Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli käyttää syvästi loukkaavaa ilmausta "pappisvirkaan sopimaton" erottaessaan vihittyjä pappeja pappisvirasta, viimeksi Ilpo Sinkon tapauksessa.
Mielestäni ilmaus on Lähetyshiippakunnassa toimivien pappien tapauksissa teologisesti ongelmallinen. Kyseessähän on skismaattinen ryhmä, joka edustaa puhdasoppista luterilaisuutta ja sanoutuu irti piispoista, jotka heidän näkökulmastaan eivät toimillaan ja päätöksillään sitä edusta. Perustana heidän esittämälleen arvostelulle on pyhä Raamattu. Näin ollen "sopimattomuus pappisvirkaan" on kieltäytymistä taipumista piispojen ja kirkolliskokousten päätöksiin, ei sopimatonta elämää tai julkista harhoppien suosimista tai muuta sellaista papille soveltumatonta.
Jos olen oikein tämän tuomiokapitulin ilmaisun sisällön käsittänyt, silloin Martti Luther on pappisvirkaan soveltumaton. Hän näet asetti Raamatun sanan korkeimman auktoriteetin paikalle, sysäten sieltä syrjään sekä Rooman piispan että kirkolliskokoukset ja synodit arvovaltaisine päätöksineen.
Naispappeusasiassa omantunnonarkojen pappien kohtelu osoittaa osaltaan tiettyä perustavaa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon etääntymistä Lutherista ja Raamatusta.
Kertooko tästä etääntymisestä myös tuore keskustelu "uskonpuhdistus" sanan käytöstä reformaation juhlavuonna?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti