Kun Jumala ei nalkuta eikä omatunto kolkuta

Ymmärrämme kansan syviä rivejä myöten tavallamme, mitä on Jumalan viha, joka ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta kohtaan.

Jumalan viha ilmestyy taivaasta ja kohdistuu kaikkeen jumalattomuuteen ja vääryyteen, jota ihmiset tekevät pitäessään totuutta vääryyden vallassa. Room 1:18

Mutta kun Jumala odotetulla tavalla rankaisee, ruoskii lapsiaan, nuhtelee kansakuntia, antaa pyhän tahtonsa selvästi raikua kirkkojen saarnatuoleista ja seuratupien pöntöistä, se on Jumalan armoa. Tarkoitus on "rankaisee vaan ei hylkää Herra". Monelle Jumalan vihan kohtaaminen sodassa, sairaudessa, onnettomuudessa, vitsauksissa ja vastoinkäymisissä onkin merkinnyt kääntymystä pahoilta synnin teiltä ja tämän maailman pimeydestä etsimään apua ylhäältä.

Näin ihminen luonnostaan kokee. On yllättävää, miten apostoli Paavali kuvaa seurauksen siitä, että ihminen ei palvo ja kunnioita Jumalaansa. Ero kirkosta, ero seurakunnasta, ero seuraväestä, kasteen liiton kieltäminen, tai yksinkertaisesti Jumalan armoliiton torjuminen, kun sellaista tarjotaan, ei johda armolliseen kuritukseen. Kirkosta eronnut jumalat hylännyt ex-kristitty ei joudu odottamaan, milloin taivas putoaa niskaan. Ei se mene niin. Jumalan kuritus näet on armoa ja kutsua parannukseen.

Apostoli Paavali kertoo aivan toisenlaisesta vihasta - Jumala lakkaa nalkuttamasta.

Nuhteiden, kehotusten, kutsujen ja vetoamusten ääni vaikenee ja Jumala sanoo luomalleen ihmiselle - kulje sitten valitsemaasi tietä.

Aitoon hengelliseen paatumukseen liittyy riemullinen vapaus tehdä, mitä itse näkee hyväksi. "Älä huolehdi, Jumalaa ei todennäköisesti ole!" vapaus isällisestä kurituksesta. Itsensä toteuttaminen sanan varsinaisessa mielessä. Jumalan viha ei pelota, yhteiskunnan arvomaailmaan pohjautuvien lakien ja asetustenkin kanssa voi pärjätä, kun tietää mistä naruista vetää.

Näin apostoli tämän "ihanan vapauden" asian ilmaisee katsellessaan elämää aikansa sivistyskeskuksessa Roomassa

RIKOS
Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Sen vuoksi he eivät voi puolustautua. Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.
Room 1:19-21

RANGAISTUS

Sen vuoksi Jumala on jättänyt heidät mielihalujensa valtaan sellaiseen saastaisuuteen, että he keskinäisissä suhteissaan häpäisevät oman ruumiinsa.  

He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen, he ovat kunnioittaneet ja palvelleet luotua eivätkä Luojaa -- olkoon hän ikuisesti ylistetty, aamen.  Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan.

Koska he eivät ole antaneet arvoa Jumalan tuntemiselle, on Jumala jättänyt heidät arvottomien ajatusten valtaan, tekemään sellaista mikä ei sovi. 

He ovat täynnä kaikenlaista vääryyttä, halpamaisuutta, ahneutta ja pahuutta, täynnä kateutta, murhanhimoa, riitaisuutta, petollisuutta ja pahansuopuutta, he panettelevat ja parjaavat, vihaavat Jumalaa, ovat röyhkeitä ja pöyhkeitä, rehenteleviä ja pahanilkisiä, vanhemmilleen tottelemattomia, ymmärtämättömiä ja epäluotettavia, rakkaudettomia ja säälimättömiä. Vaikka he tietävät Jumalan säätäneen, että ne, jotka käyttäytyvät tällä tavoin, ovat ansainneet kuoleman, he toimivat itse näin, vieläpä osoittavat hyväksymistään, kun muut tekevät samoin.

Room 1:24-32

Johtopäätös

Apostoli Paavalin Roomalaiskirjeessä toistuu tässä kohdassa logiikka:

1. ihminen tuntee kyllä Jumalan ja näkee Hänen suuret tekonsa kaikkialla. Siitä huolimatta ihminen ei kunnioita ja kiitä Häntä Jumalana.
2. sen vuoksi Jumala on jättänyt heidät 

• mielihalujensa valtaan 
• häpeällisten himojen valtaan 
• arvottomien ajatusten valtaan
• tekemään sopimattomia

Martti Luther sanoi viisaasti, ”Silloin Jumala eniten vihastuu, kun hän ei ensinkään vihastu vaan sallii jumalattomien kulkea sydämensä halujen mukaan, kasvaa ja edistyä, eikä tuhoa heitä.”
(Kristinoppi 1948, Synti: Jumalan viha)

Sen sijaan, että taivaasta sataisi tulta ja tulikiveä tuhoten Sodoman ja Gomorran asukkaat, onkin hiljaisuus ja "kaikki hyvin".

Jumala ei nalkuta eikä omatunto kolkuta.

Ymmärtääksemme, miksi tämä ihmisen nuhtelun ja rankaisemisen loppuminen, hylkääminen, on Jumalan rakkauden vastakohta tutkikaamme, kuka on ihminen. Aloitetaan vaikka Paratiisikertomuksesta tai luetaan Rooman historiaa Jeesuksen ajalta. Jatkolukemista riittää aivan omalle ajallemme asti!