Turun suunnalla vaikuttaa esikoislestadiolaisten lähetysmies Olavi Simolin, joka mainitaan Suomen johtavien saarnaajien joukossa lähetyskirjeissä, joita Rauhan Siteessä julkaistaan.
Pekka Liuksiala,
Tapio Laukkanen,
Pauli Väänänen,
Raimo Haimilahti
Seppo Parviainen
Heikki Purtanen
Eino Ruusula
Seppo Karhu
Sakari Siltala
Olavi Simolin
Toivo Kärki
Markku Oksanen
Pauli Nuutinen
Reino Haimilahti
Unto Rantanen
Arvo Konttinen
Veli-Matti Koskimaa
Timo Hämäläinen
(lista voi olla vanhentunut)
Suomi24 foorumilla kirjoittava nimimerkki teuta kirjoitti 21.4.2009:
"... muistat varmaan lähetysmiehen eero halmeen, hän on jo mennyt herransa iloon, hän oli paljon kiusattu muilta muilta suunnilta, ja tietenkin lapinvanhimmilta, jotka eroittivat hänet lähetysmiehentehtävstä...
Samaan aikaan olavi simolin sai lähtöpassit, ei ne olleet mitään tehneet (mutta ns. äitiseurakunta halusi kurittaa)"
teutan viestiin nähden minua näin ulkopuolisena hieman ihmetyttää, että Olavi Simolin mainitaan esimerkiksi lähetyskirjeessä Suomesta Ruotsiin Lahden juhannusseuroista 2003.
oliko äitiseurakunnan antama kuritus sitten jo ohi?
kirje päättyy kauniisti
"Jääkää hyvästi Jumalan haltuun. Lähetämme teille kaikille rakkaita ja lämpimiä terveisiä sillä uskolla, että jos emme tapaa tämän maan päällä, saamme tavata toisemme iankaikkisuuden ihanassa maassa, jossa Kristus on aurinkona."
jospa Kristus saisi olla elämän valkeutena myös täällä ajassa, kun vielä kilvoittelememme syntisinä ja vajavaisina veljinä ja sisarina.
ihmettelen, millaista valoa Totuuden Henki antaa tähän kysymykseen?
tahtoisiko kukaan nettiruukkulainen kommentoida teutan esittämää ajatusta.
uumoilen sen enempää mistään mitään tietämättä, että Eero Halme ja Olavi Simolin joutuivat Nilivaaran kirjeen laatijoiden hampaisiin?
suomalaisten saarnaajien urhea "panssarijoukko" ei sormeaan nostanut heidän puolustamisekseen?
Kirjoittanut: Hakari
Eero Halmeen ja Olavi Simolinin juttu- sehän oli kesällä 1998, kun se tapahtui, nimittäin eräänlainen hyllytys.
Minun tietoni voivat olla epätarkkoja, muistan vain sen hälyn, puhelinsoitot, kokoontumiset- ja ainakin itse kohdallani hämmennyksen, koska nämä saarnaajat mielestäni olivat (ja OS on edelleenkin) vahvasti Jumalan Sanaan turvaavia.Se myöskin ihmetyttää, että hässäkkä vähitellen kaikessa hiljaisuudessa
vaimeni ja ilmeisesti tosiaankin v:een 2003 mennessä tapahtui jonkinasteinen maineenpalautus.
Olisi kuitenkin odottanut, että kyseinen maineenpalautus olisi tapahtunut yhtä julkisesti ja avoimesti kuin kokoukset ja tapahtumat, joista kaikki alkoi.
Muutenkin:olen ymmärtänyt että seurakunta asettaa saarnaajia ja myös, jos on tarpeen, erottaa.Ettei se tapahtuisi joidenkin naapurimaan saarnaajien toimesta ja heidän korviinsa kantautuneiden ilkeämielisten ja kateellisten panettelujen seurauksena.
Oli kaiken kaikkiaan käsittämätön tapahtumasarja!
Kirjoittanut: MikkoL
olenko siis oikein ymmärtänyt, että Olavi Simolin ja Eero Halme edustivat tällaisia näkemyksiä
- Raamattu on Lapin vanhinten ymmärrysten yläpuolella
- kaikki opetus ja hallinnolliset määräykset pitäisi arvioida Jumalan sanan valossa.
- Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden.
Jos näin on, niin eikös Olavi Simolin ja EH edusta raamatullista, luterilaista kristillisyyttä?
Ja kuka tällä perusteella lähtisi hyllyttämään saarnaajia?
ellei itse perkele?
olenko ymmärtänyt oikein, että Lapin vanhimpien aloitteesta ilmeisesti vuonna 1998 Turussa pidettiin esikoislestadiolaisten lähetysmiesten kokous. EH ja OS kutsuttiin sinne kertomatta heille etukäteen, mistä on kysymys.
Kokouksessa kävi ilmi, että Lapin vanhimmat - nyt siis kaiketi Odd Minde, Gunnar Persäter ja Larssonit ainakin - eivät voineet hyväksyä, että heidän asemaansa ja opetuslinjansa kanssa ristiriitaista opetusta sallitaan.
eräs näistä lapinvanhimmista sanoi myöhemmin, että erottamisen syynä oli "te ette luota meihin".
luottamuspula vanhimpiin.
Suomessa tahdottiin näköjään sitten tosiaan palauttaa näiden kahden rakastetun Jumalan Sanan saarnaajan asema - tunnettiinhan heidät kautta maan ja hyllytys oli melkoinen isku, kuten Hakari tuossa edellä muistelee.
Seurakunta tahtoi palauttaa maineen, vaikka hiljaisuudessakin, mutta Esikoislestadiolaisten johtaja Pekka Liuksiala noudatti Ruotsin Lapin linjaa ja esti tämän.
Raamattua julistavien saarnaajien sijasta hän antoi saarnavuoroja tärkeisiin ja vähemmän tärkeisiin seuroihin Lapin uskollisille, jotka muistivat aina mainita Kiirunan uskollisen ja kärsivällisen Jumalan lasten hoitamisen ja tuoda esiin näiden ihmisten viisaiden ja koeteltujen neuvojen merkityksen.
siis PL toimi näin Lapin vanhinten kannalta oikein ja piti ryhmäkuria voimassa, eräällä tavalla puoluepiiskan arvovallalla.
Näin tehden Pekka Liuksiala ja Esikoislestadiolaiset ry:n johto saattoi säilyttää rauhan yhdyssiteen ja estää hankalia ristiriitoja Jumalan lasten välillä ja palauttaa Lapin luottamuksen suomalaisten kristittyjen keskuuteen.
Näin eräs kirjoittaja asian näkee:
"Oma syynsä on ns. messiaanisilla lestadiolaisilla. He odottavat uutta Messiasta, joka "muuttaa taas kaiken". Näin he tekevät, vaikka Voideltu tarjotaan meille jo sanassa ja sakramenteissa. Sanan merkitystä seurakunnan koossa pitäjänä ja tien viitoittajana he eivät ymmärrä.
Nyt he odottavat, ties kuinka monetta vuotta, "että Lasse Larsson" korjaisi asiat ennalleen. Asioitahan ei pitäisi korjata ennalleen, vaan Raamatun perustalle. He eivät siis näe, että ongelmien syy on Raamatun vastainen opetus äitiseurakunnasta, sen vallasta ja opetus lapinvanhimmista.
Vaikeuksien perustus laskettiin jo Takkisen aikana.
Aivan kuin sortovuosien aikana yksinkertainen kansa pani toivonsa "hyvään keisariin", panevat nyt nämä messiaaniset lestadiolaiset toivonsa "hyvään lapinvanhimpaan" - Jumalan sanan ja Kristuksen sijasta."
kuten Juhannuksen seurojen lähetyskirjeessä 2003 pyydettiin kauniisti kuoleman jälkeisestä tapaamisesta - siellähän Eero Halme jo on sillattoman sillan takana - niin saakoon Kristuksen totuudellinen ja armahtava valo tuoda esiin asioita tässä kristilliyydessä nyt jo ajassa.
Samat henkilöt, jotka hyllyttivät Olavi Simolinin ja Eero Halmeen, näet pitävät edelleen valtaa ja Pekka Liuksiala edelleen sanoo, kuka saarnaa missä ja milloin, vaikka hän on muut vastuulliset tehtävät Es.lest. ry:ssä jättänyt toisille.
jos olen oikein ymmärtänyt.
olenko siis oikein ymmärtänyt, että Olavi Simolin ja Eero Halme edustivat tällaisia näkemyksiä
- Raamattu on Lapin vanhinten ymmärrysten yläpuolella
- kaikki opetus ja hallinnolliset määräykset pitäisi arvioida Jumalan sanan valossa.
- Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden.
Jos näin on, niin eikös Olavi Simolin ja EH edusta raamatullista, luterilaista kristillisyyttä?
Ja kuka tällä perusteella lähtisi hyllyttämään saarnaajia?
ellei itse perkele?
Jos oikein ymmärrän, Olavi Simoilin oli 1970-luvulla tiukan linjan mies.
monen Sanan julistajan elämässä on erilaisia vaiheita.
Lappeenrannassa toimii Es.lest. ry:n valtuuttamana saarnaaja Jouko Simolin.
liekö mitään sukua Olaville, tuo kaunis sukunimi on aika harvinainen varmaan.
Virsi 444
On yksi Isä meillä,
vain yksi Paimen laumalla
ja yksi usko, kaste,
yhteinen armonsanoma.
Kun rakkauden Henki
tuo rauhan sydämiin,
hän yhden, pyhän toivon
luo kaikkiin uskoviin.
Niin yhteen kaipaukseen
on yksi vastaus:
Vain Jeesuksessa meillä
on ainut autuus, pelastus.
Me käymme yhtä matkaa
rukoillen kohti taivasta.
On määränpäämme yksi
ja yksi tie on kaikilla.
Se tie on Jeesus Kristus.
Yön, myrskyn vaaroissa
me saamme aamuun luottaa
ja laulaa voitosta.
Näin yksi Herran kansa
nyt kantaa ristiään,
se kunnes kerran kootaan
iäksi kotiin kiittämään.
Bernhard Severin Ingemann 1843.
Suom. Per Boreman 1942,
Anna-Maija Raittila 1984.
Virsikirjaan 1986.
sunnuntai 31. tammikuuta 2010
keskiviikko 27. tammikuuta 2010
Hurskas ja Jumalan rakkaus
Katukuva Mumbaista (Bombay)Raamatussa on pieni, vain neljä lukua käsittävä suorastaan omituinen kirja, joka sisältää valtavan sanoman Jumalan rakkaudesta.
Ajattelen nyt ihan jotain perus-essu pariskuntaa Suomesta, joka matkustaa Intiaan. Kutsutaan heitä nyt vaikka Heikiksi ja Maijaksi.
He kävelevät Mombain kaduilla muutamia päiviä hotellin ympäristössä ja kauempanakin, eivät vain kulje bussilla turistiryhmässä oppaan turvassa ja intialaisia nähtävyyksiä ihaillen.
Siinä pikkuhiljaa alkaa heidän keskusteluihinsa tulla käsitystä intialaisten ihmisten lukumäärästä.
Intian pääkaupungin asukasluku on noin 14 miljoonaa.
Heikki toteaa puolisolleen "tässä yhdessä kaupungissa on enemmän asukkaita kuin olisi kaksi kertaa koko Suomen väestö. Kaikki kotimaamme asukkaat olisivat alle puolet Mombain asukkaista"
Maija tuumii hetken, nyökkää, väistä kohti ajavaa riksaa ja sanoo "meitä essuja on koko maailmassa noin 30.000. Me saisimme täällä ihmisten valtameressä täytettyä vain tommosen pienen tai keskikokoisen korttelin."
Molemmat kauhistuvat vanhassa kaupungissa kaduille aukeavia lukemattomia temppeleitä, Intian miljoonien jumaluuksien palvontapaikkoja ja monilla kaduilla näkyvää tavallisen kansan köyhyyttä.
Heikki ja Maija kokevat olevansa Jumalan selän takana monella tavoin ollaan - 2000 vuotta on Jeesuksen valtakunta jo ollut maanpäällä, vaan hindulaisuus kukoistaa Intiassa ja kilpailee islamin, ei niinkään kristinuskon kanssa.
Kirkot ovat harvassa ja länsimaisten käyttämiä, Englannin hallintoajalla enimmäkseen rakennettuja.
Väkivaltaiseksi suhteet paikoin menevät eri uskontojen välillä.
Heikki katselee loppumatonta ihmisten virtaa kadulla ja toteaa rakkaalle vaimolleen "ajattele, että Seoulin suurkaupungissa asuu 23 miljoonaa ihmistä - yhdessä kaupungissa enemmän kuin kolme kertaa koko Suomen väkiluku."
Hindut eivät tunne Kristusta henkilökohtaisesti, vaikka Hänen hahmonsa hieman muistuttaakin Krishnaa.
Haitanija Mahaprabhu (1486 - 1534) opetti, että Krishna on rakkauden korkein olemus.
Hare Krishna Hare Krishna
Krishna Krishna Hare Hare
Hare Rama Hare Rama
Rama Rama Hare Hare
Hare Krishan mantra on monelle meistäkin tuttu. Se kuuluu eri puolilla maailmaa tavallisesti keltaisiin kaapuihin pukeutuneiden nuorten rytmikkäänä lauluna. He kuuluvat "Kansainvälisen Krishna tietoisuuden järjestön" yhteyteen, jonka Abhai Kharanaravinda Bhaktivedanta Swami Prabhupada (1896-1977) on perustanut.
Hare Krishna mantran sanat tarkoittavat
Hare - jumalan vaikutus, energia (myös Krishnan vaimo Shakti)
Krishan ja Rama viittaavat jumalaan
Krishna - "kaikin tavoin ihana, suloinen"
Rama - "kaiken nautinnon alkulähde"
tätä mantraa, sanoja tai runoa, jonka toistaminen tuottaa "hengellisen muuttumisen", toistetaan loputtomasti.
mutta kertomuksemme Heikki ja Maija ovat oikeassa - hindujen Krishna ei todellakaan ole Kristus!
Istuessaan Mumbayn teehuoneessa kadun varrella kuumasta auringosta ja helteestä suojassa, Maija toteaa
"luitkos nettiruukusta Vicarin kirjoituksen. Koska nämä Mombain asukkaat eivät ole kristittyjä, niin Jumala ei rakasta heitä vaan he ovat vihan lapsia ja joutuvat kadotukseen"
Heikki vastaan "luin. siinäpä on miettimisen aihetta. näitä hinduja kun on aika paljon."
Maija jatkaa "mutta meidän saarnaajat opettavat, että kaikkien näiden tässäkin kadulla kulkevien ihmisten lapset pääsevät taivaaseen, jos kuolevat ennenkuin tekevät tietoisesti syntiä"
Heikki juo maittavaa teetä teen kotimaassa ja nyökkää hiljakseen.
jättäkäämme heidät nyt sinne Mombain vilinään - pakkanen ei siellä häiritse.
Avataan Raamattumme, jossa täsmälleen sama asia on esillä - Jumalan rakkaus - mutta hyvin erikoisessa muodossa.
Avataan Joonan kirja Vanhasta testamentista.
Kirja alkaa lupaavasti ja tutusti:
Ja Herran sana tapahtui Jonalle Amittain pojalle, sanoen:
"Nouse ja mene suureen kaupunkiin Niniveen, ja saarnaa siinä; sillä heidän pahuutensa on tullut minun kasvoini eteen."
Joona 1:1-2 Biblia 1776
ryhdistäydymme kaikki, assyrialaisten pääkaupunki Niinive!
Kirja on mahdollisesti kirjoitettu 600-luvulla eKr. Elävässä muistossa ovat assyrialaisten hyökkäyksen kauhut ja maan alistaminen Niinivessä valtaa pitävän suurkuninkaan alle.
Samaria, Israelin pääkaupunki, Omrin suvun maja, savuina ja rauniona. Jaakobin 12 heimosta kymmenen on tuhottu, surmattu tai viety pakkosiirtolaisuuteen, eivätkä ne koskaan enää palanneet kotiin.
Assyrialaiset toivat Stalinin tapaan pakkosiirtolaisten tilalle siirtolaisia muualta, ja näin syntyi tuo samarialaisten sekakansa.
Muistojen on täytynyt olla hirveitä ja katkeria, assyrialaiset olivat monella tavoin olleet Joonan ajan natseja.
Joona on hurskas ja Jumalaa pelkäävä mies.
mutta tämä Herran Sana, joka tuli, on hänelle ihmisenä ja Abrahamin lapsena yksi pykälä liikaa.
"over my dead body" hän varmaan mutisee hepreaksi mielessään.
"Mutta Jona nousi ja tahtoi paeta Tarsikseen Herran kasvoin edestä. Ja hän tuli Japhoon, ja kuin hän löysi haahden, joka tahtoi Tarsikseen mennä, antoi hän palkan, ja astui siihen menemään heidän kanssansa Tarsikseen Herran kasvoin edestä."
Joona 1:3
Profeetan kutsun saanut Joona tahtoo paeta tehtäväänsä, hyppää Jaffassa (nykyisen Tel Avivin luona) laivaan, joka on menossa Tarsiksen kaupunkiin (nykyisen Turkin etelä-rannikolla lähellä Syyrian rajaa ja Taurus vuoristoa).
Laivat kulkivat 600-luvulla eKr mielellään hyvin lähellä rannikkoa, niissä ei ollut köliä ja ne olivat kooltaan pieniä.
Joutuihan vielä roomalaisaikana Tarsosta kotoisin ollut Paavali merihätään matkallaan - vaikka laivat olivat jo paljon teknisesti vankempia.
Mikä tässä nyt Joonaa mättää?
Hän tietää, että Jumala rakastaa assyrialaisia!
Hurskas juutalaisen kansan elossa aikansa Holocaustista hengissä selvinnyt suku, syytä on laskea assyrialaisten syntien määrä ja todeta heidän raakuutensa, silmitön julmuutensa, Jaakobin heimojen tuho.
Ja vietävä sentään - Jumala rakastaa näitä assyrialaisia.
Hurskas viha ja syvä sisäinen tunto Jumalasta ovat ristiriidassa.
Ratkaisua ei löydy, joten Joona päättää yksinkertaisesti vain paeta Herraa, pois Luvatusta maasta niinkuin niin monet Assyrian kuninkaan käskyllä maasta karkoitetut.
(näitä kadonneita heimoja yhä etsitään - jotkut puhuvat Etiopian falasha-juutalaisista, joku arvelee että tanskalaiset ovat kadonneen Danin heimon jälkeläisä - onhan heidän maansa nimikin Dan-mark.
Kuten tiedämme, Joonan pakomatka meni puihin.
Uimareissuksi myrskyävällä merellä, kalan maksan haisteluksi.
Ja niin Hurskas joutui pakosta tottelemaan, saarnasi Niiniven asukkaille
Ja ne vietävät teki parannuksen eikä Jumala lyönyt heitä...
juuri niinkuin Joona oli pelännyt
Joonan oli toteltava, mutta vihatun assyrialaisen pelastuminen vei häneltä elämänhalut.
Hän laski henkensä Herran käsiin ja pyysi päästä pois elävien keskeltä:
Niin Jona pani sen kovin pahaksensa, ja vihastui.
Rukoili Herraa ja sanoi: voi Herra! sepä se on, minkä minä sanoin, kuin minä olin vielä maassani, sentähden minä tahdoin myös Tarsikseen paeta; sillä minä tiedän, että sinä Jumala olet armollinen, laupias, pitkämielinen, suuresta hyvyydestä ja kadut pahaa.
Niin ota nyt, Herra, minun sieluni minusta pois; sillä minä kuolisin paremmin kuin eläisi
Joona 4:1-3
Kirjoittanut: mama
No voi sun... eivät saaneet ansionsa mukaan. Huh!
Aatelkaas muutes jos alettas tekeen katuevankeliointia ja sitten alkais seuroihin tulla yhtä sun toista spurgua, siis jos ne onnettomat oikeesti kääntyis...
Eihän kukaan sellasta kestäis...?
Kirjoittanut: MikkoL
Joonan kirja on aivan ihmeellinen tutkielma ihmisen uskonnollisesta asennoitumisesta kanssaihmisiin.
Hurskaan oikeutetusta vihasta ja Jumalan rakkaudesta, joka käy yli kaiken inhimillisen ymmärryksen - ja oikeustajun.
Kambodjan hirveän punaisen Khremin kommunistityrannian johtaja, Kang Kek Iew, tulee uskoon, ja saa anteeksi??
monelle Auschwitzista selvinneen sukulaiselle on mahdoton edes ajatus, että joku Ivan Demjanjuk tulisi edes teoriassa Jumalan rakkauden kohteeksi??
(Tänään 27.1. on Auschwitzin kuolemanleirin vapauttamisen muistopäivä)
Ja kuinka ihmeellisesti Herra hoitaakaan Joonaa, käyttämällä varjoisaa ruokoa opetusvälineenä:
Ja Jona läksi kaupungista ja istui kaupungista itään päin, ja teki siellä itsellensä majan ja istui sen alla varjossa, siihenasti kuin hän näkis, mitä kaupungille tapahtuis.
Mutta Herra Jumala toimitti yhden pensaan, joka kasvoi Jonan ylitse, että se olis hänen päänsä varjonnut, ja virvoittanut häntä hänen vaivassansa; ja Jona riemuitsi siitä pensaasta suurella ilolla.
Mutta Herra toimitti madon huomeneltain, kuin aamurusko koitti, joka söi sitä pensasta, että se kuivettui.
Mutta kuin aurinko noussut oli, toimitti Jumala suuren itätuulen, ja aurinko paisti Jonan päähän, että hän tuli voimattomaksi. Niin hän toivotti sielullensa kuolemaa, ja sanoi: minä kuolisin ennenkuin minä eläisin.
Niin Jumala sanoi Jonalle: luuletkos oikein vihastunees siitä pensaasta? Ja hän sanoi: minä vihastun hamaan kuolemaan asti.
Ja Herra sanoi: sinä armahdat pensasta, josta et mitään vaivaa nähnyt, etkä sitä kasvattanut, joka ynnä kasvoi ja ynnä katosi:
Eikö minun pitänyt armahtaman suurta kaupunkin Niniveä, jossa on enempi kuin sata tuhatta ja kaksikymmentä tuhatta ihmistä, jotka ei tiedä eroittaa kumpi oikia eli kumpi vasen käsi on, niin myös paljo eläimiä?
Joona 4:5-11 Biblia 1776
Voimme sielumme silmin nähdä kertomuksemme Heikin ja Maijan astuvan Mombain teetuvasta vilkkaalle kadulle, korvissaan Joonan kirjan opetus.
"Luuletkos oikein vihastuneesi?"
"Luuletkos oikein mittaavasi Jumalan rakkautta?"
"Eikö minun pitänyt armahtaman suurta kaupunkin Mombaita, jossa on enempi kuin neljä miljoonaa ihmistä, jotka ei tiedä eroittaa kumpi oikia eli kumpi vasen käsi on, niin myös paljo eläimiä?"
ja sitten meillä on Port-au-Prince
Joonan kirja on saanut kunniapaikan kaikkien Vanhan testamentin kirjojen joukossa:
Niin tulivat hänen tykönsä Pharisealaiset ja Saddukealaiset ja kiusaten anoivat häneltä, että hän merkin taivaasta osoittais heille.
Niin hän vastasi ja sanoi heille: kuin ehtoo tulee, niin te sanotte: seijes tulee; sillä taivas ruskottaa,
Ja huomeneltain: tänäpänä tulee kova ilma; sillä taivas ruskottaa ja on valju. Te ulkokullatut! te taidatte taivaan muodon tuomita, mutta aikain merkkejä ette taida tuomita?
Tämä häijy ja huorintekijä sukukunta etsii merkkiä, ja ei hänelle pidä merkkiä annettaman, vaan Jonan prophetan merkki.
Ja hän jätti heidät, ja meni pois.
Matteus 16:1-4 Biblia 1776
Jjakpae ja Jumalan rakkaus
Korealaisia kristittyjä koolla (2006)Ryu Seung-wan (1973) kertoo tarinan neljästä nuoresta miehestä, jotka kokoontuvat Wang-jaen hautajaisiin. Viidestään he olivat kouluikäisinä erottamaton porukka niin hyvässä kuin pahassa, melkein kuin Jukolan veljekset.
Näyttää siltä, että levoton nuorisojengi puukotti Wang-jaen hajottaessaan tämän baarin. Mutta pian käy ilmi, että kyseessä oli suunniteltu murha eikä joku järjetön katutappelu.
Tae-soo, yksi alkuperäisestä viidestä, on poliisietsivä ja alkaa tutkia paikallista järjestäytynyttä rikollisuutta ja suuren kasinon maa-alueiden kauppoihin liittyviä rikoksia.
Seok-hwan, toinen Viisikosta, ja yhä nuori hurjapää, liittyy seuraansa.
Mitä lähemmäksi he pääsevät totuutta, sen enemmän ihmisiä alkaa kuolla, kuka auton alle, kuka palavaan taloon, kuka mitenkin. Seok-hwanin koko perhe saa surmansa, kun raskas kuorma-auto ajaa heidän ylitseen.
Lopulta käy ilmi, että tappaja ei ole kukaan muu kuin kaupungin rikollisten joukossa valtaan noussut Pil-ho, yksi alkuperäisestä Viiden porukasta.
Tae-soo ja Seok-hwan hyökkäävät rikollisen päämajaan aseistautuneina vain bokkeneilla, harjoittelussa käytetyllä puisilla samurai-miekoilla.
Kun he lopulta pääsevät Phil-hon luokse täysin taistelusta uupuneina, tämä puukottaa tappavasti Tae-soon eikä huomaa, kun haavoittunut Seok-hwan käy kimppuunsa. Kuoleva Tae-soo näkee vihollisensa kuoleman.
Railakas koreankielinen elokuva päättyy siihen, kun Seok-hwan polvistuu ruumiskasan luo ystävänsä lähelle ja sanoo ruman F-sanan koreaksi.
Jjakpae on saanut kauttaaltaan erinomaiset arvostelut toimintaelokuvana, vauhdikkaana, hyvin väkivaltaisena ja nopeasti etenevänä.
En esittele sitä nettiruukun raamattupiirissä kuitenkaan mahtavan kuvauksen tai itämaisten taistelulajien takia, vaan siksi, että Jjakpae kertoo erittäin aidosti etelä-Korean ihmisistä, elämästä ja rikollismaailman väkivaltaisuudesta.
Samoin kuin "Slummien miljonääri" myös tämä elokuva kertoo todellisessa ympäristössä todellisesta rakkaudesta, nuorten miesten välisestä lapsuudesta asti alkaneesta ystävyydestä, jonka kasinon rakentamiseen liittyvä rikollisuus traagisesti tuhoaa.
kidutuskohtaus vaikutti minuun kyllä kuin ämpärillinen kylmää vettä.
Ohjaaja Ryu Seung-wa toteuttaa sen niin toisella tavoin kuin odottaisi, ja todella verta hyytävällä tavalla.
Voimmeko sano näin, että itämainen ihminen osaa olla pelottavan julma toista ihmistä kohtaan, kun haluaa.
Taitaa länsimainenkin osata, vaan kuuluisiahan nuo "kiinalaiset kidutukset" ovat kautta maailman.
Vaikka vain hitaasti tippuvia vesipisaroita käyttäen...
Kohtaus ei suinkaan tapahdu jossain synkässä kellarissa, vaan Pil-hon kauniissa kodissa suuren valoisan uima-altaan luona.
Maakauppoihin liittyvä uhri istuu tuolilla, johon hänet on teipattu käsistä ja jaloista.
Joku laulaa niin iloisesti korealaista laulua reippaalla sävelellä, vanhempi mies, vain lanteelle käärittyyn vaatteeseen itämaiseen tapaan puettuna.
Hän on todella onnellinen - uusi työpäivä taas ja mielitehtävä, saada tämä mies tottelemaan isännän, Pil-hon tahtoa.
Tämä ei ole mikään mustaan naamioon pukeutunut synkkä pyöveli, vaan iloinen maaseudun kasvatti veitsineen ja kirveineen.
Tilanne etenee aluksi tämän iloisen miehen ja hienoon pukuun pukeutuneen ja varmaan kymmenen turvamiehen ympäröimän Pil-hon välillä, joka istuu mukavasti muutaman metrin päässä uhrin tuolista.
Kaveri hymyilee veitsi kädessään ja kysyy iloisesti Pil-holta, "aloitetaankos peukalosta, se on tehokasta" ja kun toinen nyökkää, alkaa veitsellä avata uhrin peukalon ihoa ensimmäisen nivelen kohdalta kynnen alapuolelta. Ajatuksella, että kohta tämän oikean käden peukalosta on vain tynkä jäljellä ilman sormenpäätä ja kynttä.
Juttua käydään uhrinkin kanssa, mutta siinä se peukalo puuha jääkin haavan tasolle ja kaveri alkaa heilutella isoa lihaveistä.
"Mitäs jos otettas koko ranne" hän kyselee taas hymyillen, toivoen pääsevänsä puuhaan."
"Mutta kuule, nilkka on vielä parempi" ja kuin ohimennen Pil-ho sitten sanoo "no, ota nilkka"
"Ihanko totta?" kaveri kysyy riemuissaan - saako hän tosiaan iskeä kaverin akillesjänteen hajalle ja purkaa nilkkaa niin että jalkaterä irtoaa.
tämä vasta päivä!
No - tämä valoisassa uima-altaan huoneessa käyty iloinen keskustelu taitaa riittää, ja uhri suostuu Pil-hon vaatimuksiin.
Luulenpa, että minäkin olisin suostunut... kappale maata kaupungissa vai molemmat jalat ja kädet ja peukalot...
tämä ihmiskuvaus ei ole keksitty, vaan on todella, idässä ja lännessä, Koreassa ja Suomessa, ihmisiä, jotka "rakastavat" toisen ihmisen henkistä ja fyysistä kiusaamista, kiduttamista ja jotkut ovat suorastaan himomurhaajia.
Kirjoittanut: Patu
Hui kauheaa! Onneksi en harrasta elokuvien katselua. Ei sovi minulle tuollaiset!
Kirjoittanut: MikkoL
Korean historia lienee melko vauhdikasta luettavaa.
Korean sota (25.6. 1950 - 17.7.1953)
jaha... tahdommeko edes tietää?
Kiinan tukema Pohjois-Korea antoi määräyksen että älymystö on tuhottava vallatuilta alueilta, ja jokainen akateemisen koulutuksen saanut, hallituksessa tai uskonnollisessa johdossa oleva henkilö, joka voisi nousta uutta hallintoa vastaan surmattiin.
Yhdysvaltain tukeam Etelä-Korea antoi "ennalta ehkäisevän" määräyksen, jonka perusteella kaikki vasemmalle vivahtavat ihmiset saivat surmansa Daejaeon vankilassa. Näitä oli ennakoinut jo Cheju-kapinan verinen kukistaminen ennen sodan syttymistä vuosina 1948-49.
On arveltu, että etelä-korealaiset surmasivat noin 100.000 poliittisesti epäilyttävää ihmistä.
Kiinalaiset, korealaiset - julmia.
Vaan amerikkalaiset saivat määräyksen "ammu ensin, kysy sitten" koska pohjois-korealaisia agentteja oli liikkeellä.
No Gun Ri kaupungissa keski-Koreassa jenkki sotilaat tappoivat "tosta vaan" neljäsataa siviiliä 26-29. 7. 1950.
Juu. Kristityt amerikkalaiset.
Kommunismin vastaisiin puhdistuksiin saattoi kuolla 50-luvun alun etelä-Koreassa jopa 1.2 miljoonaa ihmistä, paljon lapsia joukossaan.
ja niin vedettiin 38 astetta parallel...
pohjois-Korea... sieltä löytyy tarinaa ihmisestä, ihmisen julmuudesta ja sankaruudesta, maailmaa huolestuttavasta ydinaseesta, Kimin palvonnasta jumalana.
etelä-Korea... baseball, markkina-kapitalismi, KIA autot, vapaa elämänmeno
Jjakpae - Väkivallan kaupunki iloisine kiduttajamestareineen.
mitäs tällä on Raamatun ja Jumalan rakkauden kanssa tekemistä??
no - kaiketi Jumala on kaiken Korean kansan historian mukana elänyt, onhan Hän heidät ja heidän kauniin maansa ja kielensä luonut.
Kristuksessa.
ja alkaapi nyt kutsua omiaan, vetää heitä luokseen.
alkukantaista shamanismia, jota Lars Levi Laestadius tunsi äitinsä puolelta Lapista niin hyvin ja saarnoissaankin käytti.
itseään hillitsevää tyyntä buddhalaisuutta, perhettä ja esi-isiä arvostavaa viisasasta kiinalaista konfutsealaisuutta.
ensimmäiset lähetysmiehet saapuivat ja katolinen rukoushuone perustettiin 1784.
Lutherin opetukset saapuivat 1884.
pientä, hiljaista etelä-Korean vähemmistöä
Korean sodan jälkeen se repesi.
pohjois-Koreassa alkoi johtajan palvonta, jumalointi, ateistisen kommunismin nimissä - eläköön punainen keisari, jumala Kim!
etelässä alkoi toinen huuto - eläköön Jumalan Poika, Jeesus Kristus, meidän kuninkaamme!
1980-luvulla Jeesukseen uskovien lukumäärä kasvoi räjähdysmäisesti Koreassa - nopeammin kuin missään muualla maailmassa.
suomalaiset ovat kansana hylkäämässä Herran Jeesuksen ja naureskelevat omaa uskontoaan.
monet essut luulevat saarnaajiensa opetusten mukaan olevansa ainoita kristittyjä maailmankaikkeudessa ja unohtavat Jeesuksen lähetyskäskyn.
ei Herra heihin pysähdy.
Suomessa usko pakastuu, se on suomalaisten tahto.
Essut pysyvät leirissään. se on essujen tahto.
vaan Jumalan rakkauden tuli riehuu kaukana maapallon toisella puolella, Koreassa!
siellä on oikein Rukousvuori, jonne kokoonnutaan palvomaan Herraa Jeesusta.
eivät nämä korealaiset kaikki varmaan karismaattisuudessaan täytä oikeaoppisuuden määrämittoja. hurmahenkiä ja kaiken maailman perkeleen petosta lienee siellä paljon - totta kai, hengellinen taistelurintama.
vaan eivät nämä Jumalan Poikansa luokse vetämät entiset buddhalaiset ja muut jää istumaan ja uskomaan niinkuin Saatanan pettämät esiskoislestadiolaiset.
yllättäen, 18% korealaisista on Lutherin raamatullisen evankeliumin opetuksen oppilaita eri protestanttisissa kirkoissa, 10% on Rooman paavin ohjauksessa.
Soulissa on ilmeisesti 11 maailman 12 suurimmasta seurakunnasta.
Maailman toiseksi suurin lukumäärä lähetysmiehiä ja -naisia, vain USA on edellä.
Vuonna 2000 maailmalla oli 10,646, protestanttista lähetyssaarnaajaa etelä-Koreasta 156 eri maassa.
essuilla ei ole yhtään.
hmm
meniköhän tämä teksti nyt liian koreaksi?
Jumalan rakkaus korealaisia kohtaan
Majesteettinen tulivuorenpurkaus, räjähdysmäinen, kauko-Idässä.
huikea näky!
samalla kuin hengellinen jääkausi tekee paluutaan Suomen kiittämättömän kansan sydämiin.
lauantai 23. tammikuuta 2010
Vikas Swarup - eli rakkautta Intiassa
Vikas Swarup syntyi vuonna 1963 Allahabadissa.
Wiki kertoo, että "Allahabad eli Prayaga (hindiksi इलाहाबाद, urduksi الاهاباد, Ilāhābād) on kaupunki Intiassa, Uttar Pradeshin osavaltiossa. Vuonna 2001 siellä laskettiin olevan 1 050 000 asukasta.
Allahabad sijaitsee muinaisen Prayāgan pyhän kaupungin paikalla, ja hindulaisen tarun mukaan siellä Brahma uhrasi ensimmäisen kerran luotuaan maailman.
Se on merkittävä paikka hindulaisuuden kannalta myös siksi, että se on pyhien Ganges- ja Jamuna-jokien sekä myyttisen Sarasvatin kohtauspaikassa.
Kaupunkiin virtaa vuosittain satoja tuhansia pyhiinvaeltajia, ja joka kahdestoista vuosi miljoonat osallistuvat uskonnolliseen juhlaan nimeltä Kumbha Mela.
Suurmoguli Akbar huomasi Prayagan strategisen merkityksen, rakennutti suuria linnoituksia ja nimesi kaupungin Illahabadiksi vuonna 1575.
Intian itsenäistymisen aikana Allahabadilla oli suuri merkitys. Nehrun suku on sieltä kotoisin.
Koska Allahabadin aurinkoaika on tasan viisi ja puoli tuntia Greenwichin aikaa edellä, se on Intian kansallisen ajan referenssikaupunki." (wiki)
Vikas Swarup työskentelee Intian ulkoministeriössä ja asemapaikkojaan ovat olleet mm. Englanti, Turkki, Yhdysvallat ja Etiopia. Hän oli 2006 alkaen etelä-Afrikan suurlähettiläs ja siirrettiin elokuussa 2009 Intian suurlähettilääksi Osakaan, Japaniin.
Hän kävi Allahabadin poikakoulua, joka on englantilaisten perustama alunperin kristillinen koulu, johon nykyään otetaan myös muihin uskontoihin kuuluvia lapsia. Tästä päätellen Vikas kyllä tietää kristinuskostakin paljon, vaikka onkin itse hindu.
Allahbadin yliopistossa Vikas opiskeli psykologiaa, historiaa ja filosofiaa. Taitaa vieläkin opiskella, kun kiireiltään ehtii...
Diplomaatin arkitöiden ja opintojensa ohella Vikas Swarup kirjoittaa kirjoja.
mutta minkälaisia kirjoja!
Vikar Swarup julkaisi elämänsä ensimmäisen kirjan 42 vuoden iässä.
Vuonna 2005 julkaistun teoksen nimi ei ole kummonen
Q&A
eli englannin sanojen alkukirjaimet, kysymyksiä ja vastauksia "questions and answers"
vaan vastaanotto oli kummonen.
Heti seuraavana vuonna 2006 etelä-Afrikan Boeke palkinto (Boeke on book, kirja), 2007 Commonwealth Writer's Price, 2008 Pariisin kirjanäyttelyn Grand Prix.
ei hullumpaa ekalle kirjalle...
Englanniksi kirjoitettu kirja on käännetty 40 kielelle, joista esimerkkejä ympäri maailmaa:
bulgaria
espanja
gujarati
heprea
hindi
hollanti
indonesia
islanti
italia
japani
kiina
kreikka
kroatia
marathi
norja
portugali
punjabi
puola
ranska
romania
ruotsi
saksa
serbia
sinhala
slovenia
suomi
tamil
tanska
thai
turkki
venäjä
ei hullumpaa ekalle kirjalle, neljän vuoden sisään
varsinkin kun nimi on Q&A
suomalaiset lukijat taitavat tuntea sen paremmin nimellä
"Tyhjentävä vastaus eli Kuka voittaa miljardin?"
Suomentaja: Biström, Pirkko
WSOY 2005, 354 s.
Taskukirja Loisto Oy on julkaissut pehmeäkantisen version nimellä "Slummien miljonääri" 2009. 333 s.
Vikar Swarupin kirjasta tehty BBC radiokuunnelma voitti Sony Radio Academy Kultaisen palkinnon parhaasta draamasta sekä samana vuonna IVCA Clarion palkinnon.
Kirjasta tehty elokuva "Slummien miljonääri" alkoi voittokulkunsa 2008 (Intiassa 23.1. 2009) ja sai "Yleisön suosikki" palkinnon Toronton elokuvafestivaaleilla, ja kolme eri palkintoa British Independent elokuvapalkinnon 2008.
Englannin kansallinen elokuva-arvostelu valitsei sen vuoden 2008 filmiksi. Elokuva sai viisi palkintoa Critics' Choice Awards, ja neljä Golden Globe palkinta which seitsemän, BAFTA Awards.
Slummien miljonääri sai 10 Oskari ehdokkkkuutta ja voitti kahdeksan.
ei hullumpaa ekalle kirjalle.
jää "Postia pappit Jaakobillekin" toiseksi.
mikä ihmeen slummien aihe voisi kiinnostaa marathin puhujia, punjabilaisia, kanadalaisia, tanskalaisia, suomalaisia ja kroaatteja ja hinduja ja japseja ja...
no se yksi aihe
Rakkaus
voisimme samaan tapaan kysyä, mikä teki James Cameroonin filmistä Titanic (1997 )niin valtavan menestyksen yli maailman.
toki paatin uppoaminen on dramatiikkaa, nykyajan vilmitekniikalla.
vaan eiköhän elokuvan tehnyt läpi maailman niin suosituksi, etten sanoisi rakastetuksi, yksi aihe
se sama
Rakkaus
nuoret rakastavat, urhea ja itsensä rakkaansa edestä uhrannut Leonardo de Capri ja suloinen Kate Winslet nousivat elokuvan myötä maailmanmaineeseen.
Eivät nämä ole rakkautta siinä mielessä kuin elokuvista usein ajatellaan, erotiikkaa ja sukupuolielämää.
sellaiset "rakkauselokuvat" eivät tietääkseni ole juuri koskaan menestyneet tällä tavoin.
kahden nuoren rakkaus, jonka taustana on tuhoon tuomittu Titanic, sisältää toki hieman erotiikkaa, mutta se on vain sivuaihe.
rakkaus merkitsee synkkää, kuolemaan asti ulottuvaa mustasukkaisuutta, kilpailua tytöstä, keskinäisen suhteen syntyä ja kehittymistä itsemurhan partaalta, sankaruutta, epäitsekkyyttä, toisen suojelemista - oli sitten sankari uppoavassa laivassa käsiraudoissa tai sankaritar hyisessä Atlantissa jäätymässä.
rakkaus - koko elämää kattavana, valtavana kuninkaallisena teemana.
se - ja sitten noiden monien ylhäisten brittien ja muiden rakkaudettomuus, kontrastina.
pystymme toki ymmärtämään, että länsimaisen, englantia puhuvan Titanic laivan päällystön ja matkustajien elämään sisältyy aitoa rakkautta, ovathan he kristittyjä.
tuon laivan viedessä yli tuhat syvyyksiin, hieman enemmän kuin Estonian, kerrotaan että myös orkesteri liittyi rukoukseen Sarah Adamsin (1841) hymnillä "Sua kohti Herrani"
Virsi 396
Käyn kohti sinua,
oi Herrani,
tietäni viitoittaa
pyhä ristisi.
Virteni matkalla
soi täynnä toivoa.
Käyn aina, Herrani,
kohti sinua.
Kun päivä pilvinen
tien pimentää,
kun synkkä, raskas yö
usein yllättää,
niin katseen kaipaavan
taivaalle kohotan.
Käyn aina, Herrani,
kohti sinua.
Suo, että näkisin
tien taivaaseen,
vaikka se peittyisi
vaivaan, murheeseen.
Lohduta sanalla,
uskoa vahvista.
Käyn aina, Herrani,
kohti sinua.
Kun taival päättynyt
on päällä maan,
käyn luokse Jeesuksen
riemuun ihanaan.
Ei tuska yltää voi,
kirkkaana laulu soi.
Käyn aina, Herrani,
kohti sinua.
Sarah Adamsin virren (1841, suom. Rauhansäveliä 1894, Aune Krohn 1912) pohjalta Niilo Rauhala virsikirjaan 1986.
mahtoiko tuo virsi noiden ensimmäisten sanojen muuttumisesta paljon parantua?
Kirjoittanut: MikkoL, 23.01.2010 13:29
[Vastaa tähän viestiin] [Lähetä viesti kirjoittajalle] [Kommentoi] [Poista]
mutta Mombain slummit?
ja kuitenkin
ihmisiä sielläkin asuu, samanlaisia kuin sinä ja minä.
yllättävän samanlaisia.
samanlaisesta rakkaustarinasta on kyse - syvällisestä, koko elämää koskettavasta, uskollisesta ja väkevämmästä kuin kuolema.
samanlaista kuin Titanic elokuvan kuvaama rakkaus.
ja kaikkialla maailmassa ihmiset kokevat, että kulttuurin, uskonnon ja kielen eroista huolimatta
samat ovat perustarinat, samat ovat teemat, koskettavat, saavat sydämen värähtämään ja silmät kyyneliin.
rakkaus
Jumala on luonut ihmisen kuvakseen.
siitä virsi 430 sanoo niin väkevästi
"Rakkaus, sä kuvaksesi, minut tänne loit"
Jumala, joka itse on Rakkaus, on luonut ihmisen rakastamaan ja olemaan rakastettu.
ihmisen.
rotuun, sukupuoleen, ihonväriin, ikään, seksuaaliseen suuntautumiseen, kieleen, kulttuuriin katsomatta.
ihminen on luotu Jumalan kuvaksi.
ihminen on luotu rakastamaan.
todellakin, Raamatussa on Rakkauden korkea veisu.
hyvä nimi kirjalla.
Vikas Swarupin kirjan juonta en rupea tässä paljastamaan, suosittelen lämpimästi sekä kirjaa että elokuvaa.
se kertoo Intian muslimeista, joiden kylän hindut ovat jossain verisessä kahakassa polttaneet ja joiden vanhemmat on surmattu.
köyhistä köyhimpiä Intian slummien lapsia, joiden kuvaus on herkkää ja hienoa.
siellä Mombain Juhu slummista alkaa Jamal Malikin ja hänen veljensä Salimin seikkailut ja kahden lapsen, Jamalin ja Latakan rakkaus.
tämä rakkaus sytyttää elokuvan niin kauniiseen valoon, vaikka se sisältää järkyttävää ja todellisiin asioihin perustuvaa kuvausta sekä slummien lapsista että Mombain rikollisista piireistä.
rakkaus
omaan mieleeni jäi syvimmin kuvaus tuosta yöstä, kun lapsia kerjäläisinä käyttävä rinki kutsuu pieniä poikia "laulukokeeseen".
ihana, suurisilmäinen tenava, olisko 6 tai 7 vuotta, uskoo suuren hetkensä koittaneen, kun muurin varjossa pihalla iso kaveri pyytää häntä laulamaan.
ja poika laulaa, ylpeänä kauniista äänestään.
kaveri nyökkää, joku käy poikasen kimppuun takaapäin, huumaa hänet nukuksiin, ja häijyn näköinen vanhus kaataa tämän silmiin lientä, vie pojalta näön.
sokea kerjäläinen kun tienaa paremmin.
(olen itse kohdannut näitä sokaistuja tai raajarikoiksi tehtyjä kerjäläisiä, poikia ja tyttöjä, aikoinaan Egyptissä Kairon slummeissa)
rakkaus
Salim pelastaa nuoren veljensä urheasti samalta kohtalolta, ja vie tämän karkumatkalle erottaen Jamalin Lataka tytöstä, ja lasten tiet eroavat. alusta asti, pikku naskalista asti, Jamal tuntee että Latakan ja hänen rakkautensa on "kohtalo"
kun Salim myöhemmin ampuu tuon lasten sokaisijan, jossain on semmonen fiilis että oikeus tapahtuu.
tietynlainen oikeudentaju meitä kaikkia kai yhdistää, hinduja, muslimeja ja kristittyjä ja buddhalaisia ja ateisteja.
ihmiskunnan rakkaus kumpuaa Luojasta, Jumalasta, joka on Rakkaus.
kaikki luotu on Jumalan rakkauden kautta luotua.
eräs katolinen pappi sanoi minusta hyvin tästä Intelligent Design (luonnon älykäs suunnittelu) ideasta.
"minua ei ole älykkäästi suunniteltu, Jumala on rakastanut minut olemaan"
Vikas Swarupin vaikuttavan romaanin saama maailmanlaaja vastaanotto kertoo, että meitä yhdistää eri kulttuureissa, eri uskonnoissa, eri maailmoissa ja aikakausissa
perustava oikeudentaju
ja sitäkin enemmän
rakkaus.
Rakkaus on väkevämpi kuolemaa
Vaikka minä voisin vuoret siirtää,
enkeleiden kieltä puhuisin,
mitä muuta olisin kuin tyhjä kulkunen,
jos rakkautta tuntisi mä en.
Sillä rakkaus on väkevämpi kuolemaa.
Sitä eivät suuret vedetkään voi sammuttaa,
sillä rakkaus on lahja Jumalan.
Vaikka minä saisin kaiken tiedon,
kaikki salaisuudet tuntisin,
mitä muuta olisin kuin tyhjä kulkunen,
jos rakkautta tuntisi mä en.
Sillä rakkaus on väkevämpi kuolemaa.
Sitä eivät suuret vedetkään voi sammuttaa,
sillä rakkaus on lahja Jumalan.
Jeesus, sinä lähde kaiken hyvän,
sinä tunnet meistä jokaisen.
Tule keskellemme nyt, lahjojasi jaa,
anna meille voimaa rakastaa.
Sillä rakkaus on väkevämpi kuolemaa.
Sitä eivät suuret vedetkään voi sammuttaa,
sillä rakkaus on lahja Jumalan.
Laulu on ainakin "Lauluyhtye Kaarneet" levyllä, "Mestarin kädessä".
Muut:
Kuka tuolta tulee? Kuka saapuu autiolta kedolta rakastettuunsa nojaten?
Neito:
Omenapuun alla minä herätin rakkautesi, siellä, missä sinä sait alkusi, siellä, missä äitisi alkoi sinua odottaa.
Paina minut sinetiksi sydäntäsi vasten,
pane sinetiksi ranteesi nauhaan.
Rakkaus on väkevä kuin kuolema,
kiivas ja kyltymätön kuin tuonela.
Sen hehku on tulen hehkua,
sen liekki on Herran liekki.
Suuret vedet eivät voi sitä sammuttaa, virran tulva ei vie sitä mukanaan. Jos joku tarjoaisi talot ja tavarat rakkauden hinnaksi, hän saisi vain toisten pilkan.
Laulujen laulu 8:5-7 KR 1992
Vikas Swarup kertoo rakkaustarinan Mombain slummeista, ja tavoittaa ihmiset kaikkialla.
kysynkin
onko täällä mainostettu "kristillinen rakkaus" eli uskovan ihmisen rakkaus olennaisesti jotenkin erilaista kuin esimerkiksi Intian muslimien osoittama rakkaus?
eikö rakkaus ole juuri sitä, mistä apostoli Paavali kirjoittaa 1 Kor 13?
Uuden testamentin "rakkauden korkea veisu"
aitoa kultaa, väärentämätöntä rakkautta.
sitä laki vaatii täydellisyyteen asti
sitä saamme kokea Jumalalta itseämme kohtaan Kristuksessa
mutta rakkautta, Jumalasta kumpuavaa rakkautta, on maailma täynnä.
sillä huomaatko - Paavali ei mainitse rakauden ylistyksessään sen enempää Jumalaa kuin Jeesustakaan
Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.
Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään.
Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa.
Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Rakkaus ei koskaan katoa.
Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi.
Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.
Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen.
Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin.
Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.
Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus.
Mutta suurin niistä on rakkaus.
1 Kor 13
Wiki kertoo, että "Allahabad eli Prayaga (hindiksi इलाहाबाद, urduksi الاهاباد, Ilāhābād) on kaupunki Intiassa, Uttar Pradeshin osavaltiossa. Vuonna 2001 siellä laskettiin olevan 1 050 000 asukasta.
Allahabad sijaitsee muinaisen Prayāgan pyhän kaupungin paikalla, ja hindulaisen tarun mukaan siellä Brahma uhrasi ensimmäisen kerran luotuaan maailman.
Se on merkittävä paikka hindulaisuuden kannalta myös siksi, että se on pyhien Ganges- ja Jamuna-jokien sekä myyttisen Sarasvatin kohtauspaikassa.
Kaupunkiin virtaa vuosittain satoja tuhansia pyhiinvaeltajia, ja joka kahdestoista vuosi miljoonat osallistuvat uskonnolliseen juhlaan nimeltä Kumbha Mela.
Suurmoguli Akbar huomasi Prayagan strategisen merkityksen, rakennutti suuria linnoituksia ja nimesi kaupungin Illahabadiksi vuonna 1575.
Intian itsenäistymisen aikana Allahabadilla oli suuri merkitys. Nehrun suku on sieltä kotoisin.
Koska Allahabadin aurinkoaika on tasan viisi ja puoli tuntia Greenwichin aikaa edellä, se on Intian kansallisen ajan referenssikaupunki." (wiki)
Vikas Swarup työskentelee Intian ulkoministeriössä ja asemapaikkojaan ovat olleet mm. Englanti, Turkki, Yhdysvallat ja Etiopia. Hän oli 2006 alkaen etelä-Afrikan suurlähettiläs ja siirrettiin elokuussa 2009 Intian suurlähettilääksi Osakaan, Japaniin.
Hän kävi Allahabadin poikakoulua, joka on englantilaisten perustama alunperin kristillinen koulu, johon nykyään otetaan myös muihin uskontoihin kuuluvia lapsia. Tästä päätellen Vikas kyllä tietää kristinuskostakin paljon, vaikka onkin itse hindu.
Allahbadin yliopistossa Vikas opiskeli psykologiaa, historiaa ja filosofiaa. Taitaa vieläkin opiskella, kun kiireiltään ehtii...
Diplomaatin arkitöiden ja opintojensa ohella Vikas Swarup kirjoittaa kirjoja.
mutta minkälaisia kirjoja!
Vikar Swarup julkaisi elämänsä ensimmäisen kirjan 42 vuoden iässä.
Vuonna 2005 julkaistun teoksen nimi ei ole kummonen
Q&A
eli englannin sanojen alkukirjaimet, kysymyksiä ja vastauksia "questions and answers"
vaan vastaanotto oli kummonen.
Heti seuraavana vuonna 2006 etelä-Afrikan Boeke palkinto (Boeke on book, kirja), 2007 Commonwealth Writer's Price, 2008 Pariisin kirjanäyttelyn Grand Prix.
ei hullumpaa ekalle kirjalle...
Englanniksi kirjoitettu kirja on käännetty 40 kielelle, joista esimerkkejä ympäri maailmaa:
bulgaria
espanja
gujarati
heprea
hindi
hollanti
indonesia
islanti
italia
japani
kiina
kreikka
kroatia
marathi
norja
portugali
punjabi
puola
ranska
romania
ruotsi
saksa
serbia
sinhala
slovenia
suomi
tamil
tanska
thai
turkki
venäjä
ei hullumpaa ekalle kirjalle, neljän vuoden sisään
varsinkin kun nimi on Q&A
suomalaiset lukijat taitavat tuntea sen paremmin nimellä
"Tyhjentävä vastaus eli Kuka voittaa miljardin?"
Suomentaja: Biström, Pirkko
WSOY 2005, 354 s.
Taskukirja Loisto Oy on julkaissut pehmeäkantisen version nimellä "Slummien miljonääri" 2009. 333 s.
Vikar Swarupin kirjasta tehty BBC radiokuunnelma voitti Sony Radio Academy Kultaisen palkinnon parhaasta draamasta sekä samana vuonna IVCA Clarion palkinnon.
Kirjasta tehty elokuva "Slummien miljonääri" alkoi voittokulkunsa 2008 (Intiassa 23.1. 2009) ja sai "Yleisön suosikki" palkinnon Toronton elokuvafestivaaleilla, ja kolme eri palkintoa British Independent elokuvapalkinnon 2008.
Englannin kansallinen elokuva-arvostelu valitsei sen vuoden 2008 filmiksi. Elokuva sai viisi palkintoa Critics' Choice Awards, ja neljä Golden Globe palkinta which seitsemän, BAFTA Awards.
Slummien miljonääri sai 10 Oskari ehdokkkkuutta ja voitti kahdeksan.
ei hullumpaa ekalle kirjalle.
jää "Postia pappit Jaakobillekin" toiseksi.
mikä ihmeen slummien aihe voisi kiinnostaa marathin puhujia, punjabilaisia, kanadalaisia, tanskalaisia, suomalaisia ja kroaatteja ja hinduja ja japseja ja...
no se yksi aihe
Rakkaus
voisimme samaan tapaan kysyä, mikä teki James Cameroonin filmistä Titanic (1997 )niin valtavan menestyksen yli maailman.
toki paatin uppoaminen on dramatiikkaa, nykyajan vilmitekniikalla.
vaan eiköhän elokuvan tehnyt läpi maailman niin suosituksi, etten sanoisi rakastetuksi, yksi aihe
se sama
Rakkaus
nuoret rakastavat, urhea ja itsensä rakkaansa edestä uhrannut Leonardo de Capri ja suloinen Kate Winslet nousivat elokuvan myötä maailmanmaineeseen.
Eivät nämä ole rakkautta siinä mielessä kuin elokuvista usein ajatellaan, erotiikkaa ja sukupuolielämää.
sellaiset "rakkauselokuvat" eivät tietääkseni ole juuri koskaan menestyneet tällä tavoin.
kahden nuoren rakkaus, jonka taustana on tuhoon tuomittu Titanic, sisältää toki hieman erotiikkaa, mutta se on vain sivuaihe.
rakkaus merkitsee synkkää, kuolemaan asti ulottuvaa mustasukkaisuutta, kilpailua tytöstä, keskinäisen suhteen syntyä ja kehittymistä itsemurhan partaalta, sankaruutta, epäitsekkyyttä, toisen suojelemista - oli sitten sankari uppoavassa laivassa käsiraudoissa tai sankaritar hyisessä Atlantissa jäätymässä.
rakkaus - koko elämää kattavana, valtavana kuninkaallisena teemana.
se - ja sitten noiden monien ylhäisten brittien ja muiden rakkaudettomuus, kontrastina.
pystymme toki ymmärtämään, että länsimaisen, englantia puhuvan Titanic laivan päällystön ja matkustajien elämään sisältyy aitoa rakkautta, ovathan he kristittyjä.
tuon laivan viedessä yli tuhat syvyyksiin, hieman enemmän kuin Estonian, kerrotaan että myös orkesteri liittyi rukoukseen Sarah Adamsin (1841) hymnillä "Sua kohti Herrani"
Virsi 396
Käyn kohti sinua,
oi Herrani,
tietäni viitoittaa
pyhä ristisi.
Virteni matkalla
soi täynnä toivoa.
Käyn aina, Herrani,
kohti sinua.
Kun päivä pilvinen
tien pimentää,
kun synkkä, raskas yö
usein yllättää,
niin katseen kaipaavan
taivaalle kohotan.
Käyn aina, Herrani,
kohti sinua.
Suo, että näkisin
tien taivaaseen,
vaikka se peittyisi
vaivaan, murheeseen.
Lohduta sanalla,
uskoa vahvista.
Käyn aina, Herrani,
kohti sinua.
Kun taival päättynyt
on päällä maan,
käyn luokse Jeesuksen
riemuun ihanaan.
Ei tuska yltää voi,
kirkkaana laulu soi.
Käyn aina, Herrani,
kohti sinua.
Sarah Adamsin virren (1841, suom. Rauhansäveliä 1894, Aune Krohn 1912) pohjalta Niilo Rauhala virsikirjaan 1986.
mahtoiko tuo virsi noiden ensimmäisten sanojen muuttumisesta paljon parantua?
Kirjoittanut: MikkoL, 23.01.2010 13:29
[Vastaa tähän viestiin] [Lähetä viesti kirjoittajalle] [Kommentoi] [Poista]
mutta Mombain slummit?
ja kuitenkin
ihmisiä sielläkin asuu, samanlaisia kuin sinä ja minä.
yllättävän samanlaisia.
samanlaisesta rakkaustarinasta on kyse - syvällisestä, koko elämää koskettavasta, uskollisesta ja väkevämmästä kuin kuolema.
samanlaista kuin Titanic elokuvan kuvaama rakkaus.
ja kaikkialla maailmassa ihmiset kokevat, että kulttuurin, uskonnon ja kielen eroista huolimatta
samat ovat perustarinat, samat ovat teemat, koskettavat, saavat sydämen värähtämään ja silmät kyyneliin.
rakkaus
Jumala on luonut ihmisen kuvakseen.
siitä virsi 430 sanoo niin väkevästi
"Rakkaus, sä kuvaksesi, minut tänne loit"
Jumala, joka itse on Rakkaus, on luonut ihmisen rakastamaan ja olemaan rakastettu.
ihmisen.
rotuun, sukupuoleen, ihonväriin, ikään, seksuaaliseen suuntautumiseen, kieleen, kulttuuriin katsomatta.
ihminen on luotu Jumalan kuvaksi.
ihminen on luotu rakastamaan.
todellakin, Raamatussa on Rakkauden korkea veisu.
hyvä nimi kirjalla.
Vikas Swarupin kirjan juonta en rupea tässä paljastamaan, suosittelen lämpimästi sekä kirjaa että elokuvaa.
se kertoo Intian muslimeista, joiden kylän hindut ovat jossain verisessä kahakassa polttaneet ja joiden vanhemmat on surmattu.
köyhistä köyhimpiä Intian slummien lapsia, joiden kuvaus on herkkää ja hienoa.
siellä Mombain Juhu slummista alkaa Jamal Malikin ja hänen veljensä Salimin seikkailut ja kahden lapsen, Jamalin ja Latakan rakkaus.
tämä rakkaus sytyttää elokuvan niin kauniiseen valoon, vaikka se sisältää järkyttävää ja todellisiin asioihin perustuvaa kuvausta sekä slummien lapsista että Mombain rikollisista piireistä.
rakkaus
omaan mieleeni jäi syvimmin kuvaus tuosta yöstä, kun lapsia kerjäläisinä käyttävä rinki kutsuu pieniä poikia "laulukokeeseen".
ihana, suurisilmäinen tenava, olisko 6 tai 7 vuotta, uskoo suuren hetkensä koittaneen, kun muurin varjossa pihalla iso kaveri pyytää häntä laulamaan.
ja poika laulaa, ylpeänä kauniista äänestään.
kaveri nyökkää, joku käy poikasen kimppuun takaapäin, huumaa hänet nukuksiin, ja häijyn näköinen vanhus kaataa tämän silmiin lientä, vie pojalta näön.
sokea kerjäläinen kun tienaa paremmin.
(olen itse kohdannut näitä sokaistuja tai raajarikoiksi tehtyjä kerjäläisiä, poikia ja tyttöjä, aikoinaan Egyptissä Kairon slummeissa)
rakkaus
Salim pelastaa nuoren veljensä urheasti samalta kohtalolta, ja vie tämän karkumatkalle erottaen Jamalin Lataka tytöstä, ja lasten tiet eroavat. alusta asti, pikku naskalista asti, Jamal tuntee että Latakan ja hänen rakkautensa on "kohtalo"
kun Salim myöhemmin ampuu tuon lasten sokaisijan, jossain on semmonen fiilis että oikeus tapahtuu.
tietynlainen oikeudentaju meitä kaikkia kai yhdistää, hinduja, muslimeja ja kristittyjä ja buddhalaisia ja ateisteja.
ihmiskunnan rakkaus kumpuaa Luojasta, Jumalasta, joka on Rakkaus.
kaikki luotu on Jumalan rakkauden kautta luotua.
eräs katolinen pappi sanoi minusta hyvin tästä Intelligent Design (luonnon älykäs suunnittelu) ideasta.
"minua ei ole älykkäästi suunniteltu, Jumala on rakastanut minut olemaan"
Vikas Swarupin vaikuttavan romaanin saama maailmanlaaja vastaanotto kertoo, että meitä yhdistää eri kulttuureissa, eri uskonnoissa, eri maailmoissa ja aikakausissa
perustava oikeudentaju
ja sitäkin enemmän
rakkaus.
Rakkaus on väkevämpi kuolemaa
Vaikka minä voisin vuoret siirtää,
enkeleiden kieltä puhuisin,
mitä muuta olisin kuin tyhjä kulkunen,
jos rakkautta tuntisi mä en.
Sillä rakkaus on väkevämpi kuolemaa.
Sitä eivät suuret vedetkään voi sammuttaa,
sillä rakkaus on lahja Jumalan.
Vaikka minä saisin kaiken tiedon,
kaikki salaisuudet tuntisin,
mitä muuta olisin kuin tyhjä kulkunen,
jos rakkautta tuntisi mä en.
Sillä rakkaus on väkevämpi kuolemaa.
Sitä eivät suuret vedetkään voi sammuttaa,
sillä rakkaus on lahja Jumalan.
Jeesus, sinä lähde kaiken hyvän,
sinä tunnet meistä jokaisen.
Tule keskellemme nyt, lahjojasi jaa,
anna meille voimaa rakastaa.
Sillä rakkaus on väkevämpi kuolemaa.
Sitä eivät suuret vedetkään voi sammuttaa,
sillä rakkaus on lahja Jumalan.
Laulu on ainakin "Lauluyhtye Kaarneet" levyllä, "Mestarin kädessä".
Muut:
Kuka tuolta tulee? Kuka saapuu autiolta kedolta rakastettuunsa nojaten?
Neito:
Omenapuun alla minä herätin rakkautesi, siellä, missä sinä sait alkusi, siellä, missä äitisi alkoi sinua odottaa.
Paina minut sinetiksi sydäntäsi vasten,
pane sinetiksi ranteesi nauhaan.
Rakkaus on väkevä kuin kuolema,
kiivas ja kyltymätön kuin tuonela.
Sen hehku on tulen hehkua,
sen liekki on Herran liekki.
Suuret vedet eivät voi sitä sammuttaa, virran tulva ei vie sitä mukanaan. Jos joku tarjoaisi talot ja tavarat rakkauden hinnaksi, hän saisi vain toisten pilkan.
Laulujen laulu 8:5-7 KR 1992
Vikas Swarup kertoo rakkaustarinan Mombain slummeista, ja tavoittaa ihmiset kaikkialla.
kysynkin
onko täällä mainostettu "kristillinen rakkaus" eli uskovan ihmisen rakkaus olennaisesti jotenkin erilaista kuin esimerkiksi Intian muslimien osoittama rakkaus?
eikö rakkaus ole juuri sitä, mistä apostoli Paavali kirjoittaa 1 Kor 13?
Uuden testamentin "rakkauden korkea veisu"
aitoa kultaa, väärentämätöntä rakkautta.
sitä laki vaatii täydellisyyteen asti
sitä saamme kokea Jumalalta itseämme kohtaan Kristuksessa
mutta rakkautta, Jumalasta kumpuavaa rakkautta, on maailma täynnä.
sillä huomaatko - Paavali ei mainitse rakauden ylistyksessään sen enempää Jumalaa kuin Jeesustakaan
Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.
Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään.
Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa.
Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Rakkaus ei koskaan katoa.
Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi.
Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.
Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen.
Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin.
Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.
Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus.
Mutta suurin niistä on rakkaus.
1 Kor 13
torstai 21. tammikuuta 2010
Rakkaus
Rakkaus on kaikkein tärkein asia.
Rakkaus on tärkein puheenaihe.
Raamatussa sanotaan nimittäin enemmän kuin tuo suurenmoisista suurin asia, että Jumala rakastaa.
Raamatussa sanotaan, että Jumala on rakkaus.
Jumala = Rakkaus
1 Joh 4:8
Joka ei rakasta, ei hän tunne Jumalaa; sillä Jumala on rakkaus.
1 Joh 4:8 Biblia 1776
Tästä opimme, että vaikka kohtaisimme kuinka hurskaan saarnaajan, lähetysmiehen, vanhimman, uskovan, papin, papittaren, piispan, piispattaren, paavin, metropoliitan, patriarkan tai tavallisen Matin ja Maijan.
ja jos näemme, että hän ei rakasta
tiedämme, että hän ei tunne Jumalaa
sillä Jumala on rakkaus.
kuinka kaipaammekaan rakkautta!
ei ole yhden yhtäkään ihmistä, jonka sydämessä ei olisi joko rakkautta tai rakkauden ikävää, tervehdyttävää pulppuavaa rakkautta, tai sitten rakkauden puutostaudin aiheuttamia vaikeita oireita.
1. Johanneksen kirje aivan huokuu tätä asiaa:
Te rakkahimmat, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta: ja jokainen, joka rakastaa, se on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan.
Joka ei rakasta, ei hän tunne Jumalaa; sillä Jumala on rakkaus.
1 Joh 4:7-8
Sen kautta ilmestyi Jumalan rakkaus meidän kohtaamme, että Jumala lähetti ainoan Poikansa maailmaan, että me hänen kauttansa eläisimme.
Siinä on rakkaus, ei että me rakastimme Jumalaa, vaan että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa sovinnoksi meidän synteimme edestä.
Te rakkahimmat, jos Jumala meitä niin rakasti, niin meidän pitää myös toinen toistamme rakastaman.
1 Joh 4:9-11 Biblia 1776
Ei ole yksikään Jumalaa koskaan nähnyt. Jos me rakastamme toinen toistamme, niin Jumala pysyy meissä, ja hänen rakkautensa on täydellinen meissä.
Siitä me tunnemme, että me pysymme hänessä ja hän meissä, ja että hän antoi meille Hengestänsä.
1 Joh 4:12-13
Ja me näimme ja todistamme, että Isä on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi.
Jokainen, joka tunnustaa Jesuksen Jumalan Pojaksi, hänessä pysyy Jumala ja hän Jumalassa.
Ja me tunsimme ja uskoimme sen rakkauden, jolla Jumala meitä rakastaa. Jumala on rakkaus, ja joka rakkaudessa pysyy, hän pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä.
1 Joh 4:14-16
Siinä täytetään rakkaus meissä, että meillä olis turva tuomiopäivänä; sillä niinkuin hän on, niin olemme me myös tässä maailmassa.
Ei pelko ole rakkaudessa, vaan täydellinen rakkaus ajaa pois pelvon, sillä pelvolla on vaiva; mutta joka pelkää, ei hän ole täydellinen rakkaudessa.
1 Joh 4:17-18
Me rakastamme häntä; sillä hän rakasti meitä ensin.
Jos joku sanoo: minä rakastan Jumalaa, ja vihaa veljeänsä, se on valehtelia; sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän näkee, kuinka hän taitaa Jumalaa rakastaa, jota ei hän näe?
Ja tämä käsky on meillä häneltä: joka Jumalaa rakastaa, hänen pitää myös veljeänsä rakastaman.
1 Joh 4:19-21 Biblia 1776
Jumalan rakkaus on siis jotain läsnäolevaa, meidän arkeamme ja juhlaamme, kaikkia ihmissuhteitamme koskeva asia.
Jeesuksen omien sanojen mukaan lain huipentuma on Rakkaus - "rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, yli kaiken ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi!"
ja olet täydellinen ihminen.
Jeesus itse antoi näytteen siitä meille käytännössä, mitä tämä pitää sisällään.
ei ihan vähän.
Paavalikaan ei päästä meitä miehiä helpolla - rakastakaa vaimojanne kuten Kristus rakastaa seurakuntaansa.
ei mikään tyhjä neuvo:
Vaimot olkaat omille miehillenne alamaiset niinkuin Herralle.
Sillä mies on vaimon pää, niinkuin Kristus on seurakunnan pää, ja hän on ruumiin vapahtaja.
Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin myös vaimot pitää miehillensä kaikissa alamaiset oleman.
Miehet, rakastakaat teidän vaimojanne, niinkuin myös Kristus seurakuntaa rakasti ja antoi ulos itsensä hänen edestänsä,
Että hän sen pyhittäis, ja on sen jo puhdistanut veden pesossa sanan kautta:
Että hän saattais itsellensä kunniallisen seurakunnan, jolla ei saastaisuutta eikä ryppyä ole eli jotakuta muuta senkaltaista, vaan että hän pyhä ja laittamatoin olis.
Miehet pitää vaimojansa rakastaman niinkuin omia ruumiitansa; joka vaimoansa rakastaa, se rakastaa itsiänsä.
Sillä ei yksikään ole omaa lihaansa koskaan vihannut, vaan elättää ja holhoo sitä, niinkuin myös Herra seurakuntaa.
Sillä me olemme hänen ruumiinsa jäsenet, hänen lihastansa ja luistansa.
Sentähden pitää ihmisen antaman ylön isänsä ja äitinsä, ja vaimoonsa sidottu oleman, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.
Tämä salaisuus on suuri; mutta minä puhun Kristuksesta ja seurakunnasta.
Kuitenkin rakastakaan myös kukin teistä vaimoansa niinkuin itsiänsä; mutta peljätköön vaimo miestänsä.
MikkoL:
Ef 5:22-33 Biblia 1776
no toki tässä alkaa aikamonen miehen pää vähän painua...
kyllähän minä rakastaisin, mutta kun tuo vaimo jonka sinä minulle annoit...
vaan ei ole tuo vaimollekaan helppo - pelätä miestään (vanhassa kielessä, nykyään sana on kunnioittaa) saatika olla hänelle kuuliainen.
kissa vieköön, mikä vaatimus!
saattaa joku kunnon isäntä tai vallan makuun päässyt emäntä sanoa mielesään
"rakkaus, pakkaus, lälläri lää... mitä hempeilyä ja lässytystä.
elämä on elettävä, elämän lait ovat kovat, taloudesta huolehdittava, armeijat varustettava, koneiden on käytävä ja laivojen löydettävä satamaan ja kauneuttakin on hoidettava..."
tällaisille joille rakkaus on hempeilyä ja hyväilyä ja koiranpennun suloisuutta meillä on tämä esimerkki
maanpäällä kävelevä Jumalan Poika
hän tuli yksinkertaisesta hurskaasta juutalaisperheestä, perheenisä käsityöläinen, puuseppä, äitinsä nuoruuden maine hieman kyseenalainen.
kolmekymppisenä alkoi kiertää saarnaajana.
puhui taivaan linnuista, kedon kukista, viiihtyi syntisten seurassa ja juomariksi mainittiin.
vastassaan maailman mahtavin valtakunta, miehekäs, rautainen, tehokkaasti lailla ja viranomaisilla hallittu, aikansa suurin sotilasvoima, teiden rakentaja, sellaisten siltojen tekijä, jotka yhä ovat pystyssä ja Colosseum Roomassa yhä ihmetyttää.
yksi rakkaudesta puhuva Nasaretin mies.
eivät seuraajansa voineet mitään temppelivartiolle, joka kavaltajan johdolla yöllä tuli nappaamaan ja putkaan heitti.
mitä yksi miekkaansa heilautti, ja senkin irtilyödyn verisen korvan tuo Nasaretin pehmomies pisti takaisin paikalleen.
tuotiin roomalaisille viranomaisille, jotka päivän päätteeksi viikonlopun kiireissä syyttömän tuomitsivat ja teloittivat julmasti.
rakkaus - blääh, uskonto - hourailua ja toiveajattelua -
heikot sortuu elon tiellä, jätkä senkun porskuttaa!
Kolmessa sadassa vuodessa tuo mahtava Rooman valtakunta oli sisältäkäsin läpeensä Nasaretin miehen hallussa, ja Herra Jeesus astui Rooman valtaistuimelle keisari Konstantinus Suuren ja hänen äitinsä, Helenan, sydämissä.
älä siis blääh blääh rakkauden voimaa!
ei kestänyt Neuvostoliiton puna-armeija Jeesuksen edessä, ja taas Putin kumartaa Herran temppelissä.
älä siis lällän lää rakkauden voimaa!
et sinäkään kestä tämän Rakkauden edessä vaan joku sydämesi sulaa, muuttuu, syntyy uudelleen - tai palat ikuisesti pois heitettynä kuin kuolleet oksat.
Virsi 430
Rakkaus, kun kuvaksesi
meidät kerran tänne loit,
Rakkaus, myös autuutesi
meille langenneille soit.
Rakkaus, nyt itseni
annan sinun haltuusi.
Rakkaus, kun ihmiseksi
keskellemme asetuit,
Rakkaus, näin vertaiseksi,
veljeksemme alennuit.
Rakkaus, nyt itseni
annan sinun haltuusi.
Rakkaus, kun suostuit vaivaan,
kuolit tähden syntisten,
Rakkaus, oi autuus taivaan,
meillekin toit autuuden.
Rakkaus, nyt itseni
annan sinun haltuusi.
Rakkaus, et koskaan soimaa,
totuudessa vapahdat.
Rakkaus, näin annat voimaa,
virvoitat ja uudistat.
Rakkaus, nyt itseni
annan sinun haltuusi.
Rakkaus, käyt elämääni,
kutsut tielle tahtosi.
Rakkaus, siis nostan pääni,
suostun alle ikeesi.
Rakkaus, nyt itseni
annan sinun haltuusi.
Rakkaus on suuttumaton,
vahva puolustajani.
Rakkaus on muuttumaton
turvani ja rauhani.
Rakkaus, nyt itseni
annan sinun haltuusi.
Säk. 1–3, 5–6 Johann Scheffler 1657.
Säk. 4 saksalainen 1695.
Suom. Alfred Brynolf Roos 1868.
Virsikirjaan 1886.
Uud. komitea 1984.
vaan Johannes on Johannes ... semmonen hieman pehmeä.
mites se lännen lokari, Paavali, kirjoittiko hän mitään rakkaudesta?
Jos minä ihmisten ja enkelein kielillä puhuisin, ja ei minulla olisi rakkautta, niin minä olisin kuin helisevä vaski tai kilisevä kulkuinen.
Ja jos minä propheteerata taitaisin, ja kaikki salaisuudet tietäisin ja kaiken tiedon, ja minulla olis kaikki usko, niin että minä vuoret siirtäisin, ja ei olisi minulla rakkautta, niin en minä mitään olisi.
Ja jos minä kaiken tavarani kuluttaisin köyhäin ravinnoksi, ja jos minä antaisin ruumiini poltettaa, ja ei olisi minulla rakkautta, niin ei se olisi minulle mitään hyödyllinen.
Rakkaus on kärsivällinen ja laupias. Ei rakkaus kadehdi, ei rakkaus ole tyly, ei hän paisu:
Ei hän käytä itsiänsä sopimattomasti, ei omaansa etsi, ei hän vihaan syty, ei hän pahaa ajattele,
Ei hän vääryydestä iloitse, mutta hän iloitsee totuudesta:
Kaikki hän peittää, kaikki hän uskoo, kaikki hän toivoo, kaikki hän kärsii.
Ei rakkaus koskaan väsy; vaikka prophetiat lakkaavat, ja kielet vaikenevat, ja tieto katoo.
Sillä me ymmärrämme puolittain, ja propheteeraamme puolittain.
Mutta kuin täydellinen tulee, sitte vajaa lakkaa.
Kuin minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja ajattelin kuin lapsi; mutta sitte kuin minä mieheksi tulin, niin minä hylkäsin lapselliset.
Sillä nyt me näemme niinkuin peilistä tapauksessa, mutta silloin kasvoista kasvoihin: nyt minä tunnen puolittain, vaan silloin minä tunnen niiinkuin minä tuttu olen.
Mutta nyt pysyvät usko, toivo, rakkaus, nämät kolme; vaan rakkaus on suurin niistä.
tuon viimeisen jakeen numero on helppo muistaa.
1 Kor 13:13
vaan rakkaus on suurin niistä
Rakkaus on tärkein puheenaihe.
Raamatussa sanotaan nimittäin enemmän kuin tuo suurenmoisista suurin asia, että Jumala rakastaa.
Raamatussa sanotaan, että Jumala on rakkaus.
Jumala = Rakkaus
1 Joh 4:8
Joka ei rakasta, ei hän tunne Jumalaa; sillä Jumala on rakkaus.
1 Joh 4:8 Biblia 1776
Tästä opimme, että vaikka kohtaisimme kuinka hurskaan saarnaajan, lähetysmiehen, vanhimman, uskovan, papin, papittaren, piispan, piispattaren, paavin, metropoliitan, patriarkan tai tavallisen Matin ja Maijan.
ja jos näemme, että hän ei rakasta
tiedämme, että hän ei tunne Jumalaa
sillä Jumala on rakkaus.
kuinka kaipaammekaan rakkautta!
ei ole yhden yhtäkään ihmistä, jonka sydämessä ei olisi joko rakkautta tai rakkauden ikävää, tervehdyttävää pulppuavaa rakkautta, tai sitten rakkauden puutostaudin aiheuttamia vaikeita oireita.
1. Johanneksen kirje aivan huokuu tätä asiaa:
Te rakkahimmat, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta: ja jokainen, joka rakastaa, se on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan.
Joka ei rakasta, ei hän tunne Jumalaa; sillä Jumala on rakkaus.
1 Joh 4:7-8
Sen kautta ilmestyi Jumalan rakkaus meidän kohtaamme, että Jumala lähetti ainoan Poikansa maailmaan, että me hänen kauttansa eläisimme.
Siinä on rakkaus, ei että me rakastimme Jumalaa, vaan että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa sovinnoksi meidän synteimme edestä.
Te rakkahimmat, jos Jumala meitä niin rakasti, niin meidän pitää myös toinen toistamme rakastaman.
1 Joh 4:9-11 Biblia 1776
Ei ole yksikään Jumalaa koskaan nähnyt. Jos me rakastamme toinen toistamme, niin Jumala pysyy meissä, ja hänen rakkautensa on täydellinen meissä.
Siitä me tunnemme, että me pysymme hänessä ja hän meissä, ja että hän antoi meille Hengestänsä.
1 Joh 4:12-13
Ja me näimme ja todistamme, että Isä on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi.
Jokainen, joka tunnustaa Jesuksen Jumalan Pojaksi, hänessä pysyy Jumala ja hän Jumalassa.
Ja me tunsimme ja uskoimme sen rakkauden, jolla Jumala meitä rakastaa. Jumala on rakkaus, ja joka rakkaudessa pysyy, hän pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä.
1 Joh 4:14-16
Siinä täytetään rakkaus meissä, että meillä olis turva tuomiopäivänä; sillä niinkuin hän on, niin olemme me myös tässä maailmassa.
Ei pelko ole rakkaudessa, vaan täydellinen rakkaus ajaa pois pelvon, sillä pelvolla on vaiva; mutta joka pelkää, ei hän ole täydellinen rakkaudessa.
1 Joh 4:17-18
Me rakastamme häntä; sillä hän rakasti meitä ensin.
Jos joku sanoo: minä rakastan Jumalaa, ja vihaa veljeänsä, se on valehtelia; sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän näkee, kuinka hän taitaa Jumalaa rakastaa, jota ei hän näe?
Ja tämä käsky on meillä häneltä: joka Jumalaa rakastaa, hänen pitää myös veljeänsä rakastaman.
1 Joh 4:19-21 Biblia 1776
Jumalan rakkaus on siis jotain läsnäolevaa, meidän arkeamme ja juhlaamme, kaikkia ihmissuhteitamme koskeva asia.
Jeesuksen omien sanojen mukaan lain huipentuma on Rakkaus - "rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, yli kaiken ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi!"
ja olet täydellinen ihminen.
Jeesus itse antoi näytteen siitä meille käytännössä, mitä tämä pitää sisällään.
ei ihan vähän.
Paavalikaan ei päästä meitä miehiä helpolla - rakastakaa vaimojanne kuten Kristus rakastaa seurakuntaansa.
ei mikään tyhjä neuvo:
Vaimot olkaat omille miehillenne alamaiset niinkuin Herralle.
Sillä mies on vaimon pää, niinkuin Kristus on seurakunnan pää, ja hän on ruumiin vapahtaja.
Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin myös vaimot pitää miehillensä kaikissa alamaiset oleman.
Miehet, rakastakaat teidän vaimojanne, niinkuin myös Kristus seurakuntaa rakasti ja antoi ulos itsensä hänen edestänsä,
Että hän sen pyhittäis, ja on sen jo puhdistanut veden pesossa sanan kautta:
Että hän saattais itsellensä kunniallisen seurakunnan, jolla ei saastaisuutta eikä ryppyä ole eli jotakuta muuta senkaltaista, vaan että hän pyhä ja laittamatoin olis.
Miehet pitää vaimojansa rakastaman niinkuin omia ruumiitansa; joka vaimoansa rakastaa, se rakastaa itsiänsä.
Sillä ei yksikään ole omaa lihaansa koskaan vihannut, vaan elättää ja holhoo sitä, niinkuin myös Herra seurakuntaa.
Sillä me olemme hänen ruumiinsa jäsenet, hänen lihastansa ja luistansa.
Sentähden pitää ihmisen antaman ylön isänsä ja äitinsä, ja vaimoonsa sidottu oleman, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.
Tämä salaisuus on suuri; mutta minä puhun Kristuksesta ja seurakunnasta.
Kuitenkin rakastakaan myös kukin teistä vaimoansa niinkuin itsiänsä; mutta peljätköön vaimo miestänsä.
MikkoL:
Ef 5:22-33 Biblia 1776
no toki tässä alkaa aikamonen miehen pää vähän painua...
kyllähän minä rakastaisin, mutta kun tuo vaimo jonka sinä minulle annoit...
vaan ei ole tuo vaimollekaan helppo - pelätä miestään (vanhassa kielessä, nykyään sana on kunnioittaa) saatika olla hänelle kuuliainen.
kissa vieköön, mikä vaatimus!
saattaa joku kunnon isäntä tai vallan makuun päässyt emäntä sanoa mielesään
"rakkaus, pakkaus, lälläri lää... mitä hempeilyä ja lässytystä.
elämä on elettävä, elämän lait ovat kovat, taloudesta huolehdittava, armeijat varustettava, koneiden on käytävä ja laivojen löydettävä satamaan ja kauneuttakin on hoidettava..."
tällaisille joille rakkaus on hempeilyä ja hyväilyä ja koiranpennun suloisuutta meillä on tämä esimerkki
maanpäällä kävelevä Jumalan Poika
hän tuli yksinkertaisesta hurskaasta juutalaisperheestä, perheenisä käsityöläinen, puuseppä, äitinsä nuoruuden maine hieman kyseenalainen.
kolmekymppisenä alkoi kiertää saarnaajana.
puhui taivaan linnuista, kedon kukista, viiihtyi syntisten seurassa ja juomariksi mainittiin.
vastassaan maailman mahtavin valtakunta, miehekäs, rautainen, tehokkaasti lailla ja viranomaisilla hallittu, aikansa suurin sotilasvoima, teiden rakentaja, sellaisten siltojen tekijä, jotka yhä ovat pystyssä ja Colosseum Roomassa yhä ihmetyttää.
yksi rakkaudesta puhuva Nasaretin mies.
eivät seuraajansa voineet mitään temppelivartiolle, joka kavaltajan johdolla yöllä tuli nappaamaan ja putkaan heitti.
mitä yksi miekkaansa heilautti, ja senkin irtilyödyn verisen korvan tuo Nasaretin pehmomies pisti takaisin paikalleen.
tuotiin roomalaisille viranomaisille, jotka päivän päätteeksi viikonlopun kiireissä syyttömän tuomitsivat ja teloittivat julmasti.
rakkaus - blääh, uskonto - hourailua ja toiveajattelua -
heikot sortuu elon tiellä, jätkä senkun porskuttaa!
Kolmessa sadassa vuodessa tuo mahtava Rooman valtakunta oli sisältäkäsin läpeensä Nasaretin miehen hallussa, ja Herra Jeesus astui Rooman valtaistuimelle keisari Konstantinus Suuren ja hänen äitinsä, Helenan, sydämissä.
älä siis blääh blääh rakkauden voimaa!
ei kestänyt Neuvostoliiton puna-armeija Jeesuksen edessä, ja taas Putin kumartaa Herran temppelissä.
älä siis lällän lää rakkauden voimaa!
et sinäkään kestä tämän Rakkauden edessä vaan joku sydämesi sulaa, muuttuu, syntyy uudelleen - tai palat ikuisesti pois heitettynä kuin kuolleet oksat.
Virsi 430
Rakkaus, kun kuvaksesi
meidät kerran tänne loit,
Rakkaus, myös autuutesi
meille langenneille soit.
Rakkaus, nyt itseni
annan sinun haltuusi.
Rakkaus, kun ihmiseksi
keskellemme asetuit,
Rakkaus, näin vertaiseksi,
veljeksemme alennuit.
Rakkaus, nyt itseni
annan sinun haltuusi.
Rakkaus, kun suostuit vaivaan,
kuolit tähden syntisten,
Rakkaus, oi autuus taivaan,
meillekin toit autuuden.
Rakkaus, nyt itseni
annan sinun haltuusi.
Rakkaus, et koskaan soimaa,
totuudessa vapahdat.
Rakkaus, näin annat voimaa,
virvoitat ja uudistat.
Rakkaus, nyt itseni
annan sinun haltuusi.
Rakkaus, käyt elämääni,
kutsut tielle tahtosi.
Rakkaus, siis nostan pääni,
suostun alle ikeesi.
Rakkaus, nyt itseni
annan sinun haltuusi.
Rakkaus on suuttumaton,
vahva puolustajani.
Rakkaus on muuttumaton
turvani ja rauhani.
Rakkaus, nyt itseni
annan sinun haltuusi.
Säk. 1–3, 5–6 Johann Scheffler 1657.
Säk. 4 saksalainen 1695.
Suom. Alfred Brynolf Roos 1868.
Virsikirjaan 1886.
Uud. komitea 1984.
vaan Johannes on Johannes ... semmonen hieman pehmeä.
mites se lännen lokari, Paavali, kirjoittiko hän mitään rakkaudesta?
Jos minä ihmisten ja enkelein kielillä puhuisin, ja ei minulla olisi rakkautta, niin minä olisin kuin helisevä vaski tai kilisevä kulkuinen.
Ja jos minä propheteerata taitaisin, ja kaikki salaisuudet tietäisin ja kaiken tiedon, ja minulla olis kaikki usko, niin että minä vuoret siirtäisin, ja ei olisi minulla rakkautta, niin en minä mitään olisi.
Ja jos minä kaiken tavarani kuluttaisin köyhäin ravinnoksi, ja jos minä antaisin ruumiini poltettaa, ja ei olisi minulla rakkautta, niin ei se olisi minulle mitään hyödyllinen.
Rakkaus on kärsivällinen ja laupias. Ei rakkaus kadehdi, ei rakkaus ole tyly, ei hän paisu:
Ei hän käytä itsiänsä sopimattomasti, ei omaansa etsi, ei hän vihaan syty, ei hän pahaa ajattele,
Ei hän vääryydestä iloitse, mutta hän iloitsee totuudesta:
Kaikki hän peittää, kaikki hän uskoo, kaikki hän toivoo, kaikki hän kärsii.
Ei rakkaus koskaan väsy; vaikka prophetiat lakkaavat, ja kielet vaikenevat, ja tieto katoo.
Sillä me ymmärrämme puolittain, ja propheteeraamme puolittain.
Mutta kuin täydellinen tulee, sitte vajaa lakkaa.
Kuin minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja ajattelin kuin lapsi; mutta sitte kuin minä mieheksi tulin, niin minä hylkäsin lapselliset.
Sillä nyt me näemme niinkuin peilistä tapauksessa, mutta silloin kasvoista kasvoihin: nyt minä tunnen puolittain, vaan silloin minä tunnen niiinkuin minä tuttu olen.
Mutta nyt pysyvät usko, toivo, rakkaus, nämät kolme; vaan rakkaus on suurin niistä.
tuon viimeisen jakeen numero on helppo muistaa.
1 Kor 13:13
vaan rakkaus on suurin niistä
lauantai 16. tammikuuta 2010
Missä Jeesus - Jässe Miisus
hyvästi piilossa.
eivät tienneet Viimeisen tuomion vertauksessa lampaat eivätkä vuohet, jässe miisus.
varsin ankeana siellä sitten kulkee joitain Lapin vanhimpia, lähetysmiehiä, saarnaajia ja seuraväkeä vasemmalle puolelle.
he kun luulivat olevansa niitä Jeesuksen rakkaimpia lampaita, eivätkä tienneet olevansakin vuohia.
pikkunen identiteettikriisi, mutta valitettavasti itsetutkistelu alkoi aivan liian myöhään.
siinä saattaa sitten tulla puheeksi armonajan opetukset nyt kun vuohet uskaltavat jo susiaan arvostella - eihän tämän huonommaksi tilanne voi enää mennä, mitään toivoa ei ole ja iankaikkinen kadotus on nyt tosiasia.
"mites te silleen meille opetetitte, että Isälle rakkaat eivät tiedä tehneensä hyviä tekoja
emme me mitään tehneet sitten. ja tässä menemme, väärään suuntaan."
no, eivät saarnaajat ole nyt sen mahtavampia ja suostuvat jo vastaamaankin laumalleen kysymyksiin ja arvosteluun, porotokalle jonka ovat auttamattomasti harhaan johtaneet. Saatanan petos on paljastunut, karu totuus käynyt ilmi kaikille, niin sokeille johtajille kuin sokeille seuraajilleen.
Jumalan Sanasta on menty ohi omille metsätokan teille ja luultu, että tässä kovin hurskaita ollaan - hurskaampia kuin koko muu maailma kaikkineen.
kadotukseen kulkeva saarnaaja muistelee hiuksiaan haroen: "no eikös se niin ole kirjoitettu, että lampaat sanovat "emme tienneet".
yksi vuohista vähän rumasti määkäisee - noin te tosiaan meille opetitte ja Raamattua päin seiniäå huolimattomasti luitte. ja katsokaa missä nyt olemme... ja pysymme.
- nyt kun kaikki on kirkasta ja selvää ja tilanteen kauheus on käynyt ilmi, armonaika loppu -
toinen vuohista uskaltaa lopultakin sanoa "jos olisit viitsinyt lukea jakeen kokonaan, siellä sanotaan "he eivät hyvää tieten tehdessään tienneet .... että se oli Jeesus".
näin susilauma harhautti vuohet luulemaan, ettei tarvitse, ettei saa tehdä lähimmäiselle hyvää. se on muka omavanhurskautta.
kun Jumalan Sana niin vakaasti varoitti aivan viimeisen tuomion vertaukseen asti, että ...
- niin, mitäs se Raamattu varoittaa näin vakavasti hyvistä teoista?
kaiketi sen muistamme, mitä todella kirjoitettu on, kun kerran tahdomme siihen lammaslaumaan kuulua, joka kerran pääsee Herran oikealle puolelle.
emmekä vain seurata ihmisten keksintöjä ja väärää opetusta, joka voi johtaa iankaikkiseen kadotukseen, Herran vasemmalle puolelle.
Niin myös se tuli, joka yhden leiviskän oli ottanut, ja sanoi: herra, minä tiesin sinun kovaksi mieheksi: sinä niität siitä, kuhunkas et kylvänyt, ja siitä sinä kokoot, kuhunka sinä et hajoittanut.
Ja minä peljäten menin pois ja kätkin sinun leiviskäs maahan: katso, tässä on sinun omas.
Mutta hänen herransa vastasi ja sanoi hänelle: sinä paha ja laiska palvelia! jos tiesit minun siitä niittävän, kuhunka en minä kylvänyt, ja sieltä kokoovan, johonka en minä ole hajoittanut,
Niin sinun siis olis tullut antaa minun rahani vaihettajille, ja minä tultuani olisin omani jälleen saanut kasvun kanssa.
Ottakaat siis häneltä leiviskä, ja antakaat sille, jolla on kymmenen leiviskää.
(Sillä jokaiselle, jolla on, pitää annettaman, ja hänellä pitää kyllä oleman; mutta jolla ei ole, sekin kuin hänellä on, pitää häneltä otettaman pois).
Ja heittäkäät se kelvotoin palvelia ulkonaiseen pimeyteen: siellä pitää oleman itku ja hammasten kiristys.
Matt 25:24-30 Biblia 1776
Silloin hän myös sanoo niille, jotka vasemmalla ovat: menkäät pois minun tyköäni, te kirotut, ijankaikkiseen tuleen, joka valmistettu on perkeleelle ja hänen enkeleillensä.
Sillä minä isosin, ja ette minua ruokkineet: minä janosin, ja ette minua juottaneet:
Minä olin outo, ja ette minua huoneeseen ottaneet: alastoin, ja ette minua vaatettaneet: sairas ja vankina, ja ette minua oppineet.
Silloin nekin häntä vastaavat, sanoen: Herra, koska me näimme sinun isoovan, taikka janoovan, taikka outona, eli alastoinna, eli sairaana, taikka vankina, ja emme sinua palvelleet?
Silloin hän vastaa heitä, sanoen: totisesti sanon minä teille, mitä ette tehneet yhdelle näistä vähimmistä, sitä ette tehneet minulle.
Ja niiden pitää menemän ijankaikkiseen vaivaan, mutta vanhurskaat ijankaikkiseen elämään.
Matt 25:31-46 Biblia 1776
Kirjoittanut: MikkoL, 16.01.2010 11:19
[Vastaa tähän viestiin] [Lähetä viesti kirjoittajalle] [Kommentoi] [Poista]
sanot ehkä - kyllä se lumiukko kirjoittaa lakihenkistä tekstiä.
mehän olemme vapautetut näistä Jeesuksen sanoista, armon lapset riemuitkaa, Jeesuksen nimessä ja veressä!
ihan samantekevää mitä lumiukko kirjoittaa - yhdentekevää
vaan nuo ovat Herran Jeesuksen sanat, joka on se Tuomari.
ei Hän kysy mitään, toteaa vaan, että nämä ovat vuohia, koska eivät tehneet Jeesuksen hyväksi mitään, ei salassa eikä tietäen.
etteivät lankeaisi ihmsiten keksimään syntiin "omavanhurskauteen" joka on milloin mitäkin Kiirunan ukot keksivät.
rakenna hyvä lammas uskosi Jumalan Sanan varaan.
se kestää - viimeisellä tuomiollakin.
sanoinko pahasti?
no toistan.
Gunnar Persäter keksi Lahdessa viime kesänä, että kun katuva tunnustaa syntinsä suoraan Jumalalle, hän lankeaa "omavanhurskauteen"
Rauhan Side julkaisi tämän "raamatullisen" saarnan kaikkien essujen luettavaksi herätysliikkeen kaikella arvovallalla.
mitään korjausta ei ole tullut.
eikä tule.
sinä, Jeesusta kunnioittava saarnaaja, julista Jumalan Sanaa pelkäämättä!
se kestää - viimeisellä tuomiollakin.
julistat silloin näet Tuomarin omaa sanomaa, etkä ihmisten keksimiä satuja ja Saatanan syöttämiä perinteisiä valheita.
On kylmä sydämemme
ja suuri kovuutemme.
Ken heltymään sen saisi
nöyräksi taivuttaisi?
Ei sateet, salamatkaan,
ei liekit palavatkaan
sen aatamillisuutta .
voi murtaa, luoda uutta.
Lyö Mooses vasaralla:
se itkee iskun alla,
vaan kuritus kun laantuu,
se entiselleen taantuu.
Kuitenkin voima yksi
saa ehjän särjetyksi:
on Jeesuksella valta
pois tuoda turman alta.
On armon voima suuri,
puhdistus kallis juuri:
sairaatkin parannetaan
ja kuolleet virvoitetaan.
Kun sydämemme taipuu
ja ristin juureen vaipuu,
niin tähden lunastuksen
hän antaa armahduksen.
Riemuitkoon pyhäin mieli,
veisatkoon kaikkein kieli
Karitsan kunniaksi:
hän saapui auttajaksi.
Ei meitä vaivain tiellä
voi suuri surma niellä.
Jeesusta ylistämme:
hän kuoli edestämme.
Siionin virsi 64
Lars Nyberg
eivät tienneet Viimeisen tuomion vertauksessa lampaat eivätkä vuohet, jässe miisus.
varsin ankeana siellä sitten kulkee joitain Lapin vanhimpia, lähetysmiehiä, saarnaajia ja seuraväkeä vasemmalle puolelle.
he kun luulivat olevansa niitä Jeesuksen rakkaimpia lampaita, eivätkä tienneet olevansakin vuohia.
pikkunen identiteettikriisi, mutta valitettavasti itsetutkistelu alkoi aivan liian myöhään.
siinä saattaa sitten tulla puheeksi armonajan opetukset nyt kun vuohet uskaltavat jo susiaan arvostella - eihän tämän huonommaksi tilanne voi enää mennä, mitään toivoa ei ole ja iankaikkinen kadotus on nyt tosiasia.
"mites te silleen meille opetetitte, että Isälle rakkaat eivät tiedä tehneensä hyviä tekoja
emme me mitään tehneet sitten. ja tässä menemme, väärään suuntaan."
no, eivät saarnaajat ole nyt sen mahtavampia ja suostuvat jo vastaamaankin laumalleen kysymyksiin ja arvosteluun, porotokalle jonka ovat auttamattomasti harhaan johtaneet. Saatanan petos on paljastunut, karu totuus käynyt ilmi kaikille, niin sokeille johtajille kuin sokeille seuraajilleen.
Jumalan Sanasta on menty ohi omille metsätokan teille ja luultu, että tässä kovin hurskaita ollaan - hurskaampia kuin koko muu maailma kaikkineen.
kadotukseen kulkeva saarnaaja muistelee hiuksiaan haroen: "no eikös se niin ole kirjoitettu, että lampaat sanovat "emme tienneet".
yksi vuohista vähän rumasti määkäisee - noin te tosiaan meille opetitte ja Raamattua päin seiniäå huolimattomasti luitte. ja katsokaa missä nyt olemme... ja pysymme.
- nyt kun kaikki on kirkasta ja selvää ja tilanteen kauheus on käynyt ilmi, armonaika loppu -
toinen vuohista uskaltaa lopultakin sanoa "jos olisit viitsinyt lukea jakeen kokonaan, siellä sanotaan "he eivät hyvää tieten tehdessään tienneet .... että se oli Jeesus".
näin susilauma harhautti vuohet luulemaan, ettei tarvitse, ettei saa tehdä lähimmäiselle hyvää. se on muka omavanhurskautta.
kun Jumalan Sana niin vakaasti varoitti aivan viimeisen tuomion vertaukseen asti, että ...
- niin, mitäs se Raamattu varoittaa näin vakavasti hyvistä teoista?
kaiketi sen muistamme, mitä todella kirjoitettu on, kun kerran tahdomme siihen lammaslaumaan kuulua, joka kerran pääsee Herran oikealle puolelle.
emmekä vain seurata ihmisten keksintöjä ja väärää opetusta, joka voi johtaa iankaikkiseen kadotukseen, Herran vasemmalle puolelle.
Niin myös se tuli, joka yhden leiviskän oli ottanut, ja sanoi: herra, minä tiesin sinun kovaksi mieheksi: sinä niität siitä, kuhunkas et kylvänyt, ja siitä sinä kokoot, kuhunka sinä et hajoittanut.
Ja minä peljäten menin pois ja kätkin sinun leiviskäs maahan: katso, tässä on sinun omas.
Mutta hänen herransa vastasi ja sanoi hänelle: sinä paha ja laiska palvelia! jos tiesit minun siitä niittävän, kuhunka en minä kylvänyt, ja sieltä kokoovan, johonka en minä ole hajoittanut,
Niin sinun siis olis tullut antaa minun rahani vaihettajille, ja minä tultuani olisin omani jälleen saanut kasvun kanssa.
Ottakaat siis häneltä leiviskä, ja antakaat sille, jolla on kymmenen leiviskää.
(Sillä jokaiselle, jolla on, pitää annettaman, ja hänellä pitää kyllä oleman; mutta jolla ei ole, sekin kuin hänellä on, pitää häneltä otettaman pois).
Ja heittäkäät se kelvotoin palvelia ulkonaiseen pimeyteen: siellä pitää oleman itku ja hammasten kiristys.
Matt 25:24-30 Biblia 1776
Silloin hän myös sanoo niille, jotka vasemmalla ovat: menkäät pois minun tyköäni, te kirotut, ijankaikkiseen tuleen, joka valmistettu on perkeleelle ja hänen enkeleillensä.
Sillä minä isosin, ja ette minua ruokkineet: minä janosin, ja ette minua juottaneet:
Minä olin outo, ja ette minua huoneeseen ottaneet: alastoin, ja ette minua vaatettaneet: sairas ja vankina, ja ette minua oppineet.
Silloin nekin häntä vastaavat, sanoen: Herra, koska me näimme sinun isoovan, taikka janoovan, taikka outona, eli alastoinna, eli sairaana, taikka vankina, ja emme sinua palvelleet?
Silloin hän vastaa heitä, sanoen: totisesti sanon minä teille, mitä ette tehneet yhdelle näistä vähimmistä, sitä ette tehneet minulle.
Ja niiden pitää menemän ijankaikkiseen vaivaan, mutta vanhurskaat ijankaikkiseen elämään.
Matt 25:31-46 Biblia 1776
Kirjoittanut: MikkoL, 16.01.2010 11:19
[Vastaa tähän viestiin] [Lähetä viesti kirjoittajalle] [Kommentoi] [Poista]
sanot ehkä - kyllä se lumiukko kirjoittaa lakihenkistä tekstiä.
mehän olemme vapautetut näistä Jeesuksen sanoista, armon lapset riemuitkaa, Jeesuksen nimessä ja veressä!
ihan samantekevää mitä lumiukko kirjoittaa - yhdentekevää
vaan nuo ovat Herran Jeesuksen sanat, joka on se Tuomari.
ei Hän kysy mitään, toteaa vaan, että nämä ovat vuohia, koska eivät tehneet Jeesuksen hyväksi mitään, ei salassa eikä tietäen.
etteivät lankeaisi ihmsiten keksimään syntiin "omavanhurskauteen" joka on milloin mitäkin Kiirunan ukot keksivät.
rakenna hyvä lammas uskosi Jumalan Sanan varaan.
se kestää - viimeisellä tuomiollakin.
sanoinko pahasti?
no toistan.
Gunnar Persäter keksi Lahdessa viime kesänä, että kun katuva tunnustaa syntinsä suoraan Jumalalle, hän lankeaa "omavanhurskauteen"
Rauhan Side julkaisi tämän "raamatullisen" saarnan kaikkien essujen luettavaksi herätysliikkeen kaikella arvovallalla.
mitään korjausta ei ole tullut.
eikä tule.
sinä, Jeesusta kunnioittava saarnaaja, julista Jumalan Sanaa pelkäämättä!
se kestää - viimeisellä tuomiollakin.
julistat silloin näet Tuomarin omaa sanomaa, etkä ihmisten keksimiä satuja ja Saatanan syöttämiä perinteisiä valheita.
On kylmä sydämemme
ja suuri kovuutemme.
Ken heltymään sen saisi
nöyräksi taivuttaisi?
Ei sateet, salamatkaan,
ei liekit palavatkaan
sen aatamillisuutta .
voi murtaa, luoda uutta.
Lyö Mooses vasaralla:
se itkee iskun alla,
vaan kuritus kun laantuu,
se entiselleen taantuu.
Kuitenkin voima yksi
saa ehjän särjetyksi:
on Jeesuksella valta
pois tuoda turman alta.
On armon voima suuri,
puhdistus kallis juuri:
sairaatkin parannetaan
ja kuolleet virvoitetaan.
Kun sydämemme taipuu
ja ristin juureen vaipuu,
niin tähden lunastuksen
hän antaa armahduksen.
Riemuitkoon pyhäin mieli,
veisatkoon kaikkein kieli
Karitsan kunniaksi:
hän saapui auttajaksi.
Ei meitä vaivain tiellä
voi suuri surma niellä.
Jeesusta ylistämme:
hän kuoli edestämme.
Siionin virsi 64
Lars Nyberg
torstai 14. tammikuuta 2010
Port-au-Prince ja Siloan torni
Prince-au-Port 12. 1. 2010Ja olivat muutamat sillä ajalla siinä, jotka ilmoittivat hänelle Galilealaisista, joiden veren Pilatus oli heidän uhriensa kanssa sekoittanut.
Ja Jesus vastasi ja sanoi heille: luuletteko, että nämät Galilealaiset olivat syntiset kaikkein Galilealaisten suhteen, että heidän senkaltaista täytyi kärsiä?
Ei suinkaan, sanon minä teille, vaan ellette paranna teitänne, niin te kaikki niin hukkaan tulette.
Taikka luuletteko, että ne kahdeksantoistakymmentä, joiden päälle Siloan torni lankesi ja tappoi heidät, olivat vialliset kaikkein ihmisten suhteen, jotka Jerusalemissa asuvat?
Ei suinkaan, sanon minä teille, vaan ellette paranna teitänne, niin te kaikki niin hukkaan tulette.
Luukas 13:1-5 Biblia 1776
päivän uutisia Jeesuksen ajan Jerusalemista kahdentuhannen vuoden takaa
etusivulla
"Roomalaiset surmasivat galileasia terroristeja Jerusalemissa"
"Siloassa olleen tornin luhistumisen uhrien lukumäärä kahdeksantoista"
Jeesus reagoi päivän uutisiin ja Luukas on tallentanut Hänen sanansa jälkipolville.
Haitin pääkaupungista, Port-au-Princesta, kerrotaan että tiistaina iltapäivällä 12.1. 2010 ollut maanjäristys on aiheuttanut siellä valtavaa tuhoa.
Miljoonakaupungin uhrien lukumäärää ei tiedetä, mutta nyt pelätään uuden ajan pahimpiin luettavaa katastrofia.
Maanjäristys iski kello viisi iltapäivällä noin 16 km Port-au-Prince kaupungista etelään. Voimaltaan se on Richterin asteikosa 7.0 eli "huomttava" ja voi aiheuttaa tuhoa laajalla alueella. Niitä on maapallolla vuodessa noin 18.
Haiti sijaitsee mannerlaattojen välisessä saumakohdassa, joten maanjäristyksiä kyllä tapahtuu. Tämä on kuitenkin pahin 200 vuoteen ja tuhoisa, koska se on niin lähellä tiheästi asuttua ja varsin hatarasti rakennettua pääkaupunkia.
Tunnettu amerikkalainen TV-evankelista, Pat Robertson, sanoi Christian Broadcast News uutisissa keskiviikkona 13.1. 2010:
"Jotain tapahtui Haitissa kauan sitten, eivätkä ihmiset ehkä tahtoisi puhua siitä. He olivat ranskalaisten jaloissa, Napoleon Kolmas tai kuka hän olikaan. Ja he tulivat joukolla yhteen ja solmivat liiton Saatanan kanssa... Siitä lähtien heitä on kohdannut kirous toisensa jälkeen."
Pat Robertson, CBN 12.1.2020
Tunnettu Jeesus Nasaretilainen sanoi aikansa katastrofista:
"luuletteko, että nämät Galilealaiset olivat syntiset kaikkein Galilealaisten suhteen, että heidän senkaltaista täytyi kärsiä?
Ei suinkaan, sanon minä teille, vaan ellette paranna teitänne, niin te kaikki niin hukkaan tulette."
Luukas 13:2-3 Biblia 1776
Abraham Achrenius reagoi myös maanjäristykseen.
Lissabonin maanjäristys 1.11. 1755 oli tuon vuosisadan suurimpia luonnon katastrofeja, jossa ainakin 50.000 ihmistä sai surmansa.
Uutiset onnettomuudesta järkyttivät myös kaukana Pohjolassa asuvia suomalaisia, joita Iso- ja Pikku-Viha olivat juuri niin ankarasti koetelleet.
Maailmanloppu opn varmaan lähellä!
Achrenius kirjoitti 1756 arkkivirren Lissabonin hävityksestä. Sen johdannossa hän kirjoitti:
Sijtä hirmuisesta ja surkiasta maanjäristyxestä, Lisabonin suuresa pääcaupungisa Portugalin waldacunnasa: josa, maanjäristyxen, walkian, ja weden cautta, nijn äkistä caupungi huckuis, että cuudenes osas hetkee, muurit ja tornit maahan langeisit, ja wijsi kymmendä tuhatta ihmistä, sangen surkiasti cuoletettin [etc].
Wijmeis pyhäin miesten päiwänä eli 1. p. marras cuusa 1755.
Ynnä muitten ajan merckein cansa, cuin samoina aicoina tapahduit monesa waldacunnasa [etc].
Sen syndisen mailman waroituxexi, ja herätyxen ylös kehoituxexi, cocon pandu, ja cahdexasa wirresä präntijn annettu wuonna 1756.
Ruuth, Martti (1921) Abraham Achrenius. Ajan merkki ajoiltaan. I- II. Porvoo
(Lissabon-arkkiveisuista, ks. II osa, 123-127)
"Achreniuksen mielestä Lissabonin maanjäristys oli Jumalan varoitus jumalattomalle kansalle.
Arkkiveisun ensimmäinen painos ilmestyi keväällä 1756.
Se herätti niin paljon huomiota, että Achrenius julkaisi saman vuoden syksyllä toisen painoksen, jossa oli lisänä nämä kaksi veisua, ”caxi wastudest syyscuusa lisättyä wirttä”.
Ensimmäisessä hän kertoo mitä muita varoituksen merkkejä Suomen kansa on kuluvana vuotena saanut esitellen onnettomuuksia Etelä-Suomessa, Hämeessä ja Pohjanmaalla: salaperäisiä kuolemantapauksia, raekuuroja keskellä kesää, tulipaloja.
Toinen veisu on lähinnä rukous, Jeesuksen ja uskovaisen sielun vuoropuhelu.
Achreniuksen veisusikermät vaikuttivat sytyttävästi: nähtiin näkyjä ja ilmestyksiä ja kehotettiin muita parannuksen tielle, jottei kuoltaisi äkisti niin kuin 50 000 lissabonilaista."
lainaus ja tiedot Kuopion kirjaston sivulta
nyt pelätään - tammikuussa 2010 - että tuohon Lissabonin uhrien numeroon tulee Haitin uhrien laskemisessa mahdollisesti nolla lisää.
Tauno Väinölä kertoo:
390 Oi Jeesus, armon ruhtinas
Marraskuun 1. päivänä 1755 tapahtui Lissabonin tuhoisa maanjäristys. Kuolonuhrien määräksi ilmoitettiin siihen aikaan 50 000, nykyään se on arvioitu jopa suuremmaksikin. Nousiaisten kirkkoherra Abraham Achrenius (1706-1789), varhaisemman herännäisyyden johtomies ja virsirunoilija, kokosi tietoja tapahtumasta ja sen vaikutuksista – suunnattoman hyökyaallon, tsunamin, mainingit tuntuivat jopa Ruotsissa ja Suomessakin, "Turun joessa". Näin syntyi 98-säkeistöinen runoraportti, jonka voisi hyvinkin rinnastaa oman aikamme radio- tai televisioreportaaseihin.
Mutta tässä katastrofissa Achrenius näki myös Jumalan rangaistuksen ja ajan merkin, ja siksi hän kirjoitti sen johdosta myös useita hengellisiä virsiä. Näin valmistui 40-sivuinen arkkiveisujulkaisu Sijtä Hirmuisesta ja surkiasta maanjäristyxestä, Lisabonin Suuresa Pääcaupungisa Portugalin waldacunnasa. Siinä oli kaikkiaan kahdeksan runoa ja niissä yhteensä 228 säkeistöä. Myöhempiin painoksiin Achrenius lisäsi vielä kaksi virttä.
Vihkosen viimeisestä virrestä "Jumalan Lasten Kijtos ja uscon wahwistus", joka alkoi sanoilla "O Jesu! Jesu suloinen", tuli Elias Lönnrotin uudistamana vuoden 1886 virsikirjaan virsi "O Jesus, armon ruhtinas, sua kiitän hartahasti". Nykyisessä virsikirjassa se siis alkaa sanoilla Oi Jeesus, armon ruhtinas.
Tämän virren taustana on siis koko maanosaamme järkyttänyt katastrofi. Siihen viittaavat säkeistöt (3. ja 4.) liittyvät myös psalmiin 46, jossa luemme: "Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä. Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyy, vaikka vuoret vaipuvat merten syvyyksiin."
Tauno Väinölä
Virsi 390
Oi Jeesus, armon ruhtinas,
sinua tahdon kiittää.
Kun viivyt läsnä, laupias,
niin turva, rauha riittää.
Ken tielläsi vain vaeltaa,
hän aina lohdutuksen saa,
kun hänen kanssaan kuljet.
Mä yönkin synkän keskellä
vaellan turvissasi.
Käyt korven tiellä vierellä,
en pelkää omanasi.
Näin, Jeesus, suojaat vaaroissa,
valolla täytät kirkkaalla
myös ahdistuksen rotkot.
Ja vaikka vuorten haudaksi
maan syvyys aukeaisi,
maailma vaikka hukkuisi
tai tyhjiin raukeaisi,
niin vahva, varma turvani
ja kallioni, linnani,
oi Jeesus, olet aina.
Ja vaikka järkkyisikin maa
ja tulva syöksähtäisi
tai raunioita, kuolemaa
vain kaupungeista jäisi,
niin järkkymättä kuitenkin
jää muuri Herran kaupungin.
Se kestää paikallansa.
Ah, Jeesus vahva linna on,
suojamme turvallinen.
Hänessä olen peloton
ja aivan rauhallinen.
Kun minua hän vahvistaa
ja hengen voiman uudistaa,
en muusta mistään huoli.
Siis aina kiitän Herraani
kaikesta sielustani
ja häneen liitän toivoni
kaikissa vaiheissani.
Ylistys rauhanruhtinaan
ja Herran kansan kuninkaan
nyt, aina, ikuisesti!
Abraham Achrenius 1756.
Uud. Elias Lönnrot 1865.
Virsikirjaan 1886.
Uud. komitea 1984.
voimme kukin pitää silmällä, mitä kautta voisimme itse henkilökohtaisesti auttaa rahallisesti surun kohtaamia haitilaisia, Suomen Punaisen Ristin, Kirkon Ulkomaanavun tai jonkin muun luotettavan järjestön kautta.
Näin voit tukea Haitin järistyksen uhreja
Haitin uhrien tukeminen onnistuu parhaiten näiden tuttujen järjestöjen kautta.
Suomen Punainen Risti
- Verkossa osoitteessa http://www.lahjoita.fi
- Soittamalla numeroihin 0600 12220 (19,95 e/puh. + pvm) ja 0600 12210 (9,85 e/puh. + pvm)
- Lahjoittamalla katastrofirahaston tilille 221918-68000
Kirkon ulkomaanapu
- Verkossa osoitteessa http://www.kua.fi
- Soittamalla numeroon 0600 12345 (15,11 e/puh. + pvm)
- Lahjoittamalla Yhteisvastuukeräyksen tilille Nordea 208918-6775
World Vision
- Verkossa osoitteessa http://www.katastrofi.fi
- Lahjoitustilin kautta 174530-28185, viite 5005
Pelastakaa Lapset
- Verkossa osoitteessa http://www.pelastakaalapset.fi
otteita päivän uutisista:
"Avustuslasteja, lääkäreitä ja sotilaita kiidätettiin torstaina maanjäristyksen runtelemaan Haitiin. Apu ei kuitenkaan saavuttanut vielä asukkaita, jotka vaelsivat järkyttyneinä pääkaupunki Port-au-Princen kaduilla etsien vettä, ruokaa ja lääkärin apua."
"Järjestäytyneestä pelastusoperaatiosta ei näkynyt vieläkään merkkejä, vaan ihmisiä kaivettiin raunioista jopa paljain käsin."
"Haitin Punaisen Ristin arvion mukaan järistyksessä sai surmansa noin 40 000-50 000 ihmistä. Loukkaantuneita ja kodittomiksi jääneitä on jopa kolme miljoonaa. Haitin pääministeri Jean-Max Bellerive uskoi lopullisen uhrimäärän nousevan yli 100 000:n."
"Raunioiksi luhistunut Port-au-Prince muuttui suureksi pakolaisleiriksi, kun ihmiset viettivät jo toisen yön taivasalla. Monet lauloivat uskonnollisia lauluja ja rukoilivat apua."
"Reuters kertoo Time-lehden kuvaajan nähneen vihaisten haitilaisten alkavan kasaamaan parissa paikassa ruumiita tiesuluiksi Port-au-Princessä osoittaakseen mieltään hätäavun viipymiselle."
"Järistys tuhosi parlamenttirakennuksen ja presidentinpalatsin lisäksi useita muita hallintorakennuksia. Tiedossa ei ole, kuinka monet parlamentin jäsenet ja virkamiehet saivat surmansa. Clintonin mukaan Haitin hallinto ei ole tässä tilanteessa toimintakykyinen, ja Yhdysvallat auttaa parhaansa mukaan."
STT-AFP-REUTERS
Israel on lähettänyt Haitiin kenttäsairaalaan, joka toimii kansainvälisen Punaisen Ristin alaisuduessa.
Suomen Punainen risti on lähettänyt eilen Tampereelta kenttä-klinikan ja sen kanssa kaksi työntekijää, tänään perjantaina Suomesta lähtee vielä kuusi henkilöä auttamaan järistyksen uhreja.
"Monet lauloivat uskonnollisia lauluja ja rukoilivat apua."
käytännön apua on tulossa. ei ole terveellistä kolmen miljoonan ihmisen yöpyä ja asua ulkosalla mätänevien ruumiiden keskellä, jotka saastuttavat veden.
voi niitä, jotka ovat loukussa raunioiden alla.
menee varmaan vuosia ennenkuin maailman köyhimpiin kuuluva Haiti toipuu 12.1. 2010 tapahtuneesta maanjäristyksestä.
sairaanhoito-opiston edessä seissyt BBC:n reportteri Matthew Price kertoi eilen (15.1.), että kun viisikerroksinen rakennus romahti kasaan tiistaina kello 17, sen sisällä oli ainakin 200 ihmistä. Nyt rakennuksessa on vain yksi kerros.
raunioiden sisältä on tullut tekstiviesti. Joku kertoo, että 25 ihmistä on loukussa, hyvin janoisia ja nälkäisiä, sisällä on hyvin kuuma ja he tarvitsevat apua päästäkseen pois.
brasilialainen avustusryhmä on koettanut hyvin varovasti päästä eloonjääneiden luo, mutta työ on edennyt liian hitaasti.
Matthew toteaa yksikantaan tiedotuksensa lopussa "brasilialaisten kuorma-auto näyttää olevan lähdössä pois---"
elävältä haudattu tonnien painoisten järkäleiden alle - ilman toivoa pelastuksesta.
Jeesus on Port-au-Princen kaupungissa.
mistä sen tiedämme?
Raamattu kertoo niin.
Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle.
Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista.
Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. 34 Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti.
Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa.
Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa.
Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne.
Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut.
Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa.
Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.'
Matteus 25:31-36 KR 1992
tulla elävältä haudatuksi lienee ihmisen perustavimpia pelkoja.
kuolla janoon - seitsemän päivää
kuolla nälkään - 40 vuorokautta ja risat
25 ihmistä.
rukoilkaamme, että joku tulisi pian Jeesuksen luokse tähän kamalaan vankilaan.
pelkään, että näitä vankeja on yhä tuhansia elossa, hitaasti kuolemassa Haitissa.
puhumattakaan niistä nälkäisistä, janoisista, alastomista ja sairaista, joita on kolmen miljoonan asukkaan Port-au-Price kaupungissa ainakin 300.000.
Jeesus tosiaan on siellä.
Jeesus tosiaan on siellä.
Kirjoittanut: mama
Hirmu vaikea päästää ymmärrykseen asti noita tapahtumia Haitissa...
Totisesti siellä on Jeesus, vaan näemmekö ja tunnemmeko...?
Vai suljemmeko silmämme.
Kirjoittanut: YHA
Tässä osa viestiä, jonka eilen sain:
Kirkon Ulkomaanavulla on Haitissa oma työntekijä, joka onneksi selvisi maanjäristyksestä ja pystyi käynnistämään avustustyön välittömästi. Lähipäivinä maahan saapuu lisää avustustyöntekijöitämme. Nyt Haitiin tarvitaan erityisesti puhdasta vettä, ruokaa, suojaa ja huopia. Ensiavun jälkeen maata odottaa pitkä jälleenrakennus. Työtä on edessä paljon.
Pystyisitkö Sinä auttamaan Haitin uhreja lahjoittamalla tähän keräykseen? Pienikin summa on merkittävä ja voi pelastaa ihmishenkiä.
Voit lahjoittaa soittamalla numeroon 0600 12345 (15,11€ + pvm) tai verkkopankkisi kautta täältä. Voit tehdä lahjoituksen myös suoraan avustustilille Nordea 157230-500504 viitteellä 1083.
Haiti on yksi maailman köyhimmistä maista ja siksi maanjäristyksen vaikutukset ovat erittäin vakavia. Voit lukea lisää ja seurata työn edistymistä uutissivuiltamme täältä.
Avustasi kiittäen,
Marjut Martin
Kirkon Ulkomaanapu
P.s. Haasta ystäväsikin ja yrityksesi mukaan keräykseen haitilaisten hyväksi!
Kirjoittanut: mama
Jeesus Kristus, Vapahtajamme.
Sinä elät kaikkein vähäisimmissä:
lapsissa, sairaissa, köyhissä.
Auta minua näkemään sinun kasvosi kaikissa ihmisissä.
Opeta minua asettumaan toisen asemaan ja
osoittamaan rakkautta käytännössä.
Auta minua pitämään hyvästä kiinni,
rohkaisemaan arkaa,
tukemaan heikkoa,
auttamaan sorrettua.
Aamen.
Kirjoittanut: immata
Aamen.
Kirjoittanut: MikkoL
Brittiläiset pelastustyöntekijät onnistuivat eilen (15.1.) löytämään elossa kaksivuotiaan lapsen, joka oli virunut päiväkodin raunioissa kolmen päivän ajan.
Ruumiita on maan sisäministerin mukaan löytynyt 50 000, mutta kuolleita on joidenkin arvioiden mukaan jopa 200 000. Kuorma-autot ovat kuljettaneet ruumiita kiireisesti kaivettuihin joukkohautoihin.
STT
Kirjoittanut: mama
"On pakko olla olemassa, kun muutakaan ei ole, kertoi Blenicial IS:lle kotinsa raunioiden keskellä."
Kirjoittanut: Hakari
Hienoa, että Mikko varsinkin on ottanut voimakkaasti kantaa Haitin tapahtumiin ja esim antanut yhteystietoja,kuten avustusnumeroita ym.
Minä olen joskus surullinen,että me kristityt näpertelemme kaiken maailman marginaalisten pikkuasioiden kanssa-näilläkin palstoilla-, kun maailmalla tapahtuu tosi suuria asioita.
Mikko mainitsi, että joitakin aikoja sitten olivat haitilaiset tehneet jonkinlaisen sopimuksen Saatanan kanssa...Tähän olisi hyvä saada tarkennusta.
Kuuntelin eilen Radio Dein ohjelmaa,jossa oli paljon keskustelua Haitin tilanteesta.
Siinä mm. mainittiin,-luin myös Wikipediasta,- että 80-90% haitilaisista tunnustaa voodoo-uskontoa, joka on ollut siellä virallisena uskontona v:sta 2003.
Voodoo on afrikkalaisorjien keskuudessa syntynyt länsiafrikkalaisten uskomusten ja katolisen kristillisyyden uskomuksista yhteensulautunut synkretistinen uskonto.
Voodoohon liittyy taikuutta ja persoonatonta voimaa, jota kutsutaan mustaksi magiaksi.
Voodoo-papeilla sanotaan olevan voima vaikuttaa ihmisiin mm. myrkkyjen ja tuhoavan magian kautta, esim muuttaa heitä ns, zombeiksi.Siis täyttä pakanuutta!
Mutta-samaisessa ohjelmassa kerrottiin, että kristillisen lähetystyön tuloksena siellä on n.pari miljoonaa kristittyä. Ja suorastaan huikaiseva tieto oli sellainen, että kristillisen läh.-järjestön (Mission Hope of Haiti?)
katastrofiruokavarastot olivat säilyneet järistyksessä-1,5 milj
ruoka-annosta!
Siis-Jumalan tarkoitukset tässäkin ovat arvaamattomat!
Siis rukousta,rukousta ja rukousta!
Kirjoituksellani lienee yhtymäkohtia aiheeseen "Maailman rakkaus"."Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut..."-ja varmasti rakastaa vieläkin!
Meille on myös sanottu:"Te olette maailmassa,ette maailmasta".
Jospa voisimme vähän enemmän katsella ympärillemme,ettemme vain käpertyisi itseemme.
Siinä on varmasti Jumalalle kelvollista "maailman rakkautta"!
Kirjoittanut: MikkoL
todellakin, esirukouksien tiellä ei ole etäisyys maantieteellisesti ja joskus ne kantavat hedelmää pitkän ajankin yli - usein...
kuten Hakari kehottaa, saamme rukoille läntisen pallonpuoliskon köyhimmän kansan puolesta, kansana syvälle saatananpalvontaan vajonneen, ja odottaa suuria Herralta Jeesukselta!
kuten alussa mainitsin, evankelista Pat Robertson pitää maanjäristystä rankaisuna haitilaisten synkästä uskonnosta.
Jeesus taas sanoo, etteivät tämän järkyttävän katastrofin kohteet ole sen syntisempiä kuin muutkaan ihmiset, ja samoin me kaikki hukumme, ellemme käänny ja tee parannusta.
Port-au-Prince kaupungissa toimii israelilainen kenttäsairaala, jossa potilaita hoidetaan yötä päivää ... ja lähetetään sitten kadulle, kun ei muuta voida.
sieltä kerrottiin pojasta, jonka jalka oli saanut pahan iskun ja varpaat piti poistaa ettei niihin tarttunut kuolio leviäisi ja tappaisi parin päivän sisään.
siitä sitten nilkutteli kadulle kainalokepein, kovassa kivussa ilman varpaita, kaveriinsa nojaten. mutta sai jäädä eloon.
ajattelen, että nyt kun "uutisarvo" on ohi, alkaa se pitkä vaikea toipumisen aika, apua tarvitaan ja esirukousta.
ihan samoin kuin Hakarin silmissä, minustakin näyttää joskus, että kristityillä oma pieni piiri pyörii eikä muulla niin kovin väliä.
suhteellisuudentaju hämärtyy silloin helposti ja kärpäsistä tulee härkäsiä.
eivätkä oikeat härkäset niin vaivaa...
Kirjoittanut: immata
Kiitos Hakarille ja Mikolle kirjoituksistanne. Terveellistä muistutusta ainakin minulle. Herrahan siunaa ajallista hyvää, että voimme auttaa tarvitsevia.
Kirjoittanut: MikkoL
Lahden päiväseurat tänään 24.1. antoivat lumiukolle iloisen yllätyksen.
saarnaaja kertoi Haitin tilanteesta nyt runsas viikko maanjäristyksestä. Vanhimmilta on tullut kaikille rakkaille veljille ja sisarille kehotus tukea eri tavoin pelastustoimia ja uhrien hoitoa.
olin kuvitellut ettei edes 300.000 ihmisen kodin menetys ja yli 100.000 ihmisen äkillinen kuolema liikuta omissa oloissaan eläviä esikoisia.
mutta kuinka väärässä taas olinkaan!
Kirjoittanut: mama
Käsitit mikko ihan väärin, se keräys (150 000€) koski ihan oman rukoushuoneen katon korjausta, ei keräystä niitä varten, joilla ei ole kattoa ollenkaan.
Kirjoittanut: mama, 25.01.2010 11:05
25.1.2010
Matt. 7:2
Millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan.
Tämä on kummallinen saarna. Siitä nähdään, että Jumala pitää melkein tärkeämpänä palvella lähimmäistä kuin häntä.
Häntä itseaän koskevassa asiassa hän antaa anteeksi kaikki synnit eikä tahdo kostaa rikoksiamme.
Jos sitä vastoin käyttäydymme pahoin lähimmäistämme kohtaan, hänkään ei tahdo olla kanssamme sovinnossa eikä antaa mitään anteeksi.
Tämä mittaaminen tapahtuu siis uskon jälkeen eikä ennen sitä.
Ennen kuin näet tulit uskoon, Jumala ei kohdellut sinua oman ansiosi vaan armon mukaisesti. Hän antoi sinun tulla sanansa luo ja julisti sinulle synnit anteeksi.
On kuin Jumala nyt sanoisi: Mittaa siis sinäkin muille ihmisille samoin, mutta jos et, sinulle käy samoin kuin muille teet.
Sinä et suosi heitä.
Minäkään en tahdo olla sinulle suosiollinen.
Sinä tuomitset ja hylkäät heidät.
Minäkin tahdon hylätä ja tuomita sinut.
Sinä otat heiltä, mutta et anna mitään.
Minäkin tahdon ottaa sinulta enkä mitään anna.
Tässä tapahtuu siis uskon jälkeinen mittaaminen.
Herra Jumalamme antaa niin suuren merkityksen lähimmäiseen kohdistuville teoille, että hän peruuttaa meille tekemänsä hyvän, ellemme mekin tahdo tehdä hyvää lähimmäisillemme.
Me näet selvästi osoitamme, ettei meillä uskoa olekaan ja että olemme vääriä kristittyjä.
Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille
maanantai 11. tammikuuta 2010
Twilight
Rachelle Lefevre esitti kissamaista vampyyri VictoriaaAshley Greenen rooli on vampyyri Alice
Kaikki tietävät, että vampyyrejä ei oikeasti ole olemassa.
Kaikki tietävät melko tarkkaan, millaisia vampyyrit ovat.
He ovat ihmisiä, jotka saattavat lentää lepakkoina yöllä. He juovat ihmisten verta. Tiedetään, että jos vampyyri upottaa hampaansa ihmisen kaulasuoniin ja juo tämän verta, uhrista tulee myös vampyyri.
Tiedämme jotain kreivi Dragulasta ja Transsylvaniasta.
Vampyyrit ovat siis mielikuvitushahmoja, jotka tunnetaan kansainvälisesti ja joilla on yhteisesti tiedetyt ominaispiirteensä.
Joulupukki on samantapainen hahmo. Kaikki aikuiset ovat kuulleet karun totuuden, että joulupukkia ei oikeasti ole, mutta kaikki tietävät ja tunnistavat joulupukin niissäkin maissa, joissa poroja ei ole.
Monille aikamme ihmisille vampyyrit, joulupukit, enkelit, jeesukset ja jumalat menevät samaan koppaan - kauniita, mukavia asioita, joita ei oikeasti ole olemassa.
voimme tietysti pyyhkäistä vampyyrit mielestämme tuhahtaen, etenkin kun muistamme näiden kertomusten keskiaikaista taustaa.
Lutherin aikojen jälkeen vampyyrit olivat Euroopassa uskomus-olentoja. ihmiset oikeasti uskoivat, että vampyyrejä on olemassa ja kietoivat valkosipuli-kaularenkaita ja kantoivat ristiä mukanaan - tehokas vampyyrin karkottaja.
tiedettiin, että sitkeähenkisen vampyyrin voi tappaa ainoastaan lyömällä puinen terävä keppi sen sydämeen.
mitäpä näillä tarinoilla on merkitystä! saatamme sanoa ja kääntää asialle selkämme. se siitä.
mutta ehkä jotkut ovat huomanneet Twilight-ilmiön - etenkin nuoret aikuiset naiset ovat ihastuneet Stefanie Meyerin vampyyri kirjoihin, ja lukevat niitä ahmien.
mikä ihmeen vetovoima vampyyreillä on nuoriin naisiin?
Stephenie Meyer 2009Vuonna 1973 syntyneen amerikkalaisen Stefanie Meyerin ei oikeastaan koskaan enää tarvitse tehdä elatuksensa hyväksi yhtään mitään. Hän on upporikas - kiitos vampyyrien.
mutta näin ei ollut aina.
Stefanie, syntyjään Morgan, oli aivan tavallinen, hieman ylipainosta kärsivä toimistotyäläinen. Hän työskenteli sihteerinä jossain rakennusfirmassa.
21 vuotiaan hän solmi avioliiton Christie Meyer nimisen kirjanpitäjän kanssa ja heillä on kolme kivaa lasta.
tavallinen jenkkityttö, tavallinen arkinen työ, tavallinen perheen äiti ja tavalliset unelmat.
Aikansa kuluksi Stefanie sitten kirjoitteli romskua - romanttista vampyyri kertomusta.
Isabella Swan muuttaa Washingtonin lähellä olevaan Forks nimiseen pikkukaupunkiin (hiljaisessa kapungissa on nykyään melkoinen vampyyri vilske!) ja kohtaa koulussa Edward Cullen.
Edward on aina nuoren näköinen vampyyri, vaikka ikää on jo melkoiset 104 vuotta. Ihmislapsi, Bella, ja vampyyri Edwin, ovat kertomuksen ytimessä ja heidän suhteensa kehittyminen vie kertomusta hurjalla voimalla eteenpäin.
Muut Forksin vampyyrit eivät pidä siitä, että Edwin suojelee ihmistä, Isabellaa, ja vauhtia riittää. Mutta ytimessä on Bellan ja Edwinin keskinäinen suhde.
Koska kirjoittaja, Stefanie, on itse Mormoni-kirkon jäsen, romaani on puhdashenkinen romanssi, jossa ei ole ajallemme tyypillistä seksiä. Henkilöillä on ihanteensa ja kirjassa otetaan vakavasti myös mistä ihminen tulee ja mihin hän menee.
Stefanie antoi kirjansa, Twilight, sisarelleen huviksi luettavaksi. Hän kertoi nähneensä 2003 unen, josta kirja sitten syntyi. Tämä kehotti häntä antamaan sen julkaisijalle.
Stefanie lähettikin käsikirjoituksen ilmeisesti 12 eri kustantajalle: jotkut eivät vastanneet mitään, jotkut lähettivät kohteliaan "ei kiitos".
vain yksi lämpeni - Little, Brown and Company - ja sopimus tehtiin huikealla 750.000 dollarin hinnalla.
Stefanie ei ollut itse koskaan aikaisemmin kirjoittanut mitään, saati sitten novellia.
Twilight vampyyri kertomus julkaistiin vuonna 2005 ja loppu on sitten historiaa. Kirjan huikeat myyntiluvut tavoittelevat Harry Potterin maisemia ja sen perusteella tehdyt elokuvat nettoavat satoja miljoonia dollareita ympäri maailmaa.
Valtava on siis kiinnostus vampyyrejä kohtaan!
joita ei edes ole olemassa.
valtava on kiinnostus myös joulupukkia kohtaan!
jota ei edes ole olemassa.
vampyyrit eivät nykyään ole uskomus olentoja, vaikka jonkinlaista kulttia voimmekin hahmottaa. ei näihin uskota, ei ainakaan yleisesti.
vampyyrit eivät ole lasten satuja - niiden verinen meno ja hautuumaat ovat reippaasti aikuisten maailmaan kuuluvia eikä lapsille pitäisi vampyyreista puhua kuin nätisti selittää, mistä on kyse. kun koulussa niistä kuitenkin kuulevat.
vampyyrit eivät ole taruolentoja, joita nykyään ei ole silleen kun ennen mytologioiden ja tarustojen parissa Suomenkin kansan keskuudessa tonttuineen ja menninkäisineen.
vampyyrit, joulupukki, Superman ja muut sarjakuvien sankarit, ovat olennainen osa aikamme sivilisaatiota, markkinavoimien ja massatiedotuksen ja kaupallisuuden kautta globaaleja ilmiöitä, jotka tunnetaan Australiasta Alaskaan.
tällaiseksi Jumala on meidät luonut.
henkisiksi ja hengellisiksi olennoiksi.
emme ole vain maan tomua ja vettä vaan meihin on puhallettu elämän henki.
jumalallinen henki, joka mielikuvituksen siivin pystyy rakentamaan allegorioita, kuvamaailmoita, satumaailmoita, uusia avaruuden valloituksen tarinoita.
Jules Verne, joka hengen voimin on kuin uuden ajan profeetta ja mielikuvituksen ja ajatuksen voimalla rakentaa sukellusveneitä, kuuraketteja ja mönkiäisiä kauan ennen kuin niitä pystyttiin tekemään.
hengen siivin, runon, laulun, näytelmän, elokuvan, romaanin tai novellin, ihminen pystyy matkustamaan äärettömän mielenkiintoisiin maailmoihin.
vampyyrit kertovat osaltaan ihmisen hengen valtavasta, lähes jumalallisesta, luomisvoimasta, neroudesta ja kyvystä ilmaista elämän tosiasioita vahvalla kuvakielellä ja symboleilla.
sen tähden on niin tärkeä, että kristityt ottavat Totuuden vakavasti.
uskosta osattomat näet tosiaan viskaavat uskonnot tähän samaan ihmisen hengen tuotantoon - mitä niissä paljon onkin!
vaan siellä on ihan oikeita henkivaltoja takana, joita maailma ei näe - myös vampyyrien mielikuvituksellisessa maailmassa.
jos kristitty ei rakasta totuutta vaan puhelee tavalla, joka maailman ihmiselle kuulostaa vampyyrikertomukselta, hän aiheuttaa vahinkoa Kristuksen asialle.
Raamattu näet ei ole satukirja, tarinakokoelma, vanha mytologia, kuivaa sukuluetteloa tai muinaista maailmankuvaa edustava merkityksetön fossiili.
Raamattu on elävän Jumalan sanaa, joka on tullut lihaksi ja asuu meidän keskellämme.
ihan oikeesti.
vaan kaikille tuo ei ole selvä, mikä on vampyyrin ja enkelin ero.
ajattelen, että me ihmiset kykenemme luomaan todellisuuksia - Stefanie loi Forksin pikkukaupunkiin erikoisen maailman, joka kiehtoo miljoonia lukijoita ja katsojia.
ajattelen, että me ihmiset luomme monella tavoin sielullisen, henkisen ja hengellisen todellisuutemme.
emme tietoisesti, vaan niillä välineillä jotka Jumala on aivoihimme rakentanut todellisuuden havainnointiin, hahmottamiseen ja ymmärtämiseen.
uskolla on siinä oma roolinsa.
sinä joka tätä luet elät omassa todellisuudessasi, joka on ainutlaatuisesti sinun.
varmasti siihen on monia vaikuttajia, essuperintö esimerkiksi, kodin perintö tai sisaresi näkemykset.
kristittyinä elämme kristillisessä todellisuudessa.
se ei merkitse kuitenkaan, ettei meidänkin maailmassamme olisi vampyyrien tapaisia loogisia, tunnettuja olemattomia olentoja, asioita, itse luomaamme pohjimmiltaan epätodellista.
saattaa jopa olla niin, että hahmottamassamme todellisuudessa on melkoinen prosentti luuloteltua, kuviteltua, järkeiltyä, uskottuakin, joka lopulta on aivojen tuottamaa mielikuvaa, vampyyri-kaasua!
tällaisiksi meidät on luotu, tarinoiden, uskomusten, uskontojen, havaintojen ja todellisen tiedon oppimisen keskelle
Jumala tahtoo antaa jokaiselle rakkauden totuuteen.
se ei tarkoita kaiken totuuden tietämistä kaikesta, pois se!
se tarkoittaa asennetta, joka suostuu arvosteltavaksi, syytettäväksi virheistä, rikkomuksistakin,
ei vain ihmisten vaan itse Jumalan edessä
ulkopuoliset helposti ajattelevat kristityistä, että he elävät ihan huuhaa maailmassa, uskoen vanhoja taruja ja näkymättömiä henkiä.
essut helposti ajattelevat helluntailaisista, että he elävät ihan huuhaa maailmassa, toisin kuin läpeensä loogiset ja järkevät elämän realiteetit tuntevat essut.
evankeliset helposti ajattelevat essuista, että he elävät ihan huuhaa maailmassa pystyttäen omaa vanhurskauttaan, toisin kuin läpeensä evankeliumin vapauttamat evankeliset.
jne
tunnistamme siis näitä vampyyri maailmoita, joissa osa ihmisistä elää yhteisössä ja jonka ilmassa leijumisen huomaamme, tai olemme huomaavinamme.
pystymme luomaan tällaisia todellisuuksia, mielikuviemme ja oppimamme ja näkemystemme varassa.
toisista - omasta itsestä niiden tunnistaminen on aika lailla hankalampaa.
sillä näinhän asiat ovat, kuin minä ne näen! tämä on se oikea todellisuus että on Isä, Poika ja Pyhä Henki.
Jeesuksen vertaukset ovat niin väkeviä, että ne ikäänkuin luovat todellisuutta.
voimme silmissämme nähdä Tuhlaajapojan, ja ehkä unohtaa, että kyseessä on kertomus, vertaus, jonka Jeesus on puhunut.
sanoilla luotua todellisuutta
ei tämä sinänsä ole mikään ihan pikkuasia.
Raamattu kun sanoo, että kaikki on sanoilla luotua todellisuutta!
Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä ja Sana oli Jumala. Joh 1:1
Stefanie loi mielikuvituksen todellisuutta sanoilla. tämä luomisen kyky on Jumalan lahja ihmiselle, joka on luotu Jumalan kuvaksi!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)