Ja cocta wadi Jesus henen Opetuslapsens että heiden hachten astuman piti/ ia menemen henen edhellens toiselle ra'nalle/ nincauuan että hen Canssan heneldens laski.
Ja coska hen oli Canssat heneldens laskenut/ astui hen yxinens woorellen rucoelman. Ja coska echto ioudui/ oli hen sielle yxinens.
Mutta haaxi oli io keskelle mertä/ ia ahdistettin alloilta/ Sille että wasta twli oli.
Mutta öelle nelienes wartios/ tuli Jesus heiden tygens/ kieudhe' mere' pälä.
Ja coska Opetuslapset neijt henen meren päle kieuuen/ peliestyit he/ ia sanoit/ Köpeli se on/ ia pelgon tehden hwdhit.
Nin Jesus puhui cocta heille/ ia sanoi/ Olcat hyues turuas/ mine olen/ elket peliestyckö.
Nin wastasi Petari hende/ ia sanoi/ Herra/ ios sine olet/ sitte käske minua tyges tulla wettein päle.
Nin hen sanoi/ Tule. Ja coska Petari hahdest wlgosastui/ ia kieui wettein päle että hen menis Jesusen tyge.
Mutta coska hen näki ialon ilman nin hen cauhistui/
ia rupesi waioman/ hwti hen sanoden/ Herra/ auta minua. Nin Jesus cocta oiensi kätens/ ia tartui heneen kijnni/
Ja sanoi henelle/ O sine heicowskoinen/ mixi sine epälit? Ja coska he astuit hadhen siselle/ nin tyueni ilma.
Mutta ne/ iotca olit hahdesa/ edheskeuit/ ia kumarsit hende/ ia sanoit/ Totisesta olet sine Jumalan Poica.
Ja coska he olit ylitze mennyuet/ tulit he Genezarethin maalle.
Ja coska sen paican Canssa tunsit henen/ wlgoslehetit he ymberins caiken sen maan sanansaattaiat/ ia tooit henelle caikinaiset kipijet/
Ja rucolit hende että he waiuoin henen waatens paltesen rupeaisit. Ja caiki iotca sihen rupeisit/ ne teruexi tulit.
Matteus 14:22-36. Agricola 1548
Ja cochta hen aijoi Opetuslapsens astuman Hachten/ että he edhelmenisit ylitze meren Bethsaidahan/ sihenasti quin hen laskis Canssan.
Ja coska hen oli lowuttanut heiden/ meni hen mäelle rucoleman.
Ja quin Echto tuli/ Haaxi oli keski meres/ ia hen yxinens maalla/
ia hen näki heijet hädese soutauan/ Sille että tuuli oli heille wastainen. Ja liki nelienne öen wartiona hen tuli heiden tygens/ kieudhen meren päle/
ia tahdoi heiden ohitzens me'ne.
Ja quin he neit henen kieuuen meren päle/ luulit he Köpelin oleuan ia parghuit. Sille caiki he neit henen ia hämmestuit.
Ja cochta hen puhui heiden cansans/ ia sanoi heille/ Olcat hyues turuas/ Mine olen/ elket pelietkö. Ja hen astui heiden tygens Hachten/ ia tuuli heickeni. Ja he hämmestyit/ ia imehtelit ylitze mären.
Sille eiuet ymmerteneet Leiuiste/ ia heiden Sydhemens oli soghennut.
Ja quin he ylitzemennyet olit/ tulit he Genezarethin maalle/ ia laskit satamahan.
Ja quin he vloskeuit Hahdesta cochta he tunsit henen/
ia ymberi iooxit caiken sen makunnan/ ia rupesit nijte Sairahita ymberinswiemen heiden Wooteisans sinne cussa he cuulit henen oleuan/
Ja cuhunga hen sisellemeni Kylihin eli Caupungihin/ taicka Maiohin/ nin he panit cuialle Sairaita/ ia rucolit hende/ että he waiwoin henen waatteins Palteseen mahdaisit ruueta. Ja nin monda quin rupesit/ he paranit.
Markus 6:46-56. Agricola 1548
Coska sis ne inhimiset sen merkin neit io'ga Jes9 teki/ sanoit he/ Teme ombi wissist se Propheta ioca tuleua oli Mailman.
Coska sis Jesus tunsi ette he tadhoit tulla ia otta henen/ ia tedhe henen Kuningaxi/ lymui hen tas worelle yxinens.
Mutta coska ecto tuli/ alasastuit henen Opetuslapsens Mere' tyge/ ia astuit Hacten/
Ja menit ylitze meren/ Capernaumin pein/ ia io pimie oli tullut. Ja ei Jesus ollut heiden tygens tullut.
Mutta Meri paisui surest ilmast/
Coska he nyt olit soutanet lehes wisi colmatt eli colmekymende wacomitta/ neit he Jesusen keuuen meren päle ia läheneuen hactia/ Ja he peliestyit.
Nin sanoi hen heille/ Mine olen/ Elke pelietkö.
Nin he tactoit otta henen Hacten. Ja cocta sillens oli se haxi man tykene/ iohonga he menit
Toisna peiuen/ coska se Canssa/ ioca seisoi sillepolel Merta neki ettei sielle ollut mwta Hacte/ quin se yxi/ iohonga henen Opetuslapsens olit astuneet/ ia ettei Jesus ollut Hacten astunut henen Opetuslastens cansa/ waan ainoat henen Opetuslapsens olit poismennet.
Mutta mwdh Hahdet tulit Tiberiast lehes site paicka/ cussa he olit sönet leipe/ sijttequin HERRA oli kijttenyt.
Coska nyt se Canssa sen näki/ ettei Jesus sielle ollut/ eikä henen Opetuslapsens/ astuit he mös Hacten/ ia tulit Capernaumin/ Jesusta etzijen.
Ja quin he leusit henen sildepolen Merta/ sanoit he henelle/ Rabbi/ Coskas tenne tulit?
Wastasi Jesus heite/ ia sanoi/ Totisest totisest sanon mine teille/ Ette te minua senteden etzi/ että te merki neit/ waan senteden/ ette te Leiuiste söitte/ ia oletta rauitut.
Tehket roca/ ioca ei catua/ waan site ioca pysypi ijancaikiseen Elemeen/ ionga Inhimisen Poica ombi teille andaua/ Sille ette sen saman ombi Ise Jumala insiglanut.
Johannes 6:14-27. Agricola 1548
Jeesus kävelee veden päällä. Tästä kertovat kukin omin korostuksinsa evankelistat Markus, Matteus ja Johannes. Vain Luukkaan evankeliumista kertomusta ei ole.
Lapsikin tietää, ettei ihminen voi kävellä veden päällä. Luonnonlait sanovat, että painovoima vetää sellaista yrittävän sukkeluksiin varsin nopeasti ja tarvitaan uimataitoja tai kellukkeita hukkumisen estämiseksi.
On täysin mahdotonta, että ihminen ilman mitään varusteita tai kikkakeinoja kävelee veden päällä.
Ihailemme vesikiitäjää, joka on niin kevyt että veden pintakalvo sallii sen juosta kuin kuivalla maalla pitkine jalkoineen laiturin alle piiloon.
ei tarvitse edes sanoa, että makean järven veden päällä käveleminen ilman mitään varusteita on tieteellinen mahdottomuus. se on mahdottomuus. piste.
Kuolleen meren väkevässä suolassakana ei voi kävellä, mutta suolasta sakea vesi kannattaa ja ihminen kelluu uppoamatta pulskis pulskis veteen.
Uusi testamentti kuitenkin kertoo, että Jeesus Vapahtajamme päätti kävellä veden päällä, jota yrittäessään Pietari meinasi vajota myrskyävän järven pinnan alle.
On melkoinen vaatimus, että meidän pitäisi uskoa, että kertomukset ovat totta. Järkemme, tietomme, kokemuksemme - kaikki puhuu sitä vastaan ja luonnon ankarat lait vakuuttavat, että ei pidä lähteä lainehtivalle järvelle kävelemään ilman mitään apuneuvoja.
Kertomuksen todenperäisyyden epäileminen on aivan luonnollista ja terveen järjen mukaista.
Yhtä lailla on järjen mukaista epäillä kertomuksia Jeesuksen neitseellisestä syntymästä, jotka kuitenkin ovat niin keskeisiä uskollemme, kuten Haamul keskustelujen puolella kertoo.
Täysin järjen vastaista, mahdotonta ja uskomatonta on myös, että roomalaisella ristillä surmattu mies, jonka kylki on keihäällä lävistetty ja joka on haudattu, lähtisi omin neuvoin haudasta jonnekin sunnuntaina aamuvarhain.
täysin mahdoton juttu meidän tietojemme, kokemuksemme ja ymmärryksemme mukaan.
ei onnistu.
kuollut on kuollut.
Suomen ev.lut. kirkon työntekijöiden koulutus on perinteisesti uskottu Helsingin ja Turun ja nyt myös Joensuun teologisten tiedekuntien haltuun. Kirkon johtajat, piispat ja arkkipiispa, on usein näiden tiedekuntien kasvatti ja väitellyt tohtori.
Tämän koulutuksen osana tutustutaan perusteellisesti Raamattuun, opiskellaan sen alkukieliä enempi tai vähempi, ja opitaan tuntemaan sen rakennetta, sisältöä ja tieteellisen Raamatun tutkimuksen vaiheita, teorioita ja tuloksia.
Koska kyseessä on yliopistollinen aine, professorit, apulaisprofessorit, assistentit ja lehtorit tahtovat pitää yllä myös Raamatun tutkimuksen eli Vanhan ja uuden testamentin eksegetiikan tieteellistä luonnetta akateemisessa maailmassa.
Papeiksi valmistuvat saavat siis kirkon toivomuksesta akateemisen peruskoulutuksen, jossa kaikilta vaaditaan tietty Raamatun tieteellisen tutkimuksen osaaminen.
Näin on hyvä ja avoimin silmin ja mielin opiskelijat joutuvat tutustumaan kaikkeen mahdolliseen mitä Raamatun ympärillä akateeisessa maailmassa keskustellaan.
Näiden kuvioiden keskellä itsenäinen kriittinen ajattelu kehittyy ja opiskelija tottuu suhtautumaan kaikkeen epäilevästi ja arvioiden, totuutta etsien. Myös omiin rakkaisiin käsityksiinsä.
Akateemisen ajattelun luonne on kriittinen ja vapaa eikä se paljon kuvia kumartele. Ei edes omia pyhiä lehmiään, suuria tutkijanimiä ja koulukuntia. Kaikki joutuvat samaan epäilyn ja skeptisyyden ja kriittisyyden seulaan.
onkohan se noin...
ei se ehkä ihan noin mene...
taitaa olla keksittyä tarinaa tämä...
nykyään teologian opinnot on suunniteltu siten, että opiskelijan ei ola pakko hepreaa ja kreikkaa tavata. klassisten perusaineiden, eksegetiikan (Raamattu) systemaattisen teologian (kristillinen oppi) kirkkohistoria (kotimainen tai koko kirkkoa koskeva) saattavat jäädä aivan perustasolle ja opiskelija voi keskittyä ajankohtaisiin teemoihin, käytännöllisen teologian, sielunhoidon, psykologian jne. aloihin.
suositeltavaa olisi että opiskelija ottaisi ainakin yhden tai kaksi noista kolmesta ainakin cum laude tasolle.
kriittisen itsenäisen ajattelun kehittyminen Raamatun äärellä on monelle vaikeaa.
UTn emeritus professori Heikki Räisänen tulee viidesläisyyden taustalta, ja hän kertoo opiskelijoille joskus, miten totuuden kohtaaminen voi olla tuskallinen prosessi.
esikoislestadiolainen tausta on varmaan erityisen vaikea, koska seuraväkeä suroastaan kielletään arvostelemasta Pyhän Hengen inspiroimia saarnaajia.
auktoriteetti usko ja itsenäinen kriittinen asioiden arvioiminen omista näkökulmista ja oman ajattelun muuttaminen ja kehittyminen, oppiminen, eivät kuulu essujen tyypilliseen henkiseen profiiliin.
tietoa pikemmin kartetaan ja paetaan ja totuutta pelätään epäuskon aiheuttajana ja hengellisen elämän myrkkynä.
repivä historiallis-kriittinen Raamatun opetus 1970-luvun Helsingin yliopistossa "Räiskin" ja muiden tuodessa maailmalta uutta tietoa Raamatun tutkimuksesta johti heränneen kansan parissa vastareaktioon.
kirkon tehtäviin koulutettaville teologeille tulee antaa myös vaihtoehtoista ja rakentavaa Raamatun ja uskonelämän sisältöä koskevaa opetusta. Tähän tarkoitukseen perustettiin Suomen teologinen instituutti.
siellä etenkin Timo Eskola on pitänyt perustamisajatusta esillä ja arvioinut yliopiston opettajien tuotantoa ja kirkollista tilannetta, välillä itsekin yliopistolla luennoiden.
eräänlainen peruslinjanveto on Timo Eskolan kirja "ateistit alttarilla" eli kertomus Suomen ev.lut. kirkon papeista, joiden usko on haaksirikkoutunut Raamatun tutkimuksen äärellä ja saman tien mennyt käytännössä usko elävään Jumalaan.
Teologinen instituutti on palvellut etenkin fukseja, ensimmäisen vuoden opiskelijoita, ja auttanut monin tavoin. sen kirjastoa käytetään ja rukouspiirit ja tukikoulutus ovat olleet tarpeellisia.
jossain määrin ongelmia on tuottanut yhä kasvava naispuolisten teologian opiskelijoiden joukko ja STIn suhtautuminen naisen vihkimiseen papin virkaan, siis käytännöllinen kirkkopoliittinen asia.
toisaalta esimerkiksi tiedekunnan dekaanin asemasta professori Raija Sollamo sanoi joskus hieman tuhahtaen, että STI on "heikkojen paikka" jotka eivät uskalla katsoa totuutta silmiin.
näin Suomen tuleva papisto on jo nuorena tienhaarassa.
vaihtoehtoja on monia, joista tässä joitain
1. älä lue enempää kuin on pakko eksegetiikkaa, se horjuttaa uskoasi Raamattuun ja voipi käydä "aloitti Hengessä, päätti Helsingissä" kuvio kuten niin monelle on käynyt.
2. lue Raamatun tieteellistä tutkimusta
a. menestyäksesi uraputkessa ja jatko-opinnoissasi ole rohkea, anna lapsellisen ihmeuskosi mennä, omaksu kaikkein radikaalein tutkimuslinja keski-Euroopasta ja Amerikoista, ja katso mitä jää jäljelle.
b. pysy uskollisena isiesi uskolle ja Raamatulle, koeta selvittää mistä on kysymys, mikä on totuus, syvenny monipuolisesti Raamatun tieteelliseen tutkimukseen, sen koulukuntiin ja kiitä Herraa Jeesusta, Jumalan Sanaa, että saat oikein ammatiksesi pyhää Sanaa tutkia.
3. ota pintaliitona tietoa Raamatusta ja sen tutkimuksesta ja keskity muihin oppiaineisiin. Koeta sitten seurakunnassa sovittaa jotenkin yhteen oppimasi ja uskomasi tieto ja seurakunnan oppimaton vanhanaikainen usko ihmeisiin.
veden päällä käveleminen on hyvä happotesti!
suomalainen kirkkovieras on jo tottunut tähän uuteen tilanteeseen, joka on levinnyt yliopistoista papiston kautta maaseudulle ja kaukaisimpiin kirkonkyliin... jos niitä vielä on eikä ole kaupungiksi kylää julistettu.
kirkkokansa on tottunut kuulemaan asiantuntevaa ja syvälle Raamattuun paneutuvaa saarnaa, huolellisesti jäsennettyä puhetta ja ajankohtaista tekstiin nojaavaa tulkintaa.
kirkkokansa on tottunut myös kuulemaan saarnoja, joissa Raamatun teksti on lähinnä johdantoluku, jonka jälkeen puhutaan tärkeämmistä asioista jotka meitä todella koskettavat.
kirkkokansa on ikävä kyllä myös tottunut kuulemaan saarnoja, joista puuttuu lähes tyystin uskon elävään Jumalaan.
Raamattu on alunperin kirjoitettu hepreaksi, arameaksi ja kreikaksi. 400-luvun taitteessa Hieronymos (347-420) käänsi koko Raamatun ensimmäisen kerran sen ajan kansankielelle, latinaksi. Hän kokosi suureen työhönsä vanhempia latinalaisia käännöksisä ja käänsi osan tekstistä uudelleen. Koska kyseessä oli "kansanlatina" eli vulgaari latina, käännös on saanut nimekseen Vulgata.
työtään Hieronymos teki etupäässä Beetlehemissä Jeesuksen syntymäkirkon tuntumassa.
kerran Hieronymos näki pelottavan unen, josta hän heräsi aivan hiestä märkänä.
"sinä olet cicerolainen et kristitty" uni syytti.
kuuluisa roomalainen valtiomies ja puhuja, Markus Tullius Cicero (106-43 eKr) suhtautui omaan roomalaiseen uskontoonsa varsin asiallisesti ja rauhallisesti.
kaikenlaisia jumaltaruja ja myyttejä kuullessaan ja lukiessaan, Cicero ajatteli "mikä on mahdollista tänään oli mahdollista muinoin".
Hän arvosteli siis kansansa perinteitä ja legendoja ja uskontoa varsin käytännöllisesti oman todellisuutensa ja oman aikansa valossa.
Hieronymos oli, kuten arvata saattaa, hyvin koulutettu ja oppinut mies - aikansa professorien huippua - ja hänelle on Jumala antanut myös paljon järkeä.
Tuossa painajaisessa Hieronymos koki, että hän on lukenut käännettävää pyhän Raamatun tekstiä Ciceron silmin.
"Eihän nyt tänään kukaan ihminen kävele veden päällä, joten ei Jeesuskaan ole kävellyt eikä Pietari. Taruja ja satuja vain nämä kertomukset siis ovat."
Yliopistomaailma on nykyään aidosti Ciceron hengessä tieteellinen. Luonnonteiteissä ja humanistisissa tieteissä ei aseteta vain metodeja eli menetelmien rajoja sen mukaan, mikä nyt on mahdollista, vaan myös koko olevaisen todellisuuden rajat tahdotaan määritellä usein empiirisesti, kokemusperäisesti tai loogisesti matematiikan avulla.
ei meillä ole mitään tätä vastaan kun tutkiaan Intian uskontoja. Harva meistä osaa ottaa todellisuutena intialaisten miljoonista jumalista kertomia asioita ja niihin kohdistuvia uskomuksia.
mutta tieteen ei hindujenkaan kohdalla tulisi vetää Ciceron rajoja ihan niin jyrkästi, vaan oivaltaa, että on olemassa sekä henkinen että hengellinen todellisuus. voipi olla, että joku hindujumaluus on todellisuutta mutta sellaista jota tiede ei noin vain tavoita.
emmehän me tiedä länsimaisetkaan ihmiset suinkaan juuri mitään hengellisestä todellisuudesta tieteen kokeellisin keinoin ja aivotutkimus on vasta ihan alullaan.
kun Ciceron periaatetta sovelletaan pyhän Raamatun tutkimukseen, alkavat lastut lentää.
Ja näin on tosiaan tehty ja tehdään oikeastaan koko ajan.
Jos joku kävelee tänään veden päällä, ehkä joku on kävellyt muinoinkin veden päällä.
Jos ei niin sitten ei sellaista tapahdu ja kyseessä on vain joku Jeesuksen jumaluutta korostamaan keksitty kalavale.
Tieteessä niin yleinen Ciceron periaate onnahtaa Jeesuksen kohdalla kuitenkin sen tähden, että se lähtee alkuolettamuksesta, ettei kukaan ole Jumalan poika ilman inhimillistä isää syntynyt.
Loogisesti tästä seuraa, että kertomukset neitseestäsyntymisestä ovat jotain hellenististä roskaa jota varhaiset helposti narutettavat ja taikauskoiset Rooman imperiumin aikaiset ihmiset uskoivat kaiken muun hölynpölyn kanssa.
Eihän neitseestäsyntymisestä ole johdonmukaista kertomusta edes Uudessa testamentissakaan... joten puppua varmaan, koska ei sellaista tapahdu että neitsyt tulee raskaaksi Pyhästä Hengestä.
Näin kielletään heti kättelyssä Jeesus, Jumalan Poika, ja puuhaillaan Jeesus nasaretilaisen ja hänen ympärillään liikkuvan taruston parissa.
Ei mitään kirkastusvuorta elioineen ja mooseksineen, ei mitään getsemanea enkeleineen, ei mitään tyhjää hautaa ei mitään ylösnousemista kuolleista, ei mitään helvettiä eikä mitään taivasta.
eikä mitään veden päällä kävelemistä Galilean aalloilla.
muistan yhä elävästi kuinka kielellisesti huippulahjakas työmiehestä professoriksi itsensä lukenut Aimo Edvard Murtonen piti tästä tekstistä luennon meille opiskelijoille Helsingin yliopiston vanhan päärakennuksen isossa lunetosalissa.
hän oli jättänyt kaiken taakseen ja muuttanut Australiaan opettajaksi.
Luennon perustava ajatus oli, että alunperin arameankielellä kerrottu kuvaus Jeesuksesta Kinneretillä on käännetty kreikankieleen väärin. Aidon alkutekstin käännöksen mukaan Jeesus nimittäin käveli järven rannalla!
näin varustettuna nuori pappi-parka sitten joutuu vuorollaan kirkossa saarnaamaan uskosta ja epäuskosta ja kirkkovuoden tekstinä voi olla tämä Jeesus kävelee veden päällä.
monenlaista kiemurtelua se voi aiheuttaa pastorin tai pastorinnan päässä, jossa elävät muistot "rohkeista opettajista" jotka uskalsivat epäuskonsa sanoa sanoiksi ja pukea tieteelliseen kieliasuun vakuuttavalla tavalla.
Miten julistaa uskoa valheellisen tekstin perusteella, joka ilmiselvästi kertoo jostain jota ei ole koskaan tapahtunut??
Onhan tämä Uuden testamentin teksti aivan selvästi annettu Jumalan kansalle rohkaisuksi elämän myrskyihin ja suureen hätään, joka voi kohdata ajan aallokoilla.
Jos se ei pidä kertomuksena paikkaansa, opettaako se meitä luottamaan valheisiin ja tarinoihin ja rakentamaan elämämme turva uskonnollisen höpertelyn, hyssyttelyn ja hurskastelun varaan?
pois kauas kova maailma, paetaan uskonnon oopiumin turviin! näinhän Karl Mark sanoi... uskonto on oopiumia kansalle.
tämän Jumalan Sanan äärellä neuvoisin katsomaan tuota tieteen puolta...
Cicero oli viisas mies, etevä poliitikko ja lakimies, loistava puhuja ja logiikan mestari.
Hän antoi sangen käyttökelpoiselta vaikuttavan ohjeen vanhojen historiallisten ja uskonnollisten kertomusten ja myyttien arvioimiseen.
mikä voi tapahtua tänään on voinut tapahtua ennenkin.
jos vanhat kertovat jostain, joka ei voi tapahtua tänään, se ei ole totta vaan tarua.
Ciceron neuvo pitää paikkansa, mutta se onnahtaa erikoistapauksessa.
Jeesus on Jumalan Poika, syntynyt neitsyt Mariasta Pyhän Hengen siittämänä, kärsinyt Pontius Pilatuksen aikana, haudattu ja kuollut Hän astui alas tuonelaan ja sieltä hän nousi kirjoitusten mukaan kolmantena päivänä ja astui ylös taivaisiin, jossa Hän istuu nyt Isän oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.
Kukaan muu ihminen ei ole tällaista tietä kulkenut, kenelläkään muulla ei ole tällaista Isää, kukaan muu ei istu moisella valtaistuimella Isän oikealla puolella.
Ciceron sääntö pitää kuitenkin paikkansa. Tämä ainutlaatuinen Jeesus käveli veden päällä ja Hänen käskystään voit sinäkin kävellä veden päällä. Kannattaa olla tarkkana tuollaista käskyä kuullessa, että tiedät varmasti kuka komentaa aaltoihin.
Ainutlaatuinen Jeesus paransi sairaita ja Hän voi parantaa rakkaasi tänään.
Ainutlaatuinen Jeesus kulki julistaen ihmisille synnit anteeksi. Hän tekee niin yhä omiensa kautta.
Ainutlaatuinen Jeesus herätettiin kuolleista.
Hän on luvannut herättää myös sinut kuolleista. Henkilökohtaisesti.
harvempi meistä taitaa Saimaan aalloilla kesällä kävellä ilman kellukkeita. mitä sillä olisi merkitystä?
(voisi tosin päästä kyllä päivälehtiin ja tienata mammonaa iltanäytöksin... ehkä kävellä ensimmäisenä Kanaalin ylikin)
sen sijaan kuulemme useammankin kerran korvissamme jotain paljon suurempaa ja väkevämpää, jota on vähintään yhtä vaikea uskoa todeksi.
"Maasta olet sinä tullut, maaksi olet sinä jälleen tuleva, meidän Herramme Jeesus Kristus on sinut viimeisenä päivänä herättävä"
tätä ihmeellistä viestiä ei voi tieteellisesti kokeellisesti tutkia kuin vain kerran, kukin omakohtaisesti, joten se taitaa jäädä uskon varaiseksi asiaksi.
niinkuin kysymys Kinneretin kävelystäkin!
Rymättylän räätälin poika Aapeli Saarisalo rakasti Jeesuksen kotijärveä niin, että antoi pojalleenkin nimeksi Sakari Kinneret.
hän usein kertoo kirjoissaan Galilean maisemista, miten Kinneretin järvi on syvällä merenpinnan alapuolella vajoamassa. Sitä ympäröi joka suunnalta korkeat vajoaman reunat.
Mutta pohjoisessa, siellä missä Jordan joki laskee Kinneretiin ja tekee vedet kalaisiksi, Kapernaumin ja Bet Saidan seudulla, lännessä on syvä laaja sola joka avaa tuulen portit Arbelan vuoren pohjoispuolelta.
Jisreelin laaksoa pitkin puhaltava tuuli voi yllättää kokeneetkin kalastajat saarettomalla yli 10 km levyisellä ja 30 km pitkällä selällä niin että he saattavat terävässä aallokossa joutua merihätään.
Aapeli vaelsi levottomina 1920 luvun vuosina Arbelin vuoren ja Jisreelin maisemissa jalan patikoiden päivässä kymmeniä kilometrejä. Hänellä oli vain aasi seuranaan, ja rauniomaita kierrellessään hän tallensi niistä tietoja kynällä paperille ja kokosi ruukunsirpaleita muinaisten asutusten ajoittamista varten.
Veden päällä hän ei kävellyt mutta kulki kyllä muuten vaarallisilla vesillä ja Herra Jeesus, Galilean mies, piti hänestä hyvän huolen.
Kerran ratsasti julmettu joukko beduiineja vaaleahiuksista yksin aasinsa kanssa kulkevaa ulkomaalaista ryöstämään.
siinä oli tussaria ja miekkaa ja nuijaa ja monenmoista arabialaista urinaa, jota Aapeli kyllä hyvin ymmärsi. mutta minkä voit tehdä, alakynnessä?
yksi rosmoista sitten meni ulkomaalaisen aasin luo ja avasi satulalaukun kannen. katsahti sisään hämmentyneenä, mutisi jotain kavereilleen ja koko porukka pyrähti ratsuineen tiehensä.
satulalaukku oli näet täynnä saviruukun sirpaleita. "joko tämä on mielipuoli, joita Allah suojelee, tai noita"
jonkun uskoa koettelee tietysti myös kertomus verorahasta.
kun Jeesuksen porukan tuli maksaa vihatuille roomalaisille vero, Jeesus neuvoi ystäviään menemään kalaan.
tulihan sieltä kala, ja sen suussa oli denari jolla vero maksettiin.
saattaa joku nuorempi Raamatun tieteellinen tutkija tuosta hymähtää että niinpä niin...
Ciceron tavoin hän voisi sanoa, ettei ahvenen tai hauen suussa rahoja ole.
ei ole,
mutta Kinneretin järvessäpä elää Amnon, kala joka suojelee poikasiaan vaaralta ottamalla ne suuhunsa ja sylkemällä turvallisen ajan palattua taas ulos.
nämä emokalat usein ottavat suuhunsa vedessä olevia kimaltelevia esineitä, kalastajat ovat löytäneet CocaCola pullon korkkeja verkoista nostamistien kalojen suusta.
ihme ei siis ollut siinä, että kala oli ottanut rahan suuhunsa.
ihme oli kalastuksen ajoittamisessa. juuri oikea koukku juuri oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.
se oli ihme joka ei käynyt Jumalan asettamia luonnonlakeja vastaan kuten veden päällä käveleminen teki.
ihmekös että seuralaisensa luulivat Häntä aaveeksi yössä.
Pauhatkoonpa elon meri, purtein kestää sen. Turvan antaa pyhä veri, siksi pelkää en.
Purtenani ompi armo, armo ikuinen. Turhaan uhkaa meren tarmo, viima vihainen.
Johdossa saan olla Herran, Taivaan Kuninkaan. Hänpä voitti meren kerran, Hältä avun saan.
Vaaroja on paljon kyllä, mutta pelkää en. Taivashan on meren yllä, Hallitsija sen.
Puhdistaahan myrsky purren, painot pudottaa. Kulkisinko sitten surren, vaikka aaltoaa.
Rauhan ranta silmiin siintää. Sinne ikävöin. Sinne mielen aina kiitää - päivin sekä öin.
(Aatu Heiskanen, 1886-1941)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti