan on ollut lännen asukkaiden tiedossa, on nyt tuotu meillekin, ei monta vuotta sitten ja se on kasvamassa ja tuottamassa hedelmää…”
areiopagi.fi

Näillä näkymin tämä on siis ratkaiseva linkki - ainoa tunnettu viittaus siihen, että keisari Konstantinus olisi asettanut joulun ajankohdan 25.12. Mutta varsin vahva linkki - jos sen jostain löytäisin...


Kultasuun joulusaarnat
Jumalan lahjana kristikunnalle meille on säilynyt Khrysostomuksen joulusaarnoja. Antiokiassa pidetty aamusaarna In Natalem Christi Diem vuodelta 386 on ilmeisesti historian ensimmäinen joulusaarna. Khrysostomos oli Antiokian presbyteerinä vuosina 386-397 ja Konstantinapolin patriarkkana 397-403.

In Natalem Christi Diem (Antiokian presbyteerinä)
In Christi Natalie Diem  (Konstantinapolin patriarkkana)
In Christi Natalem  
In Natale Domini Nostri Jesu Christi 
In Natale Domini et in Sanctam Mariam Genitricem 

Khyrosostomuksen joulusaarnat löytyvät kreikasta englanniksi käännettyinä tästä Anna K. Van den Broek niistä laatiman
tutkielman alusta.

THE CENTRE OF ALL FESTIVALS
A TRANSLATION AND ANALYSIS OF CHRYSOSTOM’S CHRISTMAS SERMONS
New Saint Andrews College 2012.

In Christi Natalie Diem
The sun of righteousness rises today, and it was hidden before rising. I was covered by darkness, and now I cannot handle the rays. The light was born anew for me, and I am made dim with fear. I exalt the birth, but tremble because of the manner of the birth. I see the new stream going forth and the old plague fleeing. I saw the baby who was born, and heaven falling down to worship him. And the mother brought forth without her womb opening. I saw the child seal his own conception. I saw the husbandless mother, and the fatherless son ...

...että pistä siitä sitten saarnan alku paremmaksi!  [Vanhurskauden aurinko tulee Malakia 4:2 (3:20)]

Miten Kultasuu kuvaa enkelin ilmestymistä Marialle? Suorastaan taivaallisesti!

In Christi Natalem Diem
She was reflecting in her face a maiden fear, saying in herself, “What kind of greeting is this? Or who is greeting me? He gleams like the sun, but he converses with clay. He came down from heaven, and greets a girl. He does not have a body, and yet he stands beside the woman, instead of going about the earth with winged feet. Why does he seek someone from the earth? He seems to be an angel, but he sounds like a man. The sound of sacred spirits comes to me. Light adorns his shining face, a garment is thrown before. I see a young man, not dressed, walking the foundation and not making footprints like the living. Without having a tongue, he croaked the greeting to me. Without his lips moving he was the interpreter greeting me. I did not know what I should say to the awful vision. If I do not understand the one who was sent, how will I understand the one who sent him? If the one revealing is fearful, the one who is revealed is more terrifying. If this one flashing forth paralyzes my mind, in what kind of body will I hide the sun of righteousness? If the creature terrifies me, how can I bear the creator? If the servant is afraid, how will I bear the Lord?” But the angel said to her, “Do not be afraid, Mary.”

In Natale Domini Nostri Jesu Christi
Tietäjien tuomista lahjoista:
There are three virtues necessary for those approaching Christ to acquire, which the apostle affirms; faith, hope and love. Opening the treasures of the heart, they bear faith, as gold flashing out; hope, as sweet smelling frankincense; love, as myrrh binding together the members of the church.

...
Luin nämä viisi joulusaarnaa ja kiitän niistä Herraamme Jeesusta Kristusta!

Vaan en löydä mistään tuota Merraksen tutkielmassa lainattua olennaisen tärkeää viittausta keisari Konstantinukseen...

Hjelp!

____
päivitys 9.1.2014
sain yst. tiedon että kyseinen lainauksen viite löytyisi Merraksen väitöskirjan lähteistä. Väittäri saattaisi olla Joensuun teologisen kirjastossa.
kiitos tiedosta!

Konstantinus - Kyprianus ja Khrysostomos

Keisari Probuksen lyöttämä raha n. 280
Keisarilla "sädehtivä kruunu", samoin Sol jumalalla
Sol Invicto quadragus vaunussaan ajamassa taivaankannella
kuva wikimedia

Lainaan tähän wikipedian tekstin, joka kertoo Konstantinus Suuren suhteesta Sol Invictus jumaluuteen.

Emperors portrayed Sol Invictus on their official coinage, with a wide range of legends, only a few of which incorporated the epithet invictus, such as the legend SOLI INVICTO COMITI, claiming the Unconquered Sun as a companion to the Emperor, used with particular frequency by Constantine. Statuettes of Sol Invictus, carried by the standard-bearers, appear in three places in reliefs on the Arch of Constantine. Constantine's official coinage continues to bear images of Sol until 325/6. A solidus of Constantine as well as a gold medallion from his reign depict the Emperor's bust in profile twinned ("jugate") with Sol Invictus, with the legend INVICTUS CONSTANTINUS.

Constantine decreed (March 7, 321) dies Solis—day of the sun, "Sunday"—as the Roman day of rest [CJ3.12.2]:On the venerable day of the Sun let the magistrates and people residing in cities rest, and let all workshops be closed. In the country however persons engaged in agriculture may freely and lawfully continue their pursuits because it often happens that another day is not suitable for grain-sowing or vine planting; lest by neglecting the proper moment for such operations the bounty of heaven should be lost.

Constantine's triumphal arch was carefully positioned to align with the colossal statue of Sol by the Colosseum, so that Sol formed the dominant backdrop when seen from the direction of the main approach towards the arch.
Lue koko artikkeli lähdeviitteineen ja linkkeineen wikipediasta

Sunnuntai sanamme suomessakin sisältää siis viittauksen Sun ... Sol. Liekö Mikael Agricolan perää.

Vaan samanlaista tarkkaa viittausta joulun ajankohdan asettamiseen ei ole säilynyt (tai olemassa).

Nämä yksityiskohdat Sol kultista sopivat varsin hyvin joulun ajankohdan omistamiseen tälle sotilas-keisarille, joka kääntyi Jeesuksen omaksi.


Pseudo-Kyprianus
Ensimmäinen Kristuksen ja auringon syntymän yhdistäjä on ns. pseudo-Kyprianus vuonna 244 teoksessa De pasch. Comp., xix .

O quam præclare providentia ut illo die quo natus est Sol . . . nasceretur Christus.

"Oi kuinka Kaitselmus on järjestänyt suurenmoisesti, että sinä päivänä kun Aurinko syntyi ... oli myös Kristus syntyvä."  
(katso tästä lisää unam sanctam.)



Pyhä Khrysostomos
Suomalainen wikipedia kertoo Khrysostomoksesta:

Johannes Khrysostomos (= Kultasuu) (joskus Johannes Krysostomos; 347–407) oli yksi kuuluisimmista Konstantinopolin piispoista ja kreikkalaisista kirkkoisistä.

Johannes syntyi Antiokiassa ja toimi aluksi lakimiehenä. Vihkiydyttyään munkiksi Johannes kilvoitteli kuusi vuotta munkkina ja ryhtyi sitten diakoniksi ja papiksi. Hänet valittiin Konstantinopolin piispaksi v. 398 ja tehtävässään hän usein ja toistuvasti arvosteli pääkaupungin ja hovin kevytkenkäistä elämää ja papiston heikkoa moraalia. Keisari erotti hänet virastaan useita kertoja ja lopuksi hänet karkotettiin Mustanmeren rannalla, jonne matkalla hän kuoli.

Hänet tunnetaan muun muassa hänen nimeään kantavasta ortodoksisen kirkon liturgiasta, jälkeen jääneistä useista saarnoistaan ja kirjeistään.

Muun muassa W. A. Mozart on nimetty Johannes Khrysostomoksen mukaan (oik. Joannes Chrysostomos Wolfgangus Theophilus Mozart).
lue koko artikkeli wikipedia

Rinnastus Sol invictus löytyy kohdasta, jossa Khrysosostomos selittää Malakian kirjaa, Pelastuksen Aurinko (Vanhurskauden Aurinko):

Mutta teille, jotka pelkäätte minun nimeäni,
on nouseva pelastuksen aurinko,
ja te parannutte sen siipien alla.
Te astutte ulos, hypitte riemusta
kuin vasikat laitumella.
KR 1992 Mal 3:20

Sed et dominus noster nascitur mense decembris . . . VIII Kal. Ian. . . . Sed et Invicti Natalem appelant. Quis utique tam invictus nisi dominus noster? . . . Vel quod dicant Solis esse natalem, ipse est Sol iustitiæ.
del Solst. Et Æquin. (II, p. 118, ed. 1588)

"Mutta myös meidän Herramme syntyy Joulukuussa... kahdeksantena ennen Tammikuun Kalend (25.12.). He kutsuvat sitä "Voittamattoman syntymäpäiväksi! Todellakin, kuka on voittamaton kuten meidän Herramme. Tai jos he sanovat, että se on Auringon syntymäpäivä, Hän on Pelastuksen Aurinko."


Mutta se Konsta...?
kun se pitkittyy niin se mutkistuu

avaan uuden tekstin tästä

Saturnalia, aurinko ja joulu (Ver.2)

Teesi
 "Tähän vuodenaikaan suomalaiset mitä luultavimmin kohtaavat väitteen, että joulukuun 25. päivä on kristillisen joulun sijaan alunperin pakanallinen juhla. Keskitalven juhla, jonka kristinusko on omaksunut itselleen antiikin uskonnoista houkutellakseen lisää jäseniä kirkkoon. Onko väite tosi?"
Miikka Niiranen areiopagi.fi

Artikkelissa kerrotaan New Yorkin espikopaalisen seminaarin liturgiikan professori Thomas J. Talleyn tutkimuksista. Hänet tunnetaan teologipiireissä etenkin teoksesta The Origins of the Liturgical Year: Second, Emended Edition (Pueblo Books, 1991), jossa selvitellään perusteellisesti roomalaisen kalenterin kristillisten juhlapäivien ajankohtia. Talley on epäilemättä tämän alan erinomainen asiantuntija.

Kirjoituksen pääargumentti on, että Jeesuksen syntymä laskettiin kuolinpäivästä, pääsiäisestä Nisan-kuun 14, joka Talleyn mukaan ajoitettiin juliaanisen kalenterin mukaan maaliskuun 25.

Teoria jatkuu "varhaisten kristittyjen aikaisessa rabbiinisessa juutalaisuudessa oli tapana uskoa suurten profeettojen syntyvän samana päivänä kuin he kuolevat."

Ja tästä venytetään "Kristityt perivät tämän ajattelutavan juutalaisilta hieman muunneltuna ja olettivat Jeesuksen paitsi kuolleen, myös siinneen Pyhästä Hengestä maaliskuun 25. päivänä. Tätä päivää nykyäänkin vietetään kirkkovuodessa Marian ilmestyspäivänä, jolloin enkeli ilmoitti Marialle Jeesuksen syntymästä."

Näin kun lasketaan teoreettinen perusta, saadaan johtopäätös "Toisin sanoen kristityt laskivat lännessä Jeesuksen sikiämis- ja kuolinpäivästä yhdeksän kuukautta eteenpäin ja päättelivät Jeesuksen syntymäpäivän olevan 25. joulukuuta."

Talley tuntee asiat paljon paremmin kuin minä. Uskallan silti väittää, että joulun ajankohdan laskemisen teesi on kaunis teoria, jolle ei löydy tukea kirkkohistorian lähteistä. Se sivuuttaa myös tärkeimmän Lännen joulun ajankohdan perustan - keisari Konstantinus Suuren päätöksen.


Konstantinus Suuri
areiopagi.fi artikkelissaan Niiranen mainitsee kyllä Konstantinus Suuren (272-337), mutta kuin ohimennen:

Merja Merras kertoo muinaisen kristillisen teofania –juhlan syntyhistoriasta teoksessaan ”Teofania-juhlan alkuperä (1996) Siitä käy ilmi, että kuuluisa kirkkoisä Krysostomos esitteli v. 386 saarnassaan kolme kristillistä pääjuhlaa, jotka ovat teofania, pääsiäinen ja helluntai. Teofaniaa vietettiin siis 6. tammikuuta.25.joulukuuta vuonna 386 Krysostomos sanoo saarnassaan:
”Todellakin, tämä Kristuksen syntymän päivä on ollut meidän tiedossamme vähemmän kuin kymmenen vuotta…Tämä, mikä vanhastaan on ollut lännen asukkaiden tiedossa, on nyt tuotu meillekin, ei monta vuotta sitten ja se on kasvamassa ja tuottamassa hedelmää…”
Krysostomos edusti itäistä perinnettä, joka vasta omaksui Kristuksen syntyäjuhlan viettoa 25. joulukuuta keisari Konstantinuksen määräyksestä.
areiopagi.fi

Jeesus Kristus voitti Konstantinuksen sydämen kahdella rintamalla - hänen rakkaan äitinsä Helenan kautta ja karskin sotilaan hengenvaarallisen tilanteen kautta.

Myöhäisen antiikin aikana 200-luvulla Rooman sivistyneistön parissa levisi auringon uskonnollisen palvonnan muoto, jossa aurinkoa kutsuttiin Voittamattomaksi - Sol invictus. Tiedämme Konstantinuksen elämänkerroista ja hänen lyöttämistään rahoista, että tämä oli Rooman synkretistisen uskonnollisen maailman keskellä hänen suosikkijumalansa. Ja juuri sieltä, auringon suunnasta, hän Milvian sillan ratkaisutaistelun aattona 28. 10. 312 sai Voittajan merkin ja kuuli sanat "in hoc signo vincet" (labarum).

Niiranen ehdottaa mihinkään lähteisiin asiaa tukematta "Esimerkiksi joulukuun 25. päivän “Voittamattoman auringon” juhlan perusti keisari Aurelianus (keisarina 270-75) vasta vuonna 274 jKr. ehkä osin vastavedoksi kristityille jo tärkeäksi tulleelle päivälle." areiopagi.fi

Ajatus on, että lännessä olisi jo juhlittu 9 kk perusteella joulua 25.12. ja tähän aikaan kristittyjen vainojen alkaessa taas nousta, Aurelius halusi iskeä sitä vastaan julistamalla ajankohdan Sol-jumalan syntymäpäiväksi. Konstantinus olisis siis puolestaan määrännyt (siis uudelleen) saman päivän Kristuksen syntymäpäiväksi. Keisarin käskystä on ainoa säilynyt todiste mainitty Krysostomuksen saarna. Patristiset lähteet osoittavat, että 25.12. Jeesuksen syntymän ajankohtana levisi 300-luvulta lähtien myös itään erityisesti taistelussa areiolaisuutta vastaan. Se ei koskaan kuitenkaan korvannut idän kalenterin 6. tammikuuta.

Kun Julianus Luopio (331-363) halusi palauttaa Rooman valtakunnan takaisin perinteisille uskonnollisille juurilleen, hän nosti Auringon taas kunniaan ja asetti sen Galilean miehen oppimattomien ja typerien opetusten vastakohdaksi - jälkipolville on säilynyt autenttinen oratio, jossa keisari Julianus kirjoittaa auringosta kovin ihaillen. (Julianuksen teksti on täysin käsittämätöntä filosofian ja uskonnon sekaista potaskaa... jos kysyt mielipidettäni)

Saturnalia

Rooman kansalaisten kovin suosima Saturnus-jumalan juhla oli iloinen tapahtuma, joka sijoittuu vuoden pimeimpään aikaan lähelle talvipäivän seisausta 25.12. Saturnus oli kyllä maanviljelyn jumaluus, jonka uskottiin opettaneen viljelyn taidot ihmisille. Mutta Välimeren maiden maanviljelyn rytmissä joulukuu ei ole sen enempää viljan kylvämisen kuin sadonkorjuunkaan aika. Juhlasta on säilynyt monenlaista tietoa, mutta ei yhtenäistä kuvausta eikä sen sisällön selvitystä. 

Auringon juhla Saturnalia ei ollut, toisin kuin aiemmassa versiossa väitin, ei ainakaan klassisen antiikin Roomassa.  Myöhäisantiikin aikana elänyt latinalainen kirjoittaja Macrobius laati moniosaisen teoksen nimeltä Saturnalia ja juhla on sen dramaattisen sisällön miljöö. Eräässä Macrobiuksen teoksen selityksessä Saturnalia on Valon juhla (lux) lähestyttäessä talvipäivän seisausta ja sen aikana sytytety lukemattomat kynttilät symbolisoivat tiedon ja totuuden etsimistä. 

Myöhäisantiikin Roomassa juhlittiin valon paluuta (eli päivän pitenemistä, auringon voimistumista) ja uuden vuoden alkua (Januaris) Dies Natalis Sol Invicti  25. joulukuuta. Ei ole täysin varmaa, kumpaan tällä nimellä viitataan Filocaluksen kalenterissa, Kristukseen vai Sol-jumaluuteen.

Lopuksi

Mistä kenkä puristaa? 

 

Niirasen kirjoituksessa on apologian sävyä, kuten verkkojulkaisulle sopiikin. "Onko joulu sittenkin alunperin kristillinen juhla?"

Totta kai Jeesuksen syntymäpäivä on alunperin kristillinen juhla. Ei siitä ole tässä kysymys, vaan "onko joulun ajankohta sittenkin alunperin kirkon asettama?" Mielestäni tämä johtaa mielenkiintoisiin myöhäisen antiikin Rooman elämän opiskeluihin ja varhaisen kirkon lähteiden tutkimisiin, joista on iloa ja hyötyä kaikille. Sivistävää... 

Kristuksen syntymän juhliminen Lännessä sisältää tunnetusti kansojen omia pakanallisia perinteitä. Eivät kansanjuhlat ole mustavalkoisia, tuosta poikki, vaan uskonnollisen sisällön rinnalla kulkee mukana tai kietoutuu matkaan monenlaista perinnettä.

Suomen joulu, jule, on tästä hyvä esimerkki germaanisine pyhine puineen, skandinaavisine sikauhreineen, pakanallisine Korvatunturin joulupukkeineen ja tonttuineen - ja kuitenkin kaikki tämä on kristityssä maassa alistettu Jeesuksen synttäreiden alle ja joidenkin juhlatapojen, ruokien ja ilmaisujen vanha pakanallinen alkuperä unohtuu. 

Kristus on voittanut Voittamattoman Auringon ja alistanut sen Taivaan Isän haltuun, voittanut Konstantinus Suuren sydämen ja koko Rooman imperiumin sisältä käsin.

Kyllä niin massiivisessa voitossa Taivasten Valtakunta sai haltuunsa yhtä ja toista myös tuon rautaisen valtakunnan henkistä ja hengellistä perintöä!