Maakeskeinen Raamattu - bang bang!

Aikuinen lukee ensimmäistä luomiskertomusta (1 Ms 1:1-2:4) oman aikansa näkökulmasta. Sen tähden voi olla hyvin vaikea tiedostaa, että Raamattu on kirjoitettu maakeskeisen maailmankuvan aikana.

Kuitenkin on tiedollisesti ja Raamatun ymmärtämisen kannalta ratkaisevan tärkeää oivaltaa tämä tosiasia.
- Meidän tulee ottaa Jumalan ilmoitus sellaisena kuin se on, vääntämättä sitä omien ajatustemme mukaan.
- Meidän tulee otaa Jumalan luomakunta sellaisena kuin se on, vääntämättä sitä omien ajatustemme mukaan.

Maakeskeinen maailmankuva
Raamatun ajan ihmisten todellisuuden keskus on liikkumatta paikallaan oleva maa. Sen yläpuolella taivaankannessa on aurinko, kuu ja tähdet valaisemassa päivää ja yötä ja näyttämässä aikoja ja vuorokauden hetkiä.

Maailmanlopussa tähdet putoavat kuin kypsä viikunat puusta alas maahan.

Maa on kaiken keskus. Tätä luonnollista ihmisen ajatusta kutsutaan maakeskeiseksi eli geosentriseksi maailmankuvaksi.

Jos Raamatun lukija hyväksyy, että pyhien Kirjoitusten maailma on maakeskeinen, siitä seuraa välittömästi suuri joukko kysymyksiä siitä, mitä sitten on Jumalan Sana. Eikö se olekaan totta?

Kopernikaaninen käänne
Martti Lutherin aikalainen Nikolaus Kopernikus (1473-1543) syntyi Krakowassa, nyk. Puolassa. Neljän lapsen perheessä Nikolauksesta tuli matemaatikko, hänen veljestään munkki ja toisesta sisarestaan nunna. Toinen sisarista meni naimisiin liikemiehen kanssa.

Kerrotaan, että 70 vuotias Kopernikus oli jo maannut koomassa vuonna 1543 kun hänen luokseen tuotiin suoraan painotalosta kirja Taivaankappaleiden liikkeestä (De revolutionibus orbium coelestium). Hän avasi silmänsä ja katsoi kirjaa huokaisten helpotuksesta ja kuoli sitten rauhallisesti.

"Kopernikaaninen käänne" ei heti ottanut tuulta, koska ajatus siitä että maa muka kiertäisi aurinkoa oli niin uusi ja outo ja Raamatun vastainenkin. Luther kuuli Kopernikuksen teoriasta ja piti miestä narrina - miten Joosua sitten olisi voinut pysäyttää auringon Aijjalonin laaksossa? hän kysyi. (Joos 10:11-14)

Aurinkokeskeinen eli heliosentrinen maailmankuva voitti kuitenkin lopulta kirkon ankarasta vastustuksesta huolimatta ja oli vallitseva näkemys pitkälle 1800-luvulle asti.


Kaikkeuden keskus?
Sitten kävi hassusti.

Ihmisen asuttama maapallo ei olekaan kaiken keskus.

Aurinko ei olekaan maailmankaikkeuden keskus.

Kaikki tähdet ovat aurinkoja ja ne pyörivät valtavissa tähtitarhoissa, galakseissa.

Nykyään ei ole muuta keskusta kuin se alkupiste, Big Bang, josta tuntemamme kaikkeus alkoi.


Galileon viisaat sanat
Galileo Galilei joutui kirkon hampaisiin kirjoittaessaan julkisesti Kopernikuksen teorian puolesta ja antaessaan siitä monia todisteita rakentamallaan kaukoputkella näkemisistään.

Kun inkvisitio häntä kovisteli, Galileo sanoi "Raamattu opettaa meille miten pääsemme taivaaseen, ei miten taivaat liikkuvat"

Kun paavi Johannes Paavali II lopulta pyysi kirkon puolesta anteeksi Galileilta vuonna 1979 hän muistutti kaikkien mieleen Galileon viisaat sanat.

Näemme kristikunnan historiasta, että Isä Jumala ei tenttaa meitä tiedoistamme maailmankaikkeuden rakenteesta. Taivaassa on varmasti monia maakeskeisen, aurinkokeskeisen ja alkuräjähdyksen omaksuneita ihmisiä. Suurista ajatuksen eroista huolimatta heitä yhdistää yksi asia - usko Ylösnousseeseen Jumalan Karitsaan.

---
kirjoitus on ollut esikoislestadiolaisten suomi24 forumilla (linkki)